Meidän pitkä näyttelytauko päättyi viime lauantaina, oltiin Oskarin kanssa näytelmissä noin vuoden tauon jälkeen. Huomasi aika hyvin, ettei Oskaria olla hetkeen kokonaan pesty kun tuntui tuolla olevan kamalasti vastaan sanottavaa pesulla. Siltikin Oskari on maailman helpoin kissa, vaikka Osku määki ja maukui, niin silti Oskari pysyi tosi kiltisti paikallaan ja antoi pestä. Se ei vaan tykännyt.
Perjantaina pakkailin sitten toooosi hyvissä ajoin näyttelytavaroita kasaan. Tai kaikki olikin oikeastaan laukussa valmiina, kävin niitä vaan läpi. Kantokopankin kuntoonlaitto aiheutti kamalasti kiinnostusta, mikä on hassua, kun kopat on nyt olleet koko ajan esillä, pojat kun tykkää niissä nukkua. Oskari ja Armas kävivät vuoronperään kurkkaamassa kopassa, Onnia ylläripylläri ei kyllä näkynyt se raukka kun varmaan luuli joutuvansa itse lähtemään johonkin reissuun. Oskari ja Armas tarkasti myös kaikki näyttelytavarat, että kaikki oli kunnossa.
Lauantai aamulla hiukan ennen kuutta me lähdettiin sitten Oskarin kanssa ajelemaan Pöytyälle päin, kun mentiin Veikon ja Suvin kyydillä. Matka meni mukavasti. Näyttelypaikka oli jotenkin tylsä, omasta mielestä. Oon ennen ollut PIROKin niissä näyttelyissä, jotka on olleet Pirkkahallissa ja toi oli nyt Raholan liikuntakeskuksessa. Sinne ei saanut viedä edes omia tuoleja mukaan joten turhaan olin ottanut retkituolin. Tosin eipä se nyt itseä sen suuremmin rasittanut, kun tuoli tarvi kantaa ainoastaan sisältä autoon, sitten autosta toiseen ja taas takaisin. Ainoastaan jalat vähän alkoi pitkän päivän päätteeksi tunnahtamaan, kun ei oiken tullut koko päivänä istuttua.
Kakkosten kakkosväriryhmällä oli tuomarina Glen Sjöbom. Ruotsalainen tuomari joka taisi ensimmäistä kertaa olla kakkosia arvostelemassa. Ja eipä muuten Sjöbom tykännyt Oskarista ollenkaan. Oskarilla oli korvat vähän liian korkealla ja ehkä hitusen pienet, silmät olivat liika lähellä toisiaan ja ilme ei miellyttänyt, kolmio olisi voinut olla parempi ja profiili suorempi. Turkki oli ihan ookoo, mutta aika lyhyt, kokokin oli ihan ookoo, mutta olisi saanut olla vähän jykevämpi luusto ja mitä vielä :D. Oli kyllä ihan hyväluonteinen kissa, mutta häntä ei miellyttänyt ja koska hän oli kiltillä tuulella saatiin serti. On meillä nyt ennenkin ollut tuomareita, jotka ei ole Oskarin ilmeestä ihan välittänyt, mutta tämä nyt oli ensimmäinen kerta tätä laatua. No ei siinä mitään, oon tosi tyytyväinen että saatiin serti. Loppuajan Oskari sitten löhöilikin häkissään.
Paikan päällä oli muuten myös Taru ja ihanainen Vilja-tyttö! Viljasta Sjöbom onneksi tykkäsi. Kuka nyt ei voisi tykätä. Tyttö oli aivan ihana! Sellainen pieni termiitti joka yritti kovasti tulla häkistään läpi ja riehui minkä jaloista pääsi. Tuli ihan Oskari mieleen, se oli pikkuisena ihan samanlainen riiviö :)
Sunnuntaina Vilja olikin sitten värin paras. Onnea Vilja-vauvalle!
Sitten terveysasioita vähän.
Olin eilen Oskarin kanssa eläinlääkärissä sydänultrassa. Ensin siinä punnittiin Oskarin paino, joka oli viime kerrasta (5,8kg) tippunut vähäsen. Nyt Oskari painoi 5,2 kg. Tuo viimekerran paino onkin viime vuodelta, jolloin Oskari olikin paljon isommassa kunnossa. Eikä Oskari nyttenkään ole mikään liian laiha, on vaan tuo energia kulunut tyttölöitten huuteluun kuin siihen massan keräämiseen. Ehkö se tässä syksyn mittaan saa taas vähän painoa. Sitten iinä myös kuunneltiin vähän sydäntä ja mittailtiin sykettä. Granholmin Sari sitten perustoimien jälkeen ajeli Oskarin kainalosta karvoja, kuitenkin niin ettei se haittaa näytelmiä. Oskari sai Granholmilta kehuja, kun pysyi niin hienosti paikallaan ja oli niin rauhallisesti että saatiin paljon kuvia sydämestä, missä muuten kaikki oli hyvin ja normaalisti. Mukava tietää, että kaikki on kunnossa. Oskari muuten ehti täyttämään tässä kymmenes päivä jo neljä vuotta! Se meni meiltä ihan ohi! Onneksi Oskaria ei kuitenkaan näytä haittaavan, vaikka merkkipäivä unohdettiinkin :D.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti