"Miksi sinulla on niin pitkät hampaat?"

 "Jotta voisin syödä sinut."

Vähän venähtivät Onnin alahampaat, kun haukotus iski kesken valokuvaussession.  Aika hurjan ja hullun näköinen, vaikka hurja ja hullu ei Onnia oikeasti kuvaa ollenkaan.

Aamurapsuja

Tänään aamu venyi vähän tavallista pidempään. Pojat kiehnäsivät jaloissa, kehräilivät ja puskivat minkä kerkesivät, kun vihdoin suvaitsin nousta ylös. Sylikissana Armas sai nauttia kunnon aamurapsuista sylissä sen aikaa, kun nautin laiskasti aamukahvini. Kissat on muutenkin tänään saaneet tavallista enemmän huomiota osakseen, kun lapsi on mummulassa yökylässä ja mies nyt tähän aikaan tietysti töissä. Olenkin käyttänyt koko aamupäivän kissojen leikittämiseen ja rapsuttamiseen, mikä on viime aikoina jäänyt ikäväkyllä vähän vähemmälle. Mutta otetaan se sitten takaisin näin, kun siihen tulee mahdollisuus.

Postitäti toimitti kanssa zooplussalta tilauksen, ison laatikollisen märkäruokia. Pidin ruokien lajitelman nyt aika suppeana, aika paljon kanaa tuli tilattua. Vaihdoin kanssa vihdoin ja viimein poikien kuivaruuan siihen  Orijeniin, jota tuossa joskus muinoin pohtisin. Kuivapöperövaihdos olisi ehkä kannattanut tehdä asteittain, sillä äsken Onni tallusteli tyytyväisenä vessasta huiskutellen hännänpäällä erittäin ihastuttavia kakkamaalauksia ympäri lattioita ja seiniä... Eli ihana ja laiska lusmuilupäivä vaihtui nyt pyllypyykkin ja kakkateosten pesuun. Yhhyih.

Ruoka vs ulkoilu

Meillä ruoka voittaa kaiken muun, oli kesken sitten leikkiminen tai nukkuminen niin kun raksupurkin kasi aukeaa tai se laatikko missä märkäruokia säilytetään, niin taatusti on jaloissa koko konkkaronkka. Tänä aamuna kuitenkin, kun vein ruokakippoon raksuja, ryntäsikin Armas työhuoneeseen tarhan luukulle ja pyysi ulos. Turhaan yritin houkutella raksuille, joten päästin Armaan sitten tuonne märkään tarhaan. Alta viiden minuutin Armas kuitenkin tuli järkiinsä ja alkoi paukuttamaan luukkua ja ryntäsi heti sisälle päästyään syömään.

Pesuja ja painoja

Heippa vaan! On tässä ollut nini tavallisen arkista ja tylsää, ettei ole tullut kirjotiettua edes peruskuulumisia pojista. Annoin tuossa joku aika sitten kissoille matokuurin, kun piti viime vuoden loppupuolella jo antaa, mutta aina se vaan jäi. Luultavasti seuraavalla kerralla koitan jotain muuta, ei mennyt nimittäin tällä kertaa edes kissamallaksen kanssa nappulat kovin mallikkaasti kitusiin, paitsi Oskarilla, joka nyt on sellanen hoto.

Päätin myös ottaa itseäni vähän niskasta kiinni ja pestä kaikki kissat. No lopulta kuitenkin päädyin pesemään vaan Armaan ja Onnin, koska Oskaria ja Aatosta on tullut kuitenkin näyttelyihin pestyä ja Armaan sekä Onnin pesusta on kulunut ihan tajuttoman paljon aikaa. Vähän jännitin sitä etukäteen, kun vielä uhkasin miehelle, että pesen pojat ihan yksin. Muistikuvissani nimittäin Armas sekä Onni olivat aivan hirvittäviä pestäviä. Silloin näyttelyihin peseminen oli mielestäni aika tuskaa, kädet oli naarmuilla eikä kellään ollut oikein kivaa.

Mutta sainpa yllättyä, koska molemmat vanhukset ottivat pesun tosi hyvin. Siis todella reippaasti. Onni istua kökötti tuolilla ihan lunkisti ja nimenomaan Onnin olisin kuvitellut saavan älyttömät skitsokohtaukset, koska Onni nyt ei muutenkaan pidä mistään tavallisesta poikkeavasta asiasta. Armas sanoi muutaman kerran miu ja mau ja yritti kaksi kertaa tulla syliin, mutta siinä se. 

Eipä kyllä kauan saatu nauttia puhtaan kissan tuoksusta. Onni kai tuoksui mielestään liika puhtaalle, koska seuraavana päivänä löysin sen nukkumasta hiekkalaatikosta.

Punnasin muuten silloin madotuksen yhteydessä kaikki pojat. 

Armas 5,9 kg

Onni 5,3 kg

Oskari 7 kg

Aatos 6,4 kg

Joululahjahiirulit

Ylläoleva kuvasarja kertoo vähän meiningeistä, mitä ihanan Hennin antamat joululahjalelut saavat aikaan. Olin itse vähän tylsä, enkä ostanut kissoille joululahjaksi yhtään mitään, koska pojat olivat jo saaneet Henniltä oman paketin kuusen alle ja tiesin sen sisältävän paljon hienomman setin leluja, kuin mitä kaupassa olisi tarjottavana.

Joku olikin muutamaan kertaan aattona käynyt lahjapaketin anastamassa kuusen alta ja yrittänyt etukäteen sitä avata. Ja sitten kun virallinen lupa annettiin, ei paketti yhtäkkiä kiinnostanutkaan.. Myöhemmin illalla meno oli kyllä sellasta, että pelkäänpä pahoin noiden itsetehtyjen hiirulaisten olevan mennyttä lelua parin päivän päästä. Niin rajusti Armas ainakin yhtä hiirulaista tappoi tuossa tänään.

Ja muista kissoista leikkimässä en kuvaa saanut otettua. Aina kun otin kameran esille, keskeytyi leikki ja nenä piti tulla työntämään kiinni linssiin. Hirveitä linssiluteita!

Toivottavasti kissakavereilla on ollut rattoisa joulu myös! Ja että isäntäväki on ehkä ollut meitä armeliaampia lahjojen antajia :D

Kissit koossa.

Vihdoin ja viimein sain kuvan pojista niin, että ovat kaikki samassa kuvassa ja vieläpä näyttävät ihan normaaleilta! Letkeää perjantain myöhäisiltaa. Koitan tässä saada kirjoitettua viime lauantain näyttelypäivästä.

Takkuturkki

Kun Oskari oli leikkaamaton ja Oskarilla oli lyhyen tynkä kolliturkki, toivoin sille kastraattin amahtavaa ja muhkeaa turkkia. Viime kuukausien aikana on ollut kova ikävä sitä superhelppohoitoista kolliturkkia. Koska siinä ei ollut pituutta juuri nimeksikään, ei turkin pumpulimainen pehmeys haitannut, koska se yksinkertaisesti ei ylettynyt vanuttumaan takkuun.

Turkinhoito on nyt jatkuvaa taistelua takuttomuuden puolesta. Vaikka kampaan turkin joka päivä, ei se riitä. Siltikin seuraavana päivänä (joskus jo saman päivän aikana) on kauluriin vanuttunut takkupallero ja auta armias jos joku päivä unohtuu kammata ei sitä takkua kyllä enää kampaamalla auki saa. Saksia on tullut vähän näyteltya mahapuolen karvoille. Näyttelykissan turkkia ei kuitenkaan viitsisi ihan kauheasti leikellä. Olenkin turvautunut saksien apuun vain ihan äärimmäisten takkupalleroiden kohdalla, joita ei olisi ollut mitenkään mahdollista selvittää ilman tai ainakaan niin että kissaan ihan hirvittävästi koskisi.

Pienen pohdinnan jälkeen eräs tuttava ehdotti, jos koittaisin furminoida Oskarin turkin. Olisi varmasti apua siitä, että pehmeää alusvillaa saisi vähän pois. No ryhdyinpä tuumasta toimeen ja kaivoin furminaattorin esille ja furmineerasin koko Oskarin. Ja hei, eipä ole tullut kauluriin taikka pöksykarvoihin samalla tahdilla enää takkuja. Mutta muualle turkkiin kyllä on. Vieläpä sellaisiin kohtiin, joihin takkuja ei koskaan aiemmin ole tullut. Ongelmallisin osiohan Oskarin turkissa on tuo valkoinen, joka on siis pumpulihöttöä. Mustat karvat ovat tähän asti olleet a i n a täysin takuttomia, vaikka eihän sillkä niin väliä ole kun Oskarilla kerta enemmän tuota valkoista höhhöä on.. 

Olen ilmoittanut Oskarin (ja Aatoksen) Turun näyttelyyn lauantaille. Sen jälkeen vakavasti harkitsen, että pidetäänkö me vaan taukoa vai aletaanko siirtymään eläkkeelle touhusta. Itsellä tällä hetkellä näyttelyinnostuns on hitusen kateissa, joten pidempi tauko ainakin on tulossa. Sitten kun joskus pätään, että Oskari jää eläkkeelle näytelmäareenoilta, näytetään turkille konetta ja ajellaan Oskarille tyylikäs leijona-kampaus. On sitten ehkä hieman mukavampaa meille ja myös kissalle, ettei joka päivä tarvitse hampaat irvessä taistella takkuja pois.

Onneksi Oskarin turkki on ainoa tälläinen hankala. Tai Aatoksen turksita en vielä tiedä, jos se päättääkin siellä parin vuoden paikkeilla alkaa kasvamaan. Tällä hetkellä se tuntuu kuitenkin ihan hyvältä käteen, mutta pidempänä sillä voi olla taipumusta takuille. Armaan turkista tuskin koskaan löytyy takun takkua ja Onnille tulee muutamia takkuja pohjavillaan takamuksen ja takareisien seutuville, mutta ei lähellekkään mitään Oskarin takkujen veroista.

Huhhuh. Olisi joskus pitänyt hurhataa nakukissoihin :D

Pehmo-Armas

Armaasta on tullut ihan pehmo. Armas hakeutuu aina torkkumaan kasaan jonkun muun kanssa. Välillä kuitenkin muistuu mieleen, että pitää vähän kovistella muita ja sähähtää, jos jahdataan ja juostaan perässä liian kauan. Hassumainen Armas. Salaa vähän pehmo.

Kissoille lihaa

Broilerin kaulat sulamassa.

Kävin Sofian kanssa barffikaupassa keskiviikkona. Näin mainoksen meidän paikallisessa lehtisessä jo alkuvuodesta, mutta en ikinä saanut aikaiseksi mennä käymään lihaostoksilla, paitsi nyt kun Sofia haki omille kissoille lihatäydennystä. Ostin kokeilumielessä muutamaa eri sorttia; porsaan palalihaa, naudan palalihaa, broilerin sydämiä (isot pojat onkin joskus syöneet) ja broilerin kauloja.

En usko että palalihoissa on ongelmaa, koska satunnaisesti olen kaupasta ostanut possun suikaleita ja ne ainakin maistuu hyvin, kuten myös perus kana. Eniten jännitti nuo kaulat, mutta kun niitä tarjoilin ekan kerran vaan rouskutus kävi ja kokeiluerä oli hetkessä syöty. Aatos yllätti, kun veteli oikein hyvällä ruokahalulla kaulan ensimmäisenä ja oli heti santsaamassa. Sitten kun nämä pakasteet on tuhottu ajattelin kokeilla ehkä jotain riistaa ja lammasta. Täytyykin tutkia barffikaupan nettisivuilta lihatarjonta ennen seuraavaa kertaa, ettei mene miettimiseen niin pitkä aika.

Ajatuksena olisi lisätä lihaa poikien ruokavalioon ja jättää raksut aika minimiin, ehkä jopa kokonaan pois. Tai vaihtaa raksutkin lihapitoisempiin nappuloihin, kun ne Oskarin pissalongelmat olivat puhtaasti stressiperäisiä eikä liittynyt ruokaan mitenkään. Täytyy myös ostaa joku vitamiinilisä mitä sekoittaa lihojen kanssa, jos/kun alan lisäämään sen määrää. Mutta nyt vasta testaillaan :) barffaaminen olisi kyllä hienoa, mutta en tiedä onko se millaista rakettitiedettä että kissat kuitenkin saisivat monipuolista ruokaa ja kaikki vitamiinit sun muut mitä tarvitsevat.

Kuvia ja myöhästyneitä synttäreitä.

Hupsista! Meni ihan ohi Oskarin ja Onnin syntymäpäivät! Oskari täytti 10.9 viisi ja Onni 23.9 kuusi. Vanhoja ukkoja jo :) Jos viikonloppuna muistettaisiin jälkikäteen poikien synttäreitä, oikein hävettää miten nämä meni ja unohtui. 

Ja vielä muutama kuvanen Aatoksesta ja Oskarista. Armas oli jossain piilossa nukkumassa, kun ehdin pitkästä aikaa kameran kanssa heilumaan.

 

Ulkona, sisällä.

Nyt kun alkaa ilmat kylmetä, niin ei viitsi tarhan luukkua pitää koko aika auki. Ja kissat eivät osaa päättää, ovatko ulkona vai sisällä. Mieluiten silloin juuri ulkona, kun ollaankin sisällä ja sama toisinpäin. On aika rasittavaa olla koko aika aukomassa luukkua, jote nyt olen vähän jlumastikkin tehnyt niin, että jos pojat menevät ulos, on siellä oltava sitten puoli tuntia ennen kuin pääsee takaisin sisälle.  Ja sama toimii toiseen suuntaan myös.

Nyt pojat nukkuvat ulkona, Onni ylimmällä tasolla, Aatos kävelysillalla ja Oskari ja Armas roikkuvissa koreissa. Eikä kenelläkään ole tällä hetkellä hinku tulla sisälle. Ihmeellistä.

Makoisan näköinen vieras

Jätin hetkeksi aikaa roskapussin terassille, kun en ehtinyt sitä roskikseen asti viemään sillä hetkellä. Pieni vieras ilmestyi tutkimaan pussia ja voitte vaan arvata kuinka suurina lautasina kissojen silmät tarhassa oli. Tuli niin kiire viemään pussi roskikseen asti, etten ehtinyt ottamaan kuvaa pojista, jotka istuivat tarhan keskitasolla kuola poskella. Onneksi hiiret ei sisälle pääse, välikatossa vipeltää kyllä ja saa kissat ihan hulluiksi.

Oskarin Latvian kuvat

Kävin otattamassa Oskarista Latvian näyttelyreissulla kuvat Tessalla. Hinta per kuva oli yhden latin eli noin puolitoista euroa, aika edukkaat kuvaukset oli siis. Oskaria ei kuitenkaan kamalasti kiinnostanut kuvaustouhut ja Osku olisikin mieluummin vain maannut siinä paikallaan, kuin tehnyt erilaisia poseerauksia, mutta kolmestatoista kuvasta sain valittua kuitenkin viisi, jotka olivat vähän erilaisia keskenään.

Eikös olekkin aika hienona Oskari :). Sitten yksi vähän vähemmän edustavampi kuva, lauantain paneelista. Vähän nauratti, kun löysin tämän Tessan sivuilta.

Ja vielä vertailun vuoksi näitä vanhempia kuvia, jotka kolme vuotta sitten otatin Tallinnan näyttelyssä.

Ihan hyvin näkyy miten kissa on kehittynyt ja muuttunut kolmessa vuodessa. Kaksivuotias Oskari oli melkein naku ja luuta ja nahkaa, kun kiinnosti tytöille huutelut enemmän, mitä massan kasvattaminen. Nyt kun tytöt eivät enää kastraattipoikaa häiritse on karvaa tullut ja sitä massaa. Oskari painoi kaksivuotiaana noin viitisen kiloa, nyt kohta viisivuotiaana jotain päälle seitsemän.

Kenkälaatikko

Mitä pienempi laatikko, sen parempi. Ihan vähän vain tursuaa Armas yli laidan, mutta ei haitannut. Yksi kaveri FB:ssä sanoikin, että näyttää ihan muffin topilta. No, mutta Armas onkin meidän pieni muffini ♥.

Latviassa

Tässä ehti nyt vierähtämään vähän pidempi tovi, kun reissustakin on kulunut jo kaksi viikkoa, mutta viime viikon jumitin lapsen kanssa mökillä ja luonnollisesti unohdin ottaa  kansion seteleineen mukaan. No koitan korjata asian nyt :).

19.7 startattiin siis Turusta, Eevan luota,  kymmentä vaille seiskan aikaan ja suunnattiin kohti Helsinkiä ja satamaa. Matkalle oltiin varattu reippaasti aikaa, sillä Helsingin päässä oli menossa Tall ship race, eikä yhtään tiedetty miten paljon ko tapahtuma ruuhkauttaa katuja. Ainakin jotain kiertotiejärjestelyjä oli odotettavissa, mutta lopulta koko automatka satamaan meni tosi sutjakkaasti. Seilattiin puoli yhdentoista laivalla (noin muistelisin) Viron puolelle, josta lähdettiin ajamaan kohti Viron ja Latvian rajaa. Oli kyllä aika takamusta puuduttava ajoreissu, se kesti parine pysähdyksineen noin kuutisen tuntia satamasta hotellille, joka meillä oli Riikassa. Oskari oli reippaasti koko matkan, ei maukunut tai valtitanut kertaakaan koko ajomatkan aikana. Eevan mukana ollut cornish rex tyttö, Teri, kyllä maukui sitten Oskarinkin edestä.

Tähän väliin pakko sanoa, että voi jessus miten hullusti ihmiset ajavat Latviassa. Meinasi pienet sydärit tulla moneen kertaan, mutta onneksi päästiin turvallisesti perille.

Hotelli oli sellainen ihan kiva. Ei mikään murju, mutta ei mikään hirvittävän prameakaan paikka. Meillä oli yksi huone ja kun hetken aikaa oltiin pohdittu pistetäänkö toinen kissa vessaan ja toinen siihen muuhun tilaan vai koitetaanko katsoa tulisikohan kisut toimeen keskenään, päädyttiin tuohon jälkimmäiseen. Oskarihan on niin leppoinen kaveri, että tulee toimeen ihan kenen kanssa tahansa, eikä ilmeisesti Terikään ollut mikään mahdoton äkäpussi. Rohkeasti päästettiin kissit sitten vapaaksi. Oskari ryntäsi puristen heti ihmettelemään melkein karvatonta nahkakissaa ja Teri nuuhkaisia varmaan neljä kertaa isompaa ja kymmenen kertaa kavaisempaa Oskaria ja sihahti, mutta siinä se. Oskaria ei jaksanut kauheasti kiinnostaa tai sitten Osku oli vaan kohtelias (tai nälkäinen), kun ryntäsi suoraan raksukipolle, kun ruokabaari aukesi.

Teri meni peiton alle piiloon.

Yö meni rauhallisesti muuten, paitsi Oskari valvotti mua jonkun verran murtautumalla jatkuvasti laukkuun etsiessään raksupussia. Sain koko yönä unta ehkä kaksi tuntia ja aamulla ei kauheasti naurattanut, kun piti lähteä ajamaan puolen tunnin matkaa Jelgavaan, jossa näyttely oli. (Toinen yö menikin sitten paljon rauhallisemmin, kun Oskarikin tajusi jättää raksujen metsästyksen rauhaan ja älysi nukkua :D) Onneksi taas oli varattu tarpeeksi aikaa, kun eksyttiin matkalla ja huomattiin myös sellainen miellyttävä asia, että auton pakoputki oli mennyt poikki. Löydettiin kuitenkin perille jäähallille, eikä jaksettu jäädä murehtimaan pakoputkea sen enempää, kun sille ei kerta mitään siinä kohtaa olisi voitu tehdä.

Teri koitti tökkiä Oskaria leikkimään, mutta Oskua vaan nauratti kun minikissa ei ylettynyt.

Näyttelypaikka oli melko pieni. Paikalla ei ollut kauheasti kissoja ja kissojen lisäksi samassa hallissa oli lintu- ja jyrsiänäyttely. Oli melko mielenkiintoista seurata kissojen reaktioita, kun tyypit järjestivät pupuagilityn ihan meidän häkkien vieressä. Saatiin sitten järkättyä niiden agipupumummojen kanssa niin, että he siirtyivät loikkimaan vähän syrjempään, että ei kissit olisi siinä koko aika vesipisara kielellä vartoomassa, josko paisti loikkaisi läppäisyetäisyydelle. 

Niin niistä kissoista.. Oskari oli koko paikan ainoa norjalainen metsäkissa. Se oli ihan ihmeellistä. Suomessahan norskeja on joku sellainen kuutisenkymmentä kappaletta varmaan per näyttely ja tuolla oltiin ainoita! Oskari olikin melkoinen harvinaisuus ja ihmiset kävivät toljottamassa ja ikävä kyllä tökkimässä kynillä ja ties millä häkkien raoista, aina kun silmä vältti :( Alkuun yritin pyytää kohteliaasti, ettei koskisi kissaan, että saisi olla vähän rauhassa, mutta ei tuntunut menevän perille asti. Sitten vaan tylysti hylkäsin kohteliaan käytöksen ja selvästi kielsin, kun koko ajan oli joku tökkimässä. Eräs nainen ihasteli Oskaria pidemmän aikaan ja lopulta kysyi englanniksi multa, oonko myymässä Oskaria! No ei tietystikkään ollut ja kauhuissani sitä päivittelin Eevalle, joka sanoi että se on varmaan aika yleistä siellä, kun luettelossakin oli merkitty vaikka kuinka monta kissaa olevan kaupan. No hui.

Tosiaan, koska Oskari oli ainoa norski koko näyttelyssä kummallakin päivällä, niin Osku sai sertinsä. Tuomarit kyllä molemmat tykkäsivät Oskarista hurjasti ja antoivat mielihyvin sertin. Oskari ol imyös molempina päivinä tuomarin paras. Paneelissa voitto meni kuitenkin lauanaina toiselle kissalle ja sunnuntai jäi arvoitukseksi, koska jouduttiin lähtemään paikalta ennen näyttelyn päättymistä, että ehdittiin taas laivaan. 

Ennen lähtöä. Ihmiset kerääntyivät nauramaan kissojen kokoeroa. Teri on yhtä suurin, kuin Oskarin pää :D Melkein.

Koko matkan Oskari oli taas hiljaa. Ihan uskomaton matkustaja. Kymmenen minuuttia ennen kun oltiin kotona Oskari ilmoitti reissaamisen olevan jo vähän tylsää, mutta siinä se. Tosi reipas.

Arvostelut.Taas muutama kohta joiden sanoista en vaan saa selvää.
Lauantaina Oskarilla oli Dorte Kaae ja näin hän arvosteli Oskarin.

Type: Very big male neutre. Strong, muscular, high strong legs.
Head: Ex triangle with .... lines. Ex profile, ..... ex chin.
Eyes: Ex NFO-look.
Ears: Ex size  placement, follow lines of triangle.
Coat: Large woolly undercoat, uppercoat going into summercoat.
Tail: Ex bushy .... ex shape + lenght.
Condition: Super sohwcondition.
Overall impression: Very sweet temperament.
Judgement: CAPIB, NOM

Sunnuntaina Oskarilla piti olla Sviksa, mutta hän ei ollut paikalla ja hänen tilallaan oli Elena Vasilieva. Näin hän arvosteli Oskarin:

Type: Ex large in size. Ex high on legs, ex proportion
Head: Ex triangle, nice profile ..... (en keksi mitä nuo sanat tarkoittavat, mutta veikkaisin, että otsa saisi olla korkeampi. Ei ihan varma..)
Eyes: Ex shape + placement, ex clear in color
Ears: Ex placement, ex size.
Coat: Ex quality + texture + presentation. Attractive .... black and white, wich is super white all over.
Tail: Ex long, ex bushy.
Condition: Ex condition, ex temperament.
Overall impression: Sweet + charming gentleman ♥ ♥
Judgement: CAPIB, NOM

Oskari valmistui siis sunnunaina International Premioriksi, koska sunnuntain serti oli kolmas luokassa kahdeksan :) Seuraavat näyttelysuunnitelmat onkin sitten loppuvuodeksi, Turun näyttelyyn jos ilmoittaisin Oskarin ja Aatoksen.

(Pahoittelen mahdollisesti sekaista tekstiä, kirjoittelin tätä vähän pätkissä.)