Onnin takajalkamoro tallentui tahattomasti, kun yritin napata Oskarista jotenkin päin edustavaa kuvaa.
(Niin ja huom! Tämä ei ollut se edustava kuva Oskarista. Sitä ei saatu ollenkaan, kun kuvatavana oleminen on vissiin tylsää tai ainakin tylisen hommaa..)
(Niin ja huom! Tämä ei ollut se edustava kuva Oskarista. Sitä ei saatu ollenkaan, kun kuvatavana oleminen on vissiin tylsää tai ainakin tylisen hommaa..)
6 kommenttia:
Meillä on kans noita takajalkamoroja nykyään aika tasaiseen tahtiin, yhtä hassuilta ja söpöiltä ne vaan joka kerta näyttää xD Tää on kyllä ihana ehkä just sen takia että oot yllättänyt kissasen ihan vahingossa tekemässä tota, hehee.
Kikatuttaa ihan tolkuttomasti :D
Oliskohan se yhtä södee ja hauskaa jos me ihmisetkin viskattaisiin koipi ylös tarvittaessa... ? Noloksi menis, ei söpöks ;)
Leena, meillä Onni on supertakatassumorottaja. Se jää aina jotenkin haaveilemaan kesken toimien jolloin tulee moroteltua pitkät tovit. Toisinaan kieli kanssa jää esille ja näin se vasta koomiselta morolta näyttää :DD
Taru, joo epäilen kanssa vahvasti, ettei ihmisten takakoipimorot ole luokiteltavissa söpöjen-kategoriaan :D
Mainio kuva :D
P.S. Teille on tunnustus blogissa vaaleasointu.blogspot.com. Käyhän vilkaisemassa ;)
Oi kiitoksia, käydäänpäs kurkkimassa heti :)
Meiltä on teille kanssa tunnustus, ettei jopa sama :)
Lähetä kommentti