Aatos tuli taloon

Aatos tuli tänään kotiin! Kirjoittelen paremmin kuulumisista myöhemmin ja miten meillä on lähtenyt sujumaan :)

Oskari + pillerit

Antibioottipillereihin hiukan Trixien mallastahnaa (tämän kikan nappasin Tarulta) ja pillerit menevät itsellään alas. Helppoa kuin heinänteko :)

Kiirus eläinlääkärille!

Kolme päivää sitten löysin hutipissan keittiösaarekkeen kyljestä. Silloin oli vähäsen epäselvää, kuka ja miksi, kun siinä paikalla oli kaksi kissaa; Armas ja Oskari. Hassuinta oli, että vaikka itse siesoin vieressä, huomasin tapauksen vasta kun se oli sattunut enkä osannut päätellä sitten kumpi pojista sen pissan siihen oli tehnyt. Ensimmäiseksi tietysti tuli mieleen, että nyt Oskari on perhanasentään alkanut merkkailemaan, että se on keksinyt että mihiset miehet merkkaavat reviirinsä pissimällä. Mutta koska pissa ei todellakaan tuoksahtanut sille vahvalle kolliaromille, mitä välillä on haistettavissa hiekkalaatikoista tyttötreffien aikaan, aloin sitten epäilemään sitä. Armaan hutipissa olisi voinut olla puhtaasti mielenosoituksellinen, kun Armas osaa olla aika känkkäränkkä välillä ja nyt viime aikoina huomio on mulla ja Nikolla kiinnittynyt erityisen paljon vauvaan, joka on kipuillut korvatulehduksen takia.

En jäänyt miettimään sitä pissa-asiaa enempää. Paitsi sitten, kun työhuoneen kiipeilypuusta löytyi pisuliru. Sekään, kuten edeltäjänsä, ei haissut. Armas tuli juuri silloin työhuoneesta pois, joten ajattelin sitten sen olleen Armas ja seurailinkin sitten Armasta sen illan. Pissoja ei löytynyt enempää. Eikä niitä näkynyt kolme päivää kaksi päivää sitten.

No eilen, kun iltapäivällä sitten ehdin vauvanhoidon lomasta vähän katselemaan kissojen perään niin satuin todella hyvällä tuurilla näkemään Oskarin ja Oskarin omituisen käytöksen. Oskari kökötti eteisessä paikallaan, samanmoisessa asennossa missä pissa-asiat laatikkoonkin tehdään. Olin jo menossa häätämään Oskari huspois, kun Oskari lopetti touhunsa, otti pari askelta eteenpäin ja ryhtyi sitten pesemään peräpäätään. Matolle ei ollut tullut mitään, niin menin sitten katsomaan Oskaria ja silittelemään. 

Oskari ei reagoinut oikein ollenkaan silittelyihin. Tässä kohtaa alkoi sitten mun hälytyskellot soimaan (okei, olisi pitänyt soida jo varmasti aiemmin, mutta koska focus on ollut viime päivinä tuossa kipeässä lapsessa niin..), koska Oskari on yleensä tosi seurallinen ja jutustelee paljon ja alkaa kehräämään kovaan ääneen kun siihen päin pelkästään katsoo. Nyt ei mitään. Oskari tuijotteli vaan tosi apaattisen näköisenä pois päin. Vähän ajan päästä tuo pissausyritys toistui, tällä kertaa Oskari sai sitten likistettyä pikkuriikkisen pissan lattialle.

No kiirenvilkkaa soitin sitten eläinlääkärille, kun ajattelin, että jos se on joku virtsakivi tai vastaava. Kuvailin Vettorin ajanvaraukseen oireet ja sieltä sitten vahvistettiin, että kyseessä voi olla joko virtsakivi, tai sitten tulehdus taikka stressiperäinen hutipissailu. Tuo viiminenkin oli ihan järkeenkäypä, kun tässä on kuitenkin varmasti kissoja stressaavia elämänmuutoksia ollut ja varmasti vauvan kipuitkut on myös stressannut poikia. Vettoriin me ei ikäväkyllä saatu enää aikaa, kun siellä seuraava vapaa aika oli aamulla kahdeksalta ja mä tahdoin ehdottomasti  mennä kissan kanssa johonkin näytille jo saman päivän aikana, kun jos vaiva olisikin ne kivet niin se olisi sitten hengenvaarallista kissalle. Varsinkin kun Oskari oli niin ei-omaitsensä :( Ystävällisesti Vettorista annettiin mulle sitten numero Turussa olevaan pieneläinklinikka Tuhatjalkaan, jossa on ympärivuorokautinen päivystys ja koska kello oli vasta puoli neljä niin sain soitettua sinne vielä varsinaisella varausajalla. Ja me saatiin onneksi kaikeksi aika seiskaksi, ettei tarvinnut päivystyspotilaana odottaa siellä paikanpäällä monia tunteja. No oli tuossakin odotteluaikaa, mutta lohdutti vähän tieto, että apua olisi tulossa.

Tässä välissä kövin kurkkimassa Oskarin vointia, joka sitten koheni kyllä. Oskari vähän piristyi ja kehräili. Neljän aikoihin Oskari oksensi sitten aamuiset raksut, määrästä päätellen taisi tulla kerralla kaikki. Ja kuudelta me sitten lähdettiin ajelemaan Turkuun, oltiin klinikalla puoli tuntia ennen meidän aikaa. Automatkalla Oskari kävi matkahiekkiksessa.

Se on aina kamalaa katsottavaa, kun kissa rauhoitetaan. Tai oon kerran aiemmin nähnyt, kun Oskari on rauhoitettu ja sillon mun piti itse nostaa nukahtanut Osku pois boksista. Toinen menee ihan veltoksi, silmät on auki ja vielä sattui kielikin roikkumaan suun ulkopuolella. Eli siis näytti ihan kuolleelle. Nyt tuolla klinikalla lääkäri sitten pikaisen tutkimisen, tunnustelun ja keuhkojen kuuntelun jälkeen laittoi rauhoituspiikin Oskarin reiteen (mihin Oskari sanoi että BÄY!), Oskari meni takaisin kantokoppaan odottamaan, että aine alkaa vaikuttamaan ja lääkäri meni siksi aikaa tutkimushuoneesta pois. Oskari urhoollisesti yritti seistä kopassa, mutta minuutin jälkeen Oskari istahti alas, sitten alkoi huojuminen ja seuraavaksi Oskarilta petti sitten etutassut alta ja se rojahti alas. Päätä Oskari koitti pitää vielä pysyssä, mutta lopulta otsa painui sitten kantokopan laitaan. Mä sitten silittelin Oskaria siinä ja odotettiin, että hoitaja tulee hakemaan Oskarin.

Tunnin verran sitten odottelin siinä klinikan odotusaulassa. Sillä aikaa hoitajat ja lääkäri katetroi Oskarin ja antoi vissiin kanssa tippaa? Ilmeisesti tuo toimenpide oli melko nopea ja se loppu aika kului siihen, että ne katsoi Oskarin heräävän kunnolla, ennen kuin voidaan lähteä.

Siitä virtsanäytteestä sitten selvisi, että Oskarilla oli tosi ärhäkkä tulehdus ja virtsassa oli myös virtsakiteitä ja punasoluja. Katetrointi oli mennyt kuulemma tosi hyvin, että ei ollut ongelmia sen kanssa ja rakon tyhjennyksen jälkeen ne olivat siellä myös huuhtoneet sen sitten steriilillä nesteellä. Oskari sai myös klinikalla ensimmäisen annoksen 10 päivän antibioottikuurista sekä kipulääkettä suoraan suoneen. Nyt tästä päivästä eteenpäin Oskari saa syödä vaan virtsakivien- ja kiteiden hoitoon tarkoitettuja ruokia, koska ilmeisesti juurikin ruoka on se, joka ton on aiheuttanut. Tota ruokaa saa syödä myös Armas ja Onni, siitä ei ole mitään haittaa. Päinvastoin, sillä ilmeisesti virtsakivet ja -kiteet on kai sitten aika yleinen ongelma ja pysyy sitten mokomat poissa noilta kahdelta muulta.

Kotiin kun päästiin niin Oskari oli taas ihan omaitsensä. Käytöksessä ei ollut huomattavissa ollenkaan, että oltaisiin lääkkeiden avulla vähän nukuttu, vaikka kerran Oskari juoksikin päin saarekkeen jalkaa. Tänään aamulla eristin Oskarin Armaasta ja Onnista, kun annoin Armaalle sekä Onnille tuota tavallista kuivamuonaa ja Oskarille sitten tuota RC:n urinary S/O:ta. Samalla sitten pystyin seuraamaan, että käykö Oskari pissalla. Ja riemuvoitto, pissa tuli normaalisti ja ihan hiekkalaatikkoon. Myös aamuinen antibiootti meni kurkusta alas tosi hyvin, makutahnan kanssa. Eiköhän me tästä selvitä oikealla ruokavaliolla ja rakkaudella.

Ja tänään sitten tuli Zooplussalta paketti, jonka ajattelin lähettää avaamattomana takaisin samantien. Tai no siis laittelin aamulla viestiä Zooplussan päähän, että miten palautukset toimii. Sieltä saa muuten myös tilattua tuota RC:n Urinary S/O:ta, positiivista.

Onko joku joskus palautellut Zooplussaan mitään? Miten rahojen takaisin maksaminen sujui?

Pötkö-Onni

Onnin tyylinäytte siitä, miten pyöreässä pedissä pruukataan maata.

Peeäs! Lakana on oikein huono vaihtoehto sohvansuojaksi, se repeää helposti.

PIROKin kissanäytelmä ja sydänultraus.

Meidän pitkä näyttelytauko päättyi viime lauantaina, oltiin Oskarin kanssa näytelmissä noin vuoden tauon jälkeen. Huomasi aika hyvin, ettei Oskaria olla hetkeen kokonaan pesty kun tuntui tuolla olevan kamalasti vastaan sanottavaa pesulla. Siltikin Oskari on maailman helpoin kissa, vaikka Osku määki ja maukui, niin silti Oskari pysyi tosi kiltisti paikallaan ja antoi pestä. Se ei vaan tykännyt. 

Perjantaina pakkailin sitten toooosi hyvissä ajoin näyttelytavaroita kasaan. Tai kaikki olikin oikeastaan laukussa valmiina, kävin niitä vaan läpi. Kantokopankin kuntoonlaitto aiheutti kamalasti kiinnostusta, mikä on hassua, kun kopat on nyt olleet koko ajan esillä, pojat kun tykkää niissä nukkua. Oskari ja Armas kävivät vuoronperään kurkkaamassa kopassa, Onnia ylläripylläri ei kyllä näkynyt se raukka kun varmaan luuli joutuvansa itse lähtemään johonkin reissuun. Oskari ja Armas tarkasti myös kaikki näyttelytavarat, että kaikki oli kunnossa.

 

Lauantai aamulla hiukan ennen kuutta me lähdettiin sitten Oskarin kanssa ajelemaan Pöytyälle päin, kun mentiin Veikon ja Suvin kyydillä. Matka meni mukavasti. Näyttelypaikka oli jotenkin tylsä, omasta mielestä. Oon ennen ollut PIROKin niissä näyttelyissä, jotka on olleet Pirkkahallissa ja toi oli nyt Raholan liikuntakeskuksessa. Sinne ei saanut viedä edes omia tuoleja mukaan joten turhaan olin ottanut retkituolin. Tosin eipä se nyt itseä sen suuremmin rasittanut, kun tuoli tarvi kantaa ainoastaan sisältä autoon, sitten autosta toiseen ja taas takaisin. Ainoastaan jalat vähän alkoi pitkän päivän päätteeksi tunnahtamaan, kun ei oiken tullut koko päivänä istuttua.

Kakkosten kakkosväriryhmällä oli tuomarina Glen Sjöbom. Ruotsalainen tuomari joka taisi ensimmäistä kertaa olla kakkosia arvostelemassa. Ja eipä muuten Sjöbom tykännyt Oskarista ollenkaan. Oskarilla oli korvat vähän liian korkealla ja ehkä hitusen pienet, silmät olivat liika lähellä toisiaan ja ilme ei miellyttänyt, kolmio olisi voinut olla parempi ja profiili suorempi. Turkki oli ihan ookoo, mutta aika lyhyt, kokokin oli ihan ookoo, mutta olisi saanut olla vähän jykevämpi luusto ja mitä vielä :D. Oli kyllä ihan hyväluonteinen kissa, mutta häntä ei miellyttänyt ja koska hän oli kiltillä tuulella saatiin serti. On meillä nyt ennenkin ollut tuomareita, jotka ei ole Oskarin ilmeestä ihan välittänyt, mutta tämä nyt oli ensimmäinen kerta tätä laatua. No ei siinä mitään, oon tosi tyytyväinen että saatiin serti. Loppuajan Oskari sitten löhöilikin häkissään.

Paikan päällä oli muuten myös Taru ja ihanainen Vilja-tyttö! Viljasta Sjöbom onneksi tykkäsi. Kuka nyt ei voisi tykätä. Tyttö oli aivan ihana! Sellainen pieni termiitti joka yritti kovasti tulla häkistään läpi ja riehui minkä jaloista pääsi. Tuli ihan Oskari mieleen, se oli pikkuisena ihan samanlainen riiviö :)

Sunnuntaina Vilja olikin sitten värin paras. Onnea Vilja-vauvalle!

Sitten terveysasioita vähän.

Olin eilen Oskarin kanssa eläinlääkärissä sydänultrassa. Ensin siinä punnittiin Oskarin paino, joka oli viime kerrasta (5,8kg) tippunut vähäsen. Nyt Oskari painoi 5,2 kg. Tuo viimekerran paino onkin viime vuodelta, jolloin Oskari olikin paljon isommassa kunnossa. Eikä Oskari nyttenkään ole mikään liian laiha, on vaan tuo energia kulunut tyttölöitten huuteluun kuin siihen massan keräämiseen. Ehkö se tässä syksyn mittaan saa taas vähän painoa. Sitten iinä myös kuunneltiin vähän sydäntä ja mittailtiin sykettä. Granholmin Sari sitten perustoimien jälkeen ajeli Oskarin kainalosta karvoja, kuitenkin niin ettei se haittaa näytelmiä. Oskari sai Granholmilta kehuja, kun pysyi niin hienosti paikallaan ja oli niin rauhallisesti että saatiin paljon kuvia sydämestä, missä muuten kaikki oli hyvin ja normaalisti. Mukava tietää, että kaikki on kunnossa. Oskari muuten ehti täyttämään tässä kymmenes päivä jo neljä vuotta! Se meni meiltä ihan ohi! Onneksi Oskaria ei kuitenkaan näytä haittaavan, vaikka merkkipäivä unohdettiinkin :D.

Orijen-testissä

Tuossa joku aika sitten kyselinkin, että onko Orijen-raksut tuttuja ja nyt vasta vihdoin sain haettua testipussukan eläinkaupasta. Ostin tuollaisen 400g pikkupussukan, kun jos ruoka ei pojille maistukkaan niin ei mene niin paljoa sitten hukkaan. Kotiin tultua avasin sitten pussukan ja annoin jokaisen maistaa nappuloita.

Nappulat katosivat hetkessä Oskarin suuhun

Myös Armas hotkaisi maistiaset tuostanoin vaan. Kuvaaja ei parempaa kuvaa saanut lonkalta otettua.

Onni oli kantokopassa nukkumassa testaushetkellä, mutta tuli nopeasti ulos kun maistiaiset loppui. Oskari tietysti ryntäsi takkahuoneesta katsomaan, josko saisi vähän lisää.

Nappuloita ei löytynyt enempää, vaikka nukkukoppa melskattiinkin ylösalaisin. Armas pesee nassua.

Ainoa miinuspuoli minkä äkkiseltään nyt keksin on raksujen koko. Kukaan kolmikosta ei vaivautunut pureskelemaan raksuja. No jos syynä oli vaan se, ettei tarjolla ollut kuin muutama hassu niin ne piti hotkaista nopeaan, ehkä hotkimisenesto-kulho auttaa asiaan.. Jos huomenissa sitten tilailen ruokaa, ehtii sitten paketti tulemaan perille ennen kuin jäljellä olevat RC:t ja testipussi loppuu.

-____-

Yritin vähän kuvailla kissoja, mutta pojat oli vaan pthyi...

No ei nyt jaksais oikeen kiinnostaa...