Videokuvaa pariskunnasta.

 

Ääni ei nyt tässä ole paras mahdollinen, jää alusta kokonaan kuulematta Oskarin kehräykset ja Cindyn jutustelut voi kuulla juuri ja juuri. Tuollaista oli eilen, yhtä isoa pusua ja halia koko päivä.

Oskarin ja Cindyn maanantai kuvina.

Vähän oli hankalaa, kun neiti oli puoliksi kaapin alla sekä kyljellään.

Ei korkeanpaikankammo ainakaan vaivaa.

Sitten ihmetellään pyykinpesukonetta.

Halailua 1.

Halailua 2.

Ruokaa syödään samasta kupista samaan aikaan ja toista ei päästetä silmistä ollenkaan. Lähinnä Oskari seuraa Cindyn perässä. Pariskunta keskustelee keskenään melkein taukoamatta; jos toinen sanoo bäy niin toinen sanoo purr-rur ja sama toisin päin. Ja loppuun vielä kuva Oskarin sotavammasta, joka on siis erittäin suuri :D

Sotavamma: nenänvarressa tuo pienenpieni punainen piste.

Treffien aika.

Mysteerityttö on nyt oleillut täällä meillä jo reilun viikon. Ollaan tässä kaikki odoteltu, koska Cindy-neito on sopivalla tuulella tavatakseen kovasti laulelevan Oskarin. On kyllä kasvattanut hermoja, sillä nuo Oskarin serenadit ei muutaman kerran jälkeen ole jaksanut enää meitä ihmisiä viihdyyttää, vaan ollaan kaivattu lähinnä jotain tulppia korviin. Siltä näytti kyllä Cindykin viikko sitten maanantaina.

Olisiko se hiljaa välillä?

Toinen oli kaivautunut tyynyjen alle piiloon ja taisi arvostaa Oskarin rakkauslauluja yhtä paljon, kuin mekin. No kyllä ne laulelut sitten jotain tulosta toivat viikonmittaa. Toki vähän yritin nopeuttaa kiinnostumisprosessia vaihtelemalla kissojen paikkoja; Oskari vietti välillä tovin Cindyn huoneessa ja Cindy sitten taas vietti aikaa kylpyhuoneessa, missä Oskari pääsääntöisesti oli. Ja heräsi se kiinnostus sitten! Perjantai-illalla mietittiin, että Cindy käyttäytyy jotenkin erilailla. Neiti hakeutui Nikon luokse koko ajan rahnutettavaksi, piti pientä kurinointia, puski päällään lattiaa ja keinui maassa. Tarulta sitten kyselin ja sieltä tuli asialle varmistus. Oltiin jee!

Aluksi ajateltiin pitää pariskunta erossa vielä muutaman päivän ajan, että on hetket sitten oikein otolliset. No Cindy itse oli erimieltä lauantaina ja murtautui sitten kylpyhuoneeseen. Oltiin onneksi kotona ja päästiin nappaamaan neiti kyytiin, ennen kuin Oskari ehti toipua hämmennyksestä. Mysteerityttö ei ollut sitten enää mysteerityttö. Ja arvatkaas sitten mitkä mourunnat alkoi, kun neiti kävi näyttäytymässä, mutta katosi sitten taas oven taakse...

Sunnuntaina sitten pienen briiffauksen jälkeen päästettiin pariskunta sitten tapaamaan toisiaan, vihdoin. Kuvasato on jäänyt aika suppeaksi (pariskunta onnistuu hakeutumaan sellaisiin nurkkiin ja paikkoihin, mihin kuvaaja ei oikein hyvin yllä tai joissa kuvista tulee erittäin huonolaatuisia... Arvostavat ilmeisesti omaa rauhaa..).

 

Oskari ei ole päästänyt Cindyä hetkeksikään silmistään. Eikä Osku ole myöskään sotahaavoilta välttynyt, Cindy onnistui jossain kohtaa läpsäyttämään Oskaria nenulle, johon tuli sitten pienen pieni haava (Oskari ei antanut ottaa kuvaa tästä naarmusta, otti kai tunnon päälle tuo turpakeikka). Pieni vastoinkäyminen ei kuitenkaan ole lannistanut Oskaria. Eilen illalla sitten joskus kahdeksan maissa kuultiin ja vahingossa jopa nähtiin täysin onnistunut suoritus :) Olin kyllä ylpeä pikkumiehestä ♥.

Yö tosin oli aika jännä. Heräsin kaksi kertaa kamalaan huutoon ja kun en heti hoksannut, että mistä se johtuu niin ehdin säikähtämään tosi pahasti :D

Koitan tässä kameran kanssa olla kytiksellä, jos jotain herkkiä ja hempeitä kuvia vaikka irtoisi. Jos pariskunta pääsisi vaikka eroon kamerakammosta.

Mysteerityttö

Kovasti Oskari laulelee täällä, mutta menee noi serenadit ihan kuuroille korville. Lauantaina Turun näyttelypäivän päätteeksi Taru tuli meille ja hänellä oli mukanaan tyttöjä kaksin kappalein. Taru ja tytöt majoittuivat tuonne oven taakse ja Oskari ahkerasti kävi laulelemassa siellä. Tytöistä vain toinen jäi tänne meidän kanssa, kun Taru lähti Kiaran kanssa sunnuntaiaamulla. Oskarille tuo oven takana oleva tyttö on yksi pienisuuri mysteeri, mutta meille muille ei :) Oven takana majailee siis Cindy. Oskari majoittui itse kylpyhuoneeseen, kun täällä ei ketään saa muuten nukuttua, jos Osku pääsee vapaasti laulelemaan tuonne oven taakse aina silloin, kun mieli tekee. Vuorotellen ollaan nyt päästetty kissoja muualle asuntoon jolkuttamaan. Katsotaan miten tämä tästä alkaa kehittymään sitten, kun Cindy alkaa olemaan halukas tapamaan Oskarin ihan kasvotusten. Nyt tällä hetkellä laulelut saavat vielä murisevan vastaanoton :D

Tänä viikonloppuna oli kanssa tuo TUROKin näyttely. Kissaa itselläni siellä nyt ei ollut, mutta pitihän siellä silti käydä. Otin kamerankin mukaan, että jos vaikka olisin kuvaillut siellä jotain. Lauantailta unohdin kuvailut kyllä kokonaan, kun siinä tuli juteltua kissaihmisten kanssa. Sunnuntailta nappasin sitten muutaman kuvan. Lähinnä tuttujen kissoista ja harjoittelumielellä.

Draconian Crystal Gazing

IC Excelsior de Lailoken

SP&EC Suvipäivän Igor

Kamalan montaa kuvaa ei saaliiksi kuitenkaan tullut, vaikka niitä jonkunverran näpsisinkin. Muutama kuva lisää löytyy kissoja-albumista.

Daameille

 

Oskari lähettelee silmäniskuja kaikille ihanille neideille ja rouville ;) (kyllä, ihan ensimmäinen giff-animaatiokuva jonka olen ikinä tehnyt). Oskari lepäilee nyt ja kerää voimia viikonloppua ja ensi viikkoa varten, kun pitää laittaa taas hurmausvaihde silmään. Isot pojat lähtivät mummulaan, etteivät ole tiellä. Varmaan kaikki arvaa siis, mitä täällä tulee viikon sisällä tapahtumaan :).

Lepopaikan haltuunotto

Tässä oli Armaan taidonnäyte siitä, jos on malttamaton eikä jaksa odottaa vuoroaan. On ilmeisen tehokas keino kyllä saada mieluisin torkkusohva omaan käyttöön.

Känkkäränkkä.

Viime kirjoituksessa Oskari nukkui pöhkösti pylly pystyssä, joten nyt on Onnin vuoro esitellä yksi nukkuma-asento. Onni löhöilee aika useasti kiipeilypuussa pitkin pituuttaan ja harvemmin näin leviänä muualla makoileekaan.  Kuvasta voi myös päätellä, ettei sohvakaan aiheuttanut sitten mitään ongelmia :). Hyvä niin.

Vanhassa asunnossa kissoilla oli melko vapaa pääsy kaikille tasoille. No paitsi työtasoille, jolta silloin tällöin pojat löydettiin nukkumasta, normaalisti hyvin turvallisesti lieden päältä... Keittiönpöydällä pojat sai olla, koska siitä pääsi tähystämään ulos ikkunasta kaikkea, mitä pihalla ja lähipuissa näkyi. Täällä uudessa asunnossa nyt päätettiin, että keittiönpöytä on nyt kissoilta kiellettyä aluetta - pöytä ei sijaitse sellaisessa paikassa, että poikien siihen päälle pitäisi päästä. Seinää reunustavat työtasot sitten taas ovat vähän niin ja näin. Mutta koska niiltä näkee ulos ikkunasta ja viereiseen puuhun, missä majailee kaikenlaisia tirppapaisteja niin ehkä pojat saavat sitten tasolla vierailla silloin, kun siinä ei itse tarvitse mitään tehdä. Sen sijaan saareke on taas ehdoton ei. Silti ennen komentamista nappasin Onnista muutaman kuvan :D No ei noi pojat mua muutenkaan kovin kummoisesti tottele, ainakaan samalla tavalla kuin Nikoa.. Tosin oiskohan tässä yksi syy siihen, että ensisijaisesti komentamisen sijaan keskityn johonkin muuhun ja vasta sitten häädän kissat alas tai pois paikoista, joihin ei saa mennä..

Komentamisesta puheenollen. Meillä Armas on ehdottomasti se kaikkein hankalin tapaus. Armaalla tuntuu olevan jonkinlainen kiukuttelukiintiö per päivä. Ja yleensä nämä kiukuttelut pitää hoitaa sitten silloin, kun oon yksin kotona. Nikon seurassahan Armas ei hirvittävästi kiukuttele. Armaan kanssa sovelletaan jäähy-tekniikkaa. Eli siis jos Armas kiukuttelee ja tekee toistuvasti jotain mikä ei ole ookoo, niin sitten pitää mennä nurkkaan :D

Vein siis Armaan tänään nurkkaan, kun se toistuvasti teki jotain mitä ei olisi saanut. No mun kanssahan on niin, että Armas pysyy tuossa nurkassa tasan tarkkaan niin kauan, että käännän selkäni ja kävelen pari askelta poispäin. Muutaman kerran sain hakea kissan takaisin nurkkaan, ennen kuin se pysyi siellä sen puoli minuuttia. 

Ja senkin ajan Armas käytti sitten siihen, että alkoi pureskelemaan tuota työlamppua. Ihana kauhukakara ♥. Onni ja Oskari sitten taas ovat yleisesti ottaen tosi kilttejä ja harvemmin tekevät mitään, mitä ei saisi. Ja jos joskus nyt sattuvat olemaan jossain väärässä paikassa, niin yleensä pelkkä 'Ei'- tai 'Pois'-käskyt riittävät. 

Mitenkäs muilla kissimissit tottelevat vai onko kenelläkään muulla käytössä minkäänlaisia sääntöjä omille maukuliineille?

Kotiutumiskuulumisia ja vähän muutakin

(Aloittelin kirjoittamaan tätä jo lauantaina, mutta flunssa iski sitten ja sain sitten viimeisteltyä tämän vasta tänään :) )

Heipparallaa! On tässä nyt pitänyt viikon mittaan päivittää tätä, mutta jotenkin muut hommat on syrjäyttäneet päivittelemisen. Mutta jos nyt tässä olisi pieni hetki aikaa, kun ei mua juuri tarvita tuolla lampun laittamisessa :)

Pojat haettiin siis kotiin lauantaina, vihdoin ja viimein monen kuukauden jälkeen. Yllättävän hyvin maukulat tänne sopeutuivat, mitä nyt Armas oli ainoa, joka vähän ujosteli alkuun. Onni ja Oskari olivat heti ihan normaaleita, ruoka maistui ja mitään ei erityisemmin aristeltu. Armaalla kesti parisen tuntia, ennen kuin kulku oli kutakuinkin normaalia, eikä sellaista maha maata vasten viistävää.  Armas vietti kanssa kantokopan turvissa aikaa alkuillan, mutta loppuillasta sitten uskaltautui sieltä tekemään tutkimusmatkaa. Meillähän on täällä tosi paljon vanhoja huonekaluja, joissa varmasti on tuttuja tuoksuja, mikä luultavasti osaltaan helpotti sitten poikien kotiutumista. Arveltiin kuitenkin, että ehkä täällä sitten tuoksui Nikon porukoiden kissan hajut, jotka sitten vähän Armasta jännitti.

Samalla sitten testattiin, että mitä pojat sanovat tuohon meidän kolmen istuttavaan sohvaan. Kun tuo edellinen kissa-asukas viimeisenä iltanaan meni ja kusaisi sohvalle sillä aikaa, kun olin itse kaupassa niin, että ne pissat sitten olivat mukavasti imeytyneet sinne istuintyynyjen väliseen kankaaseen. Olin ite aikas järkyttynyt tästä tapauksesta, sillä nuo omat pojat kun ei koskaan ole pissineet muualle, kuin laatikkoon. Vaikka täällä on sentään yksi toimiva kollikin. Blondi sellainen, mutta kolli kuitenkin. Ei se hätä olisi ollut millanenkaan, jos kyseessä olisi ollut sellainen sohva mistä olisi noi tyynyt saanot irti, mutta kun noi on kiinni sohvassa :/ Nahkasohva on muuten helppo pitää puhtaana, mutta kun se kissanpissa oli mennyt valumaan sinne tyynyjen väliin ja imeytynyt sitten sinne sisuksiin.

Otti vähän päähän.

Niko toi sitten perjantaina töistä tullessaan mukanaan Pissi pois-ainetta, jolla sitten käsiteltiin koko sohva.

 

Yllä siis kuva sohvasta, johon viriteltiin oikein hienot systeemit, että saatiin se kuivattua ja tuuletettua. No mun mielestä se haju ei ollu aamuun mennessä sieltä lähtenyt pois. Sohva haisi sekä tolle aineelle, että kissanpissalle, mutta enemmän ehkä ensimmäiseltä. Heitettiin vielä uudet käsittelyt sen päälle ja ajateltiin, että no katsotaan illalla sitten mitä pojat sanoo. 

No, poikiahan sitten kiinnosti toi sohva tosi paljon. Kiinnostus oli itseasiassa niin valtava, että päätettiin siirtää koko sohva toiseen huoneeseen turvaan, ettei vaan nyt käy mitään vahinkoa kenellekkään ja odottamaan sitten taas uutta käsittelyä. Tuolla huoneessa toi sohva nyt on edelleen, ollaan pitkin viikkoa sitä hinkattu ja hangattu ja nyt sitten kokeillaan jos huomenna se tohon esille raahataan, että mitä tapahtuu. Toivotaan nyt ettei kukaan siihen mitään enää lorauttele ja saataisiin sitten isompi sohva takaisin käyttöön.

Tämän kuluneen viikon aikana ollaan kanssa todettu, ettei meillä ole käyttöä ainakaan vahtikoiralle :D Armas ekana iltana istui keittiön tasolla ja tuijotteli ikkunasta ulos. Tosta keittiön ikkunasta näkyy tuollainen pieni tuulimylly ja aina kun sen pyörähti niin Armas murahti :D Myös maanantai-iltana Armas murisi, kun Niko tuli urheiluista kotiin ja löi auton ovia ulkona kiinni. Kaikki uudet äänet ja jutut taitaa olla vähän jännittäviä.

Kaikki on mennyt muuten aika normaalisti, arkeen ollaan palauduttu aika nopsaan. Ikäväkyllä myös kissat (tai ainakin Armas) on palannut normaaleihin arkirutiineihinsa, nimittäin aamuyöllisiin serenaadeihin ja oven hakkailu-esityksiin makkarin oven takana. Nämä oli ehtinyt ihan kiitettävästi jo unohtamaan tämän erossaolon aikana.

Ai niin. Tuossa parisen viikkoa sitten sain isältä puhelun, että Oskarilla on karvaton läikkä tuolla niskassa. No kiiruusti sitten silloin ajelin mummolaan katsastamaan, että mitä ihmettä. Ja kamalan iso kalju läikkä se olikin! Iho oli ihan punainen ja siinä näytti muutenkin olevan jotain raapimisesta aiheutunutta rupea. Viime viikolla meillä olikin sitten eläinlääkärille aika, ihan muiden asioiden takia, mutta pääsin näyttämään sitten sitä jälkeä. Oli jo ehtinyt se läikkä vähän parantumaan. Ei iho punoittanut ja karvat oli alkaneet kasvamaan takaisin. Eläinlääkäri sanoi sen näyttävän ihottumalta, joka aika yleisesti tulee kissoille jostain epäsopivasta ruuasta. Ja keksinpä sitten, että oma isäni oli käynyt ostamassa pojille erilaista kuivamuonaa (vaikkakin samalta merkiltä), joka sitten oli aiheuttanut tuon allergisen kutinan ja karvanlähdön. Ruoassa ei tarvitse kuulemma olla, kuin yksi erilainen valkuaisaine, joka voi tuon reaktion aiheuttaa. Karva lähtee nopsaan (yleensä rinnasta tai niskasta), iho punoittaa ja kutiaa.

 

Tuolta se läikkä näytti silloin, kun mentiin lääkärillä käymään. Ei kuulemma ollut edes pahankaan näköinen, vaan näytti tosi hyvältä. Sain sitten hoito-ohjeeksi laittaa tuohon alueelle kutinan lieventämiseksi ja paranemisen nopeuttamiseksi 1% kortisonivoidetta. Kuvaa ei ole tuosta niskan laikusta nyt tällä hetkellä, mutta hyvin se on parantunut. Ja tosi nopeasti. On kauttaaltaan täynnä jo karvaa. Erottuuhan se vielä tietty, kun uusi karva on paljon lyhyempää, mutta muuten se on melkein jo unohdettu :). Nämä tämmöiset allergiset reaktiot onkin nopeita parantumaan.

Eläinlääkärissähän käytiin Oskun kanssa, kun piti selvittää nuo Fiv ja Felv-asiat. Molempien testien tulos oli negatiivinen. Otettiin samalla myös sienitesti, jonka tulosta vielä tässä ootellaan. Oskari sanoi verikokeen aikana kaksi kertaa 'bäy', mutta muuten oli taas tosi mallikkaasti siinä pöydällä. En kyllä ikinä uskaltaisi Armaan tai Onnin kanssa mennä verikoetta ottamaan, kun ne saisi varmaan ihan kauheat hepulipepulit.

Näitä testejähän käytiin ottamassa siis siksi, että tuossa noin parin viikon päästä (suurinpiirtein) meille tulee tänne kyläilemään tyttöystävä. Kirjoitellaan siitä sitten lisää myöhemmin :)

Ja koska tälläistä viikko sitten aloitettua tekstiä on tosi typerä jatkaa, niin lisään sitten vaan kuvia ja palaillaan asiaan taas jonkun uuden kirjoituksen kanssa. Tästä nyt tuli vähän tällänen sekametelisoppa, mutta oli paljon kaikkea ja varmaan puolet unohtui, mistä piti kirjoittaa :D

Mutta niitä kuvia:

Armas makoilee mielellään työhuoneessa tutussa paikassa hyllyn päällä.

Kaiuttimen päältä näkee hyvin ikkunasta ulos olkkarin puolella.

Takkahuoneessa ulos voi tiirailla tason päältä. Yksi niistä pöytätasoista, joissa pojat saavat ihan luvallisesti olla.

Pullero.

Oskari sohvalla tosi miellyttävänoloisessa asennossa..