Kissoille lihaa

Broilerin kaulat sulamassa.

Kävin Sofian kanssa barffikaupassa keskiviikkona. Näin mainoksen meidän paikallisessa lehtisessä jo alkuvuodesta, mutta en ikinä saanut aikaiseksi mennä käymään lihaostoksilla, paitsi nyt kun Sofia haki omille kissoille lihatäydennystä. Ostin kokeilumielessä muutamaa eri sorttia; porsaan palalihaa, naudan palalihaa, broilerin sydämiä (isot pojat onkin joskus syöneet) ja broilerin kauloja.

En usko että palalihoissa on ongelmaa, koska satunnaisesti olen kaupasta ostanut possun suikaleita ja ne ainakin maistuu hyvin, kuten myös perus kana. Eniten jännitti nuo kaulat, mutta kun niitä tarjoilin ekan kerran vaan rouskutus kävi ja kokeiluerä oli hetkessä syöty. Aatos yllätti, kun veteli oikein hyvällä ruokahalulla kaulan ensimmäisenä ja oli heti santsaamassa. Sitten kun nämä pakasteet on tuhottu ajattelin kokeilla ehkä jotain riistaa ja lammasta. Täytyykin tutkia barffikaupan nettisivuilta lihatarjonta ennen seuraavaa kertaa, ettei mene miettimiseen niin pitkä aika.

Ajatuksena olisi lisätä lihaa poikien ruokavalioon ja jättää raksut aika minimiin, ehkä jopa kokonaan pois. Tai vaihtaa raksutkin lihapitoisempiin nappuloihin, kun ne Oskarin pissalongelmat olivat puhtaasti stressiperäisiä eikä liittynyt ruokaan mitenkään. Täytyy myös ostaa joku vitamiinilisä mitä sekoittaa lihojen kanssa, jos/kun alan lisäämään sen määrää. Mutta nyt vasta testaillaan :) barffaaminen olisi kyllä hienoa, mutta en tiedä onko se millaista rakettitiedettä että kissat kuitenkin saisivat monipuolista ruokaa ja kaikki vitamiinit sun muut mitä tarvitsevat.

Omasta kupista siistissä rivissä.

Mummulassa pojat söivtä samalta lautaselta, mutta kun nyt palattiin takaisin arkeen niin siirryttiin tuttuihin ruokakuvioihin. Tai kuviot olivat tutut isommille pojille, Aatokselle ei niinkään. Tähän asti Aatos on syönyt märkäruokansa yksin keittiössä ja isot pojat omat pöperönsä toisessa huoneessa, ettei mene penturuoat vääriin suihin. Tänään sitten ensimmäisen kerran annoin märkäruoan niin, että jokainen söi vaan omasta kiposta. No eihän Aatos sitä tajunnut. Hotaisi nopeasti oman kipponsa tyhjäksi ja yritti sitten siirtyä seuraavalle ja taas sitä seuraavalle. Lopulta otin Aatoksen syliin siksi aikaa, että muut olivat saaneet syödä omasta kupista niin paljon kuin meni ja päästin sitten Aatoksen nuolemaan loput mitä nyt oli sattunut jäämään.

Tässä varmaan menee hetki, että Aatos hoksaa mikä on käytäntö, mutta kun se on muidenkin kanssa onnistunut niin eiköhän Aatoskin sen opi.

Tästä kuvasta myös hyvin näkee, että Aatos on noin suurinpiirtein samaakokoa, mitä Armas ja Onni. Korkeampi Aatos kuitenkin on ja ehkä uskaltaisin veiakta, että Aatoksen lopullinen koko tulee jossain kohtia lähentelmään isi-Oskarin kokoa.

Ruokapaketti

Tuossa jokunen aika takaperin mietin, mitenkä onnistuu palauttaminen Zooplussalle. Tosi moni kehui asiakaspalvelua ja kehun itse kyllä kanssa. Olin siis tilannut hirmuiset määrät ruokaa, kun sitten Oskarilla todettiin se tulehdus ja Oskarille määrättiin erikoisruokavalio.

Laitoin Zooplussalle sitten viestiä, jossa kysyin onnistuuko paketin palauttaminen. Sicuilla kyllä lukee, että tuotteet voi palauttaa 14 vuorokauden kuluessa, mutta varmistin asian kutienkin. Zooplussalta vastattiin tosi nopeasti ja he hoitivat asian todella mallikkaasti. Mulle jäi tehtäväksi vaan avata oahvilaatikko, jossa tilatut tuotteet toimitettiin ja täyttää tuoteselosteeseen palautuskoodi jonka sain sähköpostilla. Koska paketti oli sen verran isokokoinen, he järjestivät ystävällisesti noudon täältä meiltä, joten varsinaista vaivaa ei tarvinnut itse nähdä ollenkaan. Päiväkin sovittiin etukäteen, niin tiesin koska kuljetusfirma tulee pakettia hakemaan. Tilauksen olin maksanut etukäteen, ja rahat palautettiin tilille kun paketti oli takaisin Zooplussalla.

Tosi sutjakkaa toimintaa kyllä.

Kun paketti oli perillä, hoksasin sitten että eihän mun olisi sitä välttämättä tarvinnut palauttaa, kun olisin voinut syöttää Armaalle ja Onnille erikseen niitä ruokia ja Oskari olisi saanut syödä rauhassa sitä erikoisruokaansa. Jouduin sitten kuitenkin tilaamaan melko pian tuon palautuksen jälkeen lisää sapuskaa pojille.

Ne paketit tuli tänään ja ne sisälsivät paljon ruokaa Aatokselle ja märkäruokaa Armaalle ja Onnille.

-Hill's Feline-lajitelma 12 x 100g Kitten: Kana ja kala
-Iams Kitten & Junior 6 x 100g: Kana
-Iams Pouches-lajitelma 12 x 100g Kitten: Kanaa kastikkeessa
-Almo Nature 12 x 70g Kitten: Kanaa
-Cosma Thai Pouches-valikoima 6 x 100g: 3 eri makua

-2 x Royal Canin Sterilised in Gravy 24 x 85g

Aika kanamainen satsi, näemmä. On muuten hassua, että aina kun sen laatikon avaa, niin ei muista kyllä puoliakaan mitä on tilannut. Esimerkiksi nuo Iams:n Pouches-lajitelmat, ne oli ihan oudon näköisiä, mutta tämä lähetyslistaa kun katsoo niin sellaisia ostoskoriin kyllä olen klikkaillut. (Oskarin erikoisruokaa saa osittain Zooplussalta, niitä raksuja nimittäin, mutta märkäruoat pitää käydä hakemassa eläinlääkäristä. Alankin olemaan siellä jo ihan vakiokävijä. No kiva, että henkilökunta tuntee, saa sitten henkilökohtaisempaa palveluakin :) )

Orijen-testissä

Tuossa joku aika sitten kyselinkin, että onko Orijen-raksut tuttuja ja nyt vasta vihdoin sain haettua testipussukan eläinkaupasta. Ostin tuollaisen 400g pikkupussukan, kun jos ruoka ei pojille maistukkaan niin ei mene niin paljoa sitten hukkaan. Kotiin tultua avasin sitten pussukan ja annoin jokaisen maistaa nappuloita.

Nappulat katosivat hetkessä Oskarin suuhun

Myös Armas hotkaisi maistiaset tuostanoin vaan. Kuvaaja ei parempaa kuvaa saanut lonkalta otettua.

Onni oli kantokopassa nukkumassa testaushetkellä, mutta tuli nopeasti ulos kun maistiaiset loppui. Oskari tietysti ryntäsi takkahuoneesta katsomaan, josko saisi vähän lisää.

Nappuloita ei löytynyt enempää, vaikka nukkukoppa melskattiinkin ylösalaisin. Armas pesee nassua.

Ainoa miinuspuoli minkä äkkiseltään nyt keksin on raksujen koko. Kukaan kolmikosta ei vaivautunut pureskelemaan raksuja. No jos syynä oli vaan se, ettei tarjolla ollut kuin muutama hassu niin ne piti hotkaista nopeaan, ehkä hotkimisenesto-kulho auttaa asiaan.. Jos huomenissa sitten tilailen ruokaa, ehtii sitten paketti tulemaan perille ennen kuin jäljellä olevat RC:t ja testipussi loppuu.

Valikoivat syömärit

Pojat on hassuja syömäreitä. Tai valikoivia. Onni varsinkin. Jos märkäruoassa on kastiketta, niin se syödään ensin ja kaikki muu kipossa oleva voi vaikka jäädä siihen. Sama juttu hyytelöruokien kanssa. Tosin nyt eilen huomasin, että kaikki kolme vetää ensin kiposta sen hyytelön ja sitten ehkä päälle niitä joukossa olevia paloja. No Oskari ei ihan niin nirso ole, vaan se vetelee sitten hyvällä ruokahalulla muidenkin jämät mitä on jäänyt :D

Hyytelöt vedetty, jämät jäljellä... Oskari ehti jo kippoa käydä tyhjentämässä.

Onkohan ne kastikkeet ja hyytelöt sitten paremman makuisia, kuin seassa olevat papanat? Sitten ruoka joka on sellaisessa vähän enemmän alkuperäisenoloisessa muodossa vedetään kyllä kaikki, ilman että nirppistellään.  Onneksi kuitenkaan kukaan pojista ei oikeasti ole kamalan nirppanokkainen syöjä. Ja jos nälkä on oikeasti, niin kyllä ne kepot yleensä tyhjenee, ettei kukaan väkisin kärvistele nälissään kunnes eteen tuotaisiin jotain parempaa.

Alkaa olemaan raksut kohta lopussa. En vieläkään ole ehtinyt hakemaan sitä pientä ruokapussukkaa kokeiluun, mutta jos ens viikolla sen tekisin. Ja sitten pitää tilata penturuokaakin :))

Tänään mennään taas ihastelemaan kissanpentuja. Voin luivata jonkinlaista videokuvaa, pennut ovat kuulemma hirmuisessa rallikissa-iässä. Senkin takia otan ehkä tuon videokameran mukaan, kun omat amatöörikuvaustaidot tuskin riittävät tallentamaan mitään hyviä kuvia vauhdikkaista pikkukissoista, mutta koitan jotain valokuvamatskuakin saada :)

Ruokaa, ruokaa!

Perjantaina tuli zooplus-paketti. Paketista löytyi seuraavia:

-2 x Miamor Ragout Royale -valikoima 12 x 100 g- 4 makua hyytelöllä (kana, kalkkuna, lohi, kaninliha)
-2 x Suuri Cosma-kokeilupaketti- 18 x 85 g, 12 eri makua (en löytänyt nyt millään näitä makuja ja nyt laiskottaa sen verran, etten jaksa mennä jokaista purkkia erikseen katsomaan :D paljon erilaisia kuitenkin.)
-1 x Feline Porta 21 -herkuttelupakkaus, 8 makua, 24 x 90/156 g- 8 makua, 24 x 156 g (kana, kana & aloe, tonnikala & karppi, tonnikala & merilevä, tonnikala & aloe, tonnikala & naudanliha, tonnikala & katkarapu, tonnikala & ravunliha)
-1 x  Miamor Ragout Royale -valikoima 12 x 100 g- multimix-lajitelma kastikkeella (kalkkuna & riista, ankka & siipikarja, tonnikala & kana)

-1 x Trixie Cat Malt- 100 g
-2 x Edusmatto kissanhiekka-astioille- 39 x 35 cm, harmaa
-1 x Hunter-leppäkerttuharja- 10 cm

Tuote leppäkerttuharjaa suosittelen ehdottomasti sellaisiin talouksiin, joissa kissankarvaa saa harjata vaikka sohvilta pois. Ihan älyttömän hyvin lähtee karvat liikkeelle, kun pikaisesti testattiin. Aiemmin ollaan imuroitu sohvasta karvoja ja siinä on mennyt ikuisuus, niin tuon kanssa kyllä lähti. Sitten päädyin tilaamaan tälläiset hiekkisten edusmatot. Ne on nyt paikoillaan tuolla laatikoiden alla, ainakin näyttäisi se hiekka tipahtavan tassuista aika hyvin noihin uriin, vaikka vähän on hiekkaa kyllä laatikoiden edessä olevalla matollakin. Näiden toimivuus varmaan tulee esille vähän pidemmällä aikavälillä, uskoisin. Ei ollut paha hintakaan, olivat tarjouksessa 4,49 (alkuperäinen hinta 6,99 ei sekään nyt mikään paha ole). Ja sitten tuon Trixie Cat Malt-tahna. Sen tilasin helpottamaan pillereiden syöttämistä, tämän idean hoksasin Tarulta joka lähetteli tänne meille Cindylle silloin tuota tahnaa, jos tyttö olisi saanut antibioottikuurin. Kokeilin jo pikaisesti tahnaa ja ainakin Onni, meidän hurjasti pillereitä vastaan taisteleva otus, vetäisi nappulan naamaan ihan tuosta vaan. Vähän sai kyllä taistella edelleen, mutta yllättäen vaan Armaan kanssa, että ehkä koitan murskata pillerit ja sitten sekoitan sen murskan tuohon tahnaan.. Meni madottelut vähän plörinäksi, kun eilen unohdin sitten antaa nappulat, kun olin jotenkin ihan väsynyt ja muistin sitten vasta keskellä yötä sen :/ No kokeillaan uusiksi tässä jonkun ajan päästä.

Ja iik! Nyt tapahtuu taas pentu-juttuja! Palaan tän asian tiimoilta myöhemmin.

Orijen-kuivaruoka, tuttu jollekkin?

Taidanpa olla liian hätäinen aina noiden ruokatilausteni kanssa, kun nytkin hoksasin vasta tilauksen maksettua, että olisin voinut kokeiluun ottaa tuota Orijen-nimistä kuivapöperöä. Tosin eipä meillä ole kiire nyt raksujen kanssa, kun justiin ostettiin 10 säkki RC:n perushuttua, mitä meillä pojat syö. Oon kuitenkin pitkään jo tahtonut kokeilla jotain lihaisampaa vaihtoehtoa. Power of Nature on ilmeisesti yksi aika lihaisa, mutta myös kaiketi aika hankalasti saatavissa, jostain keskustelupalstalta luin että tuo Orijen olisi sitten kaiketi vähän samankaltaista, viljatonta ja runsaslihaista. Ei kellään kokemuksia satu kyseisestä sapuskasta olemaan?

Tässä tein pientä tutkimusta ja meillä päin ainakin Karvakorvat jälleenmyy noita Orijen-tuotteita, että ehkä käyn sieltä hakemassa jonkun pienen pussukan kokeiluun.

Zooplussan sivuilta kopsasin tämän, mitä ruoka pitää sisällään.

Valmistusaineet:
tuore siipikarja (22%)* , kananlihajauho (18%), tuore ja ruodoton lohi (7%)*, kalkkunanlihajauho (5%), tuore siipikarjanmaksa (5%)*, sillijauho (5%), peruna, siipikarjanrasva (säilötty tokoferoleilla, 5%), bataatti, herneet, tuore ja ruodoton kuha*, tuore kananmuna*, tuore kalkkuna*, tuore ja ruodoton taimen*, aurinkokuivattu sinimailanen, herne, tuore ja ruodoton silli*, merilevä, kurpitsa, sikurijuuri, porkkanat, pinaatti, nauriin naatit, omena, karpalot, mustikat, lakritsinjuuri, väinönputken juuri, rohtosarviapila, kehäkukat, fenkolin siemenet, piparmintun lehdet, kamomillan kukat, voikukka, kynteli, rosmariini, A-vitamiini, D3-vitamiini, E-vitamiini, niasiini, tiamiini, riboflaviini, kalsium, pyridoksiini, foolihappo, biotiini, B12-vitamiini, sinkki, rauta, mangaani, kupari, seleeni, Lactobacillus acidophilus, Enterococcus Faecium (maitohappobakteerit). * TUOREENA – ei säilöntäaineita eikä pakastamista.
Kasviperäinen sisältö:
sikurinjuuri (700 mg/kg), lakritsinjuuri (500 mg/kg), väinönputki (350 mg/kg), sarviapila (350 mg/kg), kehäkukka (350 mg/kg), fenkoli (350 mg/kg), piparminttu (300 mg/kg), kamomilla (300 mg/kg), voikukanjuuri (150 mg/kg), kynteli (150 mg/kg).
Lisäaineet:
Ravintofysiologiset lisäaineet:
Vitamiinit:
A-vitamiini (17500 IU/kg), D3-vitamiini (1000 IU/kg), E-vitamiini (400 IU/kg), niasiini (520 mg/kg), B1-vitamiini (0,98 mg/kg), B12-vitamiini (0,72 mg/kg), tiamiini (50 mg/kg), riboflaviini (60 mg/kg), pantoteenihappo (B5) (69 mg/kg), pyridoksiini (B6) (36 mg/kg), biotiini (1 mg/kg), foolihappo (8,5 mg/kg), koliini (2700 mg/kg), askorbiinihappo (55 mg/kg), beetakaroteeni (0,44 mg/kg).
Kivennäisaineet:
natrium (0,45%), kloridi (0,8%), kalium (0,67%), magnesium (0,09%), mangaani (19 mg/kg), koboltti (0,47 mg/kg), seleeni (0,96 mg/kg), rauta (350 mg/kg), sinkki (250 mg/kg), kupari (30 mg/kg), jodi (0,17 mg/kg).

Ravintotakuu:
ORIJEN-kissanruoka täyttää AAFCO:n ravintokriteerit (Association of American Feed Control Officials).

Ravintoainekoostumus:
fosfori	1.3 %
kalsium	1.6 %
kosteus	10.0 %
kystiini	0.38 %
lysiini	2.7 %
metioniini	0.95 %
omega-3-rasvahapot	1.2 %
omega-6-rasvahapot	3.5 %
poltettavat kalorit	4150.0 kcal/kg
raakakuitu	2.5 %
raakaproteiini	42.0 %
raakarasva	20.0 %
raakatuhka	7.0 %
tauriini	0.3 %

Luin Zooplussan sivuilta myös tuotteesta kirjoitetut arvostelut ja ainoa miinuspuoli näytti olevan raksujen pieni koko, joka siis voi edesauttaa ahmimista, mutta pääsääntöisesti pelkkää plussaa näytti saaneen. No ehkä käyn pienen pussukan tosiaan hakeamssa testiin tässä joku päivä.

Pahvilaatikko ja sulkalelu vs. ruoka.

Postitäti toi eilen zooplus-paketin, jonka tilasin ennen pääsiäistä. Vähän odottelin pakettai saapuvaksi jo torstaina, mutta ei se ehtinytkään. Tähän tilaukseen laitoin pelkästään märkäruokia, kun edellisestä kerrasta on kuivamuona-purnukka vielä yli puolillaan.

Laatikosta löytyi:

-Iams-lihalajitelma (22xkanaa ja 22xkania)

-Feline Porta 21-herkuttelupakkaus, 8 makua (kana, kana & aloe, tonnikala & karppi, tonnikala & merilevä, tonnikala & aloe, tonnikala & naudanliha, tonnikala & katkarapu, tonnikala & ravunliha)

-Applaws - kananrinta & kurpitsa x12 + höyhenlelu

-Applaws - kananrinta & strutsinliha x12 +hoyhenlelu

-Almo Nature - vasikanliha x12

Kuten kuvasarjasta näkyy, niin Oskaria ainakin kiinnosti enemmän puolityhjä pahvilaatikko ja nuo sulkalelut kun viereen kasatut ruoat.. Mutta kuitenkin. Noista Feline Porta 21:stä oli puolet viljattomia, mikä oli aika kiva ylläri. Meillä nyt ei ole ollut mitään ongelmia viljan kanssa, että ei sinällään ole tarvetta viljattomille tuotteille, mutta jos nyt vaikka allergia sattuisikin iskemään...  Mutta juu. Viime tilauksessa ostin kokeilumielessä tuota Applawsin kananrintaa&strutsinlihaa ja se oli ihan huikea suksee. Sensijaan sitten taas tälläinen ruokamerkki kuin BioPâté ei uponnut ollenkaan, ainakaan Oskarille. Oskari ei suostu koko pöperöön edes koskemaan, hyvä jos nuuhkaisee edes kippoon päin. En nyt ole päässyt testaamaan Armaan ja Onnin kanssa, kelpaako niille tuo, kun ovat olleet mummolassa nyt dietti-linjalla ja vastaavasti Oskarille ollaan tuputettu ruokaa täällä jos joka välissä :D

Viikonloppuna isojen poikien pitäisi tulla taas kotiin pikku lomaltaan. Testaan sitten niille vielä, josko tuo Oskarin inhoama pöperö kelpaisi niille ja ellei niin menee sitten varmaan roskiin mokomat. Tuossa nyt noita olekkaan jäljellä kuin vaan neljä pussukkaa, että ei kamalasta haaskusta nyt sitten kyse ole kuitenkaan.

Nyt ajattelin laittaa taas tilauksen zooplussalle, koska sähköpostiin lävähti tänään uutiskirje jossa oli kevät-tarjouksessa tälläinen Lodge-lemmikinmökki. Tässä kevään vähän edetessä meillä kun on tarkoitus rakentaa kissoille ulkotarha, niin tuollainenhan voisi olla ihan kiva siellä tarhassa :).

Pulleropallero ja laiheliini.

Käväisin tänään porukoilla. Piti ottaa kuvia pojista, mutta unohdin sitten ihan tyystin. Ja puhelimen johdot on vielä jossain muuttolaatikoissa kateissa, niin en kyllä olisi niitä kuvia edes tänne saanut, kun en kameraakaan mukaan ottanut.

Armas painoi jotain 6,8 kiloa silloin, kun pojat vietiin hoitoon. Tässä nyt ollaan joka kerta katsottu Nikon kanssa, että herranjestas kun se näyttää pullealta ja sitten viime kerralla menin ja punnasin Armaan. Armas painoi 7,2 kiloa! Kauhea pullukka! Ei vissiin ainakaan Armas kärsi minkäänlaista eroahdistusta, kun ruoka näyttää maittavan. Ja kun olen äidiltä ja isältä kysynyt ruoka-annosten määrästä, niin ilmeisesti he siellä antavat kuitenkin ihan saman verran sapuskaa, mitä me annettiin. Armaalle on luvassa kotiutumisen myötä siis pienehkö ruokaremontti ja liikunnan määrän lisäys.

Onnin paino on varmaan ihan samoissa kilomäärissä, kuin aiemminkin. En sitä punninnut kuitenkaan. Onnikin näyttää kuitenkin siltä, että massaa olisi kertynyt, mutta Onni onkin kasvattanut turkkia. Ja se hämää kun Onnin turkki kasvaa suoraan sojottaen ylöspäin, se ei siis laskeudu alaspäin ollenkaan. Ja käteen Onni tuntuu kuitenkin samalta.

Oskari taasen on sitten mennyt tiputtamaan massaansa. Ja ihan hurjasti onkin. Oskari on tällä hetkellä pelkästään luuta ja nahkaa, oikein pahaa tekee Oskua silittää, kun kylkiluut tuntuvat niin hyvin :/ Oskari kuitenkin kuulemma syö ihan normaalisti ja jää aina viimeisenä ruokakipolle, että ei se siitä johdu. Oskarin hurja painonpudostus johtuu vain ja ainoastaan hurjana hyrräävistä hormooneista, kun se keskittää sen kaiken saamansa energian kollittelemiseen. Kävin tänään iskän kanssa eläinkaupassa ostamassa kissoille ruokaa ja ostin sitten samalla Oskaria vartavasten pentukissojen pipanoita. Ne kun ovat vähän noita aikuisten raksuja rasvaisempia. Nyt siis Oskari saa pari kertaa päivässä ekstra-annoksen ruokaa. Saa syödä yksinään tuota penturuokaa, että saa vähän enemmän sitten ravintoa, jos se vaikka saisi sen painon nousemaan, edes vähäsen.

Hirvittävän hankala tilanne, kun on yksi vähän ylipainoinen, yksi normaalipainoinen ja yksi alipainoinen kissa samassa taloudessa. Armaan takia siis ei voi pitää raksuja koko aikaa esillä, kun sen ei tarvitse yhtään ylimääräistä pipanaa suuhunsa kyllä laittaa.

Onko kenelläkään muulla kokemuksia vastaavasta tilanteesta?

Tätä toki hankaloittaa myös se, että en viitsi vanhemmiltani vaatia kamalan vaativaa ruokintaohjelmaa, kun kissat kuitenkin saavat heillä nyt asustaa tämän aikaa mikä meillä menee tässä remontin keskellä ja appivanhempien kanssa asumiseen. Ja helpompi toki vahtia poikien ruokailua sitten, kun meidän kanssa ovat taas saman katon alla.

Syystä, että Oskari on nyt päättänyt heittää kaiken ylimääräisen pois päätin, etten ilmoita sitä myöskään TUROKin kevään näyttelyyn. Sen sijasta tekisi mieli mennä Onnin kanssa kokeilemaan, kun olen jo ehtinyt unohtamaan kuinka kamalaa sen kanssa näyttelyissä oli käydä :D

Ja pitäisi nyt kaivaa kissojen paperit jostain esille, että pääsisin kyttäilemään noita rokotuksia, kun niitä varmaan pitää tässä juurikohta uusia.

Kuulumisia

Ollaan oltu hetkinen hiljaa. Eipä meillä oikeastaan mitään ihmeempiä kertomuksia nyt olekkaan ollut, kun kissat muuttivat tuossa kolmisen viikkoa sitten mummulaan. Meillä on edessä asunnon myyntiä, niin pojat asustelevat sitten loppu vuoden siellä, kunnes ollaan uusi saatu remontoitua ja päästy muuttamaan. Hirvittävän tyhjältä koko huusholli tuntuu ja meni muutama päivä ennen kuin tottui siihen, ettei ketään vastaile kun huutelee. Oon sitten ahkerasti käynyt vanhempien tykönä katsomassa poikia, mistä porukatkin on varmaan iloisia :D

Oskari itseasiassa lähti kolme viikkoa sitten Hämeenlinnaan Saagan luokse. Tänään olisi tarkoitus hakea Osku sieltä kotiin, tai no mummulaan, muiden poikien seuraksi. On ihan hirveä ikävä ollut pikkumiestä, vaikka Saagan blogista olenkin kuvia nähnyt ja Saagan omistajan kanssa ollaan vaihdettu kuulumisia tiheään. Oskarilla on ollut hyvät olot tyttöystävänsä luona ja painokin olin noussut vähän, mikä oli superhyvä juttu :)

Mahtaakohan Oskari enää muistaakkaan mua ollenkaan?

Armas ja Onni on ainakin tottunut omaan oleiluunsa tuolla niin paljon, että Onnikin unohtaa välillä juosta karkuun, kun siellä käyn. Yleensä siis kun pojat on hoitoon viety ja kun sinne ilmestyn niin, pojat on napattu mukaan ja Onni ei tykkää matkustaa ollenkaan.

Tilasin nyt vihdoin ja viimein zooplussalta ruokaa, kun oon sitä monta kertaa ajatellut tilaavani. Oon yleensä tilauksen laittanu yhden kasvattajakaverin kanssa samaan, kun tuo saa kasvattaja-alkennusta tilauksista. Se alennus on kymmenen prosenttia, mikä siis oli sama kuin ensitilaajan etu, joten käytin sen sitten hyväkseni. Tilailin pojille kymmenen kiloa RC: Hair & Skin- pipanoita joissa tuli kaupanpäällisiksi käännettävä peti, 6x70g Applaws kanalajitelman, 24x70g Applaws Selectionia myöskin kananmakuisena ja siinä tuli sellainen vikisevä myyrälelu kaupanpäällisinä, Almo Naturea 6x70g taimenen ja tonnikalan sekä lohen ja kananmakuisina. Lisäksi siinä oli mukana myös tervetuliaislahja, joka oli siis kaksi sellaista pientä hiirilelua ja viime kerralla kun kävin niin oli niistä hiirileluista hännät kadonneet johonkin. ne näyttikin joltain paperilta, ei siis järin kestäviltä.

Ja tosiaan. Tässä viikolla tuli postissa TUROKin vahvarit, jonne ollaan Oskarin kanssa menossa ensi viikonloppuna. Meille tuomareiksi osui lauantaille Pia Nyman, joka on ihan tuttu tuomari, mutten nyt muista onko Oskarilla aiemmin ollut ja sitten sunnuntaille Beverly Elian, jota en nyt tällä hetkellä kyllä muista. Keskiviikkona siis luvassa kissapyykkiä.

Mitään valokuvia nyt ei ole, kun ei ole ollut ketään kuvattavanakaan. Ehkä tänään nappailen puhelimella muutaman kuvan, jos vaikka onnistuisi.

Eipä tässä mitään muuta.

Kauhea ikävä poikia on, mutta oleilevat sentään siedettävän ajomatkan päässä, että pääsee moikkaamaan aina kun tarve tulee.

Paksu-Armas

Jotenkin kuvittelin, että kun ollaan kissojen kanssa mökillä ja kun ne saavat juoksennella siellä ulkosalla, että sillä olisi ollut jotain - hmm - myönteistä vaikutusta painoon. No eipä juurikaan.. Armas on lihonnut, vaikka mielestäni se tuon parin kuukauden aikana liikkui ihan kiitettävästi ulkona, kiipeili puihin ja sai jotain pikku hepuleita välillä. Niko vaan huomautti, silloin kun tultiin kotiin, että Armaan boxi painaa melko paljon enemmän, kuin mökille mentäessä.

No piti sitten kissat punnata.

Painot

Armas: 6.5

Onni: 5.3

Oskari: 5.8

Viimeksi olen punnannut kissat 11. maaliskuuta 2010. Armas on siitä lihonnut puolikkaan kilon, kuten Onnikin. Ja Oskari taasen on tiputtanut painoa 300 grammaa. Oskari punnittiin siis silloin sydänultrauksen yhteydessä, Armas heti kun tultiin koko konkkaronkka mökiltä kotiin (noin kaksi viikkoa sitten) ja Onnin punnasin nytten, kun en muistanut mitä se silloin pari viikkoa sitten painoi.

Ok, ehkä erimalliseen ja kokoiseen ruokakippoon saattoi tipahtaa vähän enemmän papanoita, mitä kotona. Ja kotona Niko normaalisti hoitaa kissojen ruokinnan, kun Niko on paljon tiukempi noiden annosten suhteen mitä itse olen. Nyt olisi kuitenkin erityisen tärkeää saada Armaan paino hieman tippumaan.

Onko jollakulla jotain kokemuksia kissan painonhallinnasta? Sen tiedän itsekkin, että nopeasti paino ei saa alkaa lähtemään, vaan sen on tapahduttava pikkuhiljaa. Kannattaisiko alkaa lisäämään lihan määrää ja vähentämään kuivamuonapipanoita?

Ajattelin, jos zooplussasta tilaisin tälläisen lelun,ja siirtäisin kuivaruokaruokinnan vielä hiukan haasteellisemmaksi, kuin mitä se nyt on. Tuota Mindyn blogia kun lueskelin, niin hoksasin, että tuo meidän kuivaruokakippo taitaa myöskin olla eräänlainen aktivointilauta, paitsi että ei niin monipuolinen vain.

Onnin paino on ihan hyvä, luulisin että ihan normaalipainon luokkaa. Ja Oskari.. No, se nyt on taas laihtunut, kun on kevät ja odotellaan tyttöystävää. Menee se energia laulelemiseen eikä lihaksiston kasvatukseen.

Kissat kotiutuivat ihan hyvin mökkeilyn jälkeen taasen kaupunkiin. Oltiin varauduttu joihinkin masennuspuuskiin, kun pojat eivät enää pääsekkään jolkottamaan ulkona, mutta ei. Täällä ollaan kuin ennenkin. Olen itse taas alkanut katselemaan kissaliiton sivuilta tulevia näyttelyitä. Ilmeisesti syksyn maailmanvoittaja-näyttely jää väliin, kun on kuulemma kaikenlaisia auto-ongelmia ja sitten muutama muu matkapaketti on myöskin peruuntunut. Toisaaltaan ihan hyvä, sillä oma rahatilanteeni on tällä hetkellä niin tiukka, ettei se oikeastaan sallisi edes tuollaista yli 400 euron reissua.

Oskarin tosin ilmoitan näyttelyyn vasta syksyllä. Tuossa olisi tuo PIROKin näyttely, mutta luulen, että se jätetään vielä väliin.

Näyttelyvahvarit

Hii! Tänään tipahti postista TUROK;in näyttelyvahvarit. Meille osui lauantaille Veikko Saarela ja sunnuntaille Stephane Bernard. Kumpaakaan tuomaria ei ole meillä koskaan ennen ollut, että kiva saada välillä uutta arvostelua. Tuo sunnuntain tuomari on itelleni ainakin ihan vieras, että en tidä mitä osaa odottaa. Saarelasta nyt osaan odottaa ainakin jotain, kun olen hänen tuomarointejaan seuraillut. Tarkoittaa siis sitä ainakin, että Oskari pitää puunata kunnolla kiireestä kantapäähän, ettei tule sanomista. Vaikka kunnolla nyt aina yritän Oskun puunata, että ei siinä mitään. Tällä kertaa nyt pitää yrittää vaan vähän enemmän. Saarela kun varmaan arvostaa superhyvin näyttelykuntoon laitettuja kissoja, kun itse noita persialaisia kasvattaa.

Oskarilta tosiaan nyt se yksi serti puuttuu. Toivottavasti se nyt tulisi. Muutamana viimekertana serti jäänyt saamatta kilpailun vuoksi. Tosin ihan ymmärrettävää, Oskari oli kesällä tosi hoikassa kollikunnossa, mutta se nyt on sitä massaa saanut takaisin. Voisin itseasiassa punnata poijjaat.

Painot
Oskari: 6,1 kiloa
Onni: 4,8 kiloa
Armas: 6 kiloa

Ookei. Eli Oskari on ihan hyvän painoinen, Onni myöskin kokoonsa nähden, mutta Armas on vaan pullukka. Tai sitten laskin väärin, koska kun Armaan ja Oskarin ottaa syliin sillä tavalla vertaillakseen, niin Oskari tuntuu paljonpaljon painavammalta, mitä Armas. Toki se voi johtua siitäkin, että Oskari on öö lihaksikas ja Armas vaan paksu. Oon tosiaan yrittänyt saada Armaan painon hallintaan mm. ruoka-ajoilla ja annosten pienentämisellä. Ja kun mielestäni Armas ei edes kauhean useasti käy kupilla, muuta kuin silloin kun sinne laitetaan ruokaa. Useimmiten ruokakupilla näkee Oskarin tai Onnin. Metkaa. No kunhan tuo paino ei tuosta nyt enää nousisi. Pitäisikö kokeilla jotain eläinkaupasta saatavaa laihdutusmuonaa, tai sitten vähentää raksuruokinta ihan minimiin ja panostaa enemmän raakaruokintaan.
Törmäsin Peto sängyssä -blogissa tähän kirjoitukseen, josta sitten uudelleen navigoin itseni kirjoituksessa mainittuun barffaus-sivustoon. Siellä sitten taas luin raakaruokinnasta enemmän. Kyllähän meillä silloin tällöin syödään raakaa lihaa, että ei raakaruokinta ole nyt kokonaan vieras asia. Mutta jos siihen vaikka panostaisi vielä vähän enemmän ja katsoo, että mitä sillä saadaan aikaan ja vasta sitten miettisi jotain eläinlääkärin laihdutuspöperöitä.