PIROKin kissanäytelmä ja sydänultraus.

Meidän pitkä näyttelytauko päättyi viime lauantaina, oltiin Oskarin kanssa näytelmissä noin vuoden tauon jälkeen. Huomasi aika hyvin, ettei Oskaria olla hetkeen kokonaan pesty kun tuntui tuolla olevan kamalasti vastaan sanottavaa pesulla. Siltikin Oskari on maailman helpoin kissa, vaikka Osku määki ja maukui, niin silti Oskari pysyi tosi kiltisti paikallaan ja antoi pestä. Se ei vaan tykännyt. 

Perjantaina pakkailin sitten toooosi hyvissä ajoin näyttelytavaroita kasaan. Tai kaikki olikin oikeastaan laukussa valmiina, kävin niitä vaan läpi. Kantokopankin kuntoonlaitto aiheutti kamalasti kiinnostusta, mikä on hassua, kun kopat on nyt olleet koko ajan esillä, pojat kun tykkää niissä nukkua. Oskari ja Armas kävivät vuoronperään kurkkaamassa kopassa, Onnia ylläripylläri ei kyllä näkynyt se raukka kun varmaan luuli joutuvansa itse lähtemään johonkin reissuun. Oskari ja Armas tarkasti myös kaikki näyttelytavarat, että kaikki oli kunnossa.

 

Lauantai aamulla hiukan ennen kuutta me lähdettiin sitten Oskarin kanssa ajelemaan Pöytyälle päin, kun mentiin Veikon ja Suvin kyydillä. Matka meni mukavasti. Näyttelypaikka oli jotenkin tylsä, omasta mielestä. Oon ennen ollut PIROKin niissä näyttelyissä, jotka on olleet Pirkkahallissa ja toi oli nyt Raholan liikuntakeskuksessa. Sinne ei saanut viedä edes omia tuoleja mukaan joten turhaan olin ottanut retkituolin. Tosin eipä se nyt itseä sen suuremmin rasittanut, kun tuoli tarvi kantaa ainoastaan sisältä autoon, sitten autosta toiseen ja taas takaisin. Ainoastaan jalat vähän alkoi pitkän päivän päätteeksi tunnahtamaan, kun ei oiken tullut koko päivänä istuttua.

Kakkosten kakkosväriryhmällä oli tuomarina Glen Sjöbom. Ruotsalainen tuomari joka taisi ensimmäistä kertaa olla kakkosia arvostelemassa. Ja eipä muuten Sjöbom tykännyt Oskarista ollenkaan. Oskarilla oli korvat vähän liian korkealla ja ehkä hitusen pienet, silmät olivat liika lähellä toisiaan ja ilme ei miellyttänyt, kolmio olisi voinut olla parempi ja profiili suorempi. Turkki oli ihan ookoo, mutta aika lyhyt, kokokin oli ihan ookoo, mutta olisi saanut olla vähän jykevämpi luusto ja mitä vielä :D. Oli kyllä ihan hyväluonteinen kissa, mutta häntä ei miellyttänyt ja koska hän oli kiltillä tuulella saatiin serti. On meillä nyt ennenkin ollut tuomareita, jotka ei ole Oskarin ilmeestä ihan välittänyt, mutta tämä nyt oli ensimmäinen kerta tätä laatua. No ei siinä mitään, oon tosi tyytyväinen että saatiin serti. Loppuajan Oskari sitten löhöilikin häkissään.

Paikan päällä oli muuten myös Taru ja ihanainen Vilja-tyttö! Viljasta Sjöbom onneksi tykkäsi. Kuka nyt ei voisi tykätä. Tyttö oli aivan ihana! Sellainen pieni termiitti joka yritti kovasti tulla häkistään läpi ja riehui minkä jaloista pääsi. Tuli ihan Oskari mieleen, se oli pikkuisena ihan samanlainen riiviö :)

Sunnuntaina Vilja olikin sitten värin paras. Onnea Vilja-vauvalle!

Sitten terveysasioita vähän.

Olin eilen Oskarin kanssa eläinlääkärissä sydänultrassa. Ensin siinä punnittiin Oskarin paino, joka oli viime kerrasta (5,8kg) tippunut vähäsen. Nyt Oskari painoi 5,2 kg. Tuo viimekerran paino onkin viime vuodelta, jolloin Oskari olikin paljon isommassa kunnossa. Eikä Oskari nyttenkään ole mikään liian laiha, on vaan tuo energia kulunut tyttölöitten huuteluun kuin siihen massan keräämiseen. Ehkö se tässä syksyn mittaan saa taas vähän painoa. Sitten iinä myös kuunneltiin vähän sydäntä ja mittailtiin sykettä. Granholmin Sari sitten perustoimien jälkeen ajeli Oskarin kainalosta karvoja, kuitenkin niin ettei se haittaa näytelmiä. Oskari sai Granholmilta kehuja, kun pysyi niin hienosti paikallaan ja oli niin rauhallisesti että saatiin paljon kuvia sydämestä, missä muuten kaikki oli hyvin ja normaalisti. Mukava tietää, että kaikki on kunnossa. Oskari muuten ehti täyttämään tässä kymmenes päivä jo neljä vuotta! Se meni meiltä ihan ohi! Onneksi Oskaria ei kuitenkaan näytä haittaavan, vaikka merkkipäivä unohdettiinkin :D.

♥!!

 

Eipä sitten muuta tällä kertaa :)

Kissa ja sen kivekset..

Oon tässä ollut ihan hirvittävässä paniikissa koko eilisen päivän. Nimittäin Taru huomasi, että Oskarin rekisterikirjasta puuttui lääkärinleima kohdasta 'Todistan, että kissalla on normaalit kivekset (tarkastettu yli kk).'

Ite olen luullut jotenkin erheellisesti, että siinä kohtaa on ollut ell:n leima, mutta tosiaan kun tarkastelin tota rekkakirjaa tarkemmin niin se eläinlääkärin nimihän onkin ylempään kohtaan, jossa samainen todistaminen on tehty alle puolenvuoden iässä. No tietenkin menin sitten paniikkiin, kun totta kai tuollainen nyt täytyy olla tehtynä ennen mitään pentu-suunnitelmia ja eihän pentuja tietenkään voi rekisteröidä ellei tälläistä ole. Soittelin paniikissa Oskarin kasvattajalle, joka rauhoitteli siellä hetken aikaa ja oli aivan varma, että kyseinen toimenpide on tehnyt ja että itseasiassa hän jopa muistaa että jossain TUROK:n näyttelyssä eläinlääkäri olisi ne kivekset tarkastanut ja kirjoittanut siitä erillisen todistuksen.

No arvatenkaan en sitten tätä todistusta löytänyt mistään ja kasvattaja-Suvi käski sitten soitella tuolle Oskarin sydänultranneelle eläinlääkärille tänään. Mä sitten soittelin tuonne elöinlääkäriasemalle ja pyysin tein soittopyynnön ko. lääkärille. Vastaanottovirkailija varoitteli, että Oskarin silloin ultrannut Sari Granholm (jolla me muutenkin siis ollaan käyty aina) tulee töihin puolilta päivin ja että Sarin kalenteri näyttää tosi täydeltä, että ei ehkä ehdi soittelemaan tänään. No jäin odottelemaan. Ja Sari soittinkin sitten puoli tuntia oman puheluni jälkeen.

Ja huhheijaa! Sari muisti meidän käynnin silloin vuoden takaa (klik) jolloin oli ollut vähän sähellystä juttujen kanssa, kun ajanvarauksessa ollut kesätyöntekijä oli varannut ajan meille pelkkiin verikokeisiin ja ei ollenkaan ultraan niin se oli sitten siinä rytäkässä unohtunut merkata tuosta rekisterikirjasta. Ja Sarilla luki hoitotoimenpiteissä, että kivekset oli tarkastettu ja ne olivat olleet ihan normaalit, niin asia on kunnossa. Käyn siis huomenna hakemassa sen todistuksen tuohon, niin ei sitten tarvitse tätäkään enää murehtia. Ja ehkä nyt tulevaisuudessa tässä itse oppii tarkastelemaan vähän paremmin noita lappuja ja katsomaan oikeita kohtia, ettei tarvitse sitten säikähdellä tälläisten typerien juttujen takia enää :).

Mutta muihin juttuihin. 

Käytiin Suvin kanssa viime keskiviikkona Riihimäellä katsomassa Oskarin ja Unnan pentuja. Siis siitä on tosi paljon aikaa, kun oon viimeksi nähnyt noin pieniä kissoja. Vauvat oli justiin täyttänyt neljä viikkoa ja ne oli niiiiiin pieniä! Mahtui tohon kätöselle ihan köykäsesti. On hassua ajatella, että nuo omat kollinköppänät on kanssa joskus olleet niin pieniä!  Mun piti hirvittävästi ottaa valokuvia vauvoista, mutta unohduin ihailemaan pitkäksi aikaa sitä punaista poikaa ja sitten kun viimein tajusin jotain kuvata, niin eiköhän ne vauvat olleetkin niin liikkuvaisia ja kamerasta säädöt ihan pyllyllään (plus en uskaltanut salamaa käyttää), niin onnistuneita kuvai tuli ehkö tasan tarkkaan yksi!

 

Ja kai tässä nyt uskaltaa vihdoin sitten sanoa, että punainen poika on meidän tuleva perheenjäsen :). Me ollaan kovasti koitettu keksiä pojalle nimeä, mutta yllättäen Niko ei oikein ole lämmennyt mun ehdotuksille ja mä sitten en taas noille Nikon jokseenkin Olympialais-apinotteisiin vaihtoehtoihin.. Mutta eiköhän me yhteisymmärrykseen päästä ja keksitä joku sopiva.

Tässä on tämä päivä kanssa kulunut muutamia näyttelyilmoja täytellen. Täytin ilmot sekä Oskarille, että pienelle vaaville URK:iin lokakuulle ja sitten tässä myöhemmin täytän vielä TUROKin näyttelyyn molemmille ilmot. Ehti täss änäyttelytaukoa jo tovin olemaankin :)

Kantokoppa majana.

 

Nyt kun kantokopat on olleet esillä ilman ovia, on Onni ainakin käyttänyt niitä nukkumismajoina. Aiemmin, kun meillä kerrostalossa oli boksit vaatekaapissa ja kun ne otti esille, niin Onni hävisi aina samantein piiloon.  Mutta nyt kun tässä tulee siedätyshoitoa harrastettua, niin mahtaisikohan matkustaminenkin sujua mukavammin? Kuvassa nukkupaikkana on Atlas 20, koppa jonka olen ajatellut vaihtaa suurempaan, mutten vielä ole saanut aikaseksi tehdä.

Tässä kun nyt on ollut lämpöisiä päiviä niin kuvittelisi, että tälläset puolipitkäkarvat viimeistään vaihtaisi bikinit päälle. Ei Oskari. Oskari on alkanut kasvattamaan karvaa. Ja se näyttää muutenmin siltä, että on saanut vähän massaa. Ihan kiva juttu, kun ajattelin ehkä ilmotella Oskarin PIROKin näyttelyyn, joka on syyskuussa. En vielä tiedä olenko ite menossa mukaan, vai lykkäänkö Oskarin kasvattajan seuraan näyteltäväksi :) Riippunee siitä mahtaako paikalle tulla muutama mustavalkoinen pallero, kun kuulin sellaista juttua, että ehkä voisi. No katsotaan.

Palleroista puheen ollen. Oskarin ja Cindyn vauvat on kasvanut ihan hirmupaljon, nehän on ihan pieniä kissoja jo :) Tuossa eilen kun selailin pentueen kuva-albumia viidenneltä viikolta, niin näyttää kaikki pojatkin jo ihan erilaisilta, kuin syntyessään :) Tai ainakin omaan silmään näytti siltä. Mutta kyllä mun silti pitää luntata, että mikä oli kenenkin nimi, kun menisi varmasti sekaisin. Kuvia Draconian Draconian-pentueesta viikolta viisi täällä. Voitte tekin käydä ihailemassa sitten noita vauvoja :).

Ja sitten noista Oskarin nuoremmista lapsukaisista. Päivi on laittanut tasaiseen tahtiin kuvia ja kuulumisia vauvoista. Ensimmäiset vauvat siellä on alkanut jo availemaan silmiä. Kohta nekin on yhtä isoja pienen kissan näköisiä palleroita kuin Oskarin mustavalkoiset vauvelit.

Kuva: Päivi Salmi-Wallenius/ FIN* Nenukan

Tuo punainen poika on saanut ihan erityisen paikan ajatuksista. On vähän sellainen heikotuksen kohde, kun itsellä on ollut haaveissa punainen poika jo viisi vuotta. Katsotaan nyt, mitä tässä sitten tapahtuu. Vielä en sano mitään :)

Ja sitten loppuun pari kuvaa, kun pojat olivat taas kiipeilypuussa samaan aikaan. Juu, idea on jo käytetty, mutta kun testailin uutta kameran putkea ja kohteet nyt sattuivat olemaan kiipeilypuussa, niin ei voi mitään :D

Oskarin ja Unnan vauvat!

Tänään Oskarista tuli toistamiseen isä! Oskarin ja Unnan vauvat syntyivät, tuli viisi pientä palleroa. Kaksi kertaa ruskeakuviollista valkoisella (n 09 22), oletettavasti molemmat tyttöjä, yksi punainen poika valkoisella (d 09 (24), yksi kilpparityttö valkoisella (f 09) ja sitten yksi mustavalkoinen tyttö (n 09). Nyt Oskarilla on yhdeksän kaunista lasta!

Kuva: Päivi Salmi-Wallenius/ FIN*Nenukan

Kauhea känkkäränkkä.

Aamun ensimmäinen tunti on ollu tosi pitkä. Armaalla on joku herkkähetki menossa ja Onni tai Oskari ei saa seurata sitä ollenkaan, kun heti kuuluu ärsyyntynyttä kurkkumurinaa. Kuka on käynyt pissimässä Armaan aamumuroihin? Ja ellei Armas murise, niin sitten Armas vinkuu tuulikaapin oven takana ja rummuttaa sitä ovea tassuillaan, koska Armas tahtoo tuulikaappiin (tai oikeasti se tahtoo ulos). Ja ajatella, että ollaan vaan pari kertaa käyty ulkona valjastelemassa ja siitä on jäänyt nyt mieleen, että siitä pääsee ulos. Kerrostalossa Armas tottui siihen, että kun vinkasee tai vähän näyttää tassua parvekkeen ovelle, niin pääsee parvekkeelle istumaan. No eihän sitä nyt täällä tietenkään voi vapaaksi päästää. Toivottavasti sillä on vaan joku kriisi menossa ja se tuosta taas normalisoituu.

Ja sitten vähän vauveleita<3

Oskarin ja Cindyn vauvat kasvaa, jokainen niistä on tuplannut oman painonsa. Identtiset kaverukset ovat kaikki poikia ja sitten erilainen nuori tosiaan oli tyttö. Jos joku tahtoo käydä lukemassa mitä Cindyn ja vauvojen elämään kuuluu, niin sitä pääsee seuraamaan Draconinian omasta blogista *klik*.

Voitto ja Vilja. Kuva: Taru Kyntäjä, www.draconian.fi

Täältä tulee vauvoja!

Oskari on pari viime päivää ramppaillut todella hermostuneena edestakaisin pitkin huushollia, tiedä sitten onko Osku aavistellut jotain vai onko levottomuus johtunut jostain ihan muusta. Kuitenkin, Oskarin Vaasanvaimo Cindy piti meitä ihmisiä pitkän tovin jännityksessä sen suhteen, oliko pariskunnan treffit onnistuneet vai ei, kunnes sitten ultrauksessa masusta löytyi kaksi pientä palleroa ja kahta vaavia me lähdettiin sitten odottelemaan,myöhemmin Taru oli kuitenkin sitä mieltä, että vaaveja saattaa tulla neljäkin. No eilen koitti sitten se h-hetki ja meikäläinen päivitteli naamakirjaa minkä kerkesin, kun Taru piti synnytys-onlineä.

Oskari on nyt siis neljän pienen mustavalkoisen palleron isä ♥. Sekä minä, että Oskari itse ollaan erittäin ylpeitä näistä pienokaisista. Ja tässä he nyt tulevat:

Vauva1: "Veikko", 113g, poika?

Vauva2: "Väinö", 113g, poika

Vauva3: "Voitto", 121g, poika

Vauva4: "Vilja", 117g, tyttö?

 Kuvat: Taru Kyntäjä

http://www.draconian.fi

Vauvojen 1 ja 4 sukupuolesta oli Cindyn ihmismamma vielä vähän epävarma, mutta eikö niillekkin vielä täysi varmuus tässä saada :) Itse en ymmärrä, mitenkä Taru mahtaa tunnistaa pennut 1-3, kun ainakin omaan silmään nuo näyttävät aika identtisiltä tapauksilta :D