Latviassa

Tässä ehti nyt vierähtämään vähän pidempi tovi, kun reissustakin on kulunut jo kaksi viikkoa, mutta viime viikon jumitin lapsen kanssa mökillä ja luonnollisesti unohdin ottaa  kansion seteleineen mukaan. No koitan korjata asian nyt :).

19.7 startattiin siis Turusta, Eevan luota,  kymmentä vaille seiskan aikaan ja suunnattiin kohti Helsinkiä ja satamaa. Matkalle oltiin varattu reippaasti aikaa, sillä Helsingin päässä oli menossa Tall ship race, eikä yhtään tiedetty miten paljon ko tapahtuma ruuhkauttaa katuja. Ainakin jotain kiertotiejärjestelyjä oli odotettavissa, mutta lopulta koko automatka satamaan meni tosi sutjakkaasti. Seilattiin puoli yhdentoista laivalla (noin muistelisin) Viron puolelle, josta lähdettiin ajamaan kohti Viron ja Latvian rajaa. Oli kyllä aika takamusta puuduttava ajoreissu, se kesti parine pysähdyksineen noin kuutisen tuntia satamasta hotellille, joka meillä oli Riikassa. Oskari oli reippaasti koko matkan, ei maukunut tai valtitanut kertaakaan koko ajomatkan aikana. Eevan mukana ollut cornish rex tyttö, Teri, kyllä maukui sitten Oskarinkin edestä.

Tähän väliin pakko sanoa, että voi jessus miten hullusti ihmiset ajavat Latviassa. Meinasi pienet sydärit tulla moneen kertaan, mutta onneksi päästiin turvallisesti perille.

Hotelli oli sellainen ihan kiva. Ei mikään murju, mutta ei mikään hirvittävän prameakaan paikka. Meillä oli yksi huone ja kun hetken aikaa oltiin pohdittu pistetäänkö toinen kissa vessaan ja toinen siihen muuhun tilaan vai koitetaanko katsoa tulisikohan kisut toimeen keskenään, päädyttiin tuohon jälkimmäiseen. Oskarihan on niin leppoinen kaveri, että tulee toimeen ihan kenen kanssa tahansa, eikä ilmeisesti Terikään ollut mikään mahdoton äkäpussi. Rohkeasti päästettiin kissit sitten vapaaksi. Oskari ryntäsi puristen heti ihmettelemään melkein karvatonta nahkakissaa ja Teri nuuhkaisia varmaan neljä kertaa isompaa ja kymmenen kertaa kavaisempaa Oskaria ja sihahti, mutta siinä se. Oskaria ei jaksanut kauheasti kiinnostaa tai sitten Osku oli vaan kohtelias (tai nälkäinen), kun ryntäsi suoraan raksukipolle, kun ruokabaari aukesi.

Teri meni peiton alle piiloon.

Yö meni rauhallisesti muuten, paitsi Oskari valvotti mua jonkun verran murtautumalla jatkuvasti laukkuun etsiessään raksupussia. Sain koko yönä unta ehkä kaksi tuntia ja aamulla ei kauheasti naurattanut, kun piti lähteä ajamaan puolen tunnin matkaa Jelgavaan, jossa näyttely oli. (Toinen yö menikin sitten paljon rauhallisemmin, kun Oskarikin tajusi jättää raksujen metsästyksen rauhaan ja älysi nukkua :D) Onneksi taas oli varattu tarpeeksi aikaa, kun eksyttiin matkalla ja huomattiin myös sellainen miellyttävä asia, että auton pakoputki oli mennyt poikki. Löydettiin kuitenkin perille jäähallille, eikä jaksettu jäädä murehtimaan pakoputkea sen enempää, kun sille ei kerta mitään siinä kohtaa olisi voitu tehdä.

Teri koitti tökkiä Oskaria leikkimään, mutta Oskua vaan nauratti kun minikissa ei ylettynyt.

Näyttelypaikka oli melko pieni. Paikalla ei ollut kauheasti kissoja ja kissojen lisäksi samassa hallissa oli lintu- ja jyrsiänäyttely. Oli melko mielenkiintoista seurata kissojen reaktioita, kun tyypit järjestivät pupuagilityn ihan meidän häkkien vieressä. Saatiin sitten järkättyä niiden agipupumummojen kanssa niin, että he siirtyivät loikkimaan vähän syrjempään, että ei kissit olisi siinä koko aika vesipisara kielellä vartoomassa, josko paisti loikkaisi läppäisyetäisyydelle. 

Niin niistä kissoista.. Oskari oli koko paikan ainoa norjalainen metsäkissa. Se oli ihan ihmeellistä. Suomessahan norskeja on joku sellainen kuutisenkymmentä kappaletta varmaan per näyttely ja tuolla oltiin ainoita! Oskari olikin melkoinen harvinaisuus ja ihmiset kävivät toljottamassa ja ikävä kyllä tökkimässä kynillä ja ties millä häkkien raoista, aina kun silmä vältti :( Alkuun yritin pyytää kohteliaasti, ettei koskisi kissaan, että saisi olla vähän rauhassa, mutta ei tuntunut menevän perille asti. Sitten vaan tylysti hylkäsin kohteliaan käytöksen ja selvästi kielsin, kun koko ajan oli joku tökkimässä. Eräs nainen ihasteli Oskaria pidemmän aikaan ja lopulta kysyi englanniksi multa, oonko myymässä Oskaria! No ei tietystikkään ollut ja kauhuissani sitä päivittelin Eevalle, joka sanoi että se on varmaan aika yleistä siellä, kun luettelossakin oli merkitty vaikka kuinka monta kissaa olevan kaupan. No hui.

Tosiaan, koska Oskari oli ainoa norski koko näyttelyssä kummallakin päivällä, niin Osku sai sertinsä. Tuomarit kyllä molemmat tykkäsivät Oskarista hurjasti ja antoivat mielihyvin sertin. Oskari ol imyös molempina päivinä tuomarin paras. Paneelissa voitto meni kuitenkin lauanaina toiselle kissalle ja sunnuntai jäi arvoitukseksi, koska jouduttiin lähtemään paikalta ennen näyttelyn päättymistä, että ehdittiin taas laivaan. 

Ennen lähtöä. Ihmiset kerääntyivät nauramaan kissojen kokoeroa. Teri on yhtä suurin, kuin Oskarin pää :D Melkein.

Koko matkan Oskari oli taas hiljaa. Ihan uskomaton matkustaja. Kymmenen minuuttia ennen kun oltiin kotona Oskari ilmoitti reissaamisen olevan jo vähän tylsää, mutta siinä se. Tosi reipas.

Arvostelut.Taas muutama kohta joiden sanoista en vaan saa selvää.
Lauantaina Oskarilla oli Dorte Kaae ja näin hän arvosteli Oskarin.

Type: Very big male neutre. Strong, muscular, high strong legs.
Head: Ex triangle with .... lines. Ex profile, ..... ex chin.
Eyes: Ex NFO-look.
Ears: Ex size  placement, follow lines of triangle.
Coat: Large woolly undercoat, uppercoat going into summercoat.
Tail: Ex bushy .... ex shape + lenght.
Condition: Super sohwcondition.
Overall impression: Very sweet temperament.
Judgement: CAPIB, NOM

Sunnuntaina Oskarilla piti olla Sviksa, mutta hän ei ollut paikalla ja hänen tilallaan oli Elena Vasilieva. Näin hän arvosteli Oskarin:

Type: Ex large in size. Ex high on legs, ex proportion
Head: Ex triangle, nice profile ..... (en keksi mitä nuo sanat tarkoittavat, mutta veikkaisin, että otsa saisi olla korkeampi. Ei ihan varma..)
Eyes: Ex shape + placement, ex clear in color
Ears: Ex placement, ex size.
Coat: Ex quality + texture + presentation. Attractive .... black and white, wich is super white all over.
Tail: Ex long, ex bushy.
Condition: Ex condition, ex temperament.
Overall impression: Sweet + charming gentleman ♥ ♥
Judgement: CAPIB, NOM

Oskari valmistui siis sunnunaina International Premioriksi, koska sunnuntain serti oli kolmas luokassa kahdeksan :) Seuraavat näyttelysuunnitelmat onkin sitten loppuvuodeksi, Turun näyttelyyn jos ilmoittaisin Oskarin ja Aatoksen.

(Pahoittelen mahdollisesti sekaista tekstiä, kirjoittelin tätä vähän pätkissä.)

Oskari ja Unna.

Kisulit on nyt maanantaista asti siis reffailleet tuolla kylpyhuone-kolmiossa. Pääsääntöisesti Unnan mielipide Oskarista oli tuollainen, kun tuossa yllä olevassa kuvassa: ei kovin positiivinen siis. Pitää kyllä taputtaa Oskaria olalle, että silti jaksettiin yrittää ja niitä karjuja kuultiin ainakin kahdeksan. Tänään aamulla, kun menin pariskuntaa heti herättyäni moikkaamaan, huomasin että Unna-parka oli onnistunut jäämään jumiin saunaan. Unna oli päässyt saunan puolelle oven raosta, kun portaat olivat siirtyneet hieman taaksepäin ja onnistunut sitten ujuttamaan itsensä sinne. Neiti ei sitten päässytkään sieltä enää pois, kun Oskari oli asettautunut siihen oven eteen vahtaamaan ja tuijottamaan siitä lasin läpi.

Kova kiire Unnalla oli vessaan, heti kun oven avasin ja päästin tuon sieltä ulos, että tiedä sitten kuinka kauan tyttö oli siellä saunan puolella ollut jumeksissa :/

Tämän päivän loppupuolella alkoi Unna kuitenkin ehkä hieman pehmenemään Oskarille, sillä pääsinpä todistamaan ihan puskemisia ja päänpesuja, mutta kamneran kanssa en niitä saanut tallennettua kuitenkaan :(.  Mutta pari nukku-kuvaa sain, missä nassukat oli nyt sovussa ja melko rinnakkain (okei, tilanne on ehkä hiukan lavastettu, mutta kuitenkin).

Ensin pelisäännöt kuntoon, sitten vasta lovee.

Unna-neiti oli eilen ollut sitä mieltä, että nyt hän voisi tulla Oskaria treffaamaan. Eilen pariskunta vähän tutustui, sanoi tassupäivää, mutta viettivät kuitenkin yön erillään. Tänään pariskunta onkin sitten viettänyt aikaa yhdessä koko päivän. Kylpyhuoneessa on käyty aika kiivasta keskustelua, muunmuassa pyykinpesusta.

Pyykinpesusäännöistä ei ilmeisesti päästy yhteisymmärrykseen ollenkaan, sillä tämän palaveerauksen jälkeen Oskari vetäytyi omaan nurkkaan ja Unna omaan nurkkaan. Oskari jäi silmä kovana tuijottamaan, josko neiti vähän hölläisi, unohtaisi kotitöiden jakelun ja näyttäisi vihreää valoa.

 

Unna oli vähän että 'Pyh. Tyhmä mies', ja piti päänsä.

 

Unna on tosi hiljainen tyttö. Ellei Päivi olisi kuvaillut Unnan kiimaa, niin olisin kyllä luullut, ettei tyttöä nyt tällä hetkellä pojat kiinnosta ollenkaan. Oskari sen sijaan on oma kovaääninen itsensä. Aamupäivä meni siis siihen, kun Oskari koitti suostutella Unnaa laulelemalla ja runoilemalla ties mitä.

 

Meillä on nyt isot pojat kotona kanssa ja Onni ainakin oli ihan huolissaan, että mitä ihmettä kylpyhuoneessa tapahtuu ja Armaskin kuunteli silmät pyöreinä pariskunnan sanaharkkaa. Alkoi kuitenkin sitten jossain kohtaa konsultteja kyllästyttämään ja Armas ja Onni vetäytyi molemmat kiipeilypuuhun torkkumaan ja jätti Oskarin ja Unnan jutustelemaan ihan rauhassa.

Tässä kymmenen tunnin tiiviin keskustelun jälkeen kylppärissä ilmeisesti löydettiin yhteinen sävel kotitöiden suhteen ja löytyi tuohon suhteeseen vähän lempeäkin ;). Meinasin muuten tuolilta tippua, en olisi uskonut, että noin hiljaisesta tylleröstä lähtee niin mahdottoman kova ääni!

Häntäpesut ja eläinlääkärivisiitti.

Meinasi Oskarilta loppua tänään huumorintaju kokonaan, kun oli niin paljon kaikkea ekstraohjelmaa. Päivä alkoi sillä, että vihdoin nappasin itteeni niskasta kiinni ja päätin pestä Oskarin hännän, kun se on rasvottunut ja kaikkien viimeaikaisten juttujen takia se pesupuuha on vaan siirtynyt ja siirtynyt. No jos pyllypesut onnistuu yksin, niin kissan hännän pesu onkin sitten eri juttu. Sain kyllä hyvin levitettyä Goopit Oskun häntään ja sain sen jotenkuten vielä huuhdeltua poiskin, mutta kädet ei vaan yksinkertaisesti riittänyt ja jouduin sitten luovuttamaan. Oskari pääsi uudelleen häntäpesulle, kun Niko tuli töistä kotiin. Ja sitten kerta ei tietenkään riittänyt vaan selvittämisen jälkeen me pesastiin se häntä vielä toistamiseen. 

Siinä olisi varmaan ollut tarpeeksi ohjelmaa Oskarin mielestä, mutta meilläpä oli myös aika eläinlääkärille. Tuossa joku aika sitten saatiin tieto, että Oskarin ja Cindyn treffailut olivat tuottaneet tulosta ja Cindyllä on masussa ainakin kaksi pientä palleroista, joita odotellaan ulos putkahtavaksi toukokuun lopussa ♥! Nyt peukutetaan, että kaikki sujuu hyvin.

Mutta siis, sinne eläinlääkärille mentiin sitten uusimaan rokotukset ja otettiin samalla taas verinäyte FeLViä ja FIViä varten. Rokotukselle Oskari sanoi 'bää', mutta se ei ollut sen ihmeempi toimenpide, mutta nyt kenkutti kyllä sitten se verinäyte aika paljon. Kävi ihan sääliksi sitä hoitajatätiä, ei ollut ilmeisesti kauhean paljon kokemusta, kun kädet tärisi siihen malliin ja sitten kun ei ensimmäisellä viidellä kerralla onnistunut lyhyemmän neulan kanssa ja vaihdettiin pidempään neulaan niin sittenhän ne kädet jo vispasi, kun jännitti niin paljon. Oskari protestoi verinäytteen otossa ainoastaan siinä kohtaa, kun tassun ympärille kiristettiin se kumilenksu, itse piikitys tapahtui hälläväliä-asenteella.

Mutta aika ihana tuo hoitaja oli. Siinä kun me sitten odoteltiin odotushuoneessa, että saadaan testien tulokset ja että pääsen maksamaan sen käynnin, niin hän tuli vielä siihen meidän luokse tarkistamaan, ettei se tassun pistoskohta enää vuoda ja rapsutteli Oskaria hetken aikaa. Että onneksi siinä nyt kuitenkin oli Oskari eikä joku oikeasti hermonsa menettävä yksilö, niin jäi ehkä hoitajallekkin parempi mieli, vaikkei ihan heti onnistunutkaan, kun ei kukaan käynyt kynnet viuhuen kimppuun :)

Mutta niin. Testitulokset olivat negatiiviset joten nyt Oskari jää odottamaan koska morsmaikku näyttelee vihreitä valoja ja saapuu kyläilemään :). Koska yhdistelmä on kasvattajan sivuilla jo julkaistu, niin tämä ei liene salaisuus ja uskallan varmaan morsmaikunkin tässä näin esitellä (jos on, niin sitten kasvattaja saa tulla vetelemään pisin korvia :D). Unna-neitiä (vaiko rouva?) me tässä nyt odotellaan kylään. Taaskin on Oskari ihan autuaan tietämätön, mutta eiköhän tälläiset leidivieraat ole ihan mukava yllätys :)

Videokuvaa pariskunnasta.

 

Ääni ei nyt tässä ole paras mahdollinen, jää alusta kokonaan kuulematta Oskarin kehräykset ja Cindyn jutustelut voi kuulla juuri ja juuri. Tuollaista oli eilen, yhtä isoa pusua ja halia koko päivä.

Oskarin ja Cindyn maanantai kuvina.

Vähän oli hankalaa, kun neiti oli puoliksi kaapin alla sekä kyljellään.

Ei korkeanpaikankammo ainakaan vaivaa.

Sitten ihmetellään pyykinpesukonetta.

Halailua 1.

Halailua 2.

Ruokaa syödään samasta kupista samaan aikaan ja toista ei päästetä silmistä ollenkaan. Lähinnä Oskari seuraa Cindyn perässä. Pariskunta keskustelee keskenään melkein taukoamatta; jos toinen sanoo bäy niin toinen sanoo purr-rur ja sama toisin päin. Ja loppuun vielä kuva Oskarin sotavammasta, joka on siis erittäin suuri :D

Sotavamma: nenänvarressa tuo pienenpieni punainen piste.

Treffien aika.

Mysteerityttö on nyt oleillut täällä meillä jo reilun viikon. Ollaan tässä kaikki odoteltu, koska Cindy-neito on sopivalla tuulella tavatakseen kovasti laulelevan Oskarin. On kyllä kasvattanut hermoja, sillä nuo Oskarin serenadit ei muutaman kerran jälkeen ole jaksanut enää meitä ihmisiä viihdyyttää, vaan ollaan kaivattu lähinnä jotain tulppia korviin. Siltä näytti kyllä Cindykin viikko sitten maanantaina.

Olisiko se hiljaa välillä?

Toinen oli kaivautunut tyynyjen alle piiloon ja taisi arvostaa Oskarin rakkauslauluja yhtä paljon, kuin mekin. No kyllä ne laulelut sitten jotain tulosta toivat viikonmittaa. Toki vähän yritin nopeuttaa kiinnostumisprosessia vaihtelemalla kissojen paikkoja; Oskari vietti välillä tovin Cindyn huoneessa ja Cindy sitten taas vietti aikaa kylpyhuoneessa, missä Oskari pääsääntöisesti oli. Ja heräsi se kiinnostus sitten! Perjantai-illalla mietittiin, että Cindy käyttäytyy jotenkin erilailla. Neiti hakeutui Nikon luokse koko ajan rahnutettavaksi, piti pientä kurinointia, puski päällään lattiaa ja keinui maassa. Tarulta sitten kyselin ja sieltä tuli asialle varmistus. Oltiin jee!

Aluksi ajateltiin pitää pariskunta erossa vielä muutaman päivän ajan, että on hetket sitten oikein otolliset. No Cindy itse oli erimieltä lauantaina ja murtautui sitten kylpyhuoneeseen. Oltiin onneksi kotona ja päästiin nappaamaan neiti kyytiin, ennen kuin Oskari ehti toipua hämmennyksestä. Mysteerityttö ei ollut sitten enää mysteerityttö. Ja arvatkaas sitten mitkä mourunnat alkoi, kun neiti kävi näyttäytymässä, mutta katosi sitten taas oven taakse...

Sunnuntaina sitten pienen briiffauksen jälkeen päästettiin pariskunta sitten tapaamaan toisiaan, vihdoin. Kuvasato on jäänyt aika suppeaksi (pariskunta onnistuu hakeutumaan sellaisiin nurkkiin ja paikkoihin, mihin kuvaaja ei oikein hyvin yllä tai joissa kuvista tulee erittäin huonolaatuisia... Arvostavat ilmeisesti omaa rauhaa..).

 

Oskari ei ole päästänyt Cindyä hetkeksikään silmistään. Eikä Osku ole myöskään sotahaavoilta välttynyt, Cindy onnistui jossain kohtaa läpsäyttämään Oskaria nenulle, johon tuli sitten pienen pieni haava (Oskari ei antanut ottaa kuvaa tästä naarmusta, otti kai tunnon päälle tuo turpakeikka). Pieni vastoinkäyminen ei kuitenkaan ole lannistanut Oskaria. Eilen illalla sitten joskus kahdeksan maissa kuultiin ja vahingossa jopa nähtiin täysin onnistunut suoritus :) Olin kyllä ylpeä pikkumiehestä ♥.

Yö tosin oli aika jännä. Heräsin kaksi kertaa kamalaan huutoon ja kun en heti hoksannut, että mistä se johtuu niin ehdin säikähtämään tosi pahasti :D

Koitan tässä kameran kanssa olla kytiksellä, jos jotain herkkiä ja hempeitä kuvia vaikka irtoisi. Jos pariskunta pääsisi vaikka eroon kamerakammosta.

Mysteerityttö

Kovasti Oskari laulelee täällä, mutta menee noi serenadit ihan kuuroille korville. Lauantaina Turun näyttelypäivän päätteeksi Taru tuli meille ja hänellä oli mukanaan tyttöjä kaksin kappalein. Taru ja tytöt majoittuivat tuonne oven taakse ja Oskari ahkerasti kävi laulelemassa siellä. Tytöistä vain toinen jäi tänne meidän kanssa, kun Taru lähti Kiaran kanssa sunnuntaiaamulla. Oskarille tuo oven takana oleva tyttö on yksi pienisuuri mysteeri, mutta meille muille ei :) Oven takana majailee siis Cindy. Oskari majoittui itse kylpyhuoneeseen, kun täällä ei ketään saa muuten nukuttua, jos Osku pääsee vapaasti laulelemaan tuonne oven taakse aina silloin, kun mieli tekee. Vuorotellen ollaan nyt päästetty kissoja muualle asuntoon jolkuttamaan. Katsotaan miten tämä tästä alkaa kehittymään sitten, kun Cindy alkaa olemaan halukas tapamaan Oskarin ihan kasvotusten. Nyt tällä hetkellä laulelut saavat vielä murisevan vastaanoton :D

Tänä viikonloppuna oli kanssa tuo TUROKin näyttely. Kissaa itselläni siellä nyt ei ollut, mutta pitihän siellä silti käydä. Otin kamerankin mukaan, että jos vaikka olisin kuvaillut siellä jotain. Lauantailta unohdin kuvailut kyllä kokonaan, kun siinä tuli juteltua kissaihmisten kanssa. Sunnuntailta nappasin sitten muutaman kuvan. Lähinnä tuttujen kissoista ja harjoittelumielellä.

Draconian Crystal Gazing

IC Excelsior de Lailoken

SP&EC Suvipäivän Igor

Kamalan montaa kuvaa ei saaliiksi kuitenkaan tullut, vaikka niitä jonkunverran näpsisinkin. Muutama kuva lisää löytyy kissoja-albumista.

Honeymoon ohi.

Saaga lähti viiden jälkeen kotiinsa. Itse en ollut kotona silloin, mutta Oskari oli mourunnut oven takana pitkän tovin sen jälkeen. No mutta kyllä kai, oma tyttöystävä vietiin pois :(

Nyt pidetään peukkuja pystyssä ja toivotaan, että treffit onnistuivat eikä menneet pelkäksi harjoittelemiseksi :D Kuulemma noin neljän viikon päästä osataan sanoa, onko onnistunut vai ei. Sitä odotellessa. Tässä nyt muutamia kuvia pariskunnasta. Yllättäen kamera oli aina jossain muualla, kun jotain tapahtui ja jäi oma kuvasato vähän laihaksi. Ja edelleen itseäni häiritsee tuo kameran oma salama, mutta kaunis pari Oskari ja Saaga kuitenkin on, salamaa tai ei :D

Yläpetiin sopii kaksi hyvin.

Nenut.

Muruset.

Olisiko sitten joku edustuskuva :D

Kokoero.

♥

♥

Saaga söpöilee.

Äsken eteisestä kuului 'OAAU'. Oskarilla on nyt sydänsuruja.

Kurnauskis

Eilen vähän ennen puolta päivää Oskarin tyttöystävä - Saaga siis - saapui tänne meille kyläilemään. Oskari oli ihan ihmeissään tästä tytöstä ja ihan hirvittävän utelias myös. Ensimmäiset tunnit meni vähän tutustuessa. Oskari keskittyi laulelemaan Saagalle ja Saaga taas tuntui olevan hyvin hämillään tungettelevasta kollipojasta. Vähän tukkakarvat pöllysivät välillä, mutta sen enempiä 'yhteenottoja' pariskunnalla ei ollutkaan :)

Nyt tämä pariskunnan yhteiselo on pelkkää kurinaa ja hurinaa.

Saaga on kyllä hurjan nätti tyttö. Oskari on ihan  samaa mieltä, sillä se ei päästä tyttöä silmistään hetkeksikään :) 

Muutamia kuvia. Kaksi jälkimmäistä jouduin ottamaan kameran oman salaman kanssa, kun oli niin pimeää :/

Kukkuu?

Uskallettiin vähän lähestyäkkin.

Herrasmiehenä Oskari luovutti oman paikkansa neidolle.

Tälläisiä halihetkiä oli aamulla.