Latviassa

Tässä ehti nyt vierähtämään vähän pidempi tovi, kun reissustakin on kulunut jo kaksi viikkoa, mutta viime viikon jumitin lapsen kanssa mökillä ja luonnollisesti unohdin ottaa  kansion seteleineen mukaan. No koitan korjata asian nyt :).

19.7 startattiin siis Turusta, Eevan luota,  kymmentä vaille seiskan aikaan ja suunnattiin kohti Helsinkiä ja satamaa. Matkalle oltiin varattu reippaasti aikaa, sillä Helsingin päässä oli menossa Tall ship race, eikä yhtään tiedetty miten paljon ko tapahtuma ruuhkauttaa katuja. Ainakin jotain kiertotiejärjestelyjä oli odotettavissa, mutta lopulta koko automatka satamaan meni tosi sutjakkaasti. Seilattiin puoli yhdentoista laivalla (noin muistelisin) Viron puolelle, josta lähdettiin ajamaan kohti Viron ja Latvian rajaa. Oli kyllä aika takamusta puuduttava ajoreissu, se kesti parine pysähdyksineen noin kuutisen tuntia satamasta hotellille, joka meillä oli Riikassa. Oskari oli reippaasti koko matkan, ei maukunut tai valtitanut kertaakaan koko ajomatkan aikana. Eevan mukana ollut cornish rex tyttö, Teri, kyllä maukui sitten Oskarinkin edestä.

Tähän väliin pakko sanoa, että voi jessus miten hullusti ihmiset ajavat Latviassa. Meinasi pienet sydärit tulla moneen kertaan, mutta onneksi päästiin turvallisesti perille.

Hotelli oli sellainen ihan kiva. Ei mikään murju, mutta ei mikään hirvittävän prameakaan paikka. Meillä oli yksi huone ja kun hetken aikaa oltiin pohdittu pistetäänkö toinen kissa vessaan ja toinen siihen muuhun tilaan vai koitetaanko katsoa tulisikohan kisut toimeen keskenään, päädyttiin tuohon jälkimmäiseen. Oskarihan on niin leppoinen kaveri, että tulee toimeen ihan kenen kanssa tahansa, eikä ilmeisesti Terikään ollut mikään mahdoton äkäpussi. Rohkeasti päästettiin kissit sitten vapaaksi. Oskari ryntäsi puristen heti ihmettelemään melkein karvatonta nahkakissaa ja Teri nuuhkaisia varmaan neljä kertaa isompaa ja kymmenen kertaa kavaisempaa Oskaria ja sihahti, mutta siinä se. Oskaria ei jaksanut kauheasti kiinnostaa tai sitten Osku oli vaan kohtelias (tai nälkäinen), kun ryntäsi suoraan raksukipolle, kun ruokabaari aukesi.

Teri meni peiton alle piiloon.

Yö meni rauhallisesti muuten, paitsi Oskari valvotti mua jonkun verran murtautumalla jatkuvasti laukkuun etsiessään raksupussia. Sain koko yönä unta ehkä kaksi tuntia ja aamulla ei kauheasti naurattanut, kun piti lähteä ajamaan puolen tunnin matkaa Jelgavaan, jossa näyttely oli. (Toinen yö menikin sitten paljon rauhallisemmin, kun Oskarikin tajusi jättää raksujen metsästyksen rauhaan ja älysi nukkua :D) Onneksi taas oli varattu tarpeeksi aikaa, kun eksyttiin matkalla ja huomattiin myös sellainen miellyttävä asia, että auton pakoputki oli mennyt poikki. Löydettiin kuitenkin perille jäähallille, eikä jaksettu jäädä murehtimaan pakoputkea sen enempää, kun sille ei kerta mitään siinä kohtaa olisi voitu tehdä.

Teri koitti tökkiä Oskaria leikkimään, mutta Oskua vaan nauratti kun minikissa ei ylettynyt.

Näyttelypaikka oli melko pieni. Paikalla ei ollut kauheasti kissoja ja kissojen lisäksi samassa hallissa oli lintu- ja jyrsiänäyttely. Oli melko mielenkiintoista seurata kissojen reaktioita, kun tyypit järjestivät pupuagilityn ihan meidän häkkien vieressä. Saatiin sitten järkättyä niiden agipupumummojen kanssa niin, että he siirtyivät loikkimaan vähän syrjempään, että ei kissit olisi siinä koko aika vesipisara kielellä vartoomassa, josko paisti loikkaisi läppäisyetäisyydelle. 

Niin niistä kissoista.. Oskari oli koko paikan ainoa norjalainen metsäkissa. Se oli ihan ihmeellistä. Suomessahan norskeja on joku sellainen kuutisenkymmentä kappaletta varmaan per näyttely ja tuolla oltiin ainoita! Oskari olikin melkoinen harvinaisuus ja ihmiset kävivät toljottamassa ja ikävä kyllä tökkimässä kynillä ja ties millä häkkien raoista, aina kun silmä vältti :( Alkuun yritin pyytää kohteliaasti, ettei koskisi kissaan, että saisi olla vähän rauhassa, mutta ei tuntunut menevän perille asti. Sitten vaan tylysti hylkäsin kohteliaan käytöksen ja selvästi kielsin, kun koko ajan oli joku tökkimässä. Eräs nainen ihasteli Oskaria pidemmän aikaan ja lopulta kysyi englanniksi multa, oonko myymässä Oskaria! No ei tietystikkään ollut ja kauhuissani sitä päivittelin Eevalle, joka sanoi että se on varmaan aika yleistä siellä, kun luettelossakin oli merkitty vaikka kuinka monta kissaa olevan kaupan. No hui.

Tosiaan, koska Oskari oli ainoa norski koko näyttelyssä kummallakin päivällä, niin Osku sai sertinsä. Tuomarit kyllä molemmat tykkäsivät Oskarista hurjasti ja antoivat mielihyvin sertin. Oskari ol imyös molempina päivinä tuomarin paras. Paneelissa voitto meni kuitenkin lauanaina toiselle kissalle ja sunnuntai jäi arvoitukseksi, koska jouduttiin lähtemään paikalta ennen näyttelyn päättymistä, että ehdittiin taas laivaan. 

Ennen lähtöä. Ihmiset kerääntyivät nauramaan kissojen kokoeroa. Teri on yhtä suurin, kuin Oskarin pää :D Melkein.

Koko matkan Oskari oli taas hiljaa. Ihan uskomaton matkustaja. Kymmenen minuuttia ennen kun oltiin kotona Oskari ilmoitti reissaamisen olevan jo vähän tylsää, mutta siinä se. Tosi reipas.

Arvostelut.Taas muutama kohta joiden sanoista en vaan saa selvää.
Lauantaina Oskarilla oli Dorte Kaae ja näin hän arvosteli Oskarin.

Type: Very big male neutre. Strong, muscular, high strong legs.
Head: Ex triangle with .... lines. Ex profile, ..... ex chin.
Eyes: Ex NFO-look.
Ears: Ex size  placement, follow lines of triangle.
Coat: Large woolly undercoat, uppercoat going into summercoat.
Tail: Ex bushy .... ex shape + lenght.
Condition: Super sohwcondition.
Overall impression: Very sweet temperament.
Judgement: CAPIB, NOM

Sunnuntaina Oskarilla piti olla Sviksa, mutta hän ei ollut paikalla ja hänen tilallaan oli Elena Vasilieva. Näin hän arvosteli Oskarin:

Type: Ex large in size. Ex high on legs, ex proportion
Head: Ex triangle, nice profile ..... (en keksi mitä nuo sanat tarkoittavat, mutta veikkaisin, että otsa saisi olla korkeampi. Ei ihan varma..)
Eyes: Ex shape + placement, ex clear in color
Ears: Ex placement, ex size.
Coat: Ex quality + texture + presentation. Attractive .... black and white, wich is super white all over.
Tail: Ex long, ex bushy.
Condition: Ex condition, ex temperament.
Overall impression: Sweet + charming gentleman ♥ ♥
Judgement: CAPIB, NOM

Oskari valmistui siis sunnunaina International Premioriksi, koska sunnuntain serti oli kolmas luokassa kahdeksan :) Seuraavat näyttelysuunnitelmat onkin sitten loppuvuodeksi, Turun näyttelyyn jos ilmoittaisin Oskarin ja Aatoksen.

(Pahoittelen mahdollisesti sekaista tekstiä, kirjoittelin tätä vähän pätkissä.)

Reissuun

Huomenna lähdetään Latviaan, joten oli pesuoperaatio tänään. Hirvittävä homma föönata Oskarin turkki kuivaksi. Toivottavasti serti saadaan.

RUROK 28.4 ja Aatoksen kastraatio.

Oltiin tosiaan RUROKin näyttelyssä viikko takaperin. Aamu alkoi aikaisin, kello soitti 4:30, hyiettä. Vähän jännitti, että oliko Oskari yön aikana onnistunut järjestämään pöksykarvoihinsa jonkun yllärin, mutta ei onneksi ollut ja päästiin ajallaan puoli kuusi tästä lähtemään. Koukattiin YO-kylästä hakemaan kyytiin Henna ja Huxley ja sitten suunnattiin  kohti Helsinkiä. Oltiin suunniteltu, että paikanpäällä olisi hyvä olla kahdeksalta, kun SMERRY:n kevätkokous oli suunniteltu alkavaksi jossain siinä puoli yhdeksän tienoilla. Aikataulut piti, ihmekyllä.

Elli, Oskarin pojan Väinön omistaja, oli ystävällisesti varannut meille häkit siitä vierestään. Laitettiin paikat kuntoon, kissat häkkeihin ja mentiin osallistumaan siihen kevätkokoukseen. Puolet meni varmaan itsellä ohi, mutta tuli nyt sitten annettua oma ääni äänestykseen.

Oskarilla oli tuomarina Aase Nissen. Näytelmät alkoi jossain siinä puolilta päivin. Vähän jännitti muuten, oli pitkästä aikaa sertikilpailu jonka Oskari sitten vei :) Ja näin ollen Oskari valmistui premioriksi (täytyy tässä muistaa kaikki laput ja liput skannata ja tulostaa, että saadaan valmistumisesta ihan virallista). Meillä oli myös värinparas-kilpailu ja senkin Oskari voitti. Olin vähän yllättynyt, mutta mielissäni tietysti. Saatiin kutsu vielä tuomarinparhaaseen. Siellä meitä vastassa oli yksi kissa. Ja joo, sekin me päihitettiin :). Hurjan mahtava saldo kyllä sunnuntailta.

Tyyppi: Nice size - high strong legs . big round paws.

Pää: Triangular head - nice straight nose, full cheeks - fine chin.

Silmät: (en saa käsialasta mitään selvää)

Korvat: Rather good placed.

Turkki: All-weather coat. Nice long - ex presented.

Häntä: ..... lenght - bushy.

Kunto: ex condition.

Yleisvaikutelma: Sweet cat.

Arvostelutulos: Ex1, CAP, BIV, NOM

Ennen paneelia kampasin Oskarin turkin hyvin ja katoin että kaikki karvat on silleen kun pitää. No turhaa se oli. Oskaria ei paljoa kiinnostanut tulla häkistä pois, kun assari sitä sieltä yritti ja tarrasi ettuassuillaan kiinni häkkiin. Sen pienehkön 'painimatsin' aikana se turkki meni sitten miten meni, mutta hienosti Oskari siellä pöydällä sitten jökötti. Vaikka taisi se assarin venytyksessä vähän tassuja heiluttaa, että nyt on tylsää ja pitäisi päästä jo nukkumaan.

Takaisin menomatka sujui hyvin. Huxley teki omaan boksiin pissat, mutta Henna oli varautunut toisella boksilla ja pyssättiin siirtämään kissa puthaaseen laatikkoon jossain päin Helsinkiä.

Maanantaina sitten oli vuorossa viedä Aatos eläinlääkärille kastroitavaksi. Poika jäi sinne ja sitä hakemaan menin Oskarin kanssa, joka sai sitten samalla tehosterokotukset. Pyysin punnauttamaan Oskarin samalla, kun kotona tosiaan sylipunnauksella se sen paino näytti 7,8, mutta tahdoin sen varman painon saada. No ei se onneksi ihan noin paljoa sitten painakkaan. Vaan 7,2 kiloa. Sekin on kyllä ihan tarpeeksi, hartiat oli ihan juntturassa vielä torstainakin näyttelypäivästä.

Aatoksen kastrointi oli mennyt hyvin. Se oli käyttäytynyt kiltisti, ehkä vähän arkaillut, mutta ei ollut raadellut tai syönyt ketään. Herättyään lääkärit oli huomanneet, että Aatos vähän siristi vasenta silmää ja värjäyksessä sitten huomattiin kaksi pistemäistä haavaa verkkokalvossa, jotka oli silmätipoista huolimatta päässyt tulemaan jostain karvasta tai karvoista. Saatiin päälle kymmenen päivän silmätippakuuri ja hyvin Aatos onneksi on antanut ne laittaa. Tai no ei se mitään vastaan ole edes yrittänyt pistää, vaan ihan nätisti on sen aikaa että tippa saadaan silmään. 

Leikkauspäivän Aatos vietti kylppärissä, kuin myös yön ja hiukan vielä päälle seuraavankin päivän. Aika miehekkäät tuoksut tosta kymmenkuisesti kissistä kyllä lähti, että hyvään aikaan tuli tämä kastrointi. Ties vaikka se seuraavaksi olisi keksinyt alkaa egoilemaan oikein kunnolla. Samana iltana Aatos oli aika juopuneen ja krapulaisen oloinen, mutta seuraavana päivänä taas ihan oma itsensä.

Nyt meillä asustaakin sitten pelkkiä kastraatteja.

Ja voi iik. Ilmoitin Oskarin ja Aatoksen PIROKin näyttelyyn, siellä Aatos on jo kastraattiluokassa. Ei se ole enää hei vauva.

Pari näyttelykuvaa.

Cindy-mamma ja Oskari-iskä sunnuntaina BIS siitosnaaras & -uros.

Perhe mustavalkoinen. Oskari, Cindy ja Väinö-poika.

Kuvat: Henna Raudaskoski

Joo ei meikäläinen ehkä edustavimmillaan kuvissa näytä olevan, mutta ei se nyt ollutkaan se pääasia. Itse unohdin ihan täysin näyttelyssä kuvata. Eipä mulla kyllä ollut mukana muuta kuin puhelin, jolla otin muutaman kuvan sunnuntaina, mutta lauantai unhottui ihan täysin :( Jäi Aatoksen toinen näyttelyreissu ikuistamatta, mutta Tampereella sitten uusi yritys.

Ja loppuun vielä muutama kuva Oskarista ja hänen ikiomasta pystistään :)

TUROK 23.-24.3

Huhhuh. Takana raskas, mutta todella mukava näyttelyviikonloppu Turun messukeskuksessa. Lauantaina aamusta heräiltiin kuuden aikoihin ja mun oli tarkoitus Oskarin ja Aatoksen kanssa lähteä tästä seiskan pintaan kohti messaria, mutta kappas kummaa ei se ihan mennytkään niin. Oskari oli onnistunut tekemään jotkut ihmeelliset löysäkakat ja piti pikaiseen pesasta pöksykarvat ennen kuin päästiin lähtemään.

Ehtisin vähän siinä ajomatkalla panikoimaan, että millä ilveellä saan kaikki kamat ja boksit kerralla autosta pelipaikalle, mutta kävipä niin hyvä tuuri, että Veikko kaartoi parkkipaikalle juuri samaan aikaan mitö me. Ja kun Veikolla ei ollut omia kissoja mukana niin vaivasin sitten Veikkoa sen verran, että pääsin yhdellä kertaa autosta halliin. Kiitos Veikolle! Eläinlääkärintarkastuksessa Aatoksesta otettiin pistonäytteenä sienitesti ja siitä tulee sitten jossain kohtaa tieto sähköpostiin. En usko kuitenkaan, että täällä meillä riehuu minkäänlaista sientä. Oskariltahan se testattiin ennen treffejä Unnan kanssa ja testitulokset olivat silloin puhtaat. Kiva kuitenkin saada taas varmistus, varsinkin kun ei tarvitse itse testistäkään mitään maksaa :). Aatos-raasu jännitti ihan hirmupaljon siinä ell:n pöydällä ja kun sitä näytettä harjattiin tassusta niin ystävällisesti Aatos sitten pesaisi eläinlääkärin käden. Oskarilla meni tarkastus ihan rutiinilla.

Elli, joka on Cindyn ja Oskarin lapsen Väinön omistaja, oli ystävällisesti varannut Aatokselle ja Oskarille häkit siitä heidän vierestä, niin ei tarvinnut etsiä kahta vierekkäistä häkkipaikkaakaan siinä aamusta. Aatos ei meinannut millään tahtoa tulla ulos boksista ja lopulta siinä piti sitten irroittaa koko kantokopan katto, että sain Aatoksen sinne näyttelyhäkkiin.

Arvostelut meni kivasti. Molemmat saivat hyvät arvostelut, molemmat pysyivät hyvin venytyksessä ja molemmat pysyi myös pöydällä. Aatoksella ei ollut kilpakumppanina toista urosnuorta, joten Aatos sai automaattisesti sitten EX1:n. Aatoksella oli kuitenkin vastassa Tassu-sisko, joka sitten lähti jatkokarkeloihin värinparhaasta, jonka sitten voittikin. Oskari sai ensimmäisen CAP-sertinsä, ei silläkään ollut kilpailua. Siitä eteenpäin ei sitten mentykkään. 

Marjatta Koskenkangas arvioi Aatoksen näin:

TYYPPI: Hieno koko ja lihaskunto. Kaunis jalkojen pituus.

PÄÄ: Hieno kolmio, suora nenä. Profiili katkeaa hieman otsan kohdalla. Vahvahko leuka.

SILMÄT: EX vauva-ilme. EX koko ja sijoittuminen.

KORVAT: EX koko ja muoto. Hienosti sijoittuneet.

TURKKI: EX laatu ja rakenne. EX näyttelykunnossa.

HÄNTÄ: Keskipitkä

KUNTO: EX!

YLEISVAIKUTELMA: EX luonne.

ARVOSTELUTULOS: EX1

Tuomari toivoi häntään vähän lisää pituutta ja no niin, kyllähän Aatoksen häntä saisi olla himpun verran pidempi. Ja otsa olisi saanut olla vähän pyöreämpi (mahdetaankohan se sanoa noin..), mutta taitaa lattapäisyys olla vähän ongelmana useammalla mettiksellä :P

Michael Edström arvioi Oskarin näin (sen mitä nyt taas tuosta lääkärikäsialasta selvän saa..):

TYYPPI: Nice lenght to the body, ... bone structure.

PÄÄ: Nice ready straight profile, a bit low on top, nice chin

SILMÄT: Owl in shape, a bit deep set

KORVAT: A bit high set and could be bigger

TURKKI: Well presented to show! Wooly undercoat (ja sitten lopusta en saa selvää)

HÄNTÄ: Long, nice shape.

KUNTO: In excellent condition.

YLEISVAIKUTELMA: Super sweer character!

ARVOSTELUTULOS: CAP

Oskari oli ilmoitettuna myös siitosluokkaan, koska paikalla oli jälkeläisiä se kolme. Aatoksen ja Tassun lisäksi oli siis Väinö. Lapsukaiset saivat niin hyvät tulokset, että Oskari oli kategorian 2 paras siitosuros ja sai ensimmäisen BIS-pokaalinsa :D. Jee!

Sunnuntaina Aatos sai jäädä kotiin, kun oli lauantai ollut niin jännittävä. Aamulla tarkastin ensimmäisenä Oskarin pöksyt ja hyvältä näytti. No näyttelyssähän se sitten oli päättänyt tehdä jotkut jännät hiekkikseen silloin, kun olin kurkkimassa Sofian cornari-Mörköä. Onneksi kuitenkin on ihania ihmisiä olemassa. Vierustoverina meillä oli siinä ruotsalainen pariskunta, joka joskus on kasvattanut mettiksiä ja joiden eräs kissa löytyy myös Oskarin rekisterikirjasta. Tämä nainen oli ystävällisenä putsannut Oskarin laatikon ja auttoi sitten tarjoamalla talouspaperia ja käsiparin, kun putsasin Oskun pehvan. Hän sanoi, ettei olisi muuten uskaltanut olla niin oma-aloitteinen, mutta kun tiesi että kyseessä oli Suvipäivän kissa niin sitten uskalsi :). Olin todella kiitollinen kyllä avusta.

Mats Askett arvosteli Oskarin sunnuntaina näin:

TYYPPI: Ex length, strong boning, heavy, musceled, high on legs.

PÄÄ: EX triangle, straight nose, need rounder forehead, firm chin.

SILMÄT: EX shape and expression.

KORVAT: Medium size, well set, open base.

TURKKI: EX coarse, glossy quardhair, medium amount of underwool, EX colour

HÄNTÄ; Ex length, bushy

KUNTO: Ex show condition

YLEISVAIKUTELMA: A boy with confidense

ARVOSTELUTULOS: CAP

Niistä tämäkin sanoi, mistä kuului. Korvat saisivat olla isommat ja otsa vähän pyöreämpi. VP meni hienolle ruotsalaiselle kilpakumppanille.

Koska mulla oli tänään vain Oskari, niin olin Suville luvannut esittää myös Tassun. Tassu olikin heti melkein Oskarin perään, joten Suvi oli tuonut Tassun siihen häkeille valmiiksi. Voi että sillä lapsella on muuten tuhat jalkaa, ei meinannut millään venytyksessä pysyä, mutta kun toinen on niin pikkainen niin ei tarvinnut pelätä karkuun pääsemistä. Tassu oli sunnuntainakin VP. Tuomarinparhaan valinnasta tulikin sitten jännä, koska Tassulla oli vastassa siskopuoli Vilja. Hienoja tyttöjä molemmat. Paneeliin meni tänään sitten Vilja ja siellä sai hienosti tasaäänet siperiankissanuoren kanssa, joka sitten lopulta valittiin voittajaksi. Eilinen VP Väinö oli tänään EX2, mutta tytöt pelasivat pisteet kotiin ja Oskari oli tänäänkin paras siitosuros! Kyllä se on tehnyt hienoja lapsia ♥

Arvostelujen ja paneelin välissä kävin otattamassa Oskarilta mykoplasma-testin, kun näyttelyssä oli paikalla Movet ja näytteet sai hieman edullisempaan hintaan. Näytteet otettiin suun sisäpuolelta poskesta, silmästä ja nenästä. Vähän Oskari rimpuloi, mutta hienosti meni kuitenkin näytteen ottaminen. Paneelin jälkeen otettiin vielä vähän yhteiskuvia Cindy-mamman kanssa kun molemmat olivat parhaita siitoskissoja tänään ja sitten vielä pieni perhepotretti Väinön kera.

Huhhuh.

Nyt itse vähän lepuuttelemaan jalkoja :)

Kuvasia ja kuulumisia.

Sainpas eilen tiputettua postiin Oskarin ja Aatoksen näyttelyilmot TUROKin näyttelyyn, joka on maaliskuun 23 ja 24 päivä. Aatos näytelmöi messukeskuksessa lauantaina ja Oskari lauantaina ja sunnuntaina. Alunperin vähän pohtisin, että ilmoitanko Oskaria ollenkaan, kun kävi pieni pöksykarvaäksidentti, mutta uskon sen tasoittuvan kuukaudessa normaaliin kuntoonsa :). Ilmoittelin Oskarin myös siitosluokkaan molemmille päivinä, sillä Aatoksen lisäksi lauantaina on paikalla Aatoksen sisko Tassu ja sitten sisarpuolet Vilja ja Väinö. Sunnuntaina on ainakin mustavalkeat lapsukaiset ja luotan myös Tassun olevan paikanpäällä niin uskalsin sitten sunnuntaillekkin siitosluokan täyttää. Oskari näytelmöi ensimmäistä kertaa kastraattiluokassa, jännittävää! Ja Aatos on nuorissa. Sekin on jännittävää.

Punnailin myös eilen pojat, kun annoin matokuurin. Puntari heilahteli seuraavasti:

Armas 6,4 kiloa

Onni 5,2 kiloa

Oskari 6,3 kiloa

Aatos 5 kiloa

Mauskislaiset toivottelevat myöskin kaikille hyvää ystävänpäivää!

Näyttelydebyytti

Aatos oli ensimmäisen kerran näytelmöimässä ERY-SYDin näyttelyssä viime lauantaina. Itse erheellisesti olin kuvitellut näyttelyn olevan Kirkkonummella, mutta se olikin Helsingissä tapahtumakeskus Koskenrannassa :D Tämä mun harhaluulo luultavasti johtui siitä, että alunperin ilmoitin Oskarin ja Aatoksen URKin näyttelyyn ja se olisi ollut Kirkkonummella. No tekevälle sattuu :) Oskari jäi suosiolla kotiin, ettei merkkailupisuttelut vaan ylly, eläinlääkääriin kun päästään vasta ensi viikolla aikaisintaan :/.

Perjantaina Aatos järkytyksekseen joutui myös ensimmäistä kertaa pesulle. Aluksi Aatos oli että mitäs ihmettä ja sitten kun oltiin Nikon kanssa saatu Aatoksen turkki kastettua niin alkoi jo koko pesupuuha kyllästyttää ja olisi pitänyt päästä pois. Mutta hienosti antoi Aatos pestä, vaikka tylsää oli. Koska Aatos tosiaan oli pentuluokassa, tein vaan pelkän pikaisen shamppoopesun. Tottuu sitten kanssa tuohon pesutouhuun.

Pesujen jälkeen Aatos käärittiin pyyhkeeseen. Armaan, Onnin ja Oskarin kanssa on tullut totuttua siihen, että pyyhkeessä pitää rimpuloida ja siellä ei voi olla yhtään minuuttia kauempaa. Aatos sen sijaan oli tosi tyytyväinen pyyhkeen sisällä, pikkuisessa kapalossa. Vähän pesi omaa tassuaan ja kehräsi kovastipaljon. Kuivaamisvaihe ei sitten taas ollutkaan yhtään kivaa. Fööni oli ihan kammottava tuttavuus ja paikallaan ei meinattu millään olla, mutta kuivaksi Aatos kutienkiin saatiin. Koko touhusta loukkaantuneena Aatos sitten meni kissasohvaan pesemään itseään ja haki Armaalta vähän sympatiaa, mitä heruikin korvapesujen muodossa. Onnia luonnollisesti ei näkynyt, kun fööni meni päälle.

HERRANJUMALA MITÄ NE MULLE TEKI?!

Nyt pitää pestä koko turkki, hmph.

Aamulla pakkasin Aatoksen boksiin varttia vaille seiska ja me lähdettiin ajelemaan Suville, josta sitten siirryttiin Veikon autoon kimpsuine ja kampsuinemme. Suvilla oli mukana Aatoksen sisko Tassu ja Veikolla sitten pojat Igor ja Excel. Automatka kesti pari tuntia ja koko sen ajan Aatos muisteli ilmoittaa, että boksissa on tosi tylsää ja että hän ei nyt jaksaisi olla siellä enää, että oltaisiinko jo perillä. Ja voi että, pienellä oli masu sekaisin :( Aatos matkustikin sitten viimeiset puoli tuntia sylissä, ettei sotkenut itseään matkahiekkikseen, kun ei Helsingin keskusta-alueella päästy pyssäämään mihinkään niin, että olisin saanut sen hiekkalootan puhdistettua. Mutta meni reissaaminen ihan hyvin niinkin, kun Aatos pysyi tosi nätisti sylissä selällään ja antoi rapsutella masua.

Tämä ERY:n näyttely oli siitä mielenkiintoinen, että normaalista poiketen toimikin drive-in-periaatteella - eli paikalla piti olla viimeistään silloin kun oman kissan arvostelu alkaa ja poistua sai heti, kun kissa oli arvosteltu ja seteli haettu, mikäli siis kissa ei mene jatkoon. Me tähdättiin paikalle niin, että oltiin yhdeksän jälkeen perillä, kun siitä tunnin päästä oli nelosväriryhmän arvostelu ilmoitettu alkavaksi. Aatoksen ryhmän (6) arvostelun alkamiskohta oli merkitty 11:50, eli oli hyvin aikaa laittaa häkki kuntoon, katsella ympärille ja laittaa vielä Aatos kuntoon.

Aatos ja Tassu, molemmilla oli toooooosi tylsää.

Fia-sisko oli myös paikalla. Siskokulta ansaituilla kauneusunilla näytelmien jälkeen.

Tuomarina oli Anne Paloluoma ja tässä arvostelu:

Tyyppi: Ex developing stage for promising well proportional male!
Pää: Triangle is shape with grid height.
Silmät: Well slept look. Well placed.
Korvat: Suitable for age and face
Turkki: Soft baby coat. Promising density.
Häntä: Proportional
Kunto: Ex condition. Promising
Yleisvaikutelma: So sweet ♥
Arvostelutulos: Ex1

Kaikenkaikkiaan siis Paloluoma tykkäsi tosi paljon Aatoksesta. Pentuluokassa ei ollut muita urospentuja, joten Aatos oli luonnollisesti ykkönen. Kilpakumppani kuitenkin oli, Tassu-sisko, myöskin ainoa naaras ryhmässä. Paloluoman mielestä Tassu oli tällä hetkellä paljon sopusuhtaisemmassa kunnossa ja otti Tassun jatkoon. TP:stä jatkoon meni kuitenkin Tähtitassun Aurinkoinen.  Takaisinpäin lähdettiin ajelemaan kolmen paikkeilla.

Ja voi herramunjee mitä meteliä Aatos piti koko kotimatkan! Kyllä tuli niin laaja skaala kaikkiae rilaisia ääniäpienestä pentumiusta kollimaiseen mourahdukseen, että välillä oli naurussa piteleminen. Oli Aatoksella kyllä tosi tylsä päivä, kun kokoajan piti olla jossain kopperossa ja boksista Aatos koitti murtautua ulos melkoisella tarmolla... Laitoin kantokopan oven eteen sitten kaulahuivin, josko pimennys olisi vähän rauhottanut pikkuista. No oli Aatos välillä hiljaa. Epäilin kyllä itse sitten, että toiselta oli ääni mennyt kun oli huutanut niin kovaa, että vaikka suu siellä kopassa olisikin ollut auki niin ääntä ei enää kuulunut :D No ei.

Tosi reipas Aatos kuitenkin oli. Nyt meille tulee tähän alkuun sitten heti pitkä tauko, kun en Oskarin eläinlääkärikuluista johtuen sitten raaskinut ilmoitella TUROKin näyttelyyn :/ Voihan harmistus. Varmaan Aatos ja Oskari näytelmöivät yhdessä sitten Lahdessa alkuvuodesta. Oskari aloittaakin sitten näyttelyt ihan alusta, kastraattien puolellla. Vähän sääli, jäi viimeisestä tittelistä uupumaan vain pari sertiä.. No, parempi näin Oskarin ja muidenkin kannalta.

Harmitti hiukan, että jäi oma kamera kotiin ja piti näyttelyssä ottaa nuo muutamat hassut kuvat kännykän kameralla, mikä ei ole kaikkein parhain. Onneksi näyttelyissä on aina valokuvaajia ja tällä kertaa kävi säkä ja Aatos osui kuvaan myös :)

Kuva: Heikki Siltala

PIROKin kissanäytelmä ja sydänultraus.

Meidän pitkä näyttelytauko päättyi viime lauantaina, oltiin Oskarin kanssa näytelmissä noin vuoden tauon jälkeen. Huomasi aika hyvin, ettei Oskaria olla hetkeen kokonaan pesty kun tuntui tuolla olevan kamalasti vastaan sanottavaa pesulla. Siltikin Oskari on maailman helpoin kissa, vaikka Osku määki ja maukui, niin silti Oskari pysyi tosi kiltisti paikallaan ja antoi pestä. Se ei vaan tykännyt. 

Perjantaina pakkailin sitten toooosi hyvissä ajoin näyttelytavaroita kasaan. Tai kaikki olikin oikeastaan laukussa valmiina, kävin niitä vaan läpi. Kantokopankin kuntoonlaitto aiheutti kamalasti kiinnostusta, mikä on hassua, kun kopat on nyt olleet koko ajan esillä, pojat kun tykkää niissä nukkua. Oskari ja Armas kävivät vuoronperään kurkkaamassa kopassa, Onnia ylläripylläri ei kyllä näkynyt se raukka kun varmaan luuli joutuvansa itse lähtemään johonkin reissuun. Oskari ja Armas tarkasti myös kaikki näyttelytavarat, että kaikki oli kunnossa.

 

Lauantai aamulla hiukan ennen kuutta me lähdettiin sitten Oskarin kanssa ajelemaan Pöytyälle päin, kun mentiin Veikon ja Suvin kyydillä. Matka meni mukavasti. Näyttelypaikka oli jotenkin tylsä, omasta mielestä. Oon ennen ollut PIROKin niissä näyttelyissä, jotka on olleet Pirkkahallissa ja toi oli nyt Raholan liikuntakeskuksessa. Sinne ei saanut viedä edes omia tuoleja mukaan joten turhaan olin ottanut retkituolin. Tosin eipä se nyt itseä sen suuremmin rasittanut, kun tuoli tarvi kantaa ainoastaan sisältä autoon, sitten autosta toiseen ja taas takaisin. Ainoastaan jalat vähän alkoi pitkän päivän päätteeksi tunnahtamaan, kun ei oiken tullut koko päivänä istuttua.

Kakkosten kakkosväriryhmällä oli tuomarina Glen Sjöbom. Ruotsalainen tuomari joka taisi ensimmäistä kertaa olla kakkosia arvostelemassa. Ja eipä muuten Sjöbom tykännyt Oskarista ollenkaan. Oskarilla oli korvat vähän liian korkealla ja ehkä hitusen pienet, silmät olivat liika lähellä toisiaan ja ilme ei miellyttänyt, kolmio olisi voinut olla parempi ja profiili suorempi. Turkki oli ihan ookoo, mutta aika lyhyt, kokokin oli ihan ookoo, mutta olisi saanut olla vähän jykevämpi luusto ja mitä vielä :D. Oli kyllä ihan hyväluonteinen kissa, mutta häntä ei miellyttänyt ja koska hän oli kiltillä tuulella saatiin serti. On meillä nyt ennenkin ollut tuomareita, jotka ei ole Oskarin ilmeestä ihan välittänyt, mutta tämä nyt oli ensimmäinen kerta tätä laatua. No ei siinä mitään, oon tosi tyytyväinen että saatiin serti. Loppuajan Oskari sitten löhöilikin häkissään.

Paikan päällä oli muuten myös Taru ja ihanainen Vilja-tyttö! Viljasta Sjöbom onneksi tykkäsi. Kuka nyt ei voisi tykätä. Tyttö oli aivan ihana! Sellainen pieni termiitti joka yritti kovasti tulla häkistään läpi ja riehui minkä jaloista pääsi. Tuli ihan Oskari mieleen, se oli pikkuisena ihan samanlainen riiviö :)

Sunnuntaina Vilja olikin sitten värin paras. Onnea Vilja-vauvalle!

Sitten terveysasioita vähän.

Olin eilen Oskarin kanssa eläinlääkärissä sydänultrassa. Ensin siinä punnittiin Oskarin paino, joka oli viime kerrasta (5,8kg) tippunut vähäsen. Nyt Oskari painoi 5,2 kg. Tuo viimekerran paino onkin viime vuodelta, jolloin Oskari olikin paljon isommassa kunnossa. Eikä Oskari nyttenkään ole mikään liian laiha, on vaan tuo energia kulunut tyttölöitten huuteluun kuin siihen massan keräämiseen. Ehkö se tässä syksyn mittaan saa taas vähän painoa. Sitten iinä myös kuunneltiin vähän sydäntä ja mittailtiin sykettä. Granholmin Sari sitten perustoimien jälkeen ajeli Oskarin kainalosta karvoja, kuitenkin niin ettei se haittaa näytelmiä. Oskari sai Granholmilta kehuja, kun pysyi niin hienosti paikallaan ja oli niin rauhallisesti että saatiin paljon kuvia sydämestä, missä muuten kaikki oli hyvin ja normaalisti. Mukava tietää, että kaikki on kunnossa. Oskari muuten ehti täyttämään tässä kymmenes päivä jo neljä vuotta! Se meni meiltä ihan ohi! Onneksi Oskaria ei kuitenkaan näytä haittaavan, vaikka merkkipäivä unohdettiinkin :D.

Kissa ja sen kivekset..

Oon tässä ollut ihan hirvittävässä paniikissa koko eilisen päivän. Nimittäin Taru huomasi, että Oskarin rekisterikirjasta puuttui lääkärinleima kohdasta 'Todistan, että kissalla on normaalit kivekset (tarkastettu yli kk).'

Ite olen luullut jotenkin erheellisesti, että siinä kohtaa on ollut ell:n leima, mutta tosiaan kun tarkastelin tota rekkakirjaa tarkemmin niin se eläinlääkärin nimihän onkin ylempään kohtaan, jossa samainen todistaminen on tehty alle puolenvuoden iässä. No tietenkin menin sitten paniikkiin, kun totta kai tuollainen nyt täytyy olla tehtynä ennen mitään pentu-suunnitelmia ja eihän pentuja tietenkään voi rekisteröidä ellei tälläistä ole. Soittelin paniikissa Oskarin kasvattajalle, joka rauhoitteli siellä hetken aikaa ja oli aivan varma, että kyseinen toimenpide on tehnyt ja että itseasiassa hän jopa muistaa että jossain TUROK:n näyttelyssä eläinlääkäri olisi ne kivekset tarkastanut ja kirjoittanut siitä erillisen todistuksen.

No arvatenkaan en sitten tätä todistusta löytänyt mistään ja kasvattaja-Suvi käski sitten soitella tuolle Oskarin sydänultranneelle eläinlääkärille tänään. Mä sitten soittelin tuonne elöinlääkäriasemalle ja pyysin tein soittopyynnön ko. lääkärille. Vastaanottovirkailija varoitteli, että Oskarin silloin ultrannut Sari Granholm (jolla me muutenkin siis ollaan käyty aina) tulee töihin puolilta päivin ja että Sarin kalenteri näyttää tosi täydeltä, että ei ehkä ehdi soittelemaan tänään. No jäin odottelemaan. Ja Sari soittinkin sitten puoli tuntia oman puheluni jälkeen.

Ja huhheijaa! Sari muisti meidän käynnin silloin vuoden takaa (klik) jolloin oli ollut vähän sähellystä juttujen kanssa, kun ajanvarauksessa ollut kesätyöntekijä oli varannut ajan meille pelkkiin verikokeisiin ja ei ollenkaan ultraan niin se oli sitten siinä rytäkässä unohtunut merkata tuosta rekisterikirjasta. Ja Sarilla luki hoitotoimenpiteissä, että kivekset oli tarkastettu ja ne olivat olleet ihan normaalit, niin asia on kunnossa. Käyn siis huomenna hakemassa sen todistuksen tuohon, niin ei sitten tarvitse tätäkään enää murehtia. Ja ehkä nyt tulevaisuudessa tässä itse oppii tarkastelemaan vähän paremmin noita lappuja ja katsomaan oikeita kohtia, ettei tarvitse sitten säikähdellä tälläisten typerien juttujen takia enää :).

Mutta muihin juttuihin. 

Käytiin Suvin kanssa viime keskiviikkona Riihimäellä katsomassa Oskarin ja Unnan pentuja. Siis siitä on tosi paljon aikaa, kun oon viimeksi nähnyt noin pieniä kissoja. Vauvat oli justiin täyttänyt neljä viikkoa ja ne oli niiiiiin pieniä! Mahtui tohon kätöselle ihan köykäsesti. On hassua ajatella, että nuo omat kollinköppänät on kanssa joskus olleet niin pieniä!  Mun piti hirvittävästi ottaa valokuvia vauvoista, mutta unohduin ihailemaan pitkäksi aikaa sitä punaista poikaa ja sitten kun viimein tajusin jotain kuvata, niin eiköhän ne vauvat olleetkin niin liikkuvaisia ja kamerasta säädöt ihan pyllyllään (plus en uskaltanut salamaa käyttää), niin onnistuneita kuvai tuli ehkö tasan tarkkaan yksi!

 

Ja kai tässä nyt uskaltaa vihdoin sitten sanoa, että punainen poika on meidän tuleva perheenjäsen :). Me ollaan kovasti koitettu keksiä pojalle nimeä, mutta yllättäen Niko ei oikein ole lämmennyt mun ehdotuksille ja mä sitten en taas noille Nikon jokseenkin Olympialais-apinotteisiin vaihtoehtoihin.. Mutta eiköhän me yhteisymmärrykseen päästä ja keksitä joku sopiva.

Tässä on tämä päivä kanssa kulunut muutamia näyttelyilmoja täytellen. Täytin ilmot sekä Oskarille, että pienelle vaaville URK:iin lokakuulle ja sitten tässä myöhemmin täytän vielä TUROKin näyttelyyn molemmille ilmot. Ehti täss änäyttelytaukoa jo tovin olemaankin :)

Ihanat lahkeet

Edellispäivänä meillä kävi vieraita. Pojat olivat vuorotellen ja välillä kaikki yhtäaikaakin kiinni naisvieraan housunlahkeessa, kun siihen oli ilmeisesti tarttunut jokin erittäin kiinnostava tuoksu. Kyseessä ei ollut kuitenkaan mikään tyttökissa-tuoksu, vaan ilmeisesti joku pariskunnan omista kollipojista oli käynyt pöksyillä istumassa ja jättänyt sitten jälkeensä oman tuoksunsa. Ei meinannut Eeva kyllä päästä mihinkään liikkumaan, kun joku killui koko ajan lahkeessa. 

Asuntokierrosta tehtäessä ja tuonne kylppäriin mennessä alkoi Oskari huutamaan sitten ihan hirvittävästi. Pölhö poika oli mennyt niistä lahjetuoksuista niin sekaisin, että kuvitteli taas jonkun ilmestyneen häntä itseään varten tuonne kylppäriin ja hetken aikaa Oskari ulvoi ja määki oven takana, ennen kuin suostui tajuamaan ettei siellä nyt ketään ole :D On se hupsu kissa.

Itse tässä odottelen kamalasti ensi viikon keskiviikkoa. Ollaan silloin menossa Oskarin ja Onnin kasvattajan kanssa Riihimäelle katsomaan Oskarin ja Unnan vauvoja. Oottelen kovin että pääsen vihdoin näkemään punaisen pojan ihan livenä :))) ja tietysti myös kaikki tytöt kanssa. Syyskuussa pääsen näkemään sitten Oskarin ja Cindyn vauvoista Viljan, sillä Oskarin näyttelyilmo oli vastaanotettu PIROKin näyttelyyn. Ja vaikka oonkin vielä vähän kahden viaheilla oman osallistumisen kanssa, niin luultavasti kyllä sinne lähden. Ihan vaan siksi, että näen sitten Vilja-vauvan :)

Kantokoppa majana.

 

Nyt kun kantokopat on olleet esillä ilman ovia, on Onni ainakin käyttänyt niitä nukkumismajoina. Aiemmin, kun meillä kerrostalossa oli boksit vaatekaapissa ja kun ne otti esille, niin Onni hävisi aina samantein piiloon.  Mutta nyt kun tässä tulee siedätyshoitoa harrastettua, niin mahtaisikohan matkustaminenkin sujua mukavammin? Kuvassa nukkupaikkana on Atlas 20, koppa jonka olen ajatellut vaihtaa suurempaan, mutten vielä ole saanut aikaseksi tehdä.

Tässä kun nyt on ollut lämpöisiä päiviä niin kuvittelisi, että tälläset puolipitkäkarvat viimeistään vaihtaisi bikinit päälle. Ei Oskari. Oskari on alkanut kasvattamaan karvaa. Ja se näyttää muutenmin siltä, että on saanut vähän massaa. Ihan kiva juttu, kun ajattelin ehkä ilmotella Oskarin PIROKin näyttelyyn, joka on syyskuussa. En vielä tiedä olenko ite menossa mukaan, vai lykkäänkö Oskarin kasvattajan seuraan näyteltäväksi :) Riippunee siitä mahtaako paikalle tulla muutama mustavalkoinen pallero, kun kuulin sellaista juttua, että ehkä voisi. No katsotaan.

Palleroista puheen ollen. Oskarin ja Cindyn vauvat on kasvanut ihan hirmupaljon, nehän on ihan pieniä kissoja jo :) Tuossa eilen kun selailin pentueen kuva-albumia viidenneltä viikolta, niin näyttää kaikki pojatkin jo ihan erilaisilta, kuin syntyessään :) Tai ainakin omaan silmään näytti siltä. Mutta kyllä mun silti pitää luntata, että mikä oli kenenkin nimi, kun menisi varmasti sekaisin. Kuvia Draconian Draconian-pentueesta viikolta viisi täällä. Voitte tekin käydä ihailemassa sitten noita vauvoja :).

Ja sitten noista Oskarin nuoremmista lapsukaisista. Päivi on laittanut tasaiseen tahtiin kuvia ja kuulumisia vauvoista. Ensimmäiset vauvat siellä on alkanut jo availemaan silmiä. Kohta nekin on yhtä isoja pienen kissan näköisiä palleroita kuin Oskarin mustavalkoiset vauvelit.

Kuva: Päivi Salmi-Wallenius/ FIN* Nenukan

Tuo punainen poika on saanut ihan erityisen paikan ajatuksista. On vähän sellainen heikotuksen kohde, kun itsellä on ollut haaveissa punainen poika jo viisi vuotta. Katsotaan nyt, mitä tässä sitten tapahtuu. Vielä en sano mitään :)

Ja sitten loppuun pari kuvaa, kun pojat olivat taas kiipeilypuussa samaan aikaan. Juu, idea on jo käytetty, mutta kun testailin uutta kameran putkea ja kohteet nyt sattuivat olemaan kiipeilypuussa, niin ei voi mitään :D

Kuulumisia

Ollaan oltu hetkinen hiljaa. Eipä meillä oikeastaan mitään ihmeempiä kertomuksia nyt olekkaan ollut, kun kissat muuttivat tuossa kolmisen viikkoa sitten mummulaan. Meillä on edessä asunnon myyntiä, niin pojat asustelevat sitten loppu vuoden siellä, kunnes ollaan uusi saatu remontoitua ja päästy muuttamaan. Hirvittävän tyhjältä koko huusholli tuntuu ja meni muutama päivä ennen kuin tottui siihen, ettei ketään vastaile kun huutelee. Oon sitten ahkerasti käynyt vanhempien tykönä katsomassa poikia, mistä porukatkin on varmaan iloisia :D

Oskari itseasiassa lähti kolme viikkoa sitten Hämeenlinnaan Saagan luokse. Tänään olisi tarkoitus hakea Osku sieltä kotiin, tai no mummulaan, muiden poikien seuraksi. On ihan hirveä ikävä ollut pikkumiestä, vaikka Saagan blogista olenkin kuvia nähnyt ja Saagan omistajan kanssa ollaan vaihdettu kuulumisia tiheään. Oskarilla on ollut hyvät olot tyttöystävänsä luona ja painokin olin noussut vähän, mikä oli superhyvä juttu :)

Mahtaakohan Oskari enää muistaakkaan mua ollenkaan?

Armas ja Onni on ainakin tottunut omaan oleiluunsa tuolla niin paljon, että Onnikin unohtaa välillä juosta karkuun, kun siellä käyn. Yleensä siis kun pojat on hoitoon viety ja kun sinne ilmestyn niin, pojat on napattu mukaan ja Onni ei tykkää matkustaa ollenkaan.

Tilasin nyt vihdoin ja viimein zooplussalta ruokaa, kun oon sitä monta kertaa ajatellut tilaavani. Oon yleensä tilauksen laittanu yhden kasvattajakaverin kanssa samaan, kun tuo saa kasvattaja-alkennusta tilauksista. Se alennus on kymmenen prosenttia, mikä siis oli sama kuin ensitilaajan etu, joten käytin sen sitten hyväkseni. Tilailin pojille kymmenen kiloa RC: Hair & Skin- pipanoita joissa tuli kaupanpäällisiksi käännettävä peti, 6x70g Applaws kanalajitelman, 24x70g Applaws Selectionia myöskin kananmakuisena ja siinä tuli sellainen vikisevä myyrälelu kaupanpäällisinä, Almo Naturea 6x70g taimenen ja tonnikalan sekä lohen ja kananmakuisina. Lisäksi siinä oli mukana myös tervetuliaislahja, joka oli siis kaksi sellaista pientä hiirilelua ja viime kerralla kun kävin niin oli niistä hiirileluista hännät kadonneet johonkin. ne näyttikin joltain paperilta, ei siis järin kestäviltä.

Ja tosiaan. Tässä viikolla tuli postissa TUROKin vahvarit, jonne ollaan Oskarin kanssa menossa ensi viikonloppuna. Meille tuomareiksi osui lauantaille Pia Nyman, joka on ihan tuttu tuomari, mutten nyt muista onko Oskarilla aiemmin ollut ja sitten sunnuntaille Beverly Elian, jota en nyt tällä hetkellä kyllä muista. Keskiviikkona siis luvassa kissapyykkiä.

Mitään valokuvia nyt ei ole, kun ei ole ollut ketään kuvattavanakaan. Ehkä tänään nappailen puhelimella muutaman kuvan, jos vaikka onnistuisi.

Eipä tässä mitään muuta.

Kauhea ikävä poikia on, mutta oleilevat sentään siedettävän ajomatkan päässä, että pääsee moikkaamaan aina kun tarve tulee.

Paksu-Armas

Jotenkin kuvittelin, että kun ollaan kissojen kanssa mökillä ja kun ne saavat juoksennella siellä ulkosalla, että sillä olisi ollut jotain - hmm - myönteistä vaikutusta painoon. No eipä juurikaan.. Armas on lihonnut, vaikka mielestäni se tuon parin kuukauden aikana liikkui ihan kiitettävästi ulkona, kiipeili puihin ja sai jotain pikku hepuleita välillä. Niko vaan huomautti, silloin kun tultiin kotiin, että Armaan boxi painaa melko paljon enemmän, kuin mökille mentäessä.

No piti sitten kissat punnata.

Painot

Armas: 6.5

Onni: 5.3

Oskari: 5.8

Viimeksi olen punnannut kissat 11. maaliskuuta 2010. Armas on siitä lihonnut puolikkaan kilon, kuten Onnikin. Ja Oskari taasen on tiputtanut painoa 300 grammaa. Oskari punnittiin siis silloin sydänultrauksen yhteydessä, Armas heti kun tultiin koko konkkaronkka mökiltä kotiin (noin kaksi viikkoa sitten) ja Onnin punnasin nytten, kun en muistanut mitä se silloin pari viikkoa sitten painoi.

Ok, ehkä erimalliseen ja kokoiseen ruokakippoon saattoi tipahtaa vähän enemmän papanoita, mitä kotona. Ja kotona Niko normaalisti hoitaa kissojen ruokinnan, kun Niko on paljon tiukempi noiden annosten suhteen mitä itse olen. Nyt olisi kuitenkin erityisen tärkeää saada Armaan paino hieman tippumaan.

Onko jollakulla jotain kokemuksia kissan painonhallinnasta? Sen tiedän itsekkin, että nopeasti paino ei saa alkaa lähtemään, vaan sen on tapahduttava pikkuhiljaa. Kannattaisiko alkaa lisäämään lihan määrää ja vähentämään kuivamuonapipanoita?

Ajattelin, jos zooplussasta tilaisin tälläisen lelun,ja siirtäisin kuivaruokaruokinnan vielä hiukan haasteellisemmaksi, kuin mitä se nyt on. Tuota Mindyn blogia kun lueskelin, niin hoksasin, että tuo meidän kuivaruokakippo taitaa myöskin olla eräänlainen aktivointilauta, paitsi että ei niin monipuolinen vain.

Onnin paino on ihan hyvä, luulisin että ihan normaalipainon luokkaa. Ja Oskari.. No, se nyt on taas laihtunut, kun on kevät ja odotellaan tyttöystävää. Menee se energia laulelemiseen eikä lihaksiston kasvatukseen.

Kissat kotiutuivat ihan hyvin mökkeilyn jälkeen taasen kaupunkiin. Oltiin varauduttu joihinkin masennuspuuskiin, kun pojat eivät enää pääsekkään jolkottamaan ulkona, mutta ei. Täällä ollaan kuin ennenkin. Olen itse taas alkanut katselemaan kissaliiton sivuilta tulevia näyttelyitä. Ilmeisesti syksyn maailmanvoittaja-näyttely jää väliin, kun on kuulemma kaikenlaisia auto-ongelmia ja sitten muutama muu matkapaketti on myöskin peruuntunut. Toisaaltaan ihan hyvä, sillä oma rahatilanteeni on tällä hetkellä niin tiukka, ettei se oikeastaan sallisi edes tuollaista yli 400 euron reissua.

Oskarin tosin ilmoitan näyttelyyn vasta syksyllä. Tuossa olisi tuo PIROKin näyttely, mutta luulen, että se jätetään vielä väliin.

Cesis - kissanäyttelymatka

Nyt ollaan kotiuduttu melkein tuhannen kilometrin matkan jälkeen. Oli kyllä aikamoista, varsinkin perjantai-lauantai välinen ajo sekä valvominen, jota kertyi reilusti yli kolmekymmentä tuntia!  Hirvittävän reippaita olivat kissat, Oskari ja Veikon Excel. Urheasti matkasivat koko matkan ja olivat ihan hiljaa, vaikkakin menomatkan loppupuolella vähän keskenään keskustelivat.

Lauantain näyttelypäivä sujui hyvin. Meillä piti olla tuomarina Steinhauser, mutta hän oli sitten ollut estynyt ja Steinhauserin sijasta meillä olikin tuomarina Billing. Oskarilla oli sertikilpailu ja ei varmaan koskaan olla jouduttu odottamaan näin pitkää aikaa, että tuomari tekisi päätöksensä. Eikä Billing sitä päätöstä osannutkaan tehdä, vaan pyysi laittamaan kissat häkkeihin siksi aikaa, että hän arvostelisi loput kakkosryhmän norskit, joita oli pari kappaletta. Eipä se tuntunut kuitenkaan helpottavan tuomarin päätöstä ja lopulta Billing haki viereisen tuomarin siihen antamaan mielipiteensä. Puhuivat ruotsiksi keskenään siinä mun vieressä ja oli vaikea pitää hymyä piilossa, kun kuulin tämän toisen tuomarin sanovan: 'Eihän tässä nyt ole mitään ihmettelemistä, että tämähän on tosi upeassa kunnossa'. Oskari voitti sitten sertikilpailun ja samalla myös värinparhaan. Sertiä lähdettiin hakemaan ja saatiin sitten vielä vähän ylimääräistäkin :)

Billinghän ei kauhesti tykännyt Oskarin päästä ja ilmeestä. Näyttelyseteliin Billing kirjoittikin, että hieman goofy look. Pitäähän se paikkansa, onhan Oskarilla useasti aika hömelö ilme, mutta se on vaan makukysymys mistä itse henkilökohtaisesti pitää :)

Oskari häkissä lauantaina, odottamassa hotellille lähtöä.

Meidän hotelli oli Cesiksestä noin puolen tunnin ajomatkan päässä Siguldassa, Hotel Sigulda-niminen paikka. Rakennus oli kuulemma noin 120 vuotta vanha. Oli se kyllä hieno ulkoa päin ja sisältä myös yhtä hieno. Itselle osui kolmannessa kerroksessa oleva huone, joka oli kuin joku sviitti. Tilaa oli vaikka miten paljon, oli jumalattoman iso sänky, kolme ihastuttavan ihanaa ja erilaista ikkunaa joissa kaikissa oli leveät ikkunapenkit. Oskari tykkäsikin kovasti katsella ikkunoista ulos, kun lintuja lenteli läheisiin puihin ja puista pois.

Hotellin yksi osa ulkoa. Pieni pyöreä ikkuna oli yksi meidän huoneen ikkunoista.

Oskari ottaa rennosti ikkunan ääressä.

Ja sitten se pieni pyöreä ikkuna huoneesta käsin

Yö hotellilla meni tosi hyvin. Oskari nukkui rauhassa koko yön ja selvittiin ilman mitään kummempia vessakohtauksia, kissan masu toimi siis hyvin koko reissun. Seuraavana aamuna me lähdettiin joskus kahdeksan jälkeen ajamaan takaisin Cesikseen. Meni sekin näyttelypäivä hyvin. Oskarilla oli sunnuntaina kaksi kilpakumppania, sama kuin lauantaina ja sitten lauantaina ylempään luokkaan noussut kollipoika. Oskari voitti sertikilpailun, sai myös värinparhaan ja loppujen lopuksi tuomari (Schukin) valitsi Oskarin mys tuomarin parhaaksi :)

Paneelissa ei tullut ääniä, mutta meidän reissulta nyt olikin jo tullut paljon enemmän kaikkia saavutuksia, kuin alkuun olin edes odottanut :)

Laitan seteleistä vielä juttua myöhemmin, nyt en niitä ehdi skannaamaan, kun pitää kauppaan vielä kiiruhtaa.

Cesis

Tänään lähdetään Oskarin kanssa Latviaan. Luvassa on todellakin hullu kissanäyttelymatka, sillä lähdetään Veikon kanssa Helsinkiin päin tänään puoli seitsämän aikaan. Tarkoituksena ajaa koko yö ja sitten aamulla näyttelyyn, jossa ollaan koko päivä. Yksi hotelliyö siinä lauantain ja sunnuntain välissä ja sitten taas sunnuntaina koko päivä näyttelyssä ja siitä suoraan ajoa kohti Viroa. Ilmeisesti sitten perillä kotona (tai Veikko vie mut ja Oskarin porukoille, kun on itse siitä läheltä kotoisin) joskus kolmen aikaan yöllä. Huhhuh.
Meni vähän pipariksi omat suunnitelmat, kun ajattelin että olisin nukkunut tänään oikein todella myöhään, mutta väkisin kun aamusta kaksi tuntia olin pyörinyt hereillä sängyssä, nousin sitten ylös. Kai se viikonloppu menee ihan sisulla läpi :)

Vahvistuskirjeen mukaan näyttely loppuu lauantaina kuuden maissa, joten siinä ehtii sitten nukkumaan hyvin. Näyttelypaikalta hotellille, että kissat pääsee huoneisiinsa jaloittelemaan ja sitten varmaan käydään syömässä jossain ja luultavasti peti kutsuu aika aikaisessa vaiheessa. Sunnuntaina näyttely loppuu sitten vähän aikaisemmin, vahvistuksen mukaan jo neljältä.
Kyllä kissojen puolesta jännittää tosi paljon, miten ne jaksavat koko pitkät ajomatkat kuljetusbokseissa. Harmi etten ehtinyt ostamaan Atlas 40:stä, joka olisi ollut vähän tilavampi, kuin tuo kolmekymppinen, mutta mahtuu siihenkin nyt pikku matkahiekkis ja kissa ihan hyvin. Ja sitten toki jännitän sitä, että mitä jos Oskarilla käy joku vahinkohätä matkalla ja on koko kissa ihan sottanen.. No pitää varautua siihen, ottamalla mukaan joku pieni pyyhe.

Tuomarina Oskarilla on lauantaina Mrs. Steinhauser ja sunnuntaina Mr. Schukin. Eipä nimet sano mulle mitään :D

Varmaan sitten maanantaina, kun olen heräillyt, niin laittelen sitten tarkemmat selostelut tästä matkasta. Vielä pitäisi kapsäkit pakata, niin omat kuin Oskarinkin. Ja kyllä, nyt olen tarkastanut monta kertaa, että Oskarilla on kaikki rokotukset kunnossa.

SUROK lauantai ja sunnuntai

Näyttelyviikonloppu Lahdessa on nyt ohi. Viikonloppu oli kiva, vaikkakin vähän pitkä. Lauantaina meidän piti Nikon kanssa herätä jo neljältä, että päästiin viideltä lähtemään. Ajomatka kesti kolmisen tuntia kaikkine pysähdyksineen, onneksi oli ihan hyvä sää ajella, sunnuntaina kun oli hirvittävä lumipyry aamulla, joka hidasti kulkua. Armas ja Onni vietiin jo perjantaina mummulaan hoitoon, kun kerta ihmisväki oli koko viikonlopun pois. Oskari ei hirvittävän montaa kertaa ole yksin ollut ja perjantaina se vähän huuteli, että missä kaverit on. Kun niitä kavereita ei sitten löytynyt, niin poika tyytyi meidän ihmisten seuraan.
No mutta siis. Matka Lahteen meni hyvin, Oskari matkusti kiltisti kopassaan ja viimeisen kahdenkymmenen minuutin aikana maukaisi kerran tai pari.

Näyttely itsessään sujui myös mukavasti. Lauantaina saatiin ensimmäinen alkava serti kolmannessa luokassa jota olin jännittänyt ihan kamalasti jo etukäteen. Meillä oli lauantaina tuomarina siis Magdalena Kudra (Puola), aivan uusi tuttavuus. Tuomarinakin kuulemma aika uusi, ilmeisesti saanut tuomarointi luvan jotain vuosi sitten. Kudra osottautui hyvin mukavaksi tuomariksi, sanoi niistä asioista mistä kuuluikin sanoa ja huomasi ne puutteet joita oli. Tuomari kasvattaa itse norjalaisia metsäkissoja, joten varmasti osasi katsoa oikeita asioita :)
Setelissä oli taas paljon sydämiä. Tosin onhan tuo Oskari aivan ihastuttava pikkumiäs ♥

Tyyppi: Super ♥ size, ex long body, ex high on legs.
Pää: Nice triangulat in shape with a little marked pinch with long & straight profile, nice chin, forehead could be more rounded.
Silmät: Ex shape, ex alert expression.
Korvat: Medium in size, nice placement.
Turkki: Super ♥ coat texture & quality. Ex grooming & presentation.
Häntä: Nice lenght & bushy.
Kunto: Super show condition ♥
Yleisvaikutelma: Very impresive male
Arvotelutulos: CACS

Luulisin, että setelin tekstit menivät nyt noin, muutama vähän epäselvempi sananen siellä oli joukossa jonka sitten koitin arvata :D Tämän setelin tekstit kuitenkaan ei ollut niin pahaa lääkärikäsialaa, kuin joissain, että luulisin sen nyt menevän noin kuitenkin. Eli ensimmäinen, korkeimman luokkan, serti tuli. Kiitos siitä. Oskari kutsuttiin värinparhaan valintaan, mutta VP meni pennulle. Tuomarinparas meni turkkilaiselle vanille. Itselle pääasia kuitenkin on sen, että arvostelu on hyvä ja että se serti tulisi, että ei jäänyt harmittamaan. Kaikki muu on vain plussaa.

Lauantain näyttelypäivä venähti melko pitkäksi. Luettelossa oli painettuna, että näyttely päättyy 19:00. Yleensähän näyttelyt nyt ei ihan siihen asti kestä, mihin niiden on arvioitu kestävän. Tämä kuitenkin pitkittyi aika paljon, ja päästiin lähtemään vasta 18:45. Onneksi meidän hotelli oli vain parin minuutin ajomatkan päässä ja kun päästiin lähtemään hallista sen verran ajoissa, niin ei jääty edes ruuhkaan. Hotelli oli mukava, kelpasi hyvin Oskarillekkin, joka tutki heti huoneen joka nurkan. Sitten kissa sai jonkun höpöilykohtauksen ja ei osannut päättää kummalla sängyllä pitäisi olla, vaan pomppi vuorotellen sängystä toiselle hakemassa rapsutuksia niin multa, kuin myös Nikolta. Suloinen. Jos Oskarilla ei olisi kissakavereita, se varamaan olisi tuollainen ylisupersosiaalinen koko ajan.

Pieni kommellus meidänkin reissuun osui. Nimittäin pyllypyykin muodossa. Niko herätti mut joskus viiden aikaan yöllä, Oskari oli käynyt laatikolla ja tavaraa oli sitten pöksykarvoissa. Pestiin pikkumiehen pylly ja jatkettiin sitten kaikki vielä unia sellaiset pari tuntia. Ei onneksi sen isompi juttu.

Sunnuntaina meidän tuomarina oli Anette Engvall (Ruotsi), jota meillä ei myöskään ole aiemmin ollut. Vähän jännitin sitäkin, Suvi (Oskarin ja Onnin kasvattaja, joka siis oli paikalla sunnuntaina) kertoi nimittäin, että Engvall kasvattaa itsekkin mettiksiä ja että hän on tosi tarkka tuomari. Jännitin itseasiassa taas ihan turhaan, koska Engvall tykkäsi Oskarista hirvittävästi ja jutteli myös kanssani melko paljon siinä ennen setelin kirjoittamista.
Sunnuntain arvostelu tässä:

Tyyppi: Ex high strong legs, nice long body.
Pää: Ex triangle, ex chin, ex profile and side lines.
Silmät: Ex shape and size, nice look.
Korvat: Ex shape and placement. Could be bigger.
Turkki: Ex quality. Ex color. Full show-condition.
Häntä: Nice lenght.
Kunto: Ex.
Yleisvaikutelma: Nice and sweet boy
Arvostelutulos: CACS BIV A+6-10

Saatiin siis toinen serti. Värinparas tuli ihan yllärinä. Sitten setelin saatuani mietittiin Nikon kanssa mitkään, että mitä tuo loppu tarkoittaa. Se siis näyttää setelissä siltä, että siinä lukisi A+ G10, joten en ihan hoksannut sitä. Mutta siis kuului tuohon VP:n loppuun. Eli siis värinparas aikuisista ja nuorista (6-10 kk). TP meni birmalle, vaikkakin Engvall kehui Oskaria paljon. Jälleen, ei haitannut sillä ekstrana oli tuo VP jo tullut.
Näyttelystä päästiin lähtemään siinä 17:30 paikkeilla ja oltiin kotona sitten puoli yhdeksän maissa.

Oli tosi mukavaa, että Suvi ja Veikko olivat sunnuntaina paikalla. Sain siis juteltua Suvin kanssa kaikista asioista, mitä tässä on ollut mielessä ja samalla udeltua vähän heidän näyttelysuunnitelmiaan. Suvi käski kysymään Veikolta, jos hän on lähdössä jossain kohtaa Excelin kanssa ulkomaille niin, että voisin itekkin lähteä Oskun kanssa. Me kun tarvitaan ainakin yksi serti ulkomailta, mieluiten kuitenkin se kaksi jos aiotaan jossain kohtaa valmistua vanhan kaavan mukaan. Uuteen kaavaan riittää yksi ulkomainen.
Sen verran sain kuitenkin infoa, että ehkä tulevan syksyn maailmannäyttelyyn voisi lähteä. Tämän vuoden WW järjestetään Puolassa ja sinne ilmeisesti tehdään jonkinlainen valmismatka. Mutta se ei nyt ehkä vielä ole ihan ajankohtainen, kirjoittelen siitä sitten lisää, jos sellainen reissu tulee.

Ainiin, lauantaina Oskari taisi osua yhden kuvaajan linssiin, joten odottelen että InCatin foorumille ilmestyy Lahden nnäyttelyn kuvasatoa :)
Ja illalla haetaan Armas ja Onni mummulasta. On ihan kamala ikävä ♥

SUROKin vavharit + muuta

Aika kuluu kumman nopeasti, kun on kamala kiire koko ajan. Siksi taas tämänkin päivitteleminen on jäänyt vähäisempään. Nyt käytän tälläsen pienen tauon tämän päivittämiseen, kun kaikki kouluhommat on hetkellisesti tehtynä ja uusia ei ole vielä saatu.
Noniin. Ei meillä oikeen mitään kummoisempia ole kyllä tapahtunutkaan. Oskarin ilmoitin tuossa aikoja sitten SUROKin Lahden näyttelyyn ja vahvarit tuli viimeviikolla. Nyt kävi kuitenkin niin hauskasti, että siivoilin sähköpostia tuossa ja onnistuin vahingossa poistamaan kokonaan lauantain vahvarin. Laitoin tänään meiliä sille henkilölle, joka ne vahvarit oli lähettänyt ja pyysin jos saisin uudelleen sen. En usko että on mitään suurempia ongelmia, luultavasti ne kai on vielä tallessa koneella jossain. No, nyt odottelen kuitenkin. Tulostaa en siis ole niitä vielä ehtinyt, kun kotitulostin toimii jos toimii ja koulussa en tälläsiä omia juttuja viitsi niin kauheasti tulostella.
Elikkä lauantaina meillä oli Magdalena Kudra ja sunnuntaina Anette Engvall. Kumpikaan ei meillä aiemmin ole ollut, eli kiva saada taas erilaisia arvosteluja. Tosin enpä sitten tiedä yhtään, mitä odottaa. Tykkääkö tuomarit tyypiltään sellaisesta kissasta, kuin Oskari. Se kun taitaa vähän jakaa mielipiteitä :D

Huomiselle olisi sitten tiedossa taas kissanpesua runsaan hoitoaineen kera. Runsaasti hoitoainetta sen takia, että Oskarin höttöpalleroturkki on alkanut vetämään ihan jäätäville takuille, pääosin kaulurista ja jostain pöksykarvojen tienoilta. Ei hirvittävän kivaa. Varsinkaan kun joskus ne takut on oikeasti niin isoja ja solmusia, ettei niitä saa kampaamalla auki. Siitä ei oikeen tykkää kissa itse enkä itekkään, kun tekee pahaa repiä niitä auki. Viime viikolla oli pakko ottaa sakset käyttöön, kun pikkuherran pöksykarvoissa oli kaksi jumalatonta takkua, joita ei vaan saanut kammattua. Onneksi kaikeksi ne oli sellasessa paikassa, ettei niitä kohtia edes näy, mistä piti vähän nipsasta.
Että jos joku tietää jotain hyviä vinkkejä takkutapauksiin, niin saa kertoa. Toi jokapäivä kampaaminen kun ei oikeasti näytä auttavan yhtään.

Mitäs muuta sitten.
Armaalla on joku vaihe menossa. Se ei muuta tahtoisi tehdä, kuin istua parvekkeella. Yksikin päivä oli monta tuntia, eikä suostunut tulemaan sisälle. Tai kävi pari kertaa pikapikaa, mutta sitten tahtoi uudestaan ulos. No ehkä parvekelasien takaa näkyi jotain kiinnostavaa, tai parvekkeelle kävi joku piristävä, virkistävä tuulenvire ulkoa. Tiedä sitten.
On välillä vaan tosi ärsyttävää, kun jos yrittää itse tehdä jotain ja saa koko ajan olla päästämässä kissaa ulos ja takaisin sisälle, kun se ei osaa päättää missä olisi mieluummin.

Nyt ei ole mitään kuvia, kun kerta koulussa olen. Puhelimessa olisi muutama hauska kuva, mutten saa siirrettyä niitä nyt tähän. Laittelen niitä sitten ehkä iltapäivällä, kun oon taasen kotona.
Ja sitten taas koulujuttuja.

TUROK lauantai

Lauantain näyttelypäivä on nyt ohi. Saatiin tosi hyvä arvostelu Saarelan Veikolta ja tuo tykkäsi Oskarista tosi paljon. Sertikilpailua oli, vastassa kaksi muuta kollipoikaa. Toinen Oskarin tavoin tarvitsi vain yhden sertin valmistumiseen ja toinen oli vasta valmistunut luokkaan viisi. Oli melko tiukka kilpailu, Saarela ei oikein osannut päättää Oskarin ja euotsalaisen kilpakumppanin välillä. Saarela päättikin sitten tehdä niin, että kaikki kakkosväriset jäivät siihen ja, että hän laittaisi kissat sitten lopuksi paremmuusjärjestykseen samalla kun ottaisi myös värinparhaan. Hävittiin ruotsalaiselle kollipojalle, mutta häviö ei harmittanut kyllä yhtään.
Seteli:

Ja sitten tekstiversiona arvostelu vielä.

Tyyppi: Kaunis, suurikokoinen uros
Pää: Hieno profiili, hyvä kolmio, hyvä leuka
Silmät: Hyvä muoto ja väri
Korvat: Kauniit
Turkki: SUPER! Pitkä ja tuuhea, hyvä trimmaus näyttelyyn! Upean puhdas, oikea turkinlaatu.
Häntä: Melko pitkä ja tuuhea
Kunto + Yleisvaikutelma: Kaunis, rauhallinen ja tosi ihastuttavan ystävällinen nuori kissaherra!!!
Arvostelutulos: EX2 + 2. paras kissa kaikista!!!

Tosiaan se ruotsalainen kilpakumppani valmistui tänään korkeampaan luokkaan, joten ei ole sitten huomenna meitä vastassa, joten uskaltaa vähän toivoa nyt sitä sertiä :). Siitä tosin ei sitten tiedä, että millainen mettis on Stephane Bernardin (jonka luulin olevan nainen, mutta luulin väärin :D) mieleen. No se on huomenna se.

Me saatiin ihan extempore palkinto tuossa lopussa paneelien jälkeen, kun kerrottiin tuloksia parhaimmista kasvattajista ja muista mitä siinä paneelin jälkeen nyt on. Saatiin nimittäin kylmähermoisimman kissan- palkinto. Oli melko hassu. Keskustelin siinä sen meidän voittaneen kollipojan omistajan kanssa, kun tultiin huutamaan, että me voitettiin jotain.
Palkinto tuli siis siitä, että aiemmin siinä kun arvostelut olivat vielä käynnissä ja Oskari oli omassa näyttelyhäkissä nukkumassa niin pienen matkan päässä joku kissa räjähti ihan täysillä. Sen omistaja ei sitten ypstynyt pitämään sitä äksypoksukissaa otteessaan, kun kissa vetäisi tätiä turpaan ja lähti painelemaan karkuun. Jotenkin se kissa sitten päätyi Oskarin häkin katon päälle. Osku siellä häkissään katseli ylöspäin pää kalleellaan ja ihmetteli että mikä äkäpussi siinä sen yläpuolella oli. Ihmiset olivat ihan hämillään, kun selvisi että Oskari on leikkaamaton kolli ja kun se otti sen koko jutun niin rauhallisesti. Kunniamainintapalkinto siis siitä :) Saatiin siis hyvän arvostelun lisäksi joku kuusi leluhiirtä ja sitten huiska.

Huomenna sitten lisää taas :)

Kissimissi show-kuntoon.

No nyt on Oskari pesty. Pesu meni jälleen kerran tosi hyvin, vähän Osku maukui aluksi jotain vastalauseen tapaista, mutta oli tosi rauhallisesti kuitenkin. Ei voi olla noin helppo kissa pestä. Muutenkin ihan superhelppo tapaus. Föönauskin sujui hyvin, antoi kammata ja tuulettaa nätisti.
Nyt ei ole tästä pesusessiosta mitään kuvia tarjolla, mutta voin huomenissa vaikka laitella jotain kun saan viimeisteltyä pikkumiehen.

Täällä on tullut ihan kunnolla lunta. Käytiin viime viikon pejantaina vähän ulkona käyskentelemässä Oskarin kanssa. Taisi olla ensimmäinen kerta Oskulle, kun pääsi ihan ulos käyskentelemään. Ja meni sekin yllättävän hyvin. Armaan ja Onnin kanssa tottunut siihen, että kun ne valjaissa lyö ulos niin ei liikuta mihinkään. Ja talvella varsinkaan. Pitää ottaa syliin ja mennä samantien sisälle. Oskari sen sijaan käveli tosi nätisti ja nuuskutteli lunta eikä aristellut ollenkaan. Täytyy tuossa huomenna ottaa osaa taas kissakuvahaasteeseenkin, kun viime maanantaina siellä vaihtui aihe. Jotenkin nyt itsellä ollut kädet täynnä kouluhommia, eikä kissakomppaniakaan ole mitään kummoisempia tehnyt, mistä olisi voinut reportoida.
Tämmöstä tälläkertaa.

Näyttelyvahvarit

Hii! Tänään tipahti postista TUROK;in näyttelyvahvarit. Meille osui lauantaille Veikko Saarela ja sunnuntaille Stephane Bernard. Kumpaakaan tuomaria ei ole meillä koskaan ennen ollut, että kiva saada välillä uutta arvostelua. Tuo sunnuntain tuomari on itelleni ainakin ihan vieras, että en tidä mitä osaa odottaa. Saarelasta nyt osaan odottaa ainakin jotain, kun olen hänen tuomarointejaan seuraillut. Tarkoittaa siis sitä ainakin, että Oskari pitää puunata kunnolla kiireestä kantapäähän, ettei tule sanomista. Vaikka kunnolla nyt aina yritän Oskun puunata, että ei siinä mitään. Tällä kertaa nyt pitää yrittää vaan vähän enemmän. Saarela kun varmaan arvostaa superhyvin näyttelykuntoon laitettuja kissoja, kun itse noita persialaisia kasvattaa.

Oskarilta tosiaan nyt se yksi serti puuttuu. Toivottavasti se nyt tulisi. Muutamana viimekertana serti jäänyt saamatta kilpailun vuoksi. Tosin ihan ymmärrettävää, Oskari oli kesällä tosi hoikassa kollikunnossa, mutta se nyt on sitä massaa saanut takaisin. Voisin itseasiassa punnata poijjaat.

Painot
Oskari: 6,1 kiloa
Onni: 4,8 kiloa
Armas: 6 kiloa

Ookei. Eli Oskari on ihan hyvän painoinen, Onni myöskin kokoonsa nähden, mutta Armas on vaan pullukka. Tai sitten laskin väärin, koska kun Armaan ja Oskarin ottaa syliin sillä tavalla vertaillakseen, niin Oskari tuntuu paljonpaljon painavammalta, mitä Armas. Toki se voi johtua siitäkin, että Oskari on öö lihaksikas ja Armas vaan paksu. Oon tosiaan yrittänyt saada Armaan painon hallintaan mm. ruoka-ajoilla ja annosten pienentämisellä. Ja kun mielestäni Armas ei edes kauhean useasti käy kupilla, muuta kuin silloin kun sinne laitetaan ruokaa. Useimmiten ruokakupilla näkee Oskarin tai Onnin. Metkaa. No kunhan tuo paino ei tuosta nyt enää nousisi. Pitäisikö kokeilla jotain eläinkaupasta saatavaa laihdutusmuonaa, tai sitten vähentää raksuruokinta ihan minimiin ja panostaa enemmän raakaruokintaan.
Törmäsin Peto sängyssä -blogissa tähän kirjoitukseen, josta sitten uudelleen navigoin itseni kirjoituksessa mainittuun barffaus-sivustoon. Siellä sitten taas luin raakaruokinnasta enemmän. Kyllähän meillä silloin tällöin syödään raakaa lihaa, että ei raakaruokinta ole nyt kokonaan vieras asia. Mutta jos siihen vaikka panostaisi vielä vähän enemmän ja katsoo, että mitä sillä saadaan aikaan ja vasta sitten miettisi jotain eläinlääkärin laihdutuspöperöitä.