Eläinlääkärireissu ja sopeutumista

Oltiin viikko sitten tiistaina Oskarin kanssa siellä eläinlääkärissä, kun pissailut jatkuivat. Itse vähän epäilin, että nämä pissailut johtuivat ihan pelkästään siitä, että Oskari on tajunnut olevansa kollinen, mutta koska tahdoin kuitenkin olla asiasta varma niin siksi mentiin. Kun tietysti tulehduskin olisi voinut uusiutua.

Eläinlääkäri oli kiva. Eri mikä meillä normaalisti on, kun nyt en pyytänyt Granholmia erityisesti, kun otettiin eka aika mikä oli vapaana. Tämä lääkäri myös suomensi mulle sen Tuhatjalasta saadun hoitokertomuksen joka oli kivasti tehty, kun enhän  sitä lääkärikieltä oikein ymmärtänyt ja sillon Tuhatjalassa en tietenkään kysynyt siitä sen enempää, kun sen vasta kotona luin. Nopsaan lääkäri kuunteli sydämen ja teki pikaisen tarkastuksen. Rakossa oli sen verran virtsaa, että ei tarvinnut nesteyttää ja lääkäri oli varma että näyte saataisiin otettua helposti. Oskari sai taas rauhoittavan piikin reiteen ja tällä kertaa Osku protestoi piikkiä huutamalla bää ja hyppäämällä mun syliin, mistä Oskari ei suostunut tulemaan alas. Siinä silittelin sitten Oskaria sillä aikaa, kun odottelin rauhoittavan vaikuttavan ja pikkuhiljaa taas se kissa vaipui alemmas ja alemmas.  Viime kertanen rauhoitus ei ollut ollenkaan paha, kun Oskari oli kantokopassa. Vähän jännitti tuleeko poru, niin kuin ihka ensimmäisellä kerralla kun näin rauhoitusoperaation, mutta ei tullut. Oli se kyllä reppanan ja surkean näkönen kollinmölliäinen :(

Lääkäri sanoi, että siinä menee puolisen tuntia, joten jäin sinne aulaan odottelemaan ja katselemaan kaunareita ja lukemaan kissalehtiä. Kaikki oli menny hyvin. Ja tulehduksesta ei ollut enää mitään merkkejä mikä oli tosi hyvä uutinen. Mutta se sitten ikäväkyllä tarkotti sitä, että Oskari on nyt hoksannut olevansa Mies ja isolla m-kirjaimella.

Se lääkäri ehdotti, että jos mä tahdon pitää vielä Oskarin leikkaamattomana niin vaihtoehtona olis hormoni-implantti, eli siis kemiallinen kastraatio joka kestää yksilöstä riippuen ½-2 vuotta. Oskarillahan oli tuo implantti. Se laitettiin sillon noin kaks ja puol vuotta sitten sen takia, kun Oskulla alkoi paino tippumaan vähän liikaa ja kun sitä kuitenkin oli muutaman kerran tarkoitus käyttää. Ihmisillä on varmasti vähän erilaisia mielipiteitä tosta implantista, monet on ehdottomasti vastaan ja monien mielestä se on ihan ok. Oskarille se kävi hyvin. Painon tippuminen loppui, kun ruoka maistui taas ja energia käytettiin kasvamiseen ja Oskarihan kasvatti oikeen muhkean turkin kanssa. Oskulla vaikutus kesti jonkun puolitoista vuotta ja kuten näkyy, ei se vienyt lisääntymiskykyä lopullisesti.

Mä en kuitenkaan tahdo toistamiseen ottaa tuota implanttia. Oskarilla piti olla treffit vielä tässä näin, mutta koska toi pissailu ei ole vaan satunnaista ja sen takia meidän pitää eristää Oskari, niin saatiin sitten sumplittua asianosasten kanssa hommat niin, että Oskari pääsee kastraattikerhoon Armaan ja Onnin kaveriksi. Tässä sitten varailen aikaa, kunhan kukkaro vähän palautuu näiden kahden lääkärireissun jälkeen normaalitilaansa. On se sitten kiva saada elämä täälläkin vähän normalisoitua ja Oskari voi lopettaa tuon stressailun ja machopissailun.

Mutta siis ei tarvitse nyt olla huolissaan. Tää on vaan vähän epämiellyttävää. Oskarilla on koko aika joku muista pojista kaverina, ettei sen tarvitse yksin olla ja sitten käydään leikkimässä ja rapsuttelemassa sitä myös. Mua vaan aina jänskättää sitä rapsutellessa, että jos se pissaasuihkauttaa yllättäen :D Ei vielä ole, onneksi!

Olin ilmottanut Oskarin nyt tulevana lauantaina Kirkkonummen näyttelyyn, mutta jätetään suosiolla osallistuminen Oskun kanssa väliin. Luultavasti se innostuisi vielä enemmän pissailemaan ympärilleen, niin en viitsi sitten sen takia. Ja meillä odottaa varmaan ihan kiva ura sitten kastraattikisoissa :) Varsinkin jos Oskari tekee samanlaisen karvan, kun silloin implanttinsa kanssa. Aatos sen sijaan suorittaa näyttelydebyyttinsä lauantaina. Jännittää! Aatos joutuu/pääsee ekalle pesulle tässä viikon loppupuolella. Sekin jännittää :)

Aatos on muuten sopeutunut meidän laumaan tosi hyvin. Nyt se on ihan sellanen, kuin olisi ollut täällä aina. Kolmantena päivänä Armas nukkui tuossa kissapedässä ja Aatos päätti mennä siihen kanssa. Siispä Aatos kiipesä Armaan päälle ja sujahti pikkusohvan takanurkkaan Armaan selän taakse nukkumaan. Armas sanoi vähän 'hisss', mutta ei jaksanut tehdä mitään, kun vähän taisi väsyttää ja siinä ne sitten nukkui :D

Kolmantena päivänä

Onnista Aatos on sanut rallikaverin. On tosi hurjan näköstä, kun ne juoksevat täällä peräkanaa ja tekevät voltteja, kun Aatos on kuitenkin niin pikkanen. Mutta kivaa niillä näyttää olevan. Armaan ja Oskarin kyljessä Aatos tykkää nukkuilla ja Oskari myös pesee Aatosta aina kun äijäilyiltään kerkeää.

Aatos on kyllä ihan metka kissa. Se syö mieluummin märkäruokaa kuin raksuja. Se on hassua, kun nämä isommat pojat on sitten enemmänkin raksunaattoreja ja söisivät mieluummin niitä, kuin märkäruokaa. Aatos saa hassuja hepuleita välillä ja yrittää kvoasti murtautua tiskikoneeseen. Ja tänään se juoksi imurin perässä, kun siivoilin täällä :D

On se ihana!

Loppuun vielä Armaan ja Aatoksen pötköttelykuvia.

Ja Aatos vielä ihan itsekseen. Kiitos vielä tuhannesti Päiville tästä ihanasta punaisesta hupsuliinista ♥

pupukorvanen

Aatos juo(?)

Aatos ja isot pojat

Nenukan Sunny Prince eli kotoisammin Aatos muutti meille siis lauantaina. Aatos asteli kantoboksista ulos häntä pystyssä ja kauheasti höpötellen ja lähti tutkimaan paikkoja, perässä tuli sisko Tassu, joka tuli tässä meillä vähäksi aikaa jaloittelemaan. Isot pojat oli kaikki, että woot? Onni oli ihan peloissaan ja sähisi vaan kahdelle pienelle tutkimusmatkaajalle, Armaskin vähän sähisteli, Oskari sitten taas oli vähän että jee, mitä nämä on? Tyttöjäkö?

 

Lauantai-iltana Armas vähän kiroili Aatokselle.

Onni varmaan toivoi, että Aatos katoaa johonkin, jos sitä ei ollenkaan huomioi.

Lauantaina Armas eikä Onnikaan oikein lämmennyt uudelle tulokkaalle ja Onni näytti vielä sunnuntainakin siltä, että toivoi kovasti pennun katoavan pois, jos sitä ei ollenkaan huomioi.  Armas taas oli vähän sillä asenteella, että no kunhan ei liikaa häiritse niin antaa olla. Aatos tekikin paljon hyppyloikkia Armaan suuntaan, ja Armas välillä vähän sanoi siihen 'hiss', mutta oli yllättävän suvaitsevainen.

 

Lauantain ja sunnuntain välisen yön Aatos sai spesiaalisti nukkua meidän kanssa makuuhuoneessa. No eihän siitä tullut oikein mitään. Aatos miukui ja maukui, juoksenteli takkahuoneeseen ja sitten taas makuuhuoneeseen ja siitä taas vierashuoneen oven taakse, misä isot pojat nukkuivat ja ei sinä yönä tainnut nukkua oikein kukaan muu, kuin Daniel omassa pinnasängyssään. Joskus aamuyöstä Aatos sitten rauhottui sen verran, että malttoi tulla Nikon jalkopäähän nukkumaan.

 

Eilinen meni vähän samalla kaavalla, kuin sunnuntaikin. Aatos tutustui isoihin poikiin ja yritti haastaa kaikkia leikkiin. Ainoa ketä leikkikutsuille lämpesi, oli sitten Oskari, joka ei vieläkään oikein tiennyt mikä Aatos oli :D. Hellyyttäviä hetkiä kutienkin oli, kun isä pesi sitten poikkansa ja Aatos roikkui Oskarin hännässä.

Iskä moi!!

Sunnuntai-iltana Armasta ei Aatos enää juurikaan häirinnyt.

Aatoksen piti alunperin mys viime yönä nukkua spesiaalisti meidän kanssa. Yö kuitenkin alkoi sillä, että Aatos herätteli Nikoa koko ajan pesemällä Nikon jalkapohjia, jatkui sänkyrallilla ja siitä koko asunnon mittaisella rallilla. Aatos yritti myös hyppiä pinnasänkyyn, mutta onneksi ei osaa vielä ihan niin suurta hyppyä tehdä. Kun Aatos oli sitten maukunut vierashuoneen ovella puolisen tuntia niin päätin olla rohkea ja päästää Aatoksen sinne isompien kanssa. Yö oli melko hiljainen ja aamulla vähän jännitti, että apua onko ne nyt syöneet Aatoksen? Ei olleet :)

Sen sijaan tänään Aatos on rallannut Onnin kanssa ja kaverukset leikkivät pitkän tovin keskenään. Ainoastaan pienet sihahtelut on Armaalta ja Onnilta tullut siinä kohtaa, kun Aatoksen leikit ovat olleet liian touhukkaita papparaisten mieleen.

 

Aatos on ihan tajuttoman hurmaava pikkupoika ♥ Tosi kiltti vaikka vauhtia Aatoksella onkin ihan muille jaettavaksi asti. Aatos on tosi kova kehräämään ja juttelee myös hirmuisesti, varsinkin jos jää yksin johonkin niin siitä kyllä kerrotaan heti ja kovalla (tai aika pienellä) äänellä. On myös hauska huomata miten paljon samoja piirteitä Aatoksessa ja Oskarissa on. Aatos on Oskarin tavoin kova nakuttamaan, vaikkakin Aatos kyllä nakuttaakin kaikelle ihmeelliselle (kuten kameralle :D).  Kiitos Päiville ihanasta Aatoksesta!

 

Sitten vähän ikävämpiä asioita :(. Oskarin pissailut jatkuu edelleen. Siksi siis Aatos onkin ollut nyt eniten tekemisissä Armaan ja Onnin kanssa, vaikka Osari varmaan olisikin uudesta tulokkaasta kaikkein iloisin. Oskaria ei vaan voi päästää vierashuoneesta pois, kun Osku käy heti merkkaamaan paikkoja. Ja olen tosiaan melko varma, että kyseessä on kollimaiset merkkauspissat. Ollaan kuitenkin huomenna menossa Oskarin kanssa eläinlääkärille varmuuden vuoksi testailemaan, ettei tulehdus ole uusinut ja ettei siellä virtsan seassa ole mitään ylimääräisyyksiä.

Nämä pisut ei kuitenkaan ole niiden edellisten kaltaisia tuskaisia likistyksiä aikaansaannoksena pienen pieni tippa, vaan nämä pissat on sellisia ihan kunnollisia, vakasuoraan tulevia suihkautuksia, että morjens. Itse en tästä tilanteesta kyllä pidä ollenkaan, kun Oskari joutuu olemaan tuolla eristyksissä. Yksin Oskarin ei tarvitse kuitenkaan olla, Oskulla on joku pojista seuranaan koko ajan ja me ihmiset käydään siellä myös istumassa ja leikkimässä Oskarin kanssa. Mutta huomenna ollaan sitten fiksumpia tuon pissa-asian kanssa.

 

Ja niin, ehdin jo ihan kamalasti huolestua, että Oskari on allerginen sille spesiaaliruoalleen, kun sille ilmestyi niskaan taas sellainen karvaton laikku, joka kutisi niin paljon, että Oskari oli raapinut sen ihan ruvelle. Eilen mun piti siihen laittaa hydrocortisonia, mutta en löytänytkään laikkua, kun sitä ei enää ollutkaan. Eli Oskari ei olekkaan allerginen tuolle ruoalle vaan reaktio tuli joko antibiootista tai sitten siitä kissanmaltaasta.

 

Muutoin mauskislaiset voi oeikin hyvin. Toivotaan että pissailut saadaan kuriin, niin elo sitten normalisoituu tästä näin.

Aatos tuli taloon

Aatos tuli tänään kotiin! Kirjoittelen paremmin kuulumisista myöhemmin ja miten meillä on lähtenyt sujumaan :)

Oskari + pillerit

Antibioottipillereihin hiukan Trixien mallastahnaa (tämän kikan nappasin Tarulta) ja pillerit menevät itsellään alas. Helppoa kuin heinänteko :)

Kiirus eläinlääkärille!

Kolme päivää sitten löysin hutipissan keittiösaarekkeen kyljestä. Silloin oli vähäsen epäselvää, kuka ja miksi, kun siinä paikalla oli kaksi kissaa; Armas ja Oskari. Hassuinta oli, että vaikka itse siesoin vieressä, huomasin tapauksen vasta kun se oli sattunut enkä osannut päätellä sitten kumpi pojista sen pissan siihen oli tehnyt. Ensimmäiseksi tietysti tuli mieleen, että nyt Oskari on perhanasentään alkanut merkkailemaan, että se on keksinyt että mihiset miehet merkkaavat reviirinsä pissimällä. Mutta koska pissa ei todellakaan tuoksahtanut sille vahvalle kolliaromille, mitä välillä on haistettavissa hiekkalaatikoista tyttötreffien aikaan, aloin sitten epäilemään sitä. Armaan hutipissa olisi voinut olla puhtaasti mielenosoituksellinen, kun Armas osaa olla aika känkkäränkkä välillä ja nyt viime aikoina huomio on mulla ja Nikolla kiinnittynyt erityisen paljon vauvaan, joka on kipuillut korvatulehduksen takia.

En jäänyt miettimään sitä pissa-asiaa enempää. Paitsi sitten, kun työhuoneen kiipeilypuusta löytyi pisuliru. Sekään, kuten edeltäjänsä, ei haissut. Armas tuli juuri silloin työhuoneesta pois, joten ajattelin sitten sen olleen Armas ja seurailinkin sitten Armasta sen illan. Pissoja ei löytynyt enempää. Eikä niitä näkynyt kolme päivää kaksi päivää sitten.

No eilen, kun iltapäivällä sitten ehdin vauvanhoidon lomasta vähän katselemaan kissojen perään niin satuin todella hyvällä tuurilla näkemään Oskarin ja Oskarin omituisen käytöksen. Oskari kökötti eteisessä paikallaan, samanmoisessa asennossa missä pissa-asiat laatikkoonkin tehdään. Olin jo menossa häätämään Oskari huspois, kun Oskari lopetti touhunsa, otti pari askelta eteenpäin ja ryhtyi sitten pesemään peräpäätään. Matolle ei ollut tullut mitään, niin menin sitten katsomaan Oskaria ja silittelemään. 

Oskari ei reagoinut oikein ollenkaan silittelyihin. Tässä kohtaa alkoi sitten mun hälytyskellot soimaan (okei, olisi pitänyt soida jo varmasti aiemmin, mutta koska focus on ollut viime päivinä tuossa kipeässä lapsessa niin..), koska Oskari on yleensä tosi seurallinen ja jutustelee paljon ja alkaa kehräämään kovaan ääneen kun siihen päin pelkästään katsoo. Nyt ei mitään. Oskari tuijotteli vaan tosi apaattisen näköisenä pois päin. Vähän ajan päästä tuo pissausyritys toistui, tällä kertaa Oskari sai sitten likistettyä pikkuriikkisen pissan lattialle.

No kiirenvilkkaa soitin sitten eläinlääkärille, kun ajattelin, että jos se on joku virtsakivi tai vastaava. Kuvailin Vettorin ajanvaraukseen oireet ja sieltä sitten vahvistettiin, että kyseessä voi olla joko virtsakivi, tai sitten tulehdus taikka stressiperäinen hutipissailu. Tuo viiminenkin oli ihan järkeenkäypä, kun tässä on kuitenkin varmasti kissoja stressaavia elämänmuutoksia ollut ja varmasti vauvan kipuitkut on myös stressannut poikia. Vettoriin me ei ikäväkyllä saatu enää aikaa, kun siellä seuraava vapaa aika oli aamulla kahdeksalta ja mä tahdoin ehdottomasti  mennä kissan kanssa johonkin näytille jo saman päivän aikana, kun jos vaiva olisikin ne kivet niin se olisi sitten hengenvaarallista kissalle. Varsinkin kun Oskari oli niin ei-omaitsensä :( Ystävällisesti Vettorista annettiin mulle sitten numero Turussa olevaan pieneläinklinikka Tuhatjalkaan, jossa on ympärivuorokautinen päivystys ja koska kello oli vasta puoli neljä niin sain soitettua sinne vielä varsinaisella varausajalla. Ja me saatiin onneksi kaikeksi aika seiskaksi, ettei tarvinnut päivystyspotilaana odottaa siellä paikanpäällä monia tunteja. No oli tuossakin odotteluaikaa, mutta lohdutti vähän tieto, että apua olisi tulossa.

Tässä välissä kövin kurkkimassa Oskarin vointia, joka sitten koheni kyllä. Oskari vähän piristyi ja kehräili. Neljän aikoihin Oskari oksensi sitten aamuiset raksut, määrästä päätellen taisi tulla kerralla kaikki. Ja kuudelta me sitten lähdettiin ajelemaan Turkuun, oltiin klinikalla puoli tuntia ennen meidän aikaa. Automatkalla Oskari kävi matkahiekkiksessa.

Se on aina kamalaa katsottavaa, kun kissa rauhoitetaan. Tai oon kerran aiemmin nähnyt, kun Oskari on rauhoitettu ja sillon mun piti itse nostaa nukahtanut Osku pois boksista. Toinen menee ihan veltoksi, silmät on auki ja vielä sattui kielikin roikkumaan suun ulkopuolella. Eli siis näytti ihan kuolleelle. Nyt tuolla klinikalla lääkäri sitten pikaisen tutkimisen, tunnustelun ja keuhkojen kuuntelun jälkeen laittoi rauhoituspiikin Oskarin reiteen (mihin Oskari sanoi että BÄY!), Oskari meni takaisin kantokoppaan odottamaan, että aine alkaa vaikuttamaan ja lääkäri meni siksi aikaa tutkimushuoneesta pois. Oskari urhoollisesti yritti seistä kopassa, mutta minuutin jälkeen Oskari istahti alas, sitten alkoi huojuminen ja seuraavaksi Oskarilta petti sitten etutassut alta ja se rojahti alas. Päätä Oskari koitti pitää vielä pysyssä, mutta lopulta otsa painui sitten kantokopan laitaan. Mä sitten silittelin Oskaria siinä ja odotettiin, että hoitaja tulee hakemaan Oskarin.

Tunnin verran sitten odottelin siinä klinikan odotusaulassa. Sillä aikaa hoitajat ja lääkäri katetroi Oskarin ja antoi vissiin kanssa tippaa? Ilmeisesti tuo toimenpide oli melko nopea ja se loppu aika kului siihen, että ne katsoi Oskarin heräävän kunnolla, ennen kuin voidaan lähteä.

Siitä virtsanäytteestä sitten selvisi, että Oskarilla oli tosi ärhäkkä tulehdus ja virtsassa oli myös virtsakiteitä ja punasoluja. Katetrointi oli mennyt kuulemma tosi hyvin, että ei ollut ongelmia sen kanssa ja rakon tyhjennyksen jälkeen ne olivat siellä myös huuhtoneet sen sitten steriilillä nesteellä. Oskari sai myös klinikalla ensimmäisen annoksen 10 päivän antibioottikuurista sekä kipulääkettä suoraan suoneen. Nyt tästä päivästä eteenpäin Oskari saa syödä vaan virtsakivien- ja kiteiden hoitoon tarkoitettuja ruokia, koska ilmeisesti juurikin ruoka on se, joka ton on aiheuttanut. Tota ruokaa saa syödä myös Armas ja Onni, siitä ei ole mitään haittaa. Päinvastoin, sillä ilmeisesti virtsakivet ja -kiteet on kai sitten aika yleinen ongelma ja pysyy sitten mokomat poissa noilta kahdelta muulta.

Kotiin kun päästiin niin Oskari oli taas ihan omaitsensä. Käytöksessä ei ollut huomattavissa ollenkaan, että oltaisiin lääkkeiden avulla vähän nukuttu, vaikka kerran Oskari juoksikin päin saarekkeen jalkaa. Tänään aamulla eristin Oskarin Armaasta ja Onnista, kun annoin Armaalle sekä Onnille tuota tavallista kuivamuonaa ja Oskarille sitten tuota RC:n urinary S/O:ta. Samalla sitten pystyin seuraamaan, että käykö Oskari pissalla. Ja riemuvoitto, pissa tuli normaalisti ja ihan hiekkalaatikkoon. Myös aamuinen antibiootti meni kurkusta alas tosi hyvin, makutahnan kanssa. Eiköhän me tästä selvitä oikealla ruokavaliolla ja rakkaudella.

Ja tänään sitten tuli Zooplussalta paketti, jonka ajattelin lähettää avaamattomana takaisin samantien. Tai no siis laittelin aamulla viestiä Zooplussan päähän, että miten palautukset toimii. Sieltä saa muuten myös tilattua tuota RC:n Urinary S/O:ta, positiivista.

Onko joku joskus palautellut Zooplussaan mitään? Miten rahojen takaisin maksaminen sujui?