Aatos ja isot pojat

Nenukan Sunny Prince eli kotoisammin Aatos muutti meille siis lauantaina. Aatos asteli kantoboksista ulos häntä pystyssä ja kauheasti höpötellen ja lähti tutkimaan paikkoja, perässä tuli sisko Tassu, joka tuli tässä meillä vähäksi aikaa jaloittelemaan. Isot pojat oli kaikki, että woot? Onni oli ihan peloissaan ja sähisi vaan kahdelle pienelle tutkimusmatkaajalle, Armaskin vähän sähisteli, Oskari sitten taas oli vähän että jee, mitä nämä on? Tyttöjäkö?

 

Lauantai-iltana Armas vähän kiroili Aatokselle.

Onni varmaan toivoi, että Aatos katoaa johonkin, jos sitä ei ollenkaan huomioi.

Lauantaina Armas eikä Onnikaan oikein lämmennyt uudelle tulokkaalle ja Onni näytti vielä sunnuntainakin siltä, että toivoi kovasti pennun katoavan pois, jos sitä ei ollenkaan huomioi.  Armas taas oli vähän sillä asenteella, että no kunhan ei liikaa häiritse niin antaa olla. Aatos tekikin paljon hyppyloikkia Armaan suuntaan, ja Armas välillä vähän sanoi siihen 'hiss', mutta oli yllättävän suvaitsevainen.

 

Lauantain ja sunnuntain välisen yön Aatos sai spesiaalisti nukkua meidän kanssa makuuhuoneessa. No eihän siitä tullut oikein mitään. Aatos miukui ja maukui, juoksenteli takkahuoneeseen ja sitten taas makuuhuoneeseen ja siitä taas vierashuoneen oven taakse, misä isot pojat nukkuivat ja ei sinä yönä tainnut nukkua oikein kukaan muu, kuin Daniel omassa pinnasängyssään. Joskus aamuyöstä Aatos sitten rauhottui sen verran, että malttoi tulla Nikon jalkopäähän nukkumaan.

 

Eilinen meni vähän samalla kaavalla, kuin sunnuntaikin. Aatos tutustui isoihin poikiin ja yritti haastaa kaikkia leikkiin. Ainoa ketä leikkikutsuille lämpesi, oli sitten Oskari, joka ei vieläkään oikein tiennyt mikä Aatos oli :D. Hellyyttäviä hetkiä kutienkin oli, kun isä pesi sitten poikkansa ja Aatos roikkui Oskarin hännässä.

Iskä moi!!

Sunnuntai-iltana Armasta ei Aatos enää juurikaan häirinnyt.

Aatoksen piti alunperin mys viime yönä nukkua spesiaalisti meidän kanssa. Yö kuitenkin alkoi sillä, että Aatos herätteli Nikoa koko ajan pesemällä Nikon jalkapohjia, jatkui sänkyrallilla ja siitä koko asunnon mittaisella rallilla. Aatos yritti myös hyppiä pinnasänkyyn, mutta onneksi ei osaa vielä ihan niin suurta hyppyä tehdä. Kun Aatos oli sitten maukunut vierashuoneen ovella puolisen tuntia niin päätin olla rohkea ja päästää Aatoksen sinne isompien kanssa. Yö oli melko hiljainen ja aamulla vähän jännitti, että apua onko ne nyt syöneet Aatoksen? Ei olleet :)

Sen sijaan tänään Aatos on rallannut Onnin kanssa ja kaverukset leikkivät pitkän tovin keskenään. Ainoastaan pienet sihahtelut on Armaalta ja Onnilta tullut siinä kohtaa, kun Aatoksen leikit ovat olleet liian touhukkaita papparaisten mieleen.

 

Aatos on ihan tajuttoman hurmaava pikkupoika ♥ Tosi kiltti vaikka vauhtia Aatoksella onkin ihan muille jaettavaksi asti. Aatos on tosi kova kehräämään ja juttelee myös hirmuisesti, varsinkin jos jää yksin johonkin niin siitä kyllä kerrotaan heti ja kovalla (tai aika pienellä) äänellä. On myös hauska huomata miten paljon samoja piirteitä Aatoksessa ja Oskarissa on. Aatos on Oskarin tavoin kova nakuttamaan, vaikkakin Aatos kyllä nakuttaakin kaikelle ihmeelliselle (kuten kameralle :D).  Kiitos Päiville ihanasta Aatoksesta!

 

Sitten vähän ikävämpiä asioita :(. Oskarin pissailut jatkuu edelleen. Siksi siis Aatos onkin ollut nyt eniten tekemisissä Armaan ja Onnin kanssa, vaikka Osari varmaan olisikin uudesta tulokkaasta kaikkein iloisin. Oskaria ei vaan voi päästää vierashuoneesta pois, kun Osku käy heti merkkaamaan paikkoja. Ja olen tosiaan melko varma, että kyseessä on kollimaiset merkkauspissat. Ollaan kuitenkin huomenna menossa Oskarin kanssa eläinlääkärille varmuuden vuoksi testailemaan, ettei tulehdus ole uusinut ja ettei siellä virtsan seassa ole mitään ylimääräisyyksiä.

Nämä pisut ei kuitenkaan ole niiden edellisten kaltaisia tuskaisia likistyksiä aikaansaannoksena pienen pieni tippa, vaan nämä pissat on sellisia ihan kunnollisia, vakasuoraan tulevia suihkautuksia, että morjens. Itse en tästä tilanteesta kyllä pidä ollenkaan, kun Oskari joutuu olemaan tuolla eristyksissä. Yksin Oskarin ei tarvitse kuitenkaan olla, Oskulla on joku pojista seuranaan koko ajan ja me ihmiset käydään siellä myös istumassa ja leikkimässä Oskarin kanssa. Mutta huomenna ollaan sitten fiksumpia tuon pissa-asian kanssa.

 

Ja niin, ehdin jo ihan kamalasti huolestua, että Oskari on allerginen sille spesiaaliruoalleen, kun sille ilmestyi niskaan taas sellainen karvaton laikku, joka kutisi niin paljon, että Oskari oli raapinut sen ihan ruvelle. Eilen mun piti siihen laittaa hydrocortisonia, mutta en löytänytkään laikkua, kun sitä ei enää ollutkaan. Eli Oskari ei olekkaan allerginen tuolle ruoalle vaan reaktio tuli joko antibiootista tai sitten siitä kissanmaltaasta.

 

Muutoin mauskislaiset voi oeikin hyvin. Toivotaan että pissailut saadaan kuriin, niin elo sitten normalisoituu tästä näin.