Mun mielestä Onnilla on ehkä parhaimman laatuisin turkki, meidän nelikosta. Se ei ole liika pehmeä vaan karhea, tuuhea ja melko tankea. Sellainen, millaiseksi mä metsäkissan turkin itse kuvittelen. Nyt jostain Onni on saanut inspiraation kasvattaakkin turkkiaan, tosi pitkän aikaa Onni viihtyi sellaisessa tosi lyhkäsessä, suoraan pystyyn sojottavassa turkissa näyttäen hämäävän puntilta, mutta sitten tapahtui jotain ja se kasvoi. Vanhoja kuvia kun selaan niin huomaan, ettei tämä turkinkasvatuskeissi ole kuitenkaan sarjassaan ainoa, vaan pari vuotta sitten Onnilla oli myös tosi komea turkki. Ja turkissa komeat täplät, jotka ei ihan oikeuksiinsa yllä olevassa kuvassa pääse.
Onnin turkissa pohjavilla on tosi tiheä. Eli ainakaan Onnilla ei pitäisi kylmä tulla. Miinuspuolena vaan se, että tiheä ja tuuhea karva menee tosi helposti takkuun ja suurena kampaamisen ystävänä Onnin turkkia on tosi vaikea pitää takuttomana. Nyttenkin tuolla takana tuntuu takkuja jotka ei perusvartin kampaamisella kyllä lähde mihinkään. Eilen käytin puoli tuntia siihen, että kampailin Onnin toista kylkeä ja selvitin sieltä yhden takun pois, homman lopetin ennen kuin kissalla meni hermot. Tai no siis, on väärin sanoa että Onni ei tykkää kampaamisesta, Onni ei tykkää takkujen selvittämisestä.
Muutaman kerran oon vakavasti miettinyt, että jos lainaisin Nikon hiustenleikkuukonetta ja parturoisin Onnilta turkin lyhyeksi, mutta vielä en olekkaan tätä suunnitelmaa toteuttanut :D. Luultavasti myös Onni ei tykkäisi ideasta ja sen toteutus olisi varmaan melko mahdottomanlainen, joten pitäkööt nyt turkkinsa ja kestäkööt toistuvat takunselvitysyritykset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti