Pehmo-Armas

Armaasta on tullut ihan pehmo. Armas hakeutuu aina torkkumaan kasaan jonkun muun kanssa. Välillä kuitenkin muistuu mieleen, että pitää vähän kovistella muita ja sähähtää, jos jahdataan ja juostaan perässä liian kauan. Hassumainen Armas. Salaa vähän pehmo.

Kuvia ja myöhästyneitä synttäreitä.

Hupsista! Meni ihan ohi Oskarin ja Onnin syntymäpäivät! Oskari täytti 10.9 viisi ja Onni 23.9 kuusi. Vanhoja ukkoja jo :) Jos viikonloppuna muistettaisiin jälkikäteen poikien synttäreitä, oikein hävettää miten nämä meni ja unohtui. 

Ja vielä muutama kuvanen Aatoksesta ja Oskarista. Armas oli jossain piilossa nukkumassa, kun ehdin pitkästä aikaa kameran kanssa heilumaan.

 

Tarha

Eilen illalla kissat pääsivät tutustumaan uuteen tarhaansa. Tarha on muuten valmis, paitsi sisäpuolella pitää hiukan sisustaa ja tasoja kiinnitellä. Meni tovi, ennen kuin kissat uskalsivat tulla ikkunaluukusta. Tai me vähän avustettiin, kun eihän ne sitä luukkua tajunneet, että mikä on olevinaan. Niko nosteli sisäpuolelta kissoja yksikerrallaan niin, että pääsi kurkkaamaan ulos.

Ensin nostettiin Armas, joka samantien tuli ulkopuolelle kävelemään ikkunalautaa pitkin ja oli kuin kotonaan.

 

Seuraavaksi nostettiin Oskari hollille. Osku kuitenkin vaan kurkisti ensin luukusta ulos ja luulin, että sillä jäi pylly jumiin, kun se peruuttikin takaisin sisälle.

Sitten tuli Onni, joka hypähti kanssa samantien tutkimaan tarhaa ja oli niin onnellisen näköinen ja kävi puskemassa kaikki puut ja palkit mihin vaan ylettyi. Oskarikin uskaltautui sitten ulos seuraavana, eikä se mitään jumiin jäänyt. Luukku oli juuri sopiva jopa karvamuhku-Oskarille :)

Aatosta vähän jännitti. Tai aika paljonkin, eikä se meinannut millään tulla ulos. Niko vähän avusti tuuppaamalla Aatosta eteenpäin niin, että Aatos joutui ikkunalaudalle ja kyll äse siitä sitten lähti varovaisesti vähän tutkimaan paikkoja. Onnettomasti kuitenkin maukuen.

Tarhan sisustaminen oli vielä tässä vaiheessa kesken. eilen rakennettiin keskitaso ja sitten ylätaso joilla voi loikoilla ja istua ja joita pitkin pääsee kulkemaan. Ylätasolta menee pieni kävelysilta tarhan oven yli, josta pääsee kulkemaan toisessa nurkassa roikkuviin koreihin, jollei tahdo ikkunalaudalta hypätä. Tarkempia tietoja tarhasta ja kuvia sisustuksesta hiukan myöhemmin.

Aatos ulkoilemassa.

Riittikö ulkoilut ja kuvailut jo? Mennään sisälle!

 Oli melko jännää. Mutta helppo ulkoilutettava Aatos on, kun ei uskaltanut nurmikolla oikein liikahtaa suuntaan tai toiseen niin istuskeltiin hetken aikaa. Kunnes kissi tunki syliin ja tahtoi sisälle. Tekeillä oleva tarha käytiin katsastamassa kanssa. Rakennuspuuhia valvotaan mieluummin sisätiloissa.

Lomalla mummulassa

 

Me lähdetään huomenna viikon juhannusreissulle mökkeilemään kaveriporukassa, joten pojat pääsivät tänään lomalle mummulaan. Mummulassa onkin kivaa. Siellä saa olla pöydillä, kotona ei.  Onni yllättäen ei oikein pitänyt boksiin menemisestä ja alkoi puolivälissä matkaa rapaminaan seiniä. Raapiminen kesti kuitenkin vaan pienen tovin ja loppui sitten. Onni matkusti Armaan kanssa ja Armaan letkeä matkustusasenne varmasti rauhoitti myös Onnia. Aatos matkusti Atlaksen 20:ssä ja Oskari yksinään 30:ssä. Ja niin Armas ja Onnikin meni 30:llä. 

Enempää ei olisi tavaraa mahtunutkaan pikkuautooni. Kissoille viikoksi (+ekstraa jos mäkkeily jatkukiin omalla mäkillä) ruokia, hiekkaa ja hiekka-astiat, sekä tietysti tonnikaupalla leluja.

Aatos oli ihan ihmeissään, kun päästin kissat mummulassa pois bokseista. Eihän Aatos ole mummulassa vielä käynyt. Vähän jännittäen tutkittiin ensin paikat, mutta kun muutkin vaan letkeästi makoili missä sattui, niin Aatoskin kävi sitten pötköksi ja leikki PIROKin näyttelystä ostetulla kissanminttulelulla.

Kuvat on nyt vähän huonoja, kun napsin nopeasti puhelimella.

RUROK 28.4 ja Aatoksen kastraatio.

Oltiin tosiaan RUROKin näyttelyssä viikko takaperin. Aamu alkoi aikaisin, kello soitti 4:30, hyiettä. Vähän jännitti, että oliko Oskari yön aikana onnistunut järjestämään pöksykarvoihinsa jonkun yllärin, mutta ei onneksi ollut ja päästiin ajallaan puoli kuusi tästä lähtemään. Koukattiin YO-kylästä hakemaan kyytiin Henna ja Huxley ja sitten suunnattiin  kohti Helsinkiä. Oltiin suunniteltu, että paikanpäällä olisi hyvä olla kahdeksalta, kun SMERRY:n kevätkokous oli suunniteltu alkavaksi jossain siinä puoli yhdeksän tienoilla. Aikataulut piti, ihmekyllä.

Elli, Oskarin pojan Väinön omistaja, oli ystävällisesti varannut meille häkit siitä vierestään. Laitettiin paikat kuntoon, kissat häkkeihin ja mentiin osallistumaan siihen kevätkokoukseen. Puolet meni varmaan itsellä ohi, mutta tuli nyt sitten annettua oma ääni äänestykseen.

Oskarilla oli tuomarina Aase Nissen. Näytelmät alkoi jossain siinä puolilta päivin. Vähän jännitti muuten, oli pitkästä aikaa sertikilpailu jonka Oskari sitten vei :) Ja näin ollen Oskari valmistui premioriksi (täytyy tässä muistaa kaikki laput ja liput skannata ja tulostaa, että saadaan valmistumisesta ihan virallista). Meillä oli myös värinparas-kilpailu ja senkin Oskari voitti. Olin vähän yllättynyt, mutta mielissäni tietysti. Saatiin kutsu vielä tuomarinparhaaseen. Siellä meitä vastassa oli yksi kissa. Ja joo, sekin me päihitettiin :). Hurjan mahtava saldo kyllä sunnuntailta.

Tyyppi: Nice size - high strong legs . big round paws.

Pää: Triangular head - nice straight nose, full cheeks - fine chin.

Silmät: (en saa käsialasta mitään selvää)

Korvat: Rather good placed.

Turkki: All-weather coat. Nice long - ex presented.

Häntä: ..... lenght - bushy.

Kunto: ex condition.

Yleisvaikutelma: Sweet cat.

Arvostelutulos: Ex1, CAP, BIV, NOM

Ennen paneelia kampasin Oskarin turkin hyvin ja katoin että kaikki karvat on silleen kun pitää. No turhaa se oli. Oskaria ei paljoa kiinnostanut tulla häkistä pois, kun assari sitä sieltä yritti ja tarrasi ettuassuillaan kiinni häkkiin. Sen pienehkön 'painimatsin' aikana se turkki meni sitten miten meni, mutta hienosti Oskari siellä pöydällä sitten jökötti. Vaikka taisi se assarin venytyksessä vähän tassuja heiluttaa, että nyt on tylsää ja pitäisi päästä jo nukkumaan.

Takaisin menomatka sujui hyvin. Huxley teki omaan boksiin pissat, mutta Henna oli varautunut toisella boksilla ja pyssättiin siirtämään kissa puthaaseen laatikkoon jossain päin Helsinkiä.

Maanantaina sitten oli vuorossa viedä Aatos eläinlääkärille kastroitavaksi. Poika jäi sinne ja sitä hakemaan menin Oskarin kanssa, joka sai sitten samalla tehosterokotukset. Pyysin punnauttamaan Oskarin samalla, kun kotona tosiaan sylipunnauksella se sen paino näytti 7,8, mutta tahdoin sen varman painon saada. No ei se onneksi ihan noin paljoa sitten painakkaan. Vaan 7,2 kiloa. Sekin on kyllä ihan tarpeeksi, hartiat oli ihan juntturassa vielä torstainakin näyttelypäivästä.

Aatoksen kastrointi oli mennyt hyvin. Se oli käyttäytynyt kiltisti, ehkä vähän arkaillut, mutta ei ollut raadellut tai syönyt ketään. Herättyään lääkärit oli huomanneet, että Aatos vähän siristi vasenta silmää ja värjäyksessä sitten huomattiin kaksi pistemäistä haavaa verkkokalvossa, jotka oli silmätipoista huolimatta päässyt tulemaan jostain karvasta tai karvoista. Saatiin päälle kymmenen päivän silmätippakuuri ja hyvin Aatos onneksi on antanut ne laittaa. Tai no ei se mitään vastaan ole edes yrittänyt pistää, vaan ihan nätisti on sen aikaa että tippa saadaan silmään. 

Leikkauspäivän Aatos vietti kylppärissä, kuin myös yön ja hiukan vielä päälle seuraavankin päivän. Aika miehekkäät tuoksut tosta kymmenkuisesti kissistä kyllä lähti, että hyvään aikaan tuli tämä kastrointi. Ties vaikka se seuraavaksi olisi keksinyt alkaa egoilemaan oikein kunnolla. Samana iltana Aatos oli aika juopuneen ja krapulaisen oloinen, mutta seuraavana päivänä taas ihan oma itsensä.

Nyt meillä asustaakin sitten pelkkiä kastraatteja.

Ja voi iik. Ilmoitin Oskarin ja Aatoksen PIROKin näyttelyyn, siellä Aatos on jo kastraattiluokassa. Ei se ole enää hei vauva.

Kärpästen metsästyskausi on alkanut

Meille oli viime viikolla eksynyt sisälle kärpänen. Pojat yritti sitä kauhealla tarmolla metsästää, mutta ainakaan itse en nähnyt että käpränen olisi joutunut nalkkiin. Seuraavana päivänä se oli kuitenkin kadonnut jonnekkin, ehkä jonkun suuhun.

TUROK 23.-24.3

Huhhuh. Takana raskas, mutta todella mukava näyttelyviikonloppu Turun messukeskuksessa. Lauantaina aamusta heräiltiin kuuden aikoihin ja mun oli tarkoitus Oskarin ja Aatoksen kanssa lähteä tästä seiskan pintaan kohti messaria, mutta kappas kummaa ei se ihan mennytkään niin. Oskari oli onnistunut tekemään jotkut ihmeelliset löysäkakat ja piti pikaiseen pesasta pöksykarvat ennen kuin päästiin lähtemään.

Ehtisin vähän siinä ajomatkalla panikoimaan, että millä ilveellä saan kaikki kamat ja boksit kerralla autosta pelipaikalle, mutta kävipä niin hyvä tuuri, että Veikko kaartoi parkkipaikalle juuri samaan aikaan mitö me. Ja kun Veikolla ei ollut omia kissoja mukana niin vaivasin sitten Veikkoa sen verran, että pääsin yhdellä kertaa autosta halliin. Kiitos Veikolle! Eläinlääkärintarkastuksessa Aatoksesta otettiin pistonäytteenä sienitesti ja siitä tulee sitten jossain kohtaa tieto sähköpostiin. En usko kuitenkaan, että täällä meillä riehuu minkäänlaista sientä. Oskariltahan se testattiin ennen treffejä Unnan kanssa ja testitulokset olivat silloin puhtaat. Kiva kuitenkin saada taas varmistus, varsinkin kun ei tarvitse itse testistäkään mitään maksaa :). Aatos-raasu jännitti ihan hirmupaljon siinä ell:n pöydällä ja kun sitä näytettä harjattiin tassusta niin ystävällisesti Aatos sitten pesaisi eläinlääkärin käden. Oskarilla meni tarkastus ihan rutiinilla.

Elli, joka on Cindyn ja Oskarin lapsen Väinön omistaja, oli ystävällisesti varannut Aatokselle ja Oskarille häkit siitä heidän vierestä, niin ei tarvinnut etsiä kahta vierekkäistä häkkipaikkaakaan siinä aamusta. Aatos ei meinannut millään tahtoa tulla ulos boksista ja lopulta siinä piti sitten irroittaa koko kantokopan katto, että sain Aatoksen sinne näyttelyhäkkiin.

Arvostelut meni kivasti. Molemmat saivat hyvät arvostelut, molemmat pysyivät hyvin venytyksessä ja molemmat pysyi myös pöydällä. Aatoksella ei ollut kilpakumppanina toista urosnuorta, joten Aatos sai automaattisesti sitten EX1:n. Aatoksella oli kuitenkin vastassa Tassu-sisko, joka sitten lähti jatkokarkeloihin värinparhaasta, jonka sitten voittikin. Oskari sai ensimmäisen CAP-sertinsä, ei silläkään ollut kilpailua. Siitä eteenpäin ei sitten mentykkään. 

Marjatta Koskenkangas arvioi Aatoksen näin:

TYYPPI: Hieno koko ja lihaskunto. Kaunis jalkojen pituus.

PÄÄ: Hieno kolmio, suora nenä. Profiili katkeaa hieman otsan kohdalla. Vahvahko leuka.

SILMÄT: EX vauva-ilme. EX koko ja sijoittuminen.

KORVAT: EX koko ja muoto. Hienosti sijoittuneet.

TURKKI: EX laatu ja rakenne. EX näyttelykunnossa.

HÄNTÄ: Keskipitkä

KUNTO: EX!

YLEISVAIKUTELMA: EX luonne.

ARVOSTELUTULOS: EX1

Tuomari toivoi häntään vähän lisää pituutta ja no niin, kyllähän Aatoksen häntä saisi olla himpun verran pidempi. Ja otsa olisi saanut olla vähän pyöreämpi (mahdetaankohan se sanoa noin..), mutta taitaa lattapäisyys olla vähän ongelmana useammalla mettiksellä :P

Michael Edström arvioi Oskarin näin (sen mitä nyt taas tuosta lääkärikäsialasta selvän saa..):

TYYPPI: Nice lenght to the body, ... bone structure.

PÄÄ: Nice ready straight profile, a bit low on top, nice chin

SILMÄT: Owl in shape, a bit deep set

KORVAT: A bit high set and could be bigger

TURKKI: Well presented to show! Wooly undercoat (ja sitten lopusta en saa selvää)

HÄNTÄ: Long, nice shape.

KUNTO: In excellent condition.

YLEISVAIKUTELMA: Super sweer character!

ARVOSTELUTULOS: CAP

Oskari oli ilmoitettuna myös siitosluokkaan, koska paikalla oli jälkeläisiä se kolme. Aatoksen ja Tassun lisäksi oli siis Väinö. Lapsukaiset saivat niin hyvät tulokset, että Oskari oli kategorian 2 paras siitosuros ja sai ensimmäisen BIS-pokaalinsa :D. Jee!

Sunnuntaina Aatos sai jäädä kotiin, kun oli lauantai ollut niin jännittävä. Aamulla tarkastin ensimmäisenä Oskarin pöksyt ja hyvältä näytti. No näyttelyssähän se sitten oli päättänyt tehdä jotkut jännät hiekkikseen silloin, kun olin kurkkimassa Sofian cornari-Mörköä. Onneksi kuitenkin on ihania ihmisiä olemassa. Vierustoverina meillä oli siinä ruotsalainen pariskunta, joka joskus on kasvattanut mettiksiä ja joiden eräs kissa löytyy myös Oskarin rekisterikirjasta. Tämä nainen oli ystävällisenä putsannut Oskarin laatikon ja auttoi sitten tarjoamalla talouspaperia ja käsiparin, kun putsasin Oskun pehvan. Hän sanoi, ettei olisi muuten uskaltanut olla niin oma-aloitteinen, mutta kun tiesi että kyseessä oli Suvipäivän kissa niin sitten uskalsi :). Olin todella kiitollinen kyllä avusta.

Mats Askett arvosteli Oskarin sunnuntaina näin:

TYYPPI: Ex length, strong boning, heavy, musceled, high on legs.

PÄÄ: EX triangle, straight nose, need rounder forehead, firm chin.

SILMÄT: EX shape and expression.

KORVAT: Medium size, well set, open base.

TURKKI: EX coarse, glossy quardhair, medium amount of underwool, EX colour

HÄNTÄ; Ex length, bushy

KUNTO: Ex show condition

YLEISVAIKUTELMA: A boy with confidense

ARVOSTELUTULOS: CAP

Niistä tämäkin sanoi, mistä kuului. Korvat saisivat olla isommat ja otsa vähän pyöreämpi. VP meni hienolle ruotsalaiselle kilpakumppanille.

Koska mulla oli tänään vain Oskari, niin olin Suville luvannut esittää myös Tassun. Tassu olikin heti melkein Oskarin perään, joten Suvi oli tuonut Tassun siihen häkeille valmiiksi. Voi että sillä lapsella on muuten tuhat jalkaa, ei meinannut millään venytyksessä pysyä, mutta kun toinen on niin pikkainen niin ei tarvinnut pelätä karkuun pääsemistä. Tassu oli sunnuntainakin VP. Tuomarinparhaan valinnasta tulikin sitten jännä, koska Tassulla oli vastassa siskopuoli Vilja. Hienoja tyttöjä molemmat. Paneeliin meni tänään sitten Vilja ja siellä sai hienosti tasaäänet siperiankissanuoren kanssa, joka sitten lopulta valittiin voittajaksi. Eilinen VP Väinö oli tänään EX2, mutta tytöt pelasivat pisteet kotiin ja Oskari oli tänäänkin paras siitosuros! Kyllä se on tehnyt hienoja lapsia ♥

Arvostelujen ja paneelin välissä kävin otattamassa Oskarilta mykoplasma-testin, kun näyttelyssä oli paikalla Movet ja näytteet sai hieman edullisempaan hintaan. Näytteet otettiin suun sisäpuolelta poskesta, silmästä ja nenästä. Vähän Oskari rimpuloi, mutta hienosti meni kuitenkin näytteen ottaminen. Paneelin jälkeen otettiin vielä vähän yhteiskuvia Cindy-mamman kanssa kun molemmat olivat parhaita siitoskissoja tänään ja sitten vielä pieni perhepotretti Väinön kera.

Huhhuh.

Nyt itse vähän lepuuttelemaan jalkoja :)

Voihan finni!

Muistan kuinka olin huuli pyöreänä silloin joskus, kun vielä kävin Armaan kanssa näyttelyissä ja yhdessä PK-seudun näytelmässä Armaan sivän omistaja tuli kertomaan mulle, että Armaallahan on kauhea akne. Ei ollut muuten tullut mieleenkään, että kissoilla tai eläimillä ylipäätään voisi olla aknea. Ystävällisesti nyt jo edesmennyt kasvattaja neuvoi kädestä pitäen, että miten leuka kannattaa puhdistaa ja miten sitä pitää hoitaa, että saa ne mustapäät kuriin. Kävinkin heti ostamassa pienen hammasharjan ja basibact-pulveria, jolla puuteroitiin leukaa ja hammasharjalla vähän rapsuteltiin kuivunutta mustapäätä pois.

Vähän aikaa sitten tutkiskelin Aatoksen suuta ja kurkkailin sitten siinä samalla vähän leukaa myös. Siinähän oli ihan jäätävä määrä mustapäitä! Käväisin sitten ostamassa Aatokselle oman leukahammasharjan ja ehtisin ehkä parina iltana sitä leukaa hinksuttamaan, kunnes näppyjen esiintyminen laantui ja leuka taas on näpytön. Veikkaan että Aatoksen akneilut joko olivat jotain teini-ikäisen kissimyksen mustapäilyä tai vaihtoehtoisesti näpyt aiheutti ruoka. Niitä ei nimittäin ole kuivaruoan vaihtamisen jälkeen esiintynyt, joten syy saattoi olla siinäkin.

Ja nyt, kun huomenna lähdetään näytelmöimään niin tutkiskelin sitten Oskarin leukaa. Oskari tapaa aina silloin tällöin tehdä yhden jumalattoman ison mustapään suupieleen ja sellainen siihen nyt oli taas ilmestynyt. Odottelin pari päivää josko se siitä häipyisi, mutta kun se siinä vielä tänäänkin möllötti niin päätin sitten olla ilkeä ja puristaa sen pois. Ensimmäinen kerta kaikelle. Yllättäen Oskari ei oikein nauttinut tästä kauneudenhoitotoimenpiteestä, mutta sai ainakin mustapää kyytiä.  

Että semmosta.

Yritän nyt aktivoitua tämän päivittelyn kanssa. Taas. Huomenna mennään Oskarin ja Aatoksen kanssa messukeskukseen ja Oskari pääsee sunnuntaina vielä uudestaan esitelmöimään. Jännittää.

Aatos 6kk

Aatos täytti perjantaina huikeat 6kk! Sehän on ihan iso kissi jo :'). Painoa Aatoksella oli noin 4 kiloa sylipunnauksessa. Tytöt ei onneksi vielä kiinnosta, enemmänkin kaikki hupsuttelu ja leikki. Ikäväkyllä Aatos on keksinyt tapetin repimisen, mutta toivottavasti se vaihe menee nopeaan ohi.. Kovasti höpöttelee kaikelle, tulee salamyhkäisesti syliin ja kehräilee paljon.

No saanko jo mennä, ei huvita.