Kiirus eläinlääkärille!

Kolme päivää sitten löysin hutipissan keittiösaarekkeen kyljestä. Silloin oli vähäsen epäselvää, kuka ja miksi, kun siinä paikalla oli kaksi kissaa; Armas ja Oskari. Hassuinta oli, että vaikka itse siesoin vieressä, huomasin tapauksen vasta kun se oli sattunut enkä osannut päätellä sitten kumpi pojista sen pissan siihen oli tehnyt. Ensimmäiseksi tietysti tuli mieleen, että nyt Oskari on perhanasentään alkanut merkkailemaan, että se on keksinyt että mihiset miehet merkkaavat reviirinsä pissimällä. Mutta koska pissa ei todellakaan tuoksahtanut sille vahvalle kolliaromille, mitä välillä on haistettavissa hiekkalaatikoista tyttötreffien aikaan, aloin sitten epäilemään sitä. Armaan hutipissa olisi voinut olla puhtaasti mielenosoituksellinen, kun Armas osaa olla aika känkkäränkkä välillä ja nyt viime aikoina huomio on mulla ja Nikolla kiinnittynyt erityisen paljon vauvaan, joka on kipuillut korvatulehduksen takia.

En jäänyt miettimään sitä pissa-asiaa enempää. Paitsi sitten, kun työhuoneen kiipeilypuusta löytyi pisuliru. Sekään, kuten edeltäjänsä, ei haissut. Armas tuli juuri silloin työhuoneesta pois, joten ajattelin sitten sen olleen Armas ja seurailinkin sitten Armasta sen illan. Pissoja ei löytynyt enempää. Eikä niitä näkynyt kolme päivää kaksi päivää sitten.

No eilen, kun iltapäivällä sitten ehdin vauvanhoidon lomasta vähän katselemaan kissojen perään niin satuin todella hyvällä tuurilla näkemään Oskarin ja Oskarin omituisen käytöksen. Oskari kökötti eteisessä paikallaan, samanmoisessa asennossa missä pissa-asiat laatikkoonkin tehdään. Olin jo menossa häätämään Oskari huspois, kun Oskari lopetti touhunsa, otti pari askelta eteenpäin ja ryhtyi sitten pesemään peräpäätään. Matolle ei ollut tullut mitään, niin menin sitten katsomaan Oskaria ja silittelemään. 

Oskari ei reagoinut oikein ollenkaan silittelyihin. Tässä kohtaa alkoi sitten mun hälytyskellot soimaan (okei, olisi pitänyt soida jo varmasti aiemmin, mutta koska focus on ollut viime päivinä tuossa kipeässä lapsessa niin..), koska Oskari on yleensä tosi seurallinen ja jutustelee paljon ja alkaa kehräämään kovaan ääneen kun siihen päin pelkästään katsoo. Nyt ei mitään. Oskari tuijotteli vaan tosi apaattisen näköisenä pois päin. Vähän ajan päästä tuo pissausyritys toistui, tällä kertaa Oskari sai sitten likistettyä pikkuriikkisen pissan lattialle.

No kiirenvilkkaa soitin sitten eläinlääkärille, kun ajattelin, että jos se on joku virtsakivi tai vastaava. Kuvailin Vettorin ajanvaraukseen oireet ja sieltä sitten vahvistettiin, että kyseessä voi olla joko virtsakivi, tai sitten tulehdus taikka stressiperäinen hutipissailu. Tuo viiminenkin oli ihan järkeenkäypä, kun tässä on kuitenkin varmasti kissoja stressaavia elämänmuutoksia ollut ja varmasti vauvan kipuitkut on myös stressannut poikia. Vettoriin me ei ikäväkyllä saatu enää aikaa, kun siellä seuraava vapaa aika oli aamulla kahdeksalta ja mä tahdoin ehdottomasti  mennä kissan kanssa johonkin näytille jo saman päivän aikana, kun jos vaiva olisikin ne kivet niin se olisi sitten hengenvaarallista kissalle. Varsinkin kun Oskari oli niin ei-omaitsensä :( Ystävällisesti Vettorista annettiin mulle sitten numero Turussa olevaan pieneläinklinikka Tuhatjalkaan, jossa on ympärivuorokautinen päivystys ja koska kello oli vasta puoli neljä niin sain soitettua sinne vielä varsinaisella varausajalla. Ja me saatiin onneksi kaikeksi aika seiskaksi, ettei tarvinnut päivystyspotilaana odottaa siellä paikanpäällä monia tunteja. No oli tuossakin odotteluaikaa, mutta lohdutti vähän tieto, että apua olisi tulossa.

Tässä välissä kövin kurkkimassa Oskarin vointia, joka sitten koheni kyllä. Oskari vähän piristyi ja kehräili. Neljän aikoihin Oskari oksensi sitten aamuiset raksut, määrästä päätellen taisi tulla kerralla kaikki. Ja kuudelta me sitten lähdettiin ajelemaan Turkuun, oltiin klinikalla puoli tuntia ennen meidän aikaa. Automatkalla Oskari kävi matkahiekkiksessa.

Se on aina kamalaa katsottavaa, kun kissa rauhoitetaan. Tai oon kerran aiemmin nähnyt, kun Oskari on rauhoitettu ja sillon mun piti itse nostaa nukahtanut Osku pois boksista. Toinen menee ihan veltoksi, silmät on auki ja vielä sattui kielikin roikkumaan suun ulkopuolella. Eli siis näytti ihan kuolleelle. Nyt tuolla klinikalla lääkäri sitten pikaisen tutkimisen, tunnustelun ja keuhkojen kuuntelun jälkeen laittoi rauhoituspiikin Oskarin reiteen (mihin Oskari sanoi että BÄY!), Oskari meni takaisin kantokoppaan odottamaan, että aine alkaa vaikuttamaan ja lääkäri meni siksi aikaa tutkimushuoneesta pois. Oskari urhoollisesti yritti seistä kopassa, mutta minuutin jälkeen Oskari istahti alas, sitten alkoi huojuminen ja seuraavaksi Oskarilta petti sitten etutassut alta ja se rojahti alas. Päätä Oskari koitti pitää vielä pysyssä, mutta lopulta otsa painui sitten kantokopan laitaan. Mä sitten silittelin Oskaria siinä ja odotettiin, että hoitaja tulee hakemaan Oskarin.

Tunnin verran sitten odottelin siinä klinikan odotusaulassa. Sillä aikaa hoitajat ja lääkäri katetroi Oskarin ja antoi vissiin kanssa tippaa? Ilmeisesti tuo toimenpide oli melko nopea ja se loppu aika kului siihen, että ne katsoi Oskarin heräävän kunnolla, ennen kuin voidaan lähteä.

Siitä virtsanäytteestä sitten selvisi, että Oskarilla oli tosi ärhäkkä tulehdus ja virtsassa oli myös virtsakiteitä ja punasoluja. Katetrointi oli mennyt kuulemma tosi hyvin, että ei ollut ongelmia sen kanssa ja rakon tyhjennyksen jälkeen ne olivat siellä myös huuhtoneet sen sitten steriilillä nesteellä. Oskari sai myös klinikalla ensimmäisen annoksen 10 päivän antibioottikuurista sekä kipulääkettä suoraan suoneen. Nyt tästä päivästä eteenpäin Oskari saa syödä vaan virtsakivien- ja kiteiden hoitoon tarkoitettuja ruokia, koska ilmeisesti juurikin ruoka on se, joka ton on aiheuttanut. Tota ruokaa saa syödä myös Armas ja Onni, siitä ei ole mitään haittaa. Päinvastoin, sillä ilmeisesti virtsakivet ja -kiteet on kai sitten aika yleinen ongelma ja pysyy sitten mokomat poissa noilta kahdelta muulta.

Kotiin kun päästiin niin Oskari oli taas ihan omaitsensä. Käytöksessä ei ollut huomattavissa ollenkaan, että oltaisiin lääkkeiden avulla vähän nukuttu, vaikka kerran Oskari juoksikin päin saarekkeen jalkaa. Tänään aamulla eristin Oskarin Armaasta ja Onnista, kun annoin Armaalle sekä Onnille tuota tavallista kuivamuonaa ja Oskarille sitten tuota RC:n urinary S/O:ta. Samalla sitten pystyin seuraamaan, että käykö Oskari pissalla. Ja riemuvoitto, pissa tuli normaalisti ja ihan hiekkalaatikkoon. Myös aamuinen antibiootti meni kurkusta alas tosi hyvin, makutahnan kanssa. Eiköhän me tästä selvitä oikealla ruokavaliolla ja rakkaudella.

Ja tänään sitten tuli Zooplussalta paketti, jonka ajattelin lähettää avaamattomana takaisin samantien. Tai no siis laittelin aamulla viestiä Zooplussan päähän, että miten palautukset toimii. Sieltä saa muuten myös tilattua tuota RC:n Urinary S/O:ta, positiivista.

Onko joku joskus palautellut Zooplussaan mitään? Miten rahojen takaisin maksaminen sujui?