Huhhuh. Takana raskas, mutta todella mukava näyttelyviikonloppu Turun messukeskuksessa. Lauantaina aamusta heräiltiin kuuden aikoihin ja mun oli tarkoitus Oskarin ja Aatoksen kanssa lähteä tästä seiskan pintaan kohti messaria, mutta kappas kummaa ei se ihan mennytkään niin. Oskari oli onnistunut tekemään jotkut ihmeelliset löysäkakat ja piti pikaiseen pesasta pöksykarvat ennen kuin päästiin lähtemään.
Ehtisin vähän siinä ajomatkalla panikoimaan, että millä ilveellä saan kaikki kamat ja boksit kerralla autosta pelipaikalle, mutta kävipä niin hyvä tuuri, että Veikko kaartoi parkkipaikalle juuri samaan aikaan mitö me. Ja kun Veikolla ei ollut omia kissoja mukana niin vaivasin sitten Veikkoa sen verran, että pääsin yhdellä kertaa autosta halliin. Kiitos Veikolle! Eläinlääkärintarkastuksessa Aatoksesta otettiin pistonäytteenä sienitesti ja siitä tulee sitten jossain kohtaa tieto sähköpostiin. En usko kuitenkaan, että täällä meillä riehuu minkäänlaista sientä. Oskariltahan se testattiin ennen treffejä Unnan kanssa ja testitulokset olivat silloin puhtaat. Kiva kuitenkin saada taas varmistus, varsinkin kun ei tarvitse itse testistäkään mitään maksaa :). Aatos-raasu jännitti ihan hirmupaljon siinä ell:n pöydällä ja kun sitä näytettä harjattiin tassusta niin ystävällisesti Aatos sitten pesaisi eläinlääkärin käden. Oskarilla meni tarkastus ihan rutiinilla.
Elli, joka on Cindyn ja Oskarin lapsen Väinön omistaja, oli ystävällisesti varannut Aatokselle ja Oskarille häkit siitä heidän vierestä, niin ei tarvinnut etsiä kahta vierekkäistä häkkipaikkaakaan siinä aamusta. Aatos ei meinannut millään tahtoa tulla ulos boksista ja lopulta siinä piti sitten irroittaa koko kantokopan katto, että sain Aatoksen sinne näyttelyhäkkiin.
Arvostelut meni kivasti. Molemmat saivat hyvät arvostelut, molemmat pysyivät hyvin venytyksessä ja molemmat pysyi myös pöydällä. Aatoksella ei ollut kilpakumppanina toista urosnuorta, joten Aatos sai automaattisesti sitten EX1:n. Aatoksella oli kuitenkin vastassa Tassu-sisko, joka sitten lähti jatkokarkeloihin värinparhaasta, jonka sitten voittikin. Oskari sai ensimmäisen CAP-sertinsä, ei silläkään ollut kilpailua. Siitä eteenpäin ei sitten mentykkään.
Marjatta Koskenkangas arvioi Aatoksen näin:
TYYPPI: Hieno koko ja lihaskunto. Kaunis jalkojen pituus.
PÄÄ: Hieno kolmio, suora nenä. Profiili katkeaa hieman otsan kohdalla. Vahvahko leuka.
SILMÄT: EX vauva-ilme. EX koko ja sijoittuminen.
KORVAT: EX koko ja muoto. Hienosti sijoittuneet.
TURKKI: EX laatu ja rakenne. EX näyttelykunnossa.
HÄNTÄ: Keskipitkä
KUNTO: EX!
YLEISVAIKUTELMA: EX luonne.
ARVOSTELUTULOS: EX1
Tuomari toivoi häntään vähän lisää pituutta ja no niin, kyllähän Aatoksen häntä saisi olla himpun verran pidempi. Ja otsa olisi saanut olla vähän pyöreämpi (mahdetaankohan se sanoa noin..), mutta taitaa lattapäisyys olla vähän ongelmana useammalla mettiksellä :P
Michael Edström arvioi Oskarin näin (sen mitä nyt taas tuosta lääkärikäsialasta selvän saa..):
TYYPPI: Nice lenght to the body, ... bone structure.
PÄÄ: Nice ready straight profile, a bit low on top, nice chin
SILMÄT: Owl in shape, a bit deep set
KORVAT: A bit high set and could be bigger
TURKKI: Well presented to show! Wooly undercoat (ja sitten lopusta en saa selvää)
HÄNTÄ: Long, nice shape.
KUNTO: In excellent condition.
YLEISVAIKUTELMA: Super sweer character!
ARVOSTELUTULOS: CAP
Oskari oli ilmoitettuna myös siitosluokkaan, koska paikalla oli jälkeläisiä se kolme. Aatoksen ja Tassun lisäksi oli siis Väinö. Lapsukaiset saivat niin hyvät tulokset, että Oskari oli kategorian 2 paras siitosuros ja sai ensimmäisen BIS-pokaalinsa :D. Jee!
Sunnuntaina Aatos sai jäädä kotiin, kun oli lauantai ollut niin jännittävä. Aamulla tarkastin ensimmäisenä Oskarin pöksyt ja hyvältä näytti. No näyttelyssähän se sitten oli päättänyt tehdä jotkut jännät hiekkikseen silloin, kun olin kurkkimassa Sofian cornari-Mörköä. Onneksi kuitenkin on ihania ihmisiä olemassa. Vierustoverina meillä oli siinä ruotsalainen pariskunta, joka joskus on kasvattanut mettiksiä ja joiden eräs kissa löytyy myös Oskarin rekisterikirjasta. Tämä nainen oli ystävällisenä putsannut Oskarin laatikon ja auttoi sitten tarjoamalla talouspaperia ja käsiparin, kun putsasin Oskun pehvan. Hän sanoi, ettei olisi muuten uskaltanut olla niin oma-aloitteinen, mutta kun tiesi että kyseessä oli Suvipäivän kissa niin sitten uskalsi :). Olin todella kiitollinen kyllä avusta.
Mats Askett arvosteli Oskarin sunnuntaina näin:
TYYPPI: Ex length, strong boning, heavy, musceled, high on legs.
PÄÄ: EX triangle, straight nose, need rounder forehead, firm chin.
SILMÄT: EX shape and expression.
KORVAT: Medium size, well set, open base.
TURKKI: EX coarse, glossy quardhair, medium amount of underwool, EX colour
HÄNTÄ; Ex length, bushy
KUNTO: Ex show condition
YLEISVAIKUTELMA: A boy with confidense
ARVOSTELUTULOS: CAP
Niistä tämäkin sanoi, mistä kuului. Korvat saisivat olla isommat ja otsa vähän pyöreämpi. VP meni hienolle ruotsalaiselle kilpakumppanille.
Koska mulla oli tänään vain Oskari, niin olin Suville luvannut esittää myös Tassun. Tassu olikin heti melkein Oskarin perään, joten Suvi oli tuonut Tassun siihen häkeille valmiiksi. Voi että sillä lapsella on muuten tuhat jalkaa, ei meinannut millään venytyksessä pysyä, mutta kun toinen on niin pikkainen niin ei tarvinnut pelätä karkuun pääsemistä. Tassu oli sunnuntainakin VP. Tuomarinparhaan valinnasta tulikin sitten jännä, koska Tassulla oli vastassa siskopuoli Vilja. Hienoja tyttöjä molemmat. Paneeliin meni tänään sitten Vilja ja siellä sai hienosti tasaäänet siperiankissanuoren kanssa, joka sitten lopulta valittiin voittajaksi. Eilinen VP Väinö oli tänään EX2, mutta tytöt pelasivat pisteet kotiin ja Oskari oli tänäänkin paras siitosuros! Kyllä se on tehnyt hienoja lapsia ♥
Arvostelujen ja paneelin välissä kävin otattamassa Oskarilta mykoplasma-testin, kun näyttelyssä oli paikalla Movet ja näytteet sai hieman edullisempaan hintaan. Näytteet otettiin suun sisäpuolelta poskesta, silmästä ja nenästä. Vähän Oskari rimpuloi, mutta hienosti meni kuitenkin näytteen ottaminen. Paneelin jälkeen otettiin vielä vähän yhteiskuvia Cindy-mamman kanssa kun molemmat olivat parhaita siitoskissoja tänään ja sitten vielä pieni perhepotretti Väinön kera.
Huhhuh.
Nyt itse vähän lepuuttelemaan jalkoja :)
5 kommenttia:
Kuulostaa oikein tehokkaalta ja mukavalta kissaviikonlopulta :) Näitä kisatarinoita on kiva lukea, vaikka täytyy tunnustaa että itse olen niistä pihalla kuin lumiukko näin maatiaisten omistajana.
Siinä menee vähintään vuosi, ennen kuin on kokonaan perillä kaikista koukeroista ja kiemuroista :) Pitää itsekkin ihan tunnustaa, että vaikka oonkin viitisen vuotta kissanäyttelyitä harrastellut, niin edelleen olen vähän pihalla toisinaan :D
Onnea onnistuneesta näyttelystä !
Musta ei tohon olisi, koska suuttuisin kun MUN kissoja arvostellaan ;)
Kiitoksia :)
Se auttaa, kun tietää itse omien kissojen hyvät ja huonot puolet ja ei ota koko touhua liian vakavasti :)
Ja niin, tottakai ne omat kissat on siltikin parhaimmat arvostelusta ja tuloksesta viis ;)
Lähetä kommentti