Tervetuloa syksy

Itse ainakin olen ollu iloinen viime päivien sateista, jotka ovat viilentäneet ilmaa mukavasti. Vähän viileämpi ilma on mukavampi myös kissoille, jotka ehkä jaksavat tehdä nukkumisen ja syömisen lisäksi jotain muutakin. Onni nyt tykkää kääriytyä huopiin ja peittoihin oli sitten lämpöä tai ei, mutta kohta pian aletaan me omistajatkin ymmärtämään pörrökissan halua päästä lämpöisten peitteiden alle :) Yleensä Onnista ei näy, kuin ehkä hännänpää, mutta nyt kuvan ajaksi Onni suostui poseeraamaan hiukan.

Onni viihtyy kyllä parvekkeellakin, kuten myös Armas ja Onni. Nyt voi lasitetun parvekkeen oveakin pitää huoletta auki, ilman että asunto itsessään imisi lämmintä ilmaa sisään ja seiniin.

Oskari nauttii suorasta auringonpaisteesta.

Armas pysyttelee mieluummin varjossa.

 Oskari on alkanut laulelemaan yhä enemmän, parvekkeelta kuuluu vähän väliä kurinaa ja mouruntaa - silloin siis kun Oskari ei nuku..Tyttöystävä-Saagallakaan ei ole takajalat alkaneet vielä vipattamaan, joten odottelemme edelleen kihlajaisia. Oskari mistään tietämättä :D

Ja kamalasti kaikki kolme ravaavat sinne sun tänne. Kauhealla vauhdilla parvekkeelle ja sieltä taas yhtä hirmuista vauhtia takaisin keittiöön tai eteiseen.

Muutettiin vähän kissojen ruokailuaikoja, kun päiväruoka ei tuntunut maistuvan kenellekkään. Aina jäi kippoihin märkäruokaa yli puolet. Koska alkoi ruoan haaskaaminen harmittamaan, päätettiin siirtää märkäruoan antamista myöhemmäksi, melkeinpä iltaan. Kissat eivät ole edes tuntuneet kaipaavan päivällä ruokaa ja syövät iltaisin sitten kaiken mitä kippoon laitetaan. Tämän takia tietenkin yöksi laitettavien raksujen määrää ollaan pyritty hieman vähentämään, kun kerta pojat ruokitaan kahteen kertaan melko pienen ajan sisällä. Luultavasti kuitenkin nuo kesän helteet ovat olleet pääsyyllisenä ruokailuhaluttomuuteen. Ehkä tässä nyt ilmojen hissukseen viilentyessä voi alkaa aikaistamaan ruokailua, jos märkäruoka alkaisi maistumaan.

Ja en ehtinyt vielä zooplussasta mitään tilaamaan, ajattelin ajoittaa tilauksen niin, että tilaisin sitten samalla pojille ruokaa.

Kävin tiistaina myös kuvailemassa cornish rexejä kasvattavan ystäväni pentuja. Ne oli pieniä, eikä ne pysyneet paikalla hetkeäkään. Olisin voinut vaikka laittaa yhden laukkuun ja tuoda kotiin, mutta luultavasti omat pojat olisivat syöneet sellaisen pienen rääpäleen. Pennut olivat noin 12-viikkoisia ja niillä oli painoa noin kilon verran per pentu. Melko pieniä siis.

Muistaakseni Oskari painoi ainakin tuplasti tuon ikäisenä. Tosin Oskari on ollut aina melko isokokoinen ja ehkä rexejä ja norskeja ei nyt ihan voi koonsa puolesta vertailla toisiinsa :D

Tässä kansiossa muutamia kuvia kyseisistä pennuista.

Mikä se on?

Kaveri oli kylässä puolivuotiaan poikansa kanssa. Ensimmäinen kerta, kun kissat näkivät mini-ihmisen. Itseä vähän jännitti, että syökö pojat Jeren vai jyräävätkö ne pienen ihmisen alleen. Aika varovaisesti kissat kuitenkin olivat. Vähän pieni-ihminen kiinnosti, mutta kovin lähelle ei yksikään kyllä uskaltautunut.

Mikä se on?

Miksi se möyrii lähemmäs?

Kummallisia kapistuksiakin sillä oli mukana.

Mitä sille syötetään? Jotain herkkuako?

Paksu-Armas

Jotenkin kuvittelin, että kun ollaan kissojen kanssa mökillä ja kun ne saavat juoksennella siellä ulkosalla, että sillä olisi ollut jotain - hmm - myönteistä vaikutusta painoon. No eipä juurikaan.. Armas on lihonnut, vaikka mielestäni se tuon parin kuukauden aikana liikkui ihan kiitettävästi ulkona, kiipeili puihin ja sai jotain pikku hepuleita välillä. Niko vaan huomautti, silloin kun tultiin kotiin, että Armaan boxi painaa melko paljon enemmän, kuin mökille mentäessä.

No piti sitten kissat punnata.

Painot

Armas: 6.5

Onni: 5.3

Oskari: 5.8

Viimeksi olen punnannut kissat 11. maaliskuuta 2010. Armas on siitä lihonnut puolikkaan kilon, kuten Onnikin. Ja Oskari taasen on tiputtanut painoa 300 grammaa. Oskari punnittiin siis silloin sydänultrauksen yhteydessä, Armas heti kun tultiin koko konkkaronkka mökiltä kotiin (noin kaksi viikkoa sitten) ja Onnin punnasin nytten, kun en muistanut mitä se silloin pari viikkoa sitten painoi.

Ok, ehkä erimalliseen ja kokoiseen ruokakippoon saattoi tipahtaa vähän enemmän papanoita, mitä kotona. Ja kotona Niko normaalisti hoitaa kissojen ruokinnan, kun Niko on paljon tiukempi noiden annosten suhteen mitä itse olen. Nyt olisi kuitenkin erityisen tärkeää saada Armaan paino hieman tippumaan.

Onko jollakulla jotain kokemuksia kissan painonhallinnasta? Sen tiedän itsekkin, että nopeasti paino ei saa alkaa lähtemään, vaan sen on tapahduttava pikkuhiljaa. Kannattaisiko alkaa lisäämään lihan määrää ja vähentämään kuivamuonapipanoita?

Ajattelin, jos zooplussasta tilaisin tälläisen lelun,ja siirtäisin kuivaruokaruokinnan vielä hiukan haasteellisemmaksi, kuin mitä se nyt on. Tuota Mindyn blogia kun lueskelin, niin hoksasin, että tuo meidän kuivaruokakippo taitaa myöskin olla eräänlainen aktivointilauta, paitsi että ei niin monipuolinen vain.

Onnin paino on ihan hyvä, luulisin että ihan normaalipainon luokkaa. Ja Oskari.. No, se nyt on taas laihtunut, kun on kevät ja odotellaan tyttöystävää. Menee se energia laulelemiseen eikä lihaksiston kasvatukseen.

Kissat kotiutuivat ihan hyvin mökkeilyn jälkeen taasen kaupunkiin. Oltiin varauduttu joihinkin masennuspuuskiin, kun pojat eivät enää pääsekkään jolkottamaan ulkona, mutta ei. Täällä ollaan kuin ennenkin. Olen itse taas alkanut katselemaan kissaliiton sivuilta tulevia näyttelyitä. Ilmeisesti syksyn maailmanvoittaja-näyttely jää väliin, kun on kuulemma kaikenlaisia auto-ongelmia ja sitten muutama muu matkapaketti on myöskin peruuntunut. Toisaaltaan ihan hyvä, sillä oma rahatilanteeni on tällä hetkellä niin tiukka, ettei se oikeastaan sallisi edes tuollaista yli 400 euron reissua.

Oskarin tosin ilmoitan näyttelyyn vasta syksyllä. Tuossa olisi tuo PIROKin näyttely, mutta luulen, että se jätetään vielä väliin.

Mikä pisti/puri?

Käytiin tuossa pari-kolme tuntia sitten Nikon kanssa kaupassa ja kun oltiin ostokset kaappeihin saatu alettiin reeraamaan ruokaa. Niko sitten kysyi yhtäkkiä, että mikä Onnilla on naamassa. Menin katsomaan ja meinasi itku päästä. Onnin naaman koko vasenpuolisko oli ihan turvonnut ja samoin leukakin hieman. Niko tutki kissan pään läpikotaisin, Onni ei aristanut ollenkaan eikä löytynyt mitään. Itse soitin samantien Suville - elikkä Onnin ja Oskarin kasvattajalle - ja kyselin, että mitä pitää tehdä, voinko antaa kyytabletin, kun en tiedä mikä on purrut tai pistänyt. Ajateltiin, että luultavammin ampiainen, mutta voisi käärmekkin olla mahdollinen.. Suvi käski soittamaan eläinlääkäripäivystykseen, että siellä osaavat sitten neuvoa mitä pitää tehdä ja voiko antaa kyytabletin vai ei.

Ensin soitin Turkuun. En oikein tiedä ymmärsikö tyttö luurin toisessa päässä mitä tarkoitin, kun koitin selittää mitä luultavasti oli tapahtunut. Epäiltiin Nikon kanssa siis, että olisi ampiainen pistänyt, mutta vastannut tyttö oli sitä mieltä, että ampiaisen pisto ei turpoa, että kyseessä oli varmaan kyy ja käski tulla paikan päälle, että saadaan laitettua kissa tiputukseen. Siinä mieleeni sitten tuli, että olipas typerä soittaa Turun eläinlääkäripäivystykseen, kun ollaan itse 170 kilometrin päässä mökillä ja kyselin onko jotain, mitä voisin nyt tehdä itse, kun kissa tuntui olevan muuten kaikinpuolin kunnossa. Sain sitten luvan antaa sen puolikkaan tabletin ja käskivät vielä juottamaan paljon vettä, jos sattuisi se kyy olemaan.

Olin sitten jo ihan paniikissa ja yritin löytää pipettiä tai jotain jolla saisi kissaa juotettua ja samalla hain kyypakkauksen. Anna sitten tabletti kissalle, jolle on mahdotonta antaa minkäänlaista pilleriä muutenkaan.. Pienen taistelun jälkeen saatiin Nikon kanssa syötettyä Onnille kahteen osaan laitettu puolikas kyytabletti. Päätin vielä varmuuden vuoksi soittaa eläinlääkärille tässä lähistöllä, kun sain googletettua jonkun numeron. Inkoon eläinlääkäri oli oikein mukava ja kun olin saanut selitettyä meidän ongelmamme ja mitä olimme sille jo tehneet, oli tämä eläinlääkäri sitä mieltä, että se riittäisi. Kysyin vielä, että erottaako mitenkään sen, onko kyseessä käärmeenpurema vai ampiaisenpisto.

Ilmeisesti eroja on muutama.

Käärmeenpurema on kova ja yleensä kissa aristaa sitä todella paljon ja puremakohta paisuaa kuulemma hirvittävän paljon. Onni ei aristanut ollenkaan vaikka me koskettiin ja lääpittiin sitä paisunutta kohtaa, eikä se ollut mitenkään kovakaan. Totta kai se näyttää vaan hurjalta, kun poski ja leuka turpoaa.

Ja sitten käärmeenpurema potilas tulee kuulemma todella kipeäksi. Onni nyt nukkuu, mutta niin nukkuu Armas ja Oskarikin. Eipä pojat täällä mökissä sisällä yleensä muuta teekkään, kuin nuku, joten se ei poikkea normaalista ollenkaan.

Onni käyttäytyy ihan normaalisti, on vain häijyn näköinen.  Kun Armas tuli sisälle, se meni takan päälle ja pesi hetken aikaa Onnin päätä. En saanut nyt tästä hoivaushetkestä kuvaa ollenkaan, kun Armas kääntyi katsomaan muualle heti, kun otin kameran.

Taisi tässäkin taas säikähtää itse paljon enemmän, kuin kissa.

Onni käy välillä oven takana maukumassa, josko se saisi mennä jo ulos, mutta Onni saa nyt luvan olla sisällä niin kauan, että turvotus laskee.

Ja muuten, heti viimekertaisen kirjoituksen jälkeen Onni toi sisälle sisiliskon ja kun sisilisko oli vapautettu takaisin luontoon seurasi perästä elävä hiiri, myöskin Onnin tuomana. Ja Oskari käväisi eilen uimassa tai tipahti mereen, ei oikein tiedetä, kun ei tapahtumaa taaskaan päästy todistamaan.

Mutta huh mikä päivä. Toivottavasti tuo naaman turvotus nyt laskisi mahdollisimman nopeasti, että voisi rentoutua itsekkin.

PS. Ainiin, iskä soitti vielä kolmannelle eläinlääkärille, joka on jossain täällä päin ja se kolmas oli ollut tuon toisen kanssa samaa mieltä siitä, että jos sai annettua tuon tabletin, niin se on hyvä. Tarkkailee vaan, että mitä tapahtuu. Ja vielä kerran voin todeta, että turvotusta lukuunottamatta Onni on ihan normaali. Että ei kai tässä mitään hätää nyt taida olla.

Testituloksia

Mökkeily on sujunut rauhallisesti sitten viimeisen päivityksen. Ketään ei ole tippunut mereen tai pyydystänyt mitään kärpästä kummempaa, joten aika leppoista on ollut :) Onni vähäsen säikäytti, kun yhtenä iltana Onnin kesti todella kauan tulla, kun kutsuin. Onni olikin ollut vähän pidemmällä reissulla aidan toisella puolella, kun portti oli jäänyt hitusen raolleen. Toisaaltaan en edes tiedä miten paljon kyseinen aita estää kissojen menemistä toiselle puolelle, kaipa ne voisivat halutessaan sen yli hypätäkkin.. Luulen kuitenkin, että pääsääntöisesti kissat kuitenkin liikkuvat tällä puolella ja se on hyvä se.

Olin Oskarin kanssa tämän viikon maanantaina eläinlääkärissä, siinä sydänultrassa. Koko ultraus oli itselle ihan uutta ja olin kuvitellut sen tykkänään erilaiseksi. Olin jossain kuvitelmissani luullut niin, että kissa laitetaan johonkin masiinaan, muta ultraus tehtiinkin vähän samalla periaatteella, mitä elokuvissa näkee odottaville äideille tehtävän :D

Ja ainiin, Oskarin oikea kainalo ajeltiin nyt melko paljaaksi, sieltä kun se ultraus tapahtui. Piti ottaa siitä kuva, mutta Oskari ei tahtonut olla yhteistyöhaluinen..

Oskarin sydän on normaali eikä siellä näkynyt mitään, mikä viittaisi johonkin poikkeamaan eli jonkinlaiseen mahdolliseen sydänvikaan. Ja Oskari on myös aika ihanteellisessa iässä testausta ajatellen, kun Oskari täyttää nyt syksyllä kolme. Huojentava tietää, että sydän on kunnossa :)

Kuulin silloin myös niiden verikokeiden tuloksia, joissa Oskari aiemmin oli Nikon kanssa käymässä. Oskarin veriryhmä on A ja FeLV sekä FIV olivat negatiivisia. Sitten viikolla oli tullut GSD IV tulokset jotka yhtälailla olivat negatiivisia - tai siis Oskari ei kanna kyseistä geenijuttua eikä voi siis periyttää sitä jälkikasvulleen - mikä myös on hyvä.

Oskari myös punnattiin tuolloin ja silloin Oskarilla oli painoa 5,8 kiloa.

Mistä pääsenkin siis seuraavaan aiheeseen, joka liittyy koko tähän testausrumbaan :) Oskarilla on siis treffit tässä jossain kohtaa, kunhan Oskun tyttöystävän juoksu alkaa. Ja kaunis tyttöystävä Oskarilla onkin. Nyt kun tyttöystävän kasvattaja on julkaissut suunnitelmat omilla kotisivuillaan, niin voin nyt vähän kirjoittaa tästä aiheesta. Salaisuus kun se ei enää ole :)

Tytön nimi on Saaga, kaunis ruskeatäplikäs valkoisella. Täältä löytyy lisää tietoa Saagasta ja Oskarista :)

Hihi, jännää :)

Aamuyllätys

Eilen oli ensimmäinen pilvinen ja harmaa päivä, tihutti vähän vettäkin välillä. Tarkoitti siis sitä, että eilinen päivä meni kutakuinkin sisällä nukkuessa, kissojen osalta siis. Toki Armas ja Onni tahtoivat käydä ulkona, ensin siinä puoliltapäivin ja myöhemmin vielä illalla, jolloin Oskarikin liittyi sitten ulkoilemaan. Eipä kissat pitkää tovia ulkona kuitenkaan viihtyneet, sen verran että ehtivät vähän purkaa energiaa juoksemalla sinne sun tänne ja kiipeilemällä puihin.

Kyllä sen sitten huomasi yöllä, että pojat oli suurimman osan päivästä vain makoilleet sisällä, kuului meteliä vähän välillä.

Tänään on miltein yhtä harmaa päivä, mitä eilen, mutta ei sada ainakaan vettä. Pojat saavat siis ulkoilla, niin että nukkuisivat sitten yöllä.

Armas - ei ehkä järin edustavasti - levällään.

Miksi sitä muuten ei koskaan ole kameraa mukana, kun pitäisi olla? Eilen illalla pojat leikkivät mökin edustalla ja siitä olisi saanut vaikka kuinka monta hyvää kuvaa, kun ne hyppivät ja vaanivat ja tekivät tiesmitä. TAI sitten jos kamera on mukana, niin sitten on säädöt jotenkin ihan väärin tai kuvat eivät onnistu muuten vaan :/

Saku (isäni koira siis) sai eilen puruluun, kun oli odottanut niin kiltisti sen aikaa sisällä, kun isä oli ollut Tammisaaressa autonrengasta paikkaamassa (itse olin nukkunut koko tämän ajan). Oskari oli hirmu utelias sen suhteen, mitä Saku söi ja tunki nenäänsä koko ajan Sakun herkun luo. Saku ei hirvittävästi edes välittänyt. Ja taasen hyvä esimerkki siitä, kun kiireellä pitää kuva ottaa, niin siinä on jotkut asetukset päin prinkkalaa, mutta nyt ei voi mitään :D

Ja niin. Ihan kaikessa rauhassa tässä kirjoittelin tätä blogi-päivitystä ja join aamukahvia, kun Oskari juoksi sisälle hampaissaan joku hiirulainen! Säikähdin muuten aika kiitettävästi, sillä viimekesänä Osku raahasi tänne mökkiin sisälle elävän hiiren. Tämä ei kuitenkaan ollut elävä enää, onneksi. Uskalsin siis kaapia elukan pahvilautaselle ja haudata mereen, heti sen jälkeen kun Oskari oli sitä saalishiirtään ympäriinsä viskonut.

Eipä tainnut Oskarin äiti opettaa, ettei ruualla saa leikkiä.. Vaikka taitaa olla vähän kaikkien kissojen vikana, kun on massu täynnä ruokaa. No mutta, siinä siis tämän kesän ensimmäinen saalis. Sellainen yllätys omaan aamuun.

Metsäkissa ja metsähiiri

Citykissa saaressa

Nyt on koko konkkaronkka koossa. Oskari tuli perjantiana Nikon kanssa tänne ja nyt kun Niko lähti takaisin Turkuun, niin jäin tänne kissojen kanssa (plus isäni). Perjantaina Oskari uskaltautui tulemaan ihan uloskin ja juoksenteli vähän tässä mökin tuntumassa. Eilen Oskari uskaltautui vähän pidemmälle ja tänään taas vähän enemmän.  Ehkä viikon puolessa välissä on Oskaristakin kuoriutunut kunnon metsäkissa :)

Armas tänään metsästlei jotain pientä, näytti pikaisesti katsottuna joltain harmahtavanmustalta, ehkäpä metsähiireltä? Tänä vuonna ei vielä yhtään pikkuvipeltäjää ole kissojen kynsiin jäänyt, viime kesänä kun niitä oli kaunis rivi mökin edustalla aina illan päätteeksi. Tosin kaipa ne taidot ovat vähän ruostumaan päässeet talven aikana :D

Vähäsen myös jännitti Onnin vaanimiset kalliolla. Onni oli melko lähellä rantaa ja vahtasi jotain lintua. Oli ehkä kaikinpuolin hyvä, että lintu lähti lentoon ennen, kuin Onni päätti hyökätä, se olisi voinut päättyä vaikka uiskentelevaan kissaan.

Osaakohan kaikki kissat luonnostaan uida?

Innostuin nyt avaamaan kissoille omat kuva-albumit. Aiemmin itsellä oli käytössä kuvat.fi, silloin joskus aikaa sitten, kun koko palvelu oli maksuton. Tai ainakin muistelisin että joskus on ollut. Jokatapauksessa kuitenkin. Ajattelin, että sinne on mukavampi keräillä kuvia, etten täytä koko blogia aina kun saan otettua mielestäni jonkun hyvä kuvan.

Tässä sitten niitä linkkejä toistaiseksi vielä melko tyhjänpuoleisiin albumeihin: Armas, Onni ja Oskari.