Käytiin tuossa pari-kolme tuntia sitten Nikon kanssa kaupassa ja kun oltiin ostokset kaappeihin saatu alettiin reeraamaan ruokaa. Niko sitten kysyi yhtäkkiä, että mikä Onnilla on naamassa. Menin katsomaan ja meinasi itku päästä. Onnin naaman koko vasenpuolisko oli ihan turvonnut ja samoin leukakin hieman. Niko tutki kissan pään läpikotaisin, Onni ei aristanut ollenkaan eikä löytynyt mitään. Itse soitin samantien Suville - elikkä Onnin ja Oskarin kasvattajalle - ja kyselin, että mitä pitää tehdä, voinko antaa kyytabletin, kun en tiedä mikä on purrut tai pistänyt. Ajateltiin, että luultavammin ampiainen, mutta voisi käärmekkin olla mahdollinen.. Suvi käski soittamaan eläinlääkäripäivystykseen, että siellä osaavat sitten neuvoa mitä pitää tehdä ja voiko antaa kyytabletin vai ei.
Ensin soitin Turkuun. En oikein tiedä ymmärsikö tyttö luurin toisessa päässä mitä tarkoitin, kun koitin selittää mitä luultavasti oli tapahtunut. Epäiltiin Nikon kanssa siis, että olisi ampiainen pistänyt, mutta vastannut tyttö oli sitä mieltä, että ampiaisen pisto ei turpoa, että kyseessä oli varmaan kyy ja käski tulla paikan päälle, että saadaan laitettua kissa tiputukseen. Siinä mieleeni sitten tuli, että olipas typerä soittaa Turun eläinlääkäripäivystykseen, kun ollaan itse 170 kilometrin päässä mökillä ja kyselin onko jotain, mitä voisin nyt tehdä itse, kun kissa tuntui olevan muuten kaikinpuolin kunnossa. Sain sitten luvan antaa sen puolikkaan tabletin ja käskivät vielä juottamaan paljon vettä, jos sattuisi se kyy olemaan.
Olin sitten jo ihan paniikissa ja yritin löytää pipettiä tai jotain jolla saisi kissaa juotettua ja samalla hain kyypakkauksen. Anna sitten tabletti kissalle, jolle on mahdotonta antaa minkäänlaista pilleriä muutenkaan.. Pienen taistelun jälkeen saatiin Nikon kanssa syötettyä Onnille kahteen osaan laitettu puolikas kyytabletti. Päätin vielä varmuuden vuoksi soittaa eläinlääkärille tässä lähistöllä, kun sain googletettua jonkun numeron. Inkoon eläinlääkäri oli oikein mukava ja kun olin saanut selitettyä meidän ongelmamme ja mitä olimme sille jo tehneet, oli tämä eläinlääkäri sitä mieltä, että se riittäisi. Kysyin vielä, että erottaako mitenkään sen, onko kyseessä käärmeenpurema vai ampiaisenpisto.
Ilmeisesti eroja on muutama.
Käärmeenpurema on kova ja yleensä kissa aristaa sitä todella paljon ja puremakohta paisuaa kuulemma hirvittävän paljon. Onni ei aristanut ollenkaan vaikka me koskettiin ja lääpittiin sitä paisunutta kohtaa, eikä se ollut mitenkään kovakaan. Totta kai se näyttää vaan hurjalta, kun poski ja leuka turpoaa.
Ja sitten käärmeenpurema potilas tulee kuulemma todella kipeäksi. Onni nyt nukkuu, mutta niin nukkuu Armas ja Oskarikin. Eipä pojat täällä mökissä sisällä yleensä muuta teekkään, kuin nuku, joten se ei poikkea normaalista ollenkaan.
Onni käyttäytyy ihan normaalisti, on vain häijyn näköinen. Kun Armas tuli sisälle, se meni takan päälle ja pesi hetken aikaa Onnin päätä. En saanut nyt tästä hoivaushetkestä kuvaa ollenkaan, kun Armas kääntyi katsomaan muualle heti, kun otin kameran.
Taisi tässäkin taas säikähtää itse paljon enemmän, kuin kissa.
Onni käy välillä oven takana maukumassa, josko se saisi mennä jo ulos, mutta Onni saa nyt luvan olla sisällä niin kauan, että turvotus laskee.
Ja muuten, heti viimekertaisen kirjoituksen jälkeen Onni toi sisälle sisiliskon ja kun sisilisko oli vapautettu takaisin luontoon seurasi perästä elävä hiiri, myöskin Onnin tuomana. Ja Oskari käväisi eilen uimassa tai tipahti mereen, ei oikein tiedetä, kun ei tapahtumaa taaskaan päästy todistamaan.
Mutta huh mikä päivä. Toivottavasti tuo naaman turvotus nyt laskisi mahdollisimman nopeasti, että voisi rentoutua itsekkin.
PS. Ainiin, iskä soitti vielä kolmannelle eläinlääkärille, joka on jossain täällä päin ja se kolmas oli ollut tuon toisen kanssa samaa mieltä siitä, että jos sai annettua tuon tabletin, niin se on hyvä. Tarkkailee vaan, että mitä tapahtuu. Ja vielä kerran voin todeta, että turvotusta lukuunottamatta Onni on ihan normaali. Että ei kai tässä mitään hätää nyt taida olla.