Pehmo-Armas

Armaasta on tullut ihan pehmo. Armas hakeutuu aina torkkumaan kasaan jonkun muun kanssa. Välillä kuitenkin muistuu mieleen, että pitää vähän kovistella muita ja sähähtää, jos jahdataan ja juostaan perässä liian kauan. Hassumainen Armas. Salaa vähän pehmo.

Kissoille lihaa

Broilerin kaulat sulamassa.

Kävin Sofian kanssa barffikaupassa keskiviikkona. Näin mainoksen meidän paikallisessa lehtisessä jo alkuvuodesta, mutta en ikinä saanut aikaiseksi mennä käymään lihaostoksilla, paitsi nyt kun Sofia haki omille kissoille lihatäydennystä. Ostin kokeilumielessä muutamaa eri sorttia; porsaan palalihaa, naudan palalihaa, broilerin sydämiä (isot pojat onkin joskus syöneet) ja broilerin kauloja.

En usko että palalihoissa on ongelmaa, koska satunnaisesti olen kaupasta ostanut possun suikaleita ja ne ainakin maistuu hyvin, kuten myös perus kana. Eniten jännitti nuo kaulat, mutta kun niitä tarjoilin ekan kerran vaan rouskutus kävi ja kokeiluerä oli hetkessä syöty. Aatos yllätti, kun veteli oikein hyvällä ruokahalulla kaulan ensimmäisenä ja oli heti santsaamassa. Sitten kun nämä pakasteet on tuhottu ajattelin kokeilla ehkä jotain riistaa ja lammasta. Täytyykin tutkia barffikaupan nettisivuilta lihatarjonta ennen seuraavaa kertaa, ettei mene miettimiseen niin pitkä aika.

Ajatuksena olisi lisätä lihaa poikien ruokavalioon ja jättää raksut aika minimiin, ehkä jopa kokonaan pois. Tai vaihtaa raksutkin lihapitoisempiin nappuloihin, kun ne Oskarin pissalongelmat olivat puhtaasti stressiperäisiä eikä liittynyt ruokaan mitenkään. Täytyy myös ostaa joku vitamiinilisä mitä sekoittaa lihojen kanssa, jos/kun alan lisäämään sen määrää. Mutta nyt vasta testaillaan :) barffaaminen olisi kyllä hienoa, mutta en tiedä onko se millaista rakettitiedettä että kissat kuitenkin saisivat monipuolista ruokaa ja kaikki vitamiinit sun muut mitä tarvitsevat.

Kuvia ja myöhästyneitä synttäreitä.

Hupsista! Meni ihan ohi Oskarin ja Onnin syntymäpäivät! Oskari täytti 10.9 viisi ja Onni 23.9 kuusi. Vanhoja ukkoja jo :) Jos viikonloppuna muistettaisiin jälkikäteen poikien synttäreitä, oikein hävettää miten nämä meni ja unohtui. 

Ja vielä muutama kuvanen Aatoksesta ja Oskarista. Armas oli jossain piilossa nukkumassa, kun ehdin pitkästä aikaa kameran kanssa heilumaan.

 

Ulkona, sisällä.

Nyt kun alkaa ilmat kylmetä, niin ei viitsi tarhan luukkua pitää koko aika auki. Ja kissat eivät osaa päättää, ovatko ulkona vai sisällä. Mieluiten silloin juuri ulkona, kun ollaankin sisällä ja sama toisinpäin. On aika rasittavaa olla koko aika aukomassa luukkua, jote nyt olen vähän jlumastikkin tehnyt niin, että jos pojat menevät ulos, on siellä oltava sitten puoli tuntia ennen kuin pääsee takaisin sisälle.  Ja sama toimii toiseen suuntaan myös.

Nyt pojat nukkuvat ulkona, Onni ylimmällä tasolla, Aatos kävelysillalla ja Oskari ja Armas roikkuvissa koreissa. Eikä kenelläkään ole tällä hetkellä hinku tulla sisälle. Ihmeellistä.

Makoisan näköinen vieras

Jätin hetkeksi aikaa roskapussin terassille, kun en ehtinyt sitä roskikseen asti viemään sillä hetkellä. Pieni vieras ilmestyi tutkimaan pussia ja voitte vaan arvata kuinka suurina lautasina kissojen silmät tarhassa oli. Tuli niin kiire viemään pussi roskikseen asti, etten ehtinyt ottamaan kuvaa pojista, jotka istuivat tarhan keskitasolla kuola poskella. Onneksi hiiret ei sisälle pääse, välikatossa vipeltää kyllä ja saa kissat ihan hulluiksi.

Oskarin Latvian kuvat

Kävin otattamassa Oskarista Latvian näyttelyreissulla kuvat Tessalla. Hinta per kuva oli yhden latin eli noin puolitoista euroa, aika edukkaat kuvaukset oli siis. Oskaria ei kuitenkaan kamalasti kiinnostanut kuvaustouhut ja Osku olisikin mieluummin vain maannut siinä paikallaan, kuin tehnyt erilaisia poseerauksia, mutta kolmestatoista kuvasta sain valittua kuitenkin viisi, jotka olivat vähän erilaisia keskenään.

Eikös olekkin aika hienona Oskari :). Sitten yksi vähän vähemmän edustavampi kuva, lauantain paneelista. Vähän nauratti, kun löysin tämän Tessan sivuilta.

Ja vielä vertailun vuoksi näitä vanhempia kuvia, jotka kolme vuotta sitten otatin Tallinnan näyttelyssä.

Ihan hyvin näkyy miten kissa on kehittynyt ja muuttunut kolmessa vuodessa. Kaksivuotias Oskari oli melkein naku ja luuta ja nahkaa, kun kiinnosti tytöille huutelut enemmän, mitä massan kasvattaminen. Nyt kun tytöt eivät enää kastraattipoikaa häiritse on karvaa tullut ja sitä massaa. Oskari painoi kaksivuotiaana noin viitisen kiloa, nyt kohta viisivuotiaana jotain päälle seitsemän.

Kenkälaatikko

Mitä pienempi laatikko, sen parempi. Ihan vähän vain tursuaa Armas yli laidan, mutta ei haitannut. Yksi kaveri FB:ssä sanoikin, että näyttää ihan muffin topilta. No, mutta Armas onkin meidän pieni muffini ♥.