Vietin äsken melkosen tovin selvitellessä Onnin alusturkin takkuja. On se ikävä väkisin kammata kissaa, joka ei pidä siitä ollenkaan. Mutta ajattelin, että jos nyt kuitenkin säästyttäisiin ajelureissulta. Onni ulisi, ulvoi, määki ja murisi. Ei kumma kyllä purrut ja pysyi ihmeen hyvin paikallaan, vaikka olikin melko fletku. Enempää en viitsinyt kiusata, jäi varmasti pohjakarvaan vielä muutama paikka jota olisi saanut paremmin käydä läpi, mutta jatketaan huomenna. Loppuun rapsuttelin korvien takaa ja harjasin kaulurista, joka on ainoa paikka mistä SAA kammata ja mistä pidetään.
Mutta aikamoinen kasa karvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti