sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Heihei pissi-Oskari!

Perjantaina pakkasin Oskarin kahdeksan jälkeen kantokoppaan ja lähdin kiikuttamaan kissaa Vettoriin. Aikaa kun olin varannut, niin se vastaanottotyöntekijä sanoi, että jos ennen puolta kymmentä tuon Oskarin niin ehtii sitten heräämään hyvissä ajoin ennen kahta, kun asema meni poikkeuksellisesti silloin aikasemmin kiinni. Sinne se jäi asemalle ihmeissään sen jälkeen, kun tädit olivat kyselleet minkälainen käsiteltävä Oskari on. Kissaa sain mennä hakemaan siinä puolen päivän paikkeilla ja puoli yhdeltä olin hakemassa Oskua pois.

Oskari oli jo herännyt, mutta kuulemma vielä vähän tokkurainen. Ohjeistukseksi saatiin, että ei saa samana päivänä riehua ja mielellään pitäisi rajoittaa kiipeilymahdollisuuksia, kun ei koordinaatio välttämättä ole kaikkein parhain. Mielellään myös lämpöisessä paikassa olisi hyvä olla. Vettä voi antaa, mutta ruokaa vasta illalla.

Boksissa mua odotteli huopaan kääritty Oskari, joka katsoi silmät suurina ja varmaan tipoista kosteina sieltä takaisin ja oli vähän sen näköinen, että mikä maa ja mikä valuutta. Ja olin yllättnyt leikkauksen hinnasta, olin varautunut vähän suurempaan maksuun, mutta se olikin vaan 102 euroa. No onhan sekin rahaa, mutta oli kuitenkin vähemmän mitä kuvittelin.


Kotiin kun tultiin, niin tein heti ensimmäisenä kylpyhuoneeseen toipumissviitin Oskarille. Laitoin istuinpehmusteita vähän sinne ja vähän tänne, vesikipon lähelle kantokoppaa ja veskin melko lähelle kanssa. Saunapenkin ylle heitin huovan, niin että sen alle tuli pieni luola. Kun päästin Oskarin nulos boksista, niin se otti pari haparoivaa askelta eteenpäin ja muksahti sitten mukkelismakkelis suoraan vesikulhoon pyllylleen, mutta nousi urheasti takaisin ylös ja huppui luokse. Kovasti puski ja kehrösi, pystyssä oleminen oli vähän ongelmallista, mutta kova oli yritys.

Yksi, kaksi, nurin

Jätin Oskarin rauhassa nukkumaan ja toipumaan leikkauskrapulastaan, kun me lähdettiin kauppaan. Kauppareissun eli noin parin tunnin jälkeen Oskarin askel oli jo paljon vakaampi eikä se kellahdellut enää nurin. Hiekkikseen oli käynyt tekemässä pisut ja pari tippaa näkyi hiekkiksen edessäkin, mutta luultavammin tiputtelut oli rauhoittelujen jälkiseurausta, pissavahinkoja kun saattoi leikkauspäivänä tulla.

Mutta koska Oskari oli muuten tosi reipas ja seurankipeä niin  päästin sitten Oskarille seuraa pitämään Onnin ja Aatoksen (Armaalta hei herunut myötätuntoa vaan se oli yllätysyllätys omalla sohvallaan nukkumassa..). Onni ja Aatos oli aluksi ihan ihmeissään, että miksi Oskari on vähän omituinen, mutta pienen ajan päästä kaikki kolme olivat asettanutuneet nukkumaan melko lähekkäin toisiaan. Illemmalla Aatos hetti varovaisuudet metsään ja roikkui normaaliin tapaansa Oskarin hännässä ja sai mennä muualle riehumaan. Onni nukkui Oskarin kanssa kylppärissä yön yli, ettei Oskarin tarvinnut yksinään olla.


Ennen Aatoksen häätämistä ehti Aatos myös häiritsemään Onnin torkkuja ja vaanimaan myös Onnin häntää.


Aamulla Oskari sitten pääsi pitkästä aikaa tänne muualle asuntoon. Viimeinen noin kuukausi kun on rajoittunut pelkästään vierashuoneeseen, pissavahinkojen rajoittamiseksi. Käytös oli muuten senmukaista, ettei tuo olisi missään leikkauksessa ollutkaan. Siinäsitten vedettiin Aatoksen kanssa rallia talon päästä päähän niin, että matot liukui mihin sattui ja tavarat lenteli paikoiltaan. Nyt odotellaan, että haava on kunnolla parantunut ja sitten Oskaria odottaa rasvahännän pesu ja toivottavasti häntä ei rasvoittuisi enää yhtä nopeaan, kun alkaa nuo kollihormonit Oskarista poistumaan.


Tervetuloa takaisin pöpi-Oskari ♥ Sitä pissailevaa machokolliaista ei tule ikävä, vaikka se aikaan sai kahden kauniin tyttösen kanssa yhteensä 9 ihanaa lasta.


11 kommenttia:

Draconian kirjoitti...

Voi Oskari-ihanainen, paljon pusuja täältä lähettää meidän koko tyttöjengi ♥

Mirka | Materialistimutsi kirjoitti...

Ihana postaus ja kisupojat! Onnista tulee aina mieleen meidän edesmennyt Mörri, joka oli ihan samannäköinen. Mörrissä oli myös norskia; ulkonäkö komeine karvakaulureineen ja ne tavatkin oli rodulle ominaisia, mm. pää edellä alas puusta laskeutuminen :) Yleensähän kissat peruuttaa alas puusta, norskit tulee nokka edellä, ainakin kuulemani mukaan. Vaikka eiköhän se ole ihan yksilökohtaista..

Toivottavasti Osku paranee nopeasti ja hyvin :) Meidän Murulla tulehtui takapää kastraation jälkeen - kahden päivän sisällä leikkauksesta 40 astetta kuumetta. Olis henki kyllä lähtenyt ellei oltaisi viety välittömästi, myöhään illalla päivystävälle eläinlääkärille. Aiemmin päivällä kiinnitin huomiota siihen, että Muru nuolee jatkuvasti eli liikaa takapuoltaan, mutta kun kurkkasin hännän alle, kaikki oli ok; ompeleet siistit eikä punaista. Illalla ihmettelin, kun kisua ei näy missään (ei tullut edes iltaruoalle) ja lopulta poitsu löytyi sängyn alta. Alkoi heti hälytyskellot soimaan, kun tajusin että kissa piiloutuu ollessaan kipeä... Noh, se takapuoli oli arvatenkin ihan törkeän näköinen ja kissa itse arka ja silmät uneliaat. Ei kun taxi alle ja eläinpäivystykseen... Muru oli siellä niin aggressiivinen, että lääkärillä oli hitsaushanskat kädessä ja jouduttiin kotonakin pitämään kissaa kopassa n. puoli tuntia, kun yritti heti purra kun meinas avata kopan oven. Saatiin antibiootit ja kauluri ja Muru onneksi parani. Viikossa oli entisellään :) Oli se kyllä kamalaa, kun siellä päivystyksessä Muru vaan hakeutu mun kainaloon ja oli ihan sekava...

Ei ollut tarkoitus pelotella vaan avautua. Ei ikinä sinne Kaarinan eläinlääkäriin enää!! Päivystävä eläinlääkäri ei koskaan ollut nähnyt vastaavaa eli varmaan oli hoitovirhekin, kun noin pahaksi meni alle 12 tunnissa. Pisti eläinlääkäriaseman nimen muistiinkin. Nyt käydään jo ihan muualle ja muiden kollien leikkaukset on menneet hyvin. Siellä Kaarinassa ei ollut edes heräämöä vaan kissa annettiin vielä nukkuvana koppaan?!?!?!

Anteeksi kamala stoori ja avautuminen. Ja mahdolliset kirjoitusvirheet :D

Taru kirjoitti...

Voi toista <3 Nyt teillä sitten koittaa hassutteluvuodet kun ei toisen tarvi enää tylleröitä ajatella :)

Leena kirjoitti...

Voi pientä <3 Mutta kyllä teillä vaan on mitä suloisin kissalauma <3

Katja kirjoitti...

Taru/Draconian: Pusu-terkut välitetty perille :)

Mirka: Näillä ei ole kyllä minkäänlaista itsesuojeluvaistoa tuolta kiipeilypuusta alas tultaessa, varsinkin Aatoksen laskeutumiset on tosi pelottavia. Se varmaan kyllä johtuu siitä, että toinen on vielä niin piän ja ei ihan osaa :P. Nää tulee kyllä kaikki pää edellä alas joka paikasta...

Tuo tulehtuminen vähän itseäkin pelottaa. Varsinkin kun tuolla puolipitkäkarvaisen kissan pyllerössä on vähän reilummin tota karvaa niin on tosi hankalaa kyllä tarkistella sitä haavaa, mutta sen mitä sitä näin niin ihan siistiltä näytti. Ja jos se tulehtuisi pahasti niin varmasti huomaisi kissan käytöksestä, niinkuin Murulla.

Onneksi olitte nopsaan liikkeellä, että sai Muru apua tulehdukseen. En kyllä itekkään menisi toistamiseen samalle lääkärille, josta on huonoja kokemuksia :/ Raision Vettori (Turunkin kyllä) on ollut hyvä, meillä on lähestulkoon aina ollut sama lääkäri niin se tietääkin sitten kaikki jutut mitä noille kissimisseille on tehty :)

Joo kuule, ei mitään :) Mä olen itse kirjotusvirheiden mestari, joten en oo mikään sanomaan jos muilla olisi jotain pikku typoja tekstissä.

Taru: Joo, ihanan stressitöntä arkea niin kissalle itselleen, kuin meille muillekkin :) (Ihan vielä tosin Oskari ei ole tainnut tajuta, ettei tyttelöitä tarvitse ajatella, kun on muutamat serenadit täällä laulanut, mutta ehkä piakkoin tytöt jää vain muistoihin :) )

Leena: Kiitosta :) ♥

Päivi kirjoitti...

Paljon paranemisterveisiä Oskarille myös meidän laumalta! Eiköhän nuo tyttöjen perään laulelut pian unohdu! Meidän Nepolla meni 2 viikkoa, että vihdoin oli täysin kollintuoksut ja -hormonit poistuneet :)
Niin ja tietysti riekku-Aatokselle suukkoja "mummilta" ;)Poika on kasvanut kovasti! <3

Sonja kirjoitti...

Paranemisia Oskarille :)

Mirka | Materialistimutsi kirjoitti...

Eli ei tainnut olla huhupuhetta noi jutut norskien tavasta tulla alas jostain :) ja tosiaan, aika harvinaisia sellaiset pahemmat tulehdukset kastraation jälkeen on niin ei kannata stressata :)

Pitkäkarvaiset kissat on komeita, mutta onhan siinä turkin hoidossa oma työnsä... Meilläkin on kyllä yritetty selvittää niitä takkuja ja aika usein jouduttiin leikkaamaan irti, että se siitä komeudesta sitten, kun näkyi melkein kaljuja läikkiä :D tietenkään ei ei ikinä ihan lyhyeksi leikattu, vaan takku irti, mutta eipä sekään kauhean nätiltä näytä... :D onneksi takut oli usein mahan puolella niin ei näkynyt pahasti. On vaan oma työnsä saada kissa pysymään selällään... Noh, "onneksi" nykyään on lyhytkarvaisia kissoja. Pakko kyllä myöntää, että Mörri on ollut kaikkein komein - olihan se kissaherra Onnin klooni :)

Katja kirjoitti...

Päivi: Oskari on oikein iloinen terveisistä ja kiittelee isolla MÄY:llä :) Aa, sitä aikaa odotellessa, etttä kolliaromit katoaa ja mouruamiset myös.. Paitsi että Aatos täällä välillä jotain laulelee :D Ihan oikein ihmetyttää miten niin pienestä voi lähteä niin miesmäinen ääni.. Ja samaa sanoi mun vanhemmat kun kävivät eilen, että Aatos on kasvanut. Oma silmä ei sitä kuitenkaan näe samalla tavalla. Ja Aatos lähettää pusuja takaisin.

Sonja: Kiitoksia :)

Mirka: Joo kieltämättä mä nyt aloin oikein hulluna tarkkailemaan, että kuinka usein pylleröpesuja tehdään, mutta ihan normaalimääräseltä tuo vaikuttaa :).

Mä en voi kuvitellakkaan miten paljon työtä on vaikka jossain persialaiskissassa, jolla karvaa on varmaan viisi kertaa enemmän O.O Näissä on kyllä ihan tarpeeksi tekemistä ja varsinkin kun näyttelykuntoon laitetaan niin kyllä siinä saa ajan kulumaan :P
(Ja juu, kyllä itsekkin on joskus pahimpana karvanlähtöaikana joutunut saksiin turvautumaan, Oskarin turkista valkoinen kun tuppaa vanuttumaan ellei sitä koko ajan kampaa :S hyi muata!)

Maria kirjoitti...

Mukavaa, kun kollintuoksu häviää pikkuhiljaa, kaunis on kisuli!

Maria kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.