Meillä elettiinkin jo viikon verran ihan normaalia eloa, ilman eristelyitä, hutipisuja ja muita. No mutta eilen illalla me tehtiin vähän ikävämpi löydös takkahuoneen korituolilta: iso lammikollinen veristö virtsaa. Vähänkö tuli paniikki? Vaikka mä taikka Niko kumpikaan ei oltu nähty, ketä sen pisun sinne oli tehnyt, niin tottakai me ajateltiin sen olevan Oskari :/ Ja kun tarkemmin asiaa alkoi miettimään, niin Oskari oli ravannut veskissä vähän tavallista useammin ja pessyt takamustaankin normaalia enemmän. Muuten Oskarin käytös on ollut ihan normaalia, sellaista kun se oli ennen kaikkia kollitteluja ja tulehduksia. Tuli siis vähän yllärinä tuo.
Aamulla soitin heti kahdeksalta eläinlääkäriin ja sain ajan 12:30. Eläinlääkäri oli sama mikä meillä oli silloin tarkastuskäynnilläkin ja se oli siis tietoinen meidän viimeaikaisista käynneistä ilman ,että piti koneelta tarkistaa.
Koska Oskaria on viimeisen kahden kuukauden aikana rauhoiteltu enemmän, kuin kissaa normaalisti koko sen elinaikana niin hän antoi kaksi vaihtoehtoa: koska oireet viittasivat taas tulehdukseen niin Oskari olisi voinut saada antibioottikuurin ilman rauhoitusta tai sitten pelataan varman päälle, rauhoitetaan että saadaan näyte ja osataan varmasti hoitaa oikeaa vaivaa ja samalla sitten nähdään onko kiteet uusiutunut.
Luonnollisesti tahdoin olla varma siitä, mikä oireilun aiheuttaa ja vaikka rauhoittamisessa onkin omat riskinsä, niin päädyin tuohon toiseen vaihtoehtoon. Oskari jäi siis eläinlääkäriasemalle tutkimuksiin ja parin tunnin päästä saatiin hakea kotiin.
Kiteitä ei ollut, Oskari oli ollut röntgenissäkin niiden varalta, mutta ei niistä näkynyt sielläkään merkkejä. Virtsanäytteessä oli sen sijaan verta, proteiineja ja tulehdussoluja. Oskari sai antibioottikuurin ja 10 päivän päästä tulehdus pitäisi olla poissa. Sain myös hoito-ohjeen idiopaattisen kystiitin hoitoon. Nyt toivotaan, että tulehdus saadaan pois ja että se pysyisikin pois ja ettei se ole stressiperäistä, kissat kun on tosi kovia stressaamaan :(. Viime viikkoinen leikkaus oli varmasti stressaava kokemus ja olisi voinut aiheuttaa ton. Oivoi. Nyt Oskari on kuitenkin taas ihan normaali ja taas itsellä vähän toiveikkaampi olo asian suhteen.
Mutta vähän iloisempia asioita. Oskari. Ja Cindyn poika Väinö oli TUROKissa ollut BIS! Onnea Väinölle!
Ja pahoittelut mahdollisista virheistä joita voi normaalia enemmän olla, kirjoitin tämän puhelimella.
Koska Oskaria on viimeisen kahden kuukauden aikana rauhoiteltu enemmän, kuin kissaa normaalisti koko sen elinaikana niin hän antoi kaksi vaihtoehtoa: koska oireet viittasivat taas tulehdukseen niin Oskari olisi voinut saada antibioottikuurin ilman rauhoitusta tai sitten pelataan varman päälle, rauhoitetaan että saadaan näyte ja osataan varmasti hoitaa oikeaa vaivaa ja samalla sitten nähdään onko kiteet uusiutunut.
Luonnollisesti tahdoin olla varma siitä, mikä oireilun aiheuttaa ja vaikka rauhoittamisessa onkin omat riskinsä, niin päädyin tuohon toiseen vaihtoehtoon. Oskari jäi siis eläinlääkäriasemalle tutkimuksiin ja parin tunnin päästä saatiin hakea kotiin.
Kiteitä ei ollut, Oskari oli ollut röntgenissäkin niiden varalta, mutta ei niistä näkynyt sielläkään merkkejä. Virtsanäytteessä oli sen sijaan verta, proteiineja ja tulehdussoluja. Oskari sai antibioottikuurin ja 10 päivän päästä tulehdus pitäisi olla poissa. Sain myös hoito-ohjeen idiopaattisen kystiitin hoitoon. Nyt toivotaan, että tulehdus saadaan pois ja että se pysyisikin pois ja ettei se ole stressiperäistä, kissat kun on tosi kovia stressaamaan :(. Viime viikkoinen leikkaus oli varmasti stressaava kokemus ja olisi voinut aiheuttaa ton. Oivoi. Nyt Oskari on kuitenkin taas ihan normaali ja taas itsellä vähän toiveikkaampi olo asian suhteen.
Mutta vähän iloisempia asioita. Oskari. Ja Cindyn poika Väinö oli TUROKissa ollut BIS! Onnea Väinölle!
Ja pahoittelut mahdollisista virheistä joita voi normaalia enemmän olla, kirjoitin tämän puhelimella.
6 kommenttia:
Voi kurjuus :( Toivottavasti lääke auttaa ja tulehdus saadaan pois ja pysyykin poissa!
Parempaa vointia Oskarille!
Voi isipappaa, toivottavasti pian pääsee viettämään ihan ongelmattomia leppoisia kastraattipäiviä!
Mää ihan luulin, että olisit ollut Turokissa pikkupojan kanssa ja tullut katsomaan lapsukaisia. Ei näkynyt, nyyh!
Antibiootit onneksi on alkaneet puremaan, tai ainakin siltä näyttää, että ehkä tästä nyt pikkuhiljaa..
Taru; Joo mun piti tulla Oskarin ja Aatoksen kanssa, mutta sitten nuo eläinlääkärireissut vei ison siivun näyttelybudjetista :( Ja sitten tajusin ihan liiuka myöhään, että se oli viime viikonloppuna se näyttely ja en sitten päässyt tulemaan, nyyh! Väinö ja Voitto olis ollu ihana kyllä nähdä, mahtaako pojat näytelmöidä vielä uudelleen? Tai no Väinö varmaan ainakin.
Kyllä pojat varmasti käyvät vielä näyttelyissä. Väinö superahkerasti, Topi (Voitto) sitten vähän vähemmän :) Luonteeltaan näyttivät näyttelyhäkeissäkin ihan hupsuOskareilta, tosi hurmaavia!
Ihanaa, ettei ollut viimeinen ja ainoa mahdollisuus :) Hihi, kiva että on Oskarilta periytynyt tuo pöpi-geeni ;)
Lähetä kommentti