Kissa ja sen kivekset..

Oon tässä ollut ihan hirvittävässä paniikissa koko eilisen päivän. Nimittäin Taru huomasi, että Oskarin rekisterikirjasta puuttui lääkärinleima kohdasta 'Todistan, että kissalla on normaalit kivekset (tarkastettu yli kk).'

Ite olen luullut jotenkin erheellisesti, että siinä kohtaa on ollut ell:n leima, mutta tosiaan kun tarkastelin tota rekkakirjaa tarkemmin niin se eläinlääkärin nimihän onkin ylempään kohtaan, jossa samainen todistaminen on tehty alle puolenvuoden iässä. No tietenkin menin sitten paniikkiin, kun totta kai tuollainen nyt täytyy olla tehtynä ennen mitään pentu-suunnitelmia ja eihän pentuja tietenkään voi rekisteröidä ellei tälläistä ole. Soittelin paniikissa Oskarin kasvattajalle, joka rauhoitteli siellä hetken aikaa ja oli aivan varma, että kyseinen toimenpide on tehnyt ja että itseasiassa hän jopa muistaa että jossain TUROK:n näyttelyssä eläinlääkäri olisi ne kivekset tarkastanut ja kirjoittanut siitä erillisen todistuksen.

No arvatenkaan en sitten tätä todistusta löytänyt mistään ja kasvattaja-Suvi käski sitten soitella tuolle Oskarin sydänultranneelle eläinlääkärille tänään. Mä sitten soittelin tuonne elöinlääkäriasemalle ja pyysin tein soittopyynnön ko. lääkärille. Vastaanottovirkailija varoitteli, että Oskarin silloin ultrannut Sari Granholm (jolla me muutenkin siis ollaan käyty aina) tulee töihin puolilta päivin ja että Sarin kalenteri näyttää tosi täydeltä, että ei ehkä ehdi soittelemaan tänään. No jäin odottelemaan. Ja Sari soittinkin sitten puoli tuntia oman puheluni jälkeen.

Ja huhheijaa! Sari muisti meidän käynnin silloin vuoden takaa (klik) jolloin oli ollut vähän sähellystä juttujen kanssa, kun ajanvarauksessa ollut kesätyöntekijä oli varannut ajan meille pelkkiin verikokeisiin ja ei ollenkaan ultraan niin se oli sitten siinä rytäkässä unohtunut merkata tuosta rekisterikirjasta. Ja Sarilla luki hoitotoimenpiteissä, että kivekset oli tarkastettu ja ne olivat olleet ihan normaalit, niin asia on kunnossa. Käyn siis huomenna hakemassa sen todistuksen tuohon, niin ei sitten tarvitse tätäkään enää murehtia. Ja ehkä nyt tulevaisuudessa tässä itse oppii tarkastelemaan vähän paremmin noita lappuja ja katsomaan oikeita kohtia, ettei tarvitse sitten säikähdellä tälläisten typerien juttujen takia enää :).

Mutta muihin juttuihin. 

Käytiin Suvin kanssa viime keskiviikkona Riihimäellä katsomassa Oskarin ja Unnan pentuja. Siis siitä on tosi paljon aikaa, kun oon viimeksi nähnyt noin pieniä kissoja. Vauvat oli justiin täyttänyt neljä viikkoa ja ne oli niiiiiin pieniä! Mahtui tohon kätöselle ihan köykäsesti. On hassua ajatella, että nuo omat kollinköppänät on kanssa joskus olleet niin pieniä!  Mun piti hirvittävästi ottaa valokuvia vauvoista, mutta unohduin ihailemaan pitkäksi aikaa sitä punaista poikaa ja sitten kun viimein tajusin jotain kuvata, niin eiköhän ne vauvat olleetkin niin liikkuvaisia ja kamerasta säädöt ihan pyllyllään (plus en uskaltanut salamaa käyttää), niin onnistuneita kuvai tuli ehkö tasan tarkkaan yksi!

 

Ja kai tässä nyt uskaltaa vihdoin sitten sanoa, että punainen poika on meidän tuleva perheenjäsen :). Me ollaan kovasti koitettu keksiä pojalle nimeä, mutta yllättäen Niko ei oikein ole lämmennyt mun ehdotuksille ja mä sitten en taas noille Nikon jokseenkin Olympialais-apinotteisiin vaihtoehtoihin.. Mutta eiköhän me yhteisymmärrykseen päästä ja keksitä joku sopiva.

Tässä on tämä päivä kanssa kulunut muutamia näyttelyilmoja täytellen. Täytin ilmot sekä Oskarille, että pienelle vaaville URK:iin lokakuulle ja sitten tässä myöhemmin täytän vielä TUROKin näyttelyyn molemmille ilmot. Ehti täss änäyttelytaukoa jo tovin olemaankin :)