RUROK 28.4 ja Aatoksen kastraatio.

Oltiin tosiaan RUROKin näyttelyssä viikko takaperin. Aamu alkoi aikaisin, kello soitti 4:30, hyiettä. Vähän jännitti, että oliko Oskari yön aikana onnistunut järjestämään pöksykarvoihinsa jonkun yllärin, mutta ei onneksi ollut ja päästiin ajallaan puoli kuusi tästä lähtemään. Koukattiin YO-kylästä hakemaan kyytiin Henna ja Huxley ja sitten suunnattiin  kohti Helsinkiä. Oltiin suunniteltu, että paikanpäällä olisi hyvä olla kahdeksalta, kun SMERRY:n kevätkokous oli suunniteltu alkavaksi jossain siinä puoli yhdeksän tienoilla. Aikataulut piti, ihmekyllä.

Elli, Oskarin pojan Väinön omistaja, oli ystävällisesti varannut meille häkit siitä vierestään. Laitettiin paikat kuntoon, kissat häkkeihin ja mentiin osallistumaan siihen kevätkokoukseen. Puolet meni varmaan itsellä ohi, mutta tuli nyt sitten annettua oma ääni äänestykseen.

Oskarilla oli tuomarina Aase Nissen. Näytelmät alkoi jossain siinä puolilta päivin. Vähän jännitti muuten, oli pitkästä aikaa sertikilpailu jonka Oskari sitten vei :) Ja näin ollen Oskari valmistui premioriksi (täytyy tässä muistaa kaikki laput ja liput skannata ja tulostaa, että saadaan valmistumisesta ihan virallista). Meillä oli myös värinparas-kilpailu ja senkin Oskari voitti. Olin vähän yllättynyt, mutta mielissäni tietysti. Saatiin kutsu vielä tuomarinparhaaseen. Siellä meitä vastassa oli yksi kissa. Ja joo, sekin me päihitettiin :). Hurjan mahtava saldo kyllä sunnuntailta.

Tyyppi: Nice size - high strong legs . big round paws.

Pää: Triangular head - nice straight nose, full cheeks - fine chin.

Silmät: (en saa käsialasta mitään selvää)

Korvat: Rather good placed.

Turkki: All-weather coat. Nice long - ex presented.

Häntä: ..... lenght - bushy.

Kunto: ex condition.

Yleisvaikutelma: Sweet cat.

Arvostelutulos: Ex1, CAP, BIV, NOM

Ennen paneelia kampasin Oskarin turkin hyvin ja katoin että kaikki karvat on silleen kun pitää. No turhaa se oli. Oskaria ei paljoa kiinnostanut tulla häkistä pois, kun assari sitä sieltä yritti ja tarrasi ettuassuillaan kiinni häkkiin. Sen pienehkön 'painimatsin' aikana se turkki meni sitten miten meni, mutta hienosti Oskari siellä pöydällä sitten jökötti. Vaikka taisi se assarin venytyksessä vähän tassuja heiluttaa, että nyt on tylsää ja pitäisi päästä jo nukkumaan.

Takaisin menomatka sujui hyvin. Huxley teki omaan boksiin pissat, mutta Henna oli varautunut toisella boksilla ja pyssättiin siirtämään kissa puthaaseen laatikkoon jossain päin Helsinkiä.

Maanantaina sitten oli vuorossa viedä Aatos eläinlääkärille kastroitavaksi. Poika jäi sinne ja sitä hakemaan menin Oskarin kanssa, joka sai sitten samalla tehosterokotukset. Pyysin punnauttamaan Oskarin samalla, kun kotona tosiaan sylipunnauksella se sen paino näytti 7,8, mutta tahdoin sen varman painon saada. No ei se onneksi ihan noin paljoa sitten painakkaan. Vaan 7,2 kiloa. Sekin on kyllä ihan tarpeeksi, hartiat oli ihan juntturassa vielä torstainakin näyttelypäivästä.

Aatoksen kastrointi oli mennyt hyvin. Se oli käyttäytynyt kiltisti, ehkä vähän arkaillut, mutta ei ollut raadellut tai syönyt ketään. Herättyään lääkärit oli huomanneet, että Aatos vähän siristi vasenta silmää ja värjäyksessä sitten huomattiin kaksi pistemäistä haavaa verkkokalvossa, jotka oli silmätipoista huolimatta päässyt tulemaan jostain karvasta tai karvoista. Saatiin päälle kymmenen päivän silmätippakuuri ja hyvin Aatos onneksi on antanut ne laittaa. Tai no ei se mitään vastaan ole edes yrittänyt pistää, vaan ihan nätisti on sen aikaa että tippa saadaan silmään. 

Leikkauspäivän Aatos vietti kylppärissä, kuin myös yön ja hiukan vielä päälle seuraavankin päivän. Aika miehekkäät tuoksut tosta kymmenkuisesti kissistä kyllä lähti, että hyvään aikaan tuli tämä kastrointi. Ties vaikka se seuraavaksi olisi keksinyt alkaa egoilemaan oikein kunnolla. Samana iltana Aatos oli aika juopuneen ja krapulaisen oloinen, mutta seuraavana päivänä taas ihan oma itsensä.

Nyt meillä asustaakin sitten pelkkiä kastraatteja.

Ja voi iik. Ilmoitin Oskarin ja Aatoksen PIROKin näyttelyyn, siellä Aatos on jo kastraattiluokassa. Ei se ole enää hei vauva.

Voi itku, taas eläinlääkärille

Meillä elettiinkin jo viikon verran ihan normaalia eloa, ilman eristelyitä, hutipisuja ja muita. No mutta eilen illalla me tehtiin vähän ikävämpi löydös takkahuoneen korituolilta: iso lammikollinen veristö virtsaa. Vähänkö tuli paniikki? Vaikka mä taikka Niko kumpikaan ei oltu nähty, ketä sen pisun sinne oli tehnyt, niin tottakai me ajateltiin sen olevan Oskari :/ Ja kun tarkemmin asiaa alkoi miettimään, niin Oskari oli ravannut veskissä vähän tavallista useammin ja pessyt takamustaankin normaalia enemmän. Muuten Oskarin käytös on ollut ihan normaalia, sellaista kun se oli ennen kaikkia kollitteluja ja tulehduksia. Tuli siis vähän yllärinä tuo.

Aamulla soitin heti kahdeksalta eläinlääkäriin ja sain ajan 12:30. Eläinlääkäri oli sama mikä meillä oli silloin tarkastuskäynnilläkin ja se oli siis tietoinen meidän viimeaikaisista käynneistä ilman ,että piti koneelta tarkistaa.

Koska Oskaria on viimeisen kahden kuukauden aikana rauhoiteltu enemmän, kuin kissaa normaalisti koko sen elinaikana niin hän antoi kaksi vaihtoehtoa: koska oireet viittasivat taas tulehdukseen niin Oskari olisi voinut saada antibioottikuurin ilman rauhoitusta tai sitten pelataan varman päälle, rauhoitetaan että saadaan näyte ja osataan varmasti hoitaa oikeaa vaivaa ja samalla sitten nähdään onko kiteet uusiutunut.

Luonnollisesti tahdoin olla varma siitä, mikä oireilun aiheuttaa ja vaikka rauhoittamisessa onkin omat riskinsä, niin päädyin tuohon toiseen vaihtoehtoon. Oskari jäi siis eläinlääkäriasemalle tutkimuksiin ja parin tunnin päästä saatiin hakea kotiin.

Kiteitä ei ollut, Oskari oli ollut röntgenissäkin niiden varalta, mutta ei niistä näkynyt sielläkään merkkejä. Virtsanäytteessä oli sen sijaan verta, proteiineja ja tulehdussoluja. Oskari sai antibioottikuurin ja 10 päivän päästä tulehdus pitäisi olla poissa. Sain myös hoito-ohjeen idiopaattisen kystiitin hoitoon. Nyt toivotaan, että tulehdus saadaan pois ja että se pysyisikin pois ja ettei se ole stressiperäistä, kissat kun on tosi kovia stressaamaan :(. Viime viikkoinen leikkaus oli varmasti stressaava kokemus ja olisi voinut aiheuttaa ton. Oivoi. Nyt Oskari on kuitenkin taas ihan normaali ja taas itsellä vähän toiveikkaampi olo asian suhteen.

Mutta vähän iloisempia asioita. Oskari. Ja Cindyn poika Väinö oli TUROKissa ollut BIS! Onnea Väinölle!

Ja pahoittelut mahdollisista virheistä joita voi normaalia enemmän olla, kirjoitin tämän puhelimella.

Eläinlääkärireissu ja sopeutumista

Oltiin viikko sitten tiistaina Oskarin kanssa siellä eläinlääkärissä, kun pissailut jatkuivat. Itse vähän epäilin, että nämä pissailut johtuivat ihan pelkästään siitä, että Oskari on tajunnut olevansa kollinen, mutta koska tahdoin kuitenkin olla asiasta varma niin siksi mentiin. Kun tietysti tulehduskin olisi voinut uusiutua.

Eläinlääkäri oli kiva. Eri mikä meillä normaalisti on, kun nyt en pyytänyt Granholmia erityisesti, kun otettiin eka aika mikä oli vapaana. Tämä lääkäri myös suomensi mulle sen Tuhatjalasta saadun hoitokertomuksen joka oli kivasti tehty, kun enhän  sitä lääkärikieltä oikein ymmärtänyt ja sillon Tuhatjalassa en tietenkään kysynyt siitä sen enempää, kun sen vasta kotona luin. Nopsaan lääkäri kuunteli sydämen ja teki pikaisen tarkastuksen. Rakossa oli sen verran virtsaa, että ei tarvinnut nesteyttää ja lääkäri oli varma että näyte saataisiin otettua helposti. Oskari sai taas rauhoittavan piikin reiteen ja tällä kertaa Osku protestoi piikkiä huutamalla bää ja hyppäämällä mun syliin, mistä Oskari ei suostunut tulemaan alas. Siinä silittelin sitten Oskaria sillä aikaa, kun odottelin rauhoittavan vaikuttavan ja pikkuhiljaa taas se kissa vaipui alemmas ja alemmas.  Viime kertanen rauhoitus ei ollut ollenkaan paha, kun Oskari oli kantokopassa. Vähän jännitti tuleeko poru, niin kuin ihka ensimmäisellä kerralla kun näin rauhoitusoperaation, mutta ei tullut. Oli se kyllä reppanan ja surkean näkönen kollinmölliäinen :(

Lääkäri sanoi, että siinä menee puolisen tuntia, joten jäin sinne aulaan odottelemaan ja katselemaan kaunareita ja lukemaan kissalehtiä. Kaikki oli menny hyvin. Ja tulehduksesta ei ollut enää mitään merkkejä mikä oli tosi hyvä uutinen. Mutta se sitten ikäväkyllä tarkotti sitä, että Oskari on nyt hoksannut olevansa Mies ja isolla m-kirjaimella.

Se lääkäri ehdotti, että jos mä tahdon pitää vielä Oskarin leikkaamattomana niin vaihtoehtona olis hormoni-implantti, eli siis kemiallinen kastraatio joka kestää yksilöstä riippuen ½-2 vuotta. Oskarillahan oli tuo implantti. Se laitettiin sillon noin kaks ja puol vuotta sitten sen takia, kun Oskulla alkoi paino tippumaan vähän liikaa ja kun sitä kuitenkin oli muutaman kerran tarkoitus käyttää. Ihmisillä on varmasti vähän erilaisia mielipiteitä tosta implantista, monet on ehdottomasti vastaan ja monien mielestä se on ihan ok. Oskarille se kävi hyvin. Painon tippuminen loppui, kun ruoka maistui taas ja energia käytettiin kasvamiseen ja Oskarihan kasvatti oikeen muhkean turkin kanssa. Oskulla vaikutus kesti jonkun puolitoista vuotta ja kuten näkyy, ei se vienyt lisääntymiskykyä lopullisesti.

Mä en kuitenkaan tahdo toistamiseen ottaa tuota implanttia. Oskarilla piti olla treffit vielä tässä näin, mutta koska toi pissailu ei ole vaan satunnaista ja sen takia meidän pitää eristää Oskari, niin saatiin sitten sumplittua asianosasten kanssa hommat niin, että Oskari pääsee kastraattikerhoon Armaan ja Onnin kaveriksi. Tässä sitten varailen aikaa, kunhan kukkaro vähän palautuu näiden kahden lääkärireissun jälkeen normaalitilaansa. On se sitten kiva saada elämä täälläkin vähän normalisoitua ja Oskari voi lopettaa tuon stressailun ja machopissailun.

Mutta siis ei tarvitse nyt olla huolissaan. Tää on vaan vähän epämiellyttävää. Oskarilla on koko aika joku muista pojista kaverina, ettei sen tarvitse yksin olla ja sitten käydään leikkimässä ja rapsuttelemassa sitä myös. Mua vaan aina jänskättää sitä rapsutellessa, että jos se pissaasuihkauttaa yllättäen :D Ei vielä ole, onneksi!

Olin ilmottanut Oskarin nyt tulevana lauantaina Kirkkonummen näyttelyyn, mutta jätetään suosiolla osallistuminen Oskun kanssa väliin. Luultavasti se innostuisi vielä enemmän pissailemaan ympärilleen, niin en viitsi sitten sen takia. Ja meillä odottaa varmaan ihan kiva ura sitten kastraattikisoissa :) Varsinkin jos Oskari tekee samanlaisen karvan, kun silloin implanttinsa kanssa. Aatos sen sijaan suorittaa näyttelydebyyttinsä lauantaina. Jännittää! Aatos joutuu/pääsee ekalle pesulle tässä viikon loppupuolella. Sekin jännittää :)

Aatos on muuten sopeutunut meidän laumaan tosi hyvin. Nyt se on ihan sellanen, kuin olisi ollut täällä aina. Kolmantena päivänä Armas nukkui tuossa kissapedässä ja Aatos päätti mennä siihen kanssa. Siispä Aatos kiipesä Armaan päälle ja sujahti pikkusohvan takanurkkaan Armaan selän taakse nukkumaan. Armas sanoi vähän 'hisss', mutta ei jaksanut tehdä mitään, kun vähän taisi väsyttää ja siinä ne sitten nukkui :D

Kolmantena päivänä

Onnista Aatos on sanut rallikaverin. On tosi hurjan näköstä, kun ne juoksevat täällä peräkanaa ja tekevät voltteja, kun Aatos on kuitenkin niin pikkanen. Mutta kivaa niillä näyttää olevan. Armaan ja Oskarin kyljessä Aatos tykkää nukkuilla ja Oskari myös pesee Aatosta aina kun äijäilyiltään kerkeää.

Aatos on kyllä ihan metka kissa. Se syö mieluummin märkäruokaa kuin raksuja. Se on hassua, kun nämä isommat pojat on sitten enemmänkin raksunaattoreja ja söisivät mieluummin niitä, kuin märkäruokaa. Aatos saa hassuja hepuleita välillä ja yrittää kvoasti murtautua tiskikoneeseen. Ja tänään se juoksi imurin perässä, kun siivoilin täällä :D

On se ihana!

Loppuun vielä Armaan ja Aatoksen pötköttelykuvia.

Ja Aatos vielä ihan itsekseen. Kiitos vielä tuhannesti Päiville tästä ihanasta punaisesta hupsuliinista ♥

pupukorvanen

Aatos ja isot pojat

Nenukan Sunny Prince eli kotoisammin Aatos muutti meille siis lauantaina. Aatos asteli kantoboksista ulos häntä pystyssä ja kauheasti höpötellen ja lähti tutkimaan paikkoja, perässä tuli sisko Tassu, joka tuli tässä meillä vähäksi aikaa jaloittelemaan. Isot pojat oli kaikki, että woot? Onni oli ihan peloissaan ja sähisi vaan kahdelle pienelle tutkimusmatkaajalle, Armaskin vähän sähisteli, Oskari sitten taas oli vähän että jee, mitä nämä on? Tyttöjäkö?

 

Lauantai-iltana Armas vähän kiroili Aatokselle.

Onni varmaan toivoi, että Aatos katoaa johonkin, jos sitä ei ollenkaan huomioi.

Lauantaina Armas eikä Onnikaan oikein lämmennyt uudelle tulokkaalle ja Onni näytti vielä sunnuntainakin siltä, että toivoi kovasti pennun katoavan pois, jos sitä ei ollenkaan huomioi.  Armas taas oli vähän sillä asenteella, että no kunhan ei liikaa häiritse niin antaa olla. Aatos tekikin paljon hyppyloikkia Armaan suuntaan, ja Armas välillä vähän sanoi siihen 'hiss', mutta oli yllättävän suvaitsevainen.

 

Lauantain ja sunnuntain välisen yön Aatos sai spesiaalisti nukkua meidän kanssa makuuhuoneessa. No eihän siitä tullut oikein mitään. Aatos miukui ja maukui, juoksenteli takkahuoneeseen ja sitten taas makuuhuoneeseen ja siitä taas vierashuoneen oven taakse, misä isot pojat nukkuivat ja ei sinä yönä tainnut nukkua oikein kukaan muu, kuin Daniel omassa pinnasängyssään. Joskus aamuyöstä Aatos sitten rauhottui sen verran, että malttoi tulla Nikon jalkopäähän nukkumaan.

 

Eilinen meni vähän samalla kaavalla, kuin sunnuntaikin. Aatos tutustui isoihin poikiin ja yritti haastaa kaikkia leikkiin. Ainoa ketä leikkikutsuille lämpesi, oli sitten Oskari, joka ei vieläkään oikein tiennyt mikä Aatos oli :D. Hellyyttäviä hetkiä kutienkin oli, kun isä pesi sitten poikkansa ja Aatos roikkui Oskarin hännässä.

Iskä moi!!

Sunnuntai-iltana Armasta ei Aatos enää juurikaan häirinnyt.

Aatoksen piti alunperin mys viime yönä nukkua spesiaalisti meidän kanssa. Yö kuitenkin alkoi sillä, että Aatos herätteli Nikoa koko ajan pesemällä Nikon jalkapohjia, jatkui sänkyrallilla ja siitä koko asunnon mittaisella rallilla. Aatos yritti myös hyppiä pinnasänkyyn, mutta onneksi ei osaa vielä ihan niin suurta hyppyä tehdä. Kun Aatos oli sitten maukunut vierashuoneen ovella puolisen tuntia niin päätin olla rohkea ja päästää Aatoksen sinne isompien kanssa. Yö oli melko hiljainen ja aamulla vähän jännitti, että apua onko ne nyt syöneet Aatoksen? Ei olleet :)

Sen sijaan tänään Aatos on rallannut Onnin kanssa ja kaverukset leikkivät pitkän tovin keskenään. Ainoastaan pienet sihahtelut on Armaalta ja Onnilta tullut siinä kohtaa, kun Aatoksen leikit ovat olleet liian touhukkaita papparaisten mieleen.

 

Aatos on ihan tajuttoman hurmaava pikkupoika ♥ Tosi kiltti vaikka vauhtia Aatoksella onkin ihan muille jaettavaksi asti. Aatos on tosi kova kehräämään ja juttelee myös hirmuisesti, varsinkin jos jää yksin johonkin niin siitä kyllä kerrotaan heti ja kovalla (tai aika pienellä) äänellä. On myös hauska huomata miten paljon samoja piirteitä Aatoksessa ja Oskarissa on. Aatos on Oskarin tavoin kova nakuttamaan, vaikkakin Aatos kyllä nakuttaakin kaikelle ihmeelliselle (kuten kameralle :D).  Kiitos Päiville ihanasta Aatoksesta!

 

Sitten vähän ikävämpiä asioita :(. Oskarin pissailut jatkuu edelleen. Siksi siis Aatos onkin ollut nyt eniten tekemisissä Armaan ja Onnin kanssa, vaikka Osari varmaan olisikin uudesta tulokkaasta kaikkein iloisin. Oskaria ei vaan voi päästää vierashuoneesta pois, kun Osku käy heti merkkaamaan paikkoja. Ja olen tosiaan melko varma, että kyseessä on kollimaiset merkkauspissat. Ollaan kuitenkin huomenna menossa Oskarin kanssa eläinlääkärille varmuuden vuoksi testailemaan, ettei tulehdus ole uusinut ja ettei siellä virtsan seassa ole mitään ylimääräisyyksiä.

Nämä pisut ei kuitenkaan ole niiden edellisten kaltaisia tuskaisia likistyksiä aikaansaannoksena pienen pieni tippa, vaan nämä pissat on sellisia ihan kunnollisia, vakasuoraan tulevia suihkautuksia, että morjens. Itse en tästä tilanteesta kyllä pidä ollenkaan, kun Oskari joutuu olemaan tuolla eristyksissä. Yksin Oskarin ei tarvitse kuitenkaan olla, Oskulla on joku pojista seuranaan koko ajan ja me ihmiset käydään siellä myös istumassa ja leikkimässä Oskarin kanssa. Mutta huomenna ollaan sitten fiksumpia tuon pissa-asian kanssa.

 

Ja niin, ehdin jo ihan kamalasti huolestua, että Oskari on allerginen sille spesiaaliruoalleen, kun sille ilmestyi niskaan taas sellainen karvaton laikku, joka kutisi niin paljon, että Oskari oli raapinut sen ihan ruvelle. Eilen mun piti siihen laittaa hydrocortisonia, mutta en löytänytkään laikkua, kun sitä ei enää ollutkaan. Eli Oskari ei olekkaan allerginen tuolle ruoalle vaan reaktio tuli joko antibiootista tai sitten siitä kissanmaltaasta.

 

Muutoin mauskislaiset voi oeikin hyvin. Toivotaan että pissailut saadaan kuriin, niin elo sitten normalisoituu tästä näin.

Kiirus eläinlääkärille!

Kolme päivää sitten löysin hutipissan keittiösaarekkeen kyljestä. Silloin oli vähäsen epäselvää, kuka ja miksi, kun siinä paikalla oli kaksi kissaa; Armas ja Oskari. Hassuinta oli, että vaikka itse siesoin vieressä, huomasin tapauksen vasta kun se oli sattunut enkä osannut päätellä sitten kumpi pojista sen pissan siihen oli tehnyt. Ensimmäiseksi tietysti tuli mieleen, että nyt Oskari on perhanasentään alkanut merkkailemaan, että se on keksinyt että mihiset miehet merkkaavat reviirinsä pissimällä. Mutta koska pissa ei todellakaan tuoksahtanut sille vahvalle kolliaromille, mitä välillä on haistettavissa hiekkalaatikoista tyttötreffien aikaan, aloin sitten epäilemään sitä. Armaan hutipissa olisi voinut olla puhtaasti mielenosoituksellinen, kun Armas osaa olla aika känkkäränkkä välillä ja nyt viime aikoina huomio on mulla ja Nikolla kiinnittynyt erityisen paljon vauvaan, joka on kipuillut korvatulehduksen takia.

En jäänyt miettimään sitä pissa-asiaa enempää. Paitsi sitten, kun työhuoneen kiipeilypuusta löytyi pisuliru. Sekään, kuten edeltäjänsä, ei haissut. Armas tuli juuri silloin työhuoneesta pois, joten ajattelin sitten sen olleen Armas ja seurailinkin sitten Armasta sen illan. Pissoja ei löytynyt enempää. Eikä niitä näkynyt kolme päivää kaksi päivää sitten.

No eilen, kun iltapäivällä sitten ehdin vauvanhoidon lomasta vähän katselemaan kissojen perään niin satuin todella hyvällä tuurilla näkemään Oskarin ja Oskarin omituisen käytöksen. Oskari kökötti eteisessä paikallaan, samanmoisessa asennossa missä pissa-asiat laatikkoonkin tehdään. Olin jo menossa häätämään Oskari huspois, kun Oskari lopetti touhunsa, otti pari askelta eteenpäin ja ryhtyi sitten pesemään peräpäätään. Matolle ei ollut tullut mitään, niin menin sitten katsomaan Oskaria ja silittelemään. 

Oskari ei reagoinut oikein ollenkaan silittelyihin. Tässä kohtaa alkoi sitten mun hälytyskellot soimaan (okei, olisi pitänyt soida jo varmasti aiemmin, mutta koska focus on ollut viime päivinä tuossa kipeässä lapsessa niin..), koska Oskari on yleensä tosi seurallinen ja jutustelee paljon ja alkaa kehräämään kovaan ääneen kun siihen päin pelkästään katsoo. Nyt ei mitään. Oskari tuijotteli vaan tosi apaattisen näköisenä pois päin. Vähän ajan päästä tuo pissausyritys toistui, tällä kertaa Oskari sai sitten likistettyä pikkuriikkisen pissan lattialle.

No kiirenvilkkaa soitin sitten eläinlääkärille, kun ajattelin, että jos se on joku virtsakivi tai vastaava. Kuvailin Vettorin ajanvaraukseen oireet ja sieltä sitten vahvistettiin, että kyseessä voi olla joko virtsakivi, tai sitten tulehdus taikka stressiperäinen hutipissailu. Tuo viiminenkin oli ihan järkeenkäypä, kun tässä on kuitenkin varmasti kissoja stressaavia elämänmuutoksia ollut ja varmasti vauvan kipuitkut on myös stressannut poikia. Vettoriin me ei ikäväkyllä saatu enää aikaa, kun siellä seuraava vapaa aika oli aamulla kahdeksalta ja mä tahdoin ehdottomasti  mennä kissan kanssa johonkin näytille jo saman päivän aikana, kun jos vaiva olisikin ne kivet niin se olisi sitten hengenvaarallista kissalle. Varsinkin kun Oskari oli niin ei-omaitsensä :( Ystävällisesti Vettorista annettiin mulle sitten numero Turussa olevaan pieneläinklinikka Tuhatjalkaan, jossa on ympärivuorokautinen päivystys ja koska kello oli vasta puoli neljä niin sain soitettua sinne vielä varsinaisella varausajalla. Ja me saatiin onneksi kaikeksi aika seiskaksi, ettei tarvinnut päivystyspotilaana odottaa siellä paikanpäällä monia tunteja. No oli tuossakin odotteluaikaa, mutta lohdutti vähän tieto, että apua olisi tulossa.

Tässä välissä kövin kurkkimassa Oskarin vointia, joka sitten koheni kyllä. Oskari vähän piristyi ja kehräili. Neljän aikoihin Oskari oksensi sitten aamuiset raksut, määrästä päätellen taisi tulla kerralla kaikki. Ja kuudelta me sitten lähdettiin ajelemaan Turkuun, oltiin klinikalla puoli tuntia ennen meidän aikaa. Automatkalla Oskari kävi matkahiekkiksessa.

Se on aina kamalaa katsottavaa, kun kissa rauhoitetaan. Tai oon kerran aiemmin nähnyt, kun Oskari on rauhoitettu ja sillon mun piti itse nostaa nukahtanut Osku pois boksista. Toinen menee ihan veltoksi, silmät on auki ja vielä sattui kielikin roikkumaan suun ulkopuolella. Eli siis näytti ihan kuolleelle. Nyt tuolla klinikalla lääkäri sitten pikaisen tutkimisen, tunnustelun ja keuhkojen kuuntelun jälkeen laittoi rauhoituspiikin Oskarin reiteen (mihin Oskari sanoi että BÄY!), Oskari meni takaisin kantokoppaan odottamaan, että aine alkaa vaikuttamaan ja lääkäri meni siksi aikaa tutkimushuoneesta pois. Oskari urhoollisesti yritti seistä kopassa, mutta minuutin jälkeen Oskari istahti alas, sitten alkoi huojuminen ja seuraavaksi Oskarilta petti sitten etutassut alta ja se rojahti alas. Päätä Oskari koitti pitää vielä pysyssä, mutta lopulta otsa painui sitten kantokopan laitaan. Mä sitten silittelin Oskaria siinä ja odotettiin, että hoitaja tulee hakemaan Oskarin.

Tunnin verran sitten odottelin siinä klinikan odotusaulassa. Sillä aikaa hoitajat ja lääkäri katetroi Oskarin ja antoi vissiin kanssa tippaa? Ilmeisesti tuo toimenpide oli melko nopea ja se loppu aika kului siihen, että ne katsoi Oskarin heräävän kunnolla, ennen kuin voidaan lähteä.

Siitä virtsanäytteestä sitten selvisi, että Oskarilla oli tosi ärhäkkä tulehdus ja virtsassa oli myös virtsakiteitä ja punasoluja. Katetrointi oli mennyt kuulemma tosi hyvin, että ei ollut ongelmia sen kanssa ja rakon tyhjennyksen jälkeen ne olivat siellä myös huuhtoneet sen sitten steriilillä nesteellä. Oskari sai myös klinikalla ensimmäisen annoksen 10 päivän antibioottikuurista sekä kipulääkettä suoraan suoneen. Nyt tästä päivästä eteenpäin Oskari saa syödä vaan virtsakivien- ja kiteiden hoitoon tarkoitettuja ruokia, koska ilmeisesti juurikin ruoka on se, joka ton on aiheuttanut. Tota ruokaa saa syödä myös Armas ja Onni, siitä ei ole mitään haittaa. Päinvastoin, sillä ilmeisesti virtsakivet ja -kiteet on kai sitten aika yleinen ongelma ja pysyy sitten mokomat poissa noilta kahdelta muulta.

Kotiin kun päästiin niin Oskari oli taas ihan omaitsensä. Käytöksessä ei ollut huomattavissa ollenkaan, että oltaisiin lääkkeiden avulla vähän nukuttu, vaikka kerran Oskari juoksikin päin saarekkeen jalkaa. Tänään aamulla eristin Oskarin Armaasta ja Onnista, kun annoin Armaalle sekä Onnille tuota tavallista kuivamuonaa ja Oskarille sitten tuota RC:n urinary S/O:ta. Samalla sitten pystyin seuraamaan, että käykö Oskari pissalla. Ja riemuvoitto, pissa tuli normaalisti ja ihan hiekkalaatikkoon. Myös aamuinen antibiootti meni kurkusta alas tosi hyvin, makutahnan kanssa. Eiköhän me tästä selvitä oikealla ruokavaliolla ja rakkaudella.

Ja tänään sitten tuli Zooplussalta paketti, jonka ajattelin lähettää avaamattomana takaisin samantien. Tai no siis laittelin aamulla viestiä Zooplussan päähän, että miten palautukset toimii. Sieltä saa muuten myös tilattua tuota RC:n Urinary S/O:ta, positiivista.

Onko joku joskus palautellut Zooplussaan mitään? Miten rahojen takaisin maksaminen sujui?

PIROKin kissanäytelmä ja sydänultraus.

Meidän pitkä näyttelytauko päättyi viime lauantaina, oltiin Oskarin kanssa näytelmissä noin vuoden tauon jälkeen. Huomasi aika hyvin, ettei Oskaria olla hetkeen kokonaan pesty kun tuntui tuolla olevan kamalasti vastaan sanottavaa pesulla. Siltikin Oskari on maailman helpoin kissa, vaikka Osku määki ja maukui, niin silti Oskari pysyi tosi kiltisti paikallaan ja antoi pestä. Se ei vaan tykännyt. 

Perjantaina pakkailin sitten toooosi hyvissä ajoin näyttelytavaroita kasaan. Tai kaikki olikin oikeastaan laukussa valmiina, kävin niitä vaan läpi. Kantokopankin kuntoonlaitto aiheutti kamalasti kiinnostusta, mikä on hassua, kun kopat on nyt olleet koko ajan esillä, pojat kun tykkää niissä nukkua. Oskari ja Armas kävivät vuoronperään kurkkaamassa kopassa, Onnia ylläripylläri ei kyllä näkynyt se raukka kun varmaan luuli joutuvansa itse lähtemään johonkin reissuun. Oskari ja Armas tarkasti myös kaikki näyttelytavarat, että kaikki oli kunnossa.

 

Lauantai aamulla hiukan ennen kuutta me lähdettiin sitten Oskarin kanssa ajelemaan Pöytyälle päin, kun mentiin Veikon ja Suvin kyydillä. Matka meni mukavasti. Näyttelypaikka oli jotenkin tylsä, omasta mielestä. Oon ennen ollut PIROKin niissä näyttelyissä, jotka on olleet Pirkkahallissa ja toi oli nyt Raholan liikuntakeskuksessa. Sinne ei saanut viedä edes omia tuoleja mukaan joten turhaan olin ottanut retkituolin. Tosin eipä se nyt itseä sen suuremmin rasittanut, kun tuoli tarvi kantaa ainoastaan sisältä autoon, sitten autosta toiseen ja taas takaisin. Ainoastaan jalat vähän alkoi pitkän päivän päätteeksi tunnahtamaan, kun ei oiken tullut koko päivänä istuttua.

Kakkosten kakkosväriryhmällä oli tuomarina Glen Sjöbom. Ruotsalainen tuomari joka taisi ensimmäistä kertaa olla kakkosia arvostelemassa. Ja eipä muuten Sjöbom tykännyt Oskarista ollenkaan. Oskarilla oli korvat vähän liian korkealla ja ehkä hitusen pienet, silmät olivat liika lähellä toisiaan ja ilme ei miellyttänyt, kolmio olisi voinut olla parempi ja profiili suorempi. Turkki oli ihan ookoo, mutta aika lyhyt, kokokin oli ihan ookoo, mutta olisi saanut olla vähän jykevämpi luusto ja mitä vielä :D. Oli kyllä ihan hyväluonteinen kissa, mutta häntä ei miellyttänyt ja koska hän oli kiltillä tuulella saatiin serti. On meillä nyt ennenkin ollut tuomareita, jotka ei ole Oskarin ilmeestä ihan välittänyt, mutta tämä nyt oli ensimmäinen kerta tätä laatua. No ei siinä mitään, oon tosi tyytyväinen että saatiin serti. Loppuajan Oskari sitten löhöilikin häkissään.

Paikan päällä oli muuten myös Taru ja ihanainen Vilja-tyttö! Viljasta Sjöbom onneksi tykkäsi. Kuka nyt ei voisi tykätä. Tyttö oli aivan ihana! Sellainen pieni termiitti joka yritti kovasti tulla häkistään läpi ja riehui minkä jaloista pääsi. Tuli ihan Oskari mieleen, se oli pikkuisena ihan samanlainen riiviö :)

Sunnuntaina Vilja olikin sitten värin paras. Onnea Vilja-vauvalle!

Sitten terveysasioita vähän.

Olin eilen Oskarin kanssa eläinlääkärissä sydänultrassa. Ensin siinä punnittiin Oskarin paino, joka oli viime kerrasta (5,8kg) tippunut vähäsen. Nyt Oskari painoi 5,2 kg. Tuo viimekerran paino onkin viime vuodelta, jolloin Oskari olikin paljon isommassa kunnossa. Eikä Oskari nyttenkään ole mikään liian laiha, on vaan tuo energia kulunut tyttölöitten huuteluun kuin siihen massan keräämiseen. Ehkö se tässä syksyn mittaan saa taas vähän painoa. Sitten iinä myös kuunneltiin vähän sydäntä ja mittailtiin sykettä. Granholmin Sari sitten perustoimien jälkeen ajeli Oskarin kainalosta karvoja, kuitenkin niin ettei se haittaa näytelmiä. Oskari sai Granholmilta kehuja, kun pysyi niin hienosti paikallaan ja oli niin rauhallisesti että saatiin paljon kuvia sydämestä, missä muuten kaikki oli hyvin ja normaalisti. Mukava tietää, että kaikki on kunnossa. Oskari muuten ehti täyttämään tässä kymmenes päivä jo neljä vuotta! Se meni meiltä ihan ohi! Onneksi Oskaria ei kuitenkaan näytä haittaavan, vaikka merkkipäivä unohdettiinkin :D.

Kissa ja sen kivekset..

Oon tässä ollut ihan hirvittävässä paniikissa koko eilisen päivän. Nimittäin Taru huomasi, että Oskarin rekisterikirjasta puuttui lääkärinleima kohdasta 'Todistan, että kissalla on normaalit kivekset (tarkastettu yli kk).'

Ite olen luullut jotenkin erheellisesti, että siinä kohtaa on ollut ell:n leima, mutta tosiaan kun tarkastelin tota rekkakirjaa tarkemmin niin se eläinlääkärin nimihän onkin ylempään kohtaan, jossa samainen todistaminen on tehty alle puolenvuoden iässä. No tietenkin menin sitten paniikkiin, kun totta kai tuollainen nyt täytyy olla tehtynä ennen mitään pentu-suunnitelmia ja eihän pentuja tietenkään voi rekisteröidä ellei tälläistä ole. Soittelin paniikissa Oskarin kasvattajalle, joka rauhoitteli siellä hetken aikaa ja oli aivan varma, että kyseinen toimenpide on tehnyt ja että itseasiassa hän jopa muistaa että jossain TUROK:n näyttelyssä eläinlääkäri olisi ne kivekset tarkastanut ja kirjoittanut siitä erillisen todistuksen.

No arvatenkaan en sitten tätä todistusta löytänyt mistään ja kasvattaja-Suvi käski sitten soitella tuolle Oskarin sydänultranneelle eläinlääkärille tänään. Mä sitten soittelin tuonne elöinlääkäriasemalle ja pyysin tein soittopyynnön ko. lääkärille. Vastaanottovirkailija varoitteli, että Oskarin silloin ultrannut Sari Granholm (jolla me muutenkin siis ollaan käyty aina) tulee töihin puolilta päivin ja että Sarin kalenteri näyttää tosi täydeltä, että ei ehkä ehdi soittelemaan tänään. No jäin odottelemaan. Ja Sari soittinkin sitten puoli tuntia oman puheluni jälkeen.

Ja huhheijaa! Sari muisti meidän käynnin silloin vuoden takaa (klik) jolloin oli ollut vähän sähellystä juttujen kanssa, kun ajanvarauksessa ollut kesätyöntekijä oli varannut ajan meille pelkkiin verikokeisiin ja ei ollenkaan ultraan niin se oli sitten siinä rytäkässä unohtunut merkata tuosta rekisterikirjasta. Ja Sarilla luki hoitotoimenpiteissä, että kivekset oli tarkastettu ja ne olivat olleet ihan normaalit, niin asia on kunnossa. Käyn siis huomenna hakemassa sen todistuksen tuohon, niin ei sitten tarvitse tätäkään enää murehtia. Ja ehkä nyt tulevaisuudessa tässä itse oppii tarkastelemaan vähän paremmin noita lappuja ja katsomaan oikeita kohtia, ettei tarvitse sitten säikähdellä tälläisten typerien juttujen takia enää :).

Mutta muihin juttuihin. 

Käytiin Suvin kanssa viime keskiviikkona Riihimäellä katsomassa Oskarin ja Unnan pentuja. Siis siitä on tosi paljon aikaa, kun oon viimeksi nähnyt noin pieniä kissoja. Vauvat oli justiin täyttänyt neljä viikkoa ja ne oli niiiiiin pieniä! Mahtui tohon kätöselle ihan köykäsesti. On hassua ajatella, että nuo omat kollinköppänät on kanssa joskus olleet niin pieniä!  Mun piti hirvittävästi ottaa valokuvia vauvoista, mutta unohduin ihailemaan pitkäksi aikaa sitä punaista poikaa ja sitten kun viimein tajusin jotain kuvata, niin eiköhän ne vauvat olleetkin niin liikkuvaisia ja kamerasta säädöt ihan pyllyllään (plus en uskaltanut salamaa käyttää), niin onnistuneita kuvai tuli ehkö tasan tarkkaan yksi!

 

Ja kai tässä nyt uskaltaa vihdoin sitten sanoa, että punainen poika on meidän tuleva perheenjäsen :). Me ollaan kovasti koitettu keksiä pojalle nimeä, mutta yllättäen Niko ei oikein ole lämmennyt mun ehdotuksille ja mä sitten en taas noille Nikon jokseenkin Olympialais-apinotteisiin vaihtoehtoihin.. Mutta eiköhän me yhteisymmärrykseen päästä ja keksitä joku sopiva.

Tässä on tämä päivä kanssa kulunut muutamia näyttelyilmoja täytellen. Täytin ilmot sekä Oskarille, että pienelle vaaville URK:iin lokakuulle ja sitten tässä myöhemmin täytän vielä TUROKin näyttelyyn molemmille ilmot. Ehti täss änäyttelytaukoa jo tovin olemaankin :)

Häntäpesut ja eläinlääkärivisiitti.

Meinasi Oskarilta loppua tänään huumorintaju kokonaan, kun oli niin paljon kaikkea ekstraohjelmaa. Päivä alkoi sillä, että vihdoin nappasin itteeni niskasta kiinni ja päätin pestä Oskarin hännän, kun se on rasvottunut ja kaikkien viimeaikaisten juttujen takia se pesupuuha on vaan siirtynyt ja siirtynyt. No jos pyllypesut onnistuu yksin, niin kissan hännän pesu onkin sitten eri juttu. Sain kyllä hyvin levitettyä Goopit Oskun häntään ja sain sen jotenkuten vielä huuhdeltua poiskin, mutta kädet ei vaan yksinkertaisesti riittänyt ja jouduin sitten luovuttamaan. Oskari pääsi uudelleen häntäpesulle, kun Niko tuli töistä kotiin. Ja sitten kerta ei tietenkään riittänyt vaan selvittämisen jälkeen me pesastiin se häntä vielä toistamiseen. 

Siinä olisi varmaan ollut tarpeeksi ohjelmaa Oskarin mielestä, mutta meilläpä oli myös aika eläinlääkärille. Tuossa joku aika sitten saatiin tieto, että Oskarin ja Cindyn treffailut olivat tuottaneet tulosta ja Cindyllä on masussa ainakin kaksi pientä palleroista, joita odotellaan ulos putkahtavaksi toukokuun lopussa ♥! Nyt peukutetaan, että kaikki sujuu hyvin.

Mutta siis, sinne eläinlääkärille mentiin sitten uusimaan rokotukset ja otettiin samalla taas verinäyte FeLViä ja FIViä varten. Rokotukselle Oskari sanoi 'bää', mutta se ei ollut sen ihmeempi toimenpide, mutta nyt kenkutti kyllä sitten se verinäyte aika paljon. Kävi ihan sääliksi sitä hoitajatätiä, ei ollut ilmeisesti kauhean paljon kokemusta, kun kädet tärisi siihen malliin ja sitten kun ei ensimmäisellä viidellä kerralla onnistunut lyhyemmän neulan kanssa ja vaihdettiin pidempään neulaan niin sittenhän ne kädet jo vispasi, kun jännitti niin paljon. Oskari protestoi verinäytteen otossa ainoastaan siinä kohtaa, kun tassun ympärille kiristettiin se kumilenksu, itse piikitys tapahtui hälläväliä-asenteella.

Mutta aika ihana tuo hoitaja oli. Siinä kun me sitten odoteltiin odotushuoneessa, että saadaan testien tulokset ja että pääsen maksamaan sen käynnin, niin hän tuli vielä siihen meidän luokse tarkistamaan, ettei se tassun pistoskohta enää vuoda ja rapsutteli Oskaria hetken aikaa. Että onneksi siinä nyt kuitenkin oli Oskari eikä joku oikeasti hermonsa menettävä yksilö, niin jäi ehkä hoitajallekkin parempi mieli, vaikkei ihan heti onnistunutkaan, kun ei kukaan käynyt kynnet viuhuen kimppuun :)

Mutta niin. Testitulokset olivat negatiiviset joten nyt Oskari jää odottamaan koska morsmaikku näyttelee vihreitä valoja ja saapuu kyläilemään :). Koska yhdistelmä on kasvattajan sivuilla jo julkaistu, niin tämä ei liene salaisuus ja uskallan varmaan morsmaikunkin tässä näin esitellä (jos on, niin sitten kasvattaja saa tulla vetelemään pisin korvia :D). Unna-neitiä (vaiko rouva?) me tässä nyt odotellaan kylään. Taaskin on Oskari ihan autuaan tietämätön, mutta eiköhän tälläiset leidivieraat ole ihan mukava yllätys :)

Kotiutumiskuulumisia ja vähän muutakin

(Aloittelin kirjoittamaan tätä jo lauantaina, mutta flunssa iski sitten ja sain sitten viimeisteltyä tämän vasta tänään :) )

Heipparallaa! On tässä nyt pitänyt viikon mittaan päivittää tätä, mutta jotenkin muut hommat on syrjäyttäneet päivittelemisen. Mutta jos nyt tässä olisi pieni hetki aikaa, kun ei mua juuri tarvita tuolla lampun laittamisessa :)

Pojat haettiin siis kotiin lauantaina, vihdoin ja viimein monen kuukauden jälkeen. Yllättävän hyvin maukulat tänne sopeutuivat, mitä nyt Armas oli ainoa, joka vähän ujosteli alkuun. Onni ja Oskari olivat heti ihan normaaleita, ruoka maistui ja mitään ei erityisemmin aristeltu. Armaalla kesti parisen tuntia, ennen kuin kulku oli kutakuinkin normaalia, eikä sellaista maha maata vasten viistävää.  Armas vietti kanssa kantokopan turvissa aikaa alkuillan, mutta loppuillasta sitten uskaltautui sieltä tekemään tutkimusmatkaa. Meillähän on täällä tosi paljon vanhoja huonekaluja, joissa varmasti on tuttuja tuoksuja, mikä luultavasti osaltaan helpotti sitten poikien kotiutumista. Arveltiin kuitenkin, että ehkä täällä sitten tuoksui Nikon porukoiden kissan hajut, jotka sitten vähän Armasta jännitti.

Samalla sitten testattiin, että mitä pojat sanovat tuohon meidän kolmen istuttavaan sohvaan. Kun tuo edellinen kissa-asukas viimeisenä iltanaan meni ja kusaisi sohvalle sillä aikaa, kun olin itse kaupassa niin, että ne pissat sitten olivat mukavasti imeytyneet sinne istuintyynyjen väliseen kankaaseen. Olin ite aikas järkyttynyt tästä tapauksesta, sillä nuo omat pojat kun ei koskaan ole pissineet muualle, kuin laatikkoon. Vaikka täällä on sentään yksi toimiva kollikin. Blondi sellainen, mutta kolli kuitenkin. Ei se hätä olisi ollut millanenkaan, jos kyseessä olisi ollut sellainen sohva mistä olisi noi tyynyt saanot irti, mutta kun noi on kiinni sohvassa :/ Nahkasohva on muuten helppo pitää puhtaana, mutta kun se kissanpissa oli mennyt valumaan sinne tyynyjen väliin ja imeytynyt sitten sinne sisuksiin.

Otti vähän päähän.

Niko toi sitten perjantaina töistä tullessaan mukanaan Pissi pois-ainetta, jolla sitten käsiteltiin koko sohva.

 

Yllä siis kuva sohvasta, johon viriteltiin oikein hienot systeemit, että saatiin se kuivattua ja tuuletettua. No mun mielestä se haju ei ollu aamuun mennessä sieltä lähtenyt pois. Sohva haisi sekä tolle aineelle, että kissanpissalle, mutta enemmän ehkä ensimmäiseltä. Heitettiin vielä uudet käsittelyt sen päälle ja ajateltiin, että no katsotaan illalla sitten mitä pojat sanoo. 

No, poikiahan sitten kiinnosti toi sohva tosi paljon. Kiinnostus oli itseasiassa niin valtava, että päätettiin siirtää koko sohva toiseen huoneeseen turvaan, ettei vaan nyt käy mitään vahinkoa kenellekkään ja odottamaan sitten taas uutta käsittelyä. Tuolla huoneessa toi sohva nyt on edelleen, ollaan pitkin viikkoa sitä hinkattu ja hangattu ja nyt sitten kokeillaan jos huomenna se tohon esille raahataan, että mitä tapahtuu. Toivotaan nyt ettei kukaan siihen mitään enää lorauttele ja saataisiin sitten isompi sohva takaisin käyttöön.

Tämän kuluneen viikon aikana ollaan kanssa todettu, ettei meillä ole käyttöä ainakaan vahtikoiralle :D Armas ekana iltana istui keittiön tasolla ja tuijotteli ikkunasta ulos. Tosta keittiön ikkunasta näkyy tuollainen pieni tuulimylly ja aina kun sen pyörähti niin Armas murahti :D Myös maanantai-iltana Armas murisi, kun Niko tuli urheiluista kotiin ja löi auton ovia ulkona kiinni. Kaikki uudet äänet ja jutut taitaa olla vähän jännittäviä.

Kaikki on mennyt muuten aika normaalisti, arkeen ollaan palauduttu aika nopsaan. Ikäväkyllä myös kissat (tai ainakin Armas) on palannut normaaleihin arkirutiineihinsa, nimittäin aamuyöllisiin serenaadeihin ja oven hakkailu-esityksiin makkarin oven takana. Nämä oli ehtinyt ihan kiitettävästi jo unohtamaan tämän erossaolon aikana.

Ai niin. Tuossa parisen viikkoa sitten sain isältä puhelun, että Oskarilla on karvaton läikkä tuolla niskassa. No kiiruusti sitten silloin ajelin mummolaan katsastamaan, että mitä ihmettä. Ja kamalan iso kalju läikkä se olikin! Iho oli ihan punainen ja siinä näytti muutenkin olevan jotain raapimisesta aiheutunutta rupea. Viime viikolla meillä olikin sitten eläinlääkärille aika, ihan muiden asioiden takia, mutta pääsin näyttämään sitten sitä jälkeä. Oli jo ehtinyt se läikkä vähän parantumaan. Ei iho punoittanut ja karvat oli alkaneet kasvamaan takaisin. Eläinlääkäri sanoi sen näyttävän ihottumalta, joka aika yleisesti tulee kissoille jostain epäsopivasta ruuasta. Ja keksinpä sitten, että oma isäni oli käynyt ostamassa pojille erilaista kuivamuonaa (vaikkakin samalta merkiltä), joka sitten oli aiheuttanut tuon allergisen kutinan ja karvanlähdön. Ruoassa ei tarvitse kuulemma olla, kuin yksi erilainen valkuaisaine, joka voi tuon reaktion aiheuttaa. Karva lähtee nopsaan (yleensä rinnasta tai niskasta), iho punoittaa ja kutiaa.

 

Tuolta se läikkä näytti silloin, kun mentiin lääkärillä käymään. Ei kuulemma ollut edes pahankaan näköinen, vaan näytti tosi hyvältä. Sain sitten hoito-ohjeeksi laittaa tuohon alueelle kutinan lieventämiseksi ja paranemisen nopeuttamiseksi 1% kortisonivoidetta. Kuvaa ei ole tuosta niskan laikusta nyt tällä hetkellä, mutta hyvin se on parantunut. Ja tosi nopeasti. On kauttaaltaan täynnä jo karvaa. Erottuuhan se vielä tietty, kun uusi karva on paljon lyhyempää, mutta muuten se on melkein jo unohdettu :). Nämä tämmöiset allergiset reaktiot onkin nopeita parantumaan.

Eläinlääkärissähän käytiin Oskun kanssa, kun piti selvittää nuo Fiv ja Felv-asiat. Molempien testien tulos oli negatiivinen. Otettiin samalla myös sienitesti, jonka tulosta vielä tässä ootellaan. Oskari sanoi verikokeen aikana kaksi kertaa 'bäy', mutta muuten oli taas tosi mallikkaasti siinä pöydällä. En kyllä ikinä uskaltaisi Armaan tai Onnin kanssa mennä verikoetta ottamaan, kun ne saisi varmaan ihan kauheat hepulipepulit.

Näitä testejähän käytiin ottamassa siis siksi, että tuossa noin parin viikon päästä (suurinpiirtein) meille tulee tänne kyläilemään tyttöystävä. Kirjoitellaan siitä sitten lisää myöhemmin :)

Ja koska tälläistä viikko sitten aloitettua tekstiä on tosi typerä jatkaa, niin lisään sitten vaan kuvia ja palaillaan asiaan taas jonkun uuden kirjoituksen kanssa. Tästä nyt tuli vähän tällänen sekametelisoppa, mutta oli paljon kaikkea ja varmaan puolet unohtui, mistä piti kirjoittaa :D

Mutta niitä kuvia:

Armas makoilee mielellään työhuoneessa tutussa paikassa hyllyn päällä.

Kaiuttimen päältä näkee hyvin ikkunasta ulos olkkarin puolella.

Takkahuoneessa ulos voi tiirailla tason päältä. Yksi niistä pöytätasoista, joissa pojat saavat ihan luvallisesti olla.

Pullero.

Oskari sohvalla tosi miellyttävänoloisessa asennossa..

Testituloksia

Mökkeily on sujunut rauhallisesti sitten viimeisen päivityksen. Ketään ei ole tippunut mereen tai pyydystänyt mitään kärpästä kummempaa, joten aika leppoista on ollut :) Onni vähäsen säikäytti, kun yhtenä iltana Onnin kesti todella kauan tulla, kun kutsuin. Onni olikin ollut vähän pidemmällä reissulla aidan toisella puolella, kun portti oli jäänyt hitusen raolleen. Toisaaltaan en edes tiedä miten paljon kyseinen aita estää kissojen menemistä toiselle puolelle, kaipa ne voisivat halutessaan sen yli hypätäkkin.. Luulen kuitenkin, että pääsääntöisesti kissat kuitenkin liikkuvat tällä puolella ja se on hyvä se.

Olin Oskarin kanssa tämän viikon maanantaina eläinlääkärissä, siinä sydänultrassa. Koko ultraus oli itselle ihan uutta ja olin kuvitellut sen tykkänään erilaiseksi. Olin jossain kuvitelmissani luullut niin, että kissa laitetaan johonkin masiinaan, muta ultraus tehtiinkin vähän samalla periaatteella, mitä elokuvissa näkee odottaville äideille tehtävän :D

Ja ainiin, Oskarin oikea kainalo ajeltiin nyt melko paljaaksi, sieltä kun se ultraus tapahtui. Piti ottaa siitä kuva, mutta Oskari ei tahtonut olla yhteistyöhaluinen..

Oskarin sydän on normaali eikä siellä näkynyt mitään, mikä viittaisi johonkin poikkeamaan eli jonkinlaiseen mahdolliseen sydänvikaan. Ja Oskari on myös aika ihanteellisessa iässä testausta ajatellen, kun Oskari täyttää nyt syksyllä kolme. Huojentava tietää, että sydän on kunnossa :)

Kuulin silloin myös niiden verikokeiden tuloksia, joissa Oskari aiemmin oli Nikon kanssa käymässä. Oskarin veriryhmä on A ja FeLV sekä FIV olivat negatiivisia. Sitten viikolla oli tullut GSD IV tulokset jotka yhtälailla olivat negatiivisia - tai siis Oskari ei kanna kyseistä geenijuttua eikä voi siis periyttää sitä jälkikasvulleen - mikä myös on hyvä.

Oskari myös punnattiin tuolloin ja silloin Oskarilla oli painoa 5,8 kiloa.

Mistä pääsenkin siis seuraavaan aiheeseen, joka liittyy koko tähän testausrumbaan :) Oskarilla on siis treffit tässä jossain kohtaa, kunhan Oskun tyttöystävän juoksu alkaa. Ja kaunis tyttöystävä Oskarilla onkin. Nyt kun tyttöystävän kasvattaja on julkaissut suunnitelmat omilla kotisivuillaan, niin voin nyt vähän kirjoittaa tästä aiheesta. Salaisuus kun se ei enää ole :)

Tytön nimi on Saaga, kaunis ruskeatäplikäs valkoisella. Täältä löytyy lisää tietoa Saagasta ja Oskarista :)

Hihi, jännää :)