sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Lomalla mummulassa



Me lähdetään huomenna viikon juhannusreissulle mökkeilemään kaveriporukassa, joten pojat pääsivät tänään lomalle mummulaan. Mummulassa onkin kivaa. Siellä saa olla pöydillä, kotona ei.  Onni yllättäen ei oikein pitänyt boksiin menemisestä ja alkoi puolivälissä matkaa rapaminaan seiniä. Raapiminen kesti kuitenkin vaan pienen tovin ja loppui sitten. Onni matkusti Armaan kanssa ja Armaan letkeä matkustusasenne varmasti rauhoitti myös Onnia. Aatos matkusti Atlaksen 20:ssä ja Oskari yksinään 30:ssä. Ja niin Armas ja Onnikin meni 30:llä. 

Enempää ei olisi tavaraa mahtunutkaan pikkuautooni. Kissoille viikoksi (+ekstraa jos mäkkeily jatkukiin omalla mäkillä) ruokia, hiekkaa ja hiekka-astiat, sekä tietysti tonnikaupalla leluja.

Aatos oli ihan ihmeissään, kun päästin kissat mummulassa pois bokseista. Eihän Aatos ole mummulassa vielä käynyt. Vähän jännittäen tutkittiin ensin paikat, mutta kun muutkin vaan letkeästi makoili missä sattui, niin Aatoskin kävi sitten pötköksi ja leikki PIROKin näyttelystä ostetulla kissanminttulelulla.

Kuvat on nyt vähän huonoja, kun napsin nopeasti puhelimella.

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Karvasaalis



Vietin äsken melkosen tovin selvitellessä Onnin alusturkin takkuja. On se ikävä väkisin kammata kissaa, joka ei pidä siitä ollenkaan. Mutta ajattelin, että jos nyt kuitenkin säästyttäisiin ajelureissulta. Onni ulisi, ulvoi, määki ja murisi. Ei kumma kyllä purrut ja pysyi ihmeen hyvin paikallaan, vaikka olikin melko fletku. Enempää en viitsinyt kiusata, jäi varmasti pohjakarvaan vielä muutama paikka jota olisi saanut paremmin käydä läpi, mutta jatketaan huomenna. Loppuun rapsuttelin korvien takaa ja harjasin kaulurista, joka on ainoa paikka mistä SAA kammata ja mistä pidetään.

Mutta aikamoinen kasa karvaa.

torstai 13. kesäkuuta 2013

6 kuvaa.

Muhkeat pöksykarvat, ettei kesällä palella.
Armas luuli, ettei kukaan näe.
Fiksu kissa.
Pallo kissa.

Oskari on kasvattanut hirmuisen turkin. Viherkasvi ei edelleenkään saa olla rauhassa, mutta on vielä hengissä. Hiekkalelut oli mielenkiintoisia. Ja Onni ei vieläkään pidä kampaamisesta. Olenkin miettinyt, jos kävisin ajeluttamassa Onnille kesäturkin, jäisi vain kauluri ja häntäkarvat..

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Kissat ja lapsi


Ennen lapsen syntymää vähän jännitti se, että miten kissat suhtautuvat pieneen tulokkaaseen. Monia kauhutarinoita tuli kuultua siitä, miten kissat lämpimää paikkaa etsiessään käyvät vauvan kasvojen päälle makamaan, ja pieni ihminen tukehtuu sinne alle. No eipä täällä ainakaan tarvinnut sellaista pelätä. Armas, Onni ja Oskari pitivät vähintään parin metrin hajuraon lapsen ollessa pieni, mitä nyt välillä tuon nukkuessa uskaltautuivat hiuksia tai varpaita haistelemaan. Moni myös sanoi, että kissat kiehnäävät kahta kauheammin äidin kimpussa, kun äiti tuoksuu maidolle. Taas meni sekin hutiin, eipä nuo olleet musta sen kiinnostuneempia kuin mitä ennenkään.

Edelleenkään Armas ja Onni ei kovin lähelle poikaa tule. Armas saattaa välillä käydä puskemassa, mutta melko harvoin, Onni pitää etäisyyttä. Oskari käy puskemassa ja saattaa jäädä lähelle istumaan, antaa joskus pojan läpsäistä hännälle, mutta lähtee kyllä kanssa aika haipakkaa liikkeelle. 

Aatos onkin ihan erimaata. Mahtaakohan se johtua siitä, että Aatos tuli meille vasta lapsen jälkeen vai tunnistaako lapsi lapsen, mutta Aatos hakeutuu kokoajan pojan vierelle tarkkailemaan. Välillä nuo leikkivät yhdessä eikä Aatosta haittaa ollenkaan, vaikka pieni käsi tulisi raksukippoon, kun siitä ollaan syömässä. Aatosta ei myöskään haittaa pienet sormet, jotka joskus harvoin vähän repivät hännästä tai niskavilloista. Kovin paljoa ei meidän poika kyllä kiinnostusta osoita kissoja kohtaan, siis sillä tavalla, että konttaisi kauheasti kiljuen kissojen perässä. Ehkä sillä on vaikutusta, että on kissat häärineet täällä alusta asti, ei ne ole niin ihmeellisiä :).

Koira olisi siinä mielessä ehkä parempi, että koirat hoitavat lattialle tippuneet ruuat vähän paremmin pois, mitä ksisat. Oskari saattaa käydä jonkun murusen syömässä, mutta useimmiten murut toimivat leikkivälineinä. Poikaa sen sijaan ei haittaa pistellä kissanraksuja suuhunsa, jos sellainen on jonnekkin lattialle jäänyt..

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Samasta kupista



Nyt kun Aatos alkaa lähenemään vuoden ikää, olen alkanut antamaan märkäruoat samaan aikaan. Tänään syötiin PIROKin näyttelystä saatua ruokaa, jonka ruotsinkielistä nimeä en muista, mutta täällä se kulkee nimellä Mjau (tjsp). Aluksi Aatos oli vähän ihmeissään, että mitä nyt, enkö syökkään eri huoneessa, mutta hoksasi sitten pian änkeä lautasen äärelle syömään pois osansa. Kuivaruoka syödään vielä eri tilassa, kun Aatos popsii penturuokaa ja isot pojat leikattujen kissien ruokaa. 

Pitäisi näyttelykuulumisetkin kirjata, kunhan vaan ehtisin. Tässä pitäisi myös lähetellä lupapyyntöjä kissatarhan rakennusta varten, jos se saataisiin vihdoin tänä kesänä pystyyn. Pääsisi pojatkin haistelemaan raitista ilmaa muualta, kuin tuuletusräppänän kautta.