Kissoilla ei ole lupa mennä keittiön aputasoille ja ne tietää sen. Ainakin sillon kun me ollaan paikalla. Tänään lähdin pojan kanssa vaunuilla käymään apteekissa ja tällänen näky odotti, kun tultiin takaisin. Luonnollisesti, kun pääsin sisälle asti niin Armas oli eteisen oven takana odottamassa, niin luin ei missään kielletyissä paikoissa olisi ikinä ollutkaan.
 |
| Et sä oikeesti näe mua. |
 |
| Joo tässä mä oon ollu koko aika. |
Aatos jäi kauniisti nukkumaan takan viereen, kun me lähdettiin ja ehti sen tunnin aikana ladata energiatasot täyteen ja nyt täällä on ollu melkosta rallia tunnin verran. Koitan saada linkattua pari videota tänne, kunhan vaan keksin ensin että saanko ne ilman piuhaa puhelimesta johonkin vai en.
 |
| No moi, tässä on lämpöstä. |
2 kommenttia:
Miten Aatos osaakin näyttää niin pieneltä ja viattomalta? "Rallannut - minä vai? Mitään ole koskaan tehnyt, äiskä huijaa. Oikeesti!"
Poika on jo niin paljon isomman kissan näköinen! Pusuja paljon pojalle!
Ja toivottavasti isipappakin voi jo paremmin! Paranemisrapsutuksia Oskarille ja toivottavasti tulehdus ei enää pääse uusimaan!
Mun mielestä se näyttää ihan yhtä pieneltä, kun oli sillon kun tuli, mutta ei sitä ite osaa kyllä katsoa :) Ja Aatos on kyllä aina sen näkönen, että; "höö, en ollut mä!"
Lähetä kommentti