Reilu viikko odotusta vielä!

Ihanaa, kissat tulee kotiin 25.2. Vihdoin. Pojat vietti nyt tuolla mummolassa odotettua pidemmän ajan ja on ihanaa saada ne kaikki takaisin. Mitäköhän pojat mahtavat tuumata siitä, että asuinpinta-ala on tuplaantunut? No tuskinpa ne sitä sen kummemmin notiseeraavat, kun mummolassa pinta-alaa oli jokatapauksessa enemmän, mitä meidän vanhassa asunnossa. Ennen tuota hoo-hetkeä meillä on kuitenkin vielä hommia, jotka on pakko saada tehtyä alta pois. Ainakin keittiön sokkelit pitää saada paikalleen ja sitten kaikki ei-turvallisesti roikkuvat sähköjohdot piiloon, mutta niiden kanssa nyt ei pitäisi mitään ongelmaa tulla :)

Sain sitten varattua Oskarillekkin ajan eläinlääkärille. Osku menee 28.2 taas testailtavaksi, kun meille on tuossa ensi kuussa tulossa toinen morsmaikku kylään. Saagan kanssahan Oskari vaan kuherteli, eikä sitten raaskinut viedä pikkutytön impeyttä. Eli siitä suloisesta yhdistelmästä ei nyt vauveleita saatu :( Mutta jos nyt tällä kertaa? Oskari on tällä hetkellä tosi kollimaisessa kunnossa. Paino ei nyt ollut viime punnauksen jälkeen noussut, mutta turkkia näytti olevan ihan vähän enemmän, ainakin tuolla masun seudulla. Tosin eihän se nyt ole tuota erikoisruokarytmiä vielä niin kauhean kauan noudattanut. Oskari on kanssa niin iso kissa, että vaikuttaa sen puolestakin kauheen laihalta, vaikka kasvattajan mielestä paino oli ihan oo ja koo.

Ja nyt hei! Niko hankki meille uuden piuhan, kun tuo vanha on edelleen jossain pahvilaatikkohaudassaan, niin sain vihdoinkin siirrettyä puhelimesta noita kuvia! Harmi vaan, että kaikki oli kauheen suttusia, mutta on huonokin kuva parempi, kuin ei kuvaa ollenkaan :D

Onni on mummulassa kasvattanut karvaa!

Ja Armas sitten jotain muuta...

Yksi Armaan lepopaikoista mummolassa.

Ja sitten pienimies.

Olin ottanu Oskaristakin vaikka kuinka paljon kaikkia kuvia, mutta kun se könötti aina tuossa ikkunalaudalla niin oli kovin valopäinen koko kollipoika. Viikonloppuna pitää myös purkaa kaikki pahvilaatikot ja niitä joita ei pureta, niin laitetaan yhteen huoneeseen oven taakse piiloon, ettei pahvinaattori-Onni syö niitä.
Eihän tässä nyt tiedä miten päin sitä olisi, kun viikko menee varmaan kamalan hitaaste.

Pulleropallero ja laiheliini.

Käväisin tänään porukoilla. Piti ottaa kuvia pojista, mutta unohdin sitten ihan tyystin. Ja puhelimen johdot on vielä jossain muuttolaatikoissa kateissa, niin en kyllä olisi niitä kuvia edes tänne saanut, kun en kameraakaan mukaan ottanut.

Armas painoi jotain 6,8 kiloa silloin, kun pojat vietiin hoitoon. Tässä nyt ollaan joka kerta katsottu Nikon kanssa, että herranjestas kun se näyttää pullealta ja sitten viime kerralla menin ja punnasin Armaan. Armas painoi 7,2 kiloa! Kauhea pullukka! Ei vissiin ainakaan Armas kärsi minkäänlaista eroahdistusta, kun ruoka näyttää maittavan. Ja kun olen äidiltä ja isältä kysynyt ruoka-annosten määrästä, niin ilmeisesti he siellä antavat kuitenkin ihan saman verran sapuskaa, mitä me annettiin. Armaalle on luvassa kotiutumisen myötä siis pienehkö ruokaremontti ja liikunnan määrän lisäys.

Onnin paino on varmaan ihan samoissa kilomäärissä, kuin aiemminkin. En sitä punninnut kuitenkaan. Onnikin näyttää kuitenkin siltä, että massaa olisi kertynyt, mutta Onni onkin kasvattanut turkkia. Ja se hämää kun Onnin turkki kasvaa suoraan sojottaen ylöspäin, se ei siis laskeudu alaspäin ollenkaan. Ja käteen Onni tuntuu kuitenkin samalta.

Oskari taasen on sitten mennyt tiputtamaan massaansa. Ja ihan hurjasti onkin. Oskari on tällä hetkellä pelkästään luuta ja nahkaa, oikein pahaa tekee Oskua silittää, kun kylkiluut tuntuvat niin hyvin :/ Oskari kuitenkin kuulemma syö ihan normaalisti ja jää aina viimeisenä ruokakipolle, että ei se siitä johdu. Oskarin hurja painonpudostus johtuu vain ja ainoastaan hurjana hyrräävistä hormooneista, kun se keskittää sen kaiken saamansa energian kollittelemiseen. Kävin tänään iskän kanssa eläinkaupassa ostamassa kissoille ruokaa ja ostin sitten samalla Oskaria vartavasten pentukissojen pipanoita. Ne kun ovat vähän noita aikuisten raksuja rasvaisempia. Nyt siis Oskari saa pari kertaa päivässä ekstra-annoksen ruokaa. Saa syödä yksinään tuota penturuokaa, että saa vähän enemmän sitten ravintoa, jos se vaikka saisi sen painon nousemaan, edes vähäsen.

Hirvittävän hankala tilanne, kun on yksi vähän ylipainoinen, yksi normaalipainoinen ja yksi alipainoinen kissa samassa taloudessa. Armaan takia siis ei voi pitää raksuja koko aikaa esillä, kun sen ei tarvitse yhtään ylimääräistä pipanaa suuhunsa kyllä laittaa.

Onko kenelläkään muulla kokemuksia vastaavasta tilanteesta?

Tätä toki hankaloittaa myös se, että en viitsi vanhemmiltani vaatia kamalan vaativaa ruokintaohjelmaa, kun kissat kuitenkin saavat heillä nyt asustaa tämän aikaa mikä meillä menee tässä remontin keskellä ja appivanhempien kanssa asumiseen. Ja helpompi toki vahtia poikien ruokailua sitten, kun meidän kanssa ovat taas saman katon alla.

Syystä, että Oskari on nyt päättänyt heittää kaiken ylimääräisen pois päätin, etten ilmoita sitä myöskään TUROKin kevään näyttelyyn. Sen sijasta tekisi mieli mennä Onnin kanssa kokeilemaan, kun olen jo ehtinyt unohtamaan kuinka kamalaa sen kanssa näyttelyissä oli käydä :D

Ja pitäisi nyt kaivaa kissojen paperit jostain esille, että pääsisin kyttäilemään noita rokotuksia, kun niitä varmaan pitää tässä juurikohta uusia.

Google-haku

Katselin muuten vaan tässä tämän blogin tilastoja ja löysin sitten liikenteen lähteistä tälläisen kohdan, että joku oli googletellut hakusanoilla 'kuva laiskasta kissasta'. Klikkasin tätä ja siellä tosiaan mauskis-blogi oli toisena ja linkki vei blogikirjoitukseen Takkuja ja laiskoja kissoja.

Näkyykö teillä liikenteen lähteissä jotain hauskoja hakuja? :)

Erossa yhä.

Hengissä ollaan vielä vaikka mitään ei ole taas toviin kuulunutkaan. Kamala ikävä poikia, jotka edelleen asustavat mummun ja muffan hyvässä hoidossa, kun olot täällä meillä niin vaativat. Toivottavasti tammikuun lopussa saataisiin hakea kissat jo tänne uuteen kotiin.

Siirsin kamerasta kuvia koneelle. Siellä oli muutama kuva lokakuulta, ennen kuin pojat lähtivät mummulaan.

Yhteiskuva, missä pojat ihmettelevät parvekkeelta tuotua telinettä, joka oli sijoitettu kirjahyllyn viereen.

Ja Armas auttoi pakkaamaan tilpehöörilaatikkoa.

Pitäisi tästä taas mennä poikia katsomaan, etteivät ne ihan kokonaan meitä unohda.

Tuossa ulkona ollessani satuin huomaamaan, kun Nikon vanhempien kissa tassutteli lumella, että se asetti takatassut etutassujen jälkiin ja jätti oikeastaan vain yksien tassujen jäljet. Tälläiseen en olekkaan kiinnittänyt huomiota koskaan omien poikien kohdalla, kun nuo pääsääntöisesti ovat tassutelleet sisällä ja ulkona vain kesäaikaan.

Kuulumisia

Ollaan oltu hetkinen hiljaa. Eipä meillä oikeastaan mitään ihmeempiä kertomuksia nyt olekkaan ollut, kun kissat muuttivat tuossa kolmisen viikkoa sitten mummulaan. Meillä on edessä asunnon myyntiä, niin pojat asustelevat sitten loppu vuoden siellä, kunnes ollaan uusi saatu remontoitua ja päästy muuttamaan. Hirvittävän tyhjältä koko huusholli tuntuu ja meni muutama päivä ennen kuin tottui siihen, ettei ketään vastaile kun huutelee. Oon sitten ahkerasti käynyt vanhempien tykönä katsomassa poikia, mistä porukatkin on varmaan iloisia :D

Oskari itseasiassa lähti kolme viikkoa sitten Hämeenlinnaan Saagan luokse. Tänään olisi tarkoitus hakea Osku sieltä kotiin, tai no mummulaan, muiden poikien seuraksi. On ihan hirveä ikävä ollut pikkumiestä, vaikka Saagan blogista olenkin kuvia nähnyt ja Saagan omistajan kanssa ollaan vaihdettu kuulumisia tiheään. Oskarilla on ollut hyvät olot tyttöystävänsä luona ja painokin olin noussut vähän, mikä oli superhyvä juttu :)

Mahtaakohan Oskari enää muistaakkaan mua ollenkaan?

Armas ja Onni on ainakin tottunut omaan oleiluunsa tuolla niin paljon, että Onnikin unohtaa välillä juosta karkuun, kun siellä käyn. Yleensä siis kun pojat on hoitoon viety ja kun sinne ilmestyn niin, pojat on napattu mukaan ja Onni ei tykkää matkustaa ollenkaan.

Tilasin nyt vihdoin ja viimein zooplussalta ruokaa, kun oon sitä monta kertaa ajatellut tilaavani. Oon yleensä tilauksen laittanu yhden kasvattajakaverin kanssa samaan, kun tuo saa kasvattaja-alkennusta tilauksista. Se alennus on kymmenen prosenttia, mikä siis oli sama kuin ensitilaajan etu, joten käytin sen sitten hyväkseni. Tilailin pojille kymmenen kiloa RC: Hair & Skin- pipanoita joissa tuli kaupanpäällisiksi käännettävä peti, 6x70g Applaws kanalajitelman, 24x70g Applaws Selectionia myöskin kananmakuisena ja siinä tuli sellainen vikisevä myyrälelu kaupanpäällisinä, Almo Naturea 6x70g taimenen ja tonnikalan sekä lohen ja kananmakuisina. Lisäksi siinä oli mukana myös tervetuliaislahja, joka oli siis kaksi sellaista pientä hiirilelua ja viime kerralla kun kävin niin oli niistä hiirileluista hännät kadonneet johonkin. ne näyttikin joltain paperilta, ei siis järin kestäviltä.

Ja tosiaan. Tässä viikolla tuli postissa TUROKin vahvarit, jonne ollaan Oskarin kanssa menossa ensi viikonloppuna. Meille tuomareiksi osui lauantaille Pia Nyman, joka on ihan tuttu tuomari, mutten nyt muista onko Oskarilla aiemmin ollut ja sitten sunnuntaille Beverly Elian, jota en nyt tällä hetkellä kyllä muista. Keskiviikkona siis luvassa kissapyykkiä.

Mitään valokuvia nyt ei ole, kun ei ole ollut ketään kuvattavanakaan. Ehkä tänään nappailen puhelimella muutaman kuvan, jos vaikka onnistuisi.

Eipä tässä mitään muuta.

Kauhea ikävä poikia on, mutta oleilevat sentään siedettävän ajomatkan päässä, että pääsee moikkaamaan aina kun tarve tulee.

Tunnustus

Mauskislaiset saivat ensimmäisen tunnustuksensa Naukulan mammalta, tuossa melkein pari viikkoa sitten. Syy miksi tässä on hieman kestänyt on ollut tunnustuksiin liittyvä kuvamateriaalin puute. Enpä vieläkään oikein tyytyväinen ole otettuihin kuviin, mutta ei me kehdata kauempaa tätä venyttää enää :)

Kiitoksia mammalle tunnustuksesta!

Mamma haastoi meiltä kaikilta kaksi tunnustusta, kissoilta ja multa siis. Aluksi tuntui vaikealta, kun en muista mitä kaikkea olen pojista jo kirjoittanut ja onko jotain asioita vielä tunnustamatta, muta ei kai näiden niin ihmeellisiä tarvitse olla :)

Tunnustuksen saajan pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa.

2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.

3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Armas

 1. Armaalla on tummat napakarvat. Tuollainen hauskasti valkoista selvempi tummempi aluea masussa. En oikein tiedä minkä värinen tuo alue on, oma silmä väittää että se olisi jotenkin muka punertava, mutta ei sinivalkealla kissalla nyt pitäisi punertavia karvoja olla, edes masussa :D Ne on mulle mysteerimasukarvat.

2. Armaalla on leuassa akne. Sitä hoidetaan aina epäsäännöllisesti joko kynnellä rapsuttamalla tai hammasharjalla hieromalla. Joskus kesäisin, kun akne menee suupielissä oikein pahaksi, niin olen tehnyt muutaman päivän aktiivisen hoitorupeaman ja puhdistanut aluetta joko Bacibact-puuterilla tai sitten sellaisella toisella aineella (jonka nimeä en saa millään päähäni), jota olen laimentanut veteen. Yleensä Armaan akne on kuitenkin ihan hallinnassa

Onni

 3. Onni on ihan hulluna Pirskatti/Multicat-vitamiinitabletteihin. Kummalla nimellä ne napit nyt kulkevat. Ei tarvitse, kuin ottaa vitamiiniputeli kaapista ja Onni on jo pöydällä odottamassa. Ja nappulat syödään ihan käsistä. On melkein sormet vaarassa. Harmi vaan, ettei Onni ole yhtä innoissaan esimerkiksi matolääkettä annettaessa.

4. Onni ei tykkää pusutteluista. Jos Onnille yrittää suukon antaa, niin Onni vetää päänsä niin kauas kuin sen vaan saa, ja painaa korvatkin vielä luimuun. Rapsuttaa saa, mutta ei missään nimessä pussata. Hyi.

 Oskari

5. Oskari on utelias ja tykkää vaania kaikkea, erityisesti karkkipapereita. Välillä meistä tuntuu, että Oskarin muisti nollaantuu aina öisin, kun joka päivä Osku käy kaikki paikat läpi, niin kuin se olisi ensimmäinen kerta. Karkkipaperit ovat aina yhtä jännittäviä ja niitä pitää tulla katsomaan ja vaanimaan heti, kun sellainen jossain rapisee. Meillä on varmaan sohvan alla kadonneiden karkkipapereiden hautausmaa.

6. Oskari on raju rakastaja. Siinä mielessä siis, että Oskarilla menee rakkaudenosoitukset välillä vähän yli. Kun tarpeeksi kauan rapsuttaa ja pitää sylissä, niin yleensä Oskari nappaa sitten etuhampaillaan kiinni ihosta, niin kuin kollit ottavat tyttöjä kiinni niskasta. Mutta eipä tuo edes satu. Oskari vaan rakastaa tosi paljon.

Katja

7. Maailman rauhoittavin ääni mielestäni on kehräävä kissa. Monesti sohvalla painan pääni kissan kylkeen ja kuuntelen kehräämistä.

8. Viimeisenä asia, jonka varmaan tosi moni kissanomistaja tunnistaa itsestään: Silloin kun olen yksin, niin keskustelen kissojen kanssa, varsinkin jos ne pörräävät lähistöllä. Saatan huudella jotain olohuoneesta keittiöönkin, jos joku siellä esim. maukuilee jotaitain. Yhtälailla aina lähtiessäni johonkin sanon moikat jokaiselle erikseen, ettei kenellekkään tule paha mieli :D

Tässä kun näitä kirjoittelin, niin keksin paljon lisääkin kaikkea mitä olisi voinut tunnustaa, mutta päädyin menemään näillä alkuperäisillä ajatuksilla. Haasteessa pitäisi haastaa sitten myös kahdeksan muuta, mutta luulen että kaikissa lukenmissani kissablogeissa tämä haaste on varmaan jo käynyt. Että haastan sitten ne, keillä tätä haastetta ei vielä ole ollut :) Saa vapaasti ottaa.

Kattihaaste #3: Laatikot

Kolmannen kattihaasteen aiheena on laatikot. Tämän luulisi olevan helppo aihe, kun ainakin omat pojat on hulluina kaikenlaisiin (pahvisiin)laatikoihin. Nyt en kuitenkaan saa tuoretta kuvamateriaalia napattua, kun ei ole minkäänlaisia pahvilaatikoita koko kämpässä. Vanhojenkin metsästäminen osottautui aika vaikeaksi, mielessä oli vaikka kuinka monta kuvaa joita en sitten löytänyt ollenkaan. Mihinlie ovat hukkuneet?

Nyt mennään aina vuoteen 2008, jolloin Armas oli vielä pieni ja Onni ihan teini, jotka siis nyt esiintyvät tässä laatikkosarjassa.

Laatikkoilemassa Onni ja Armas maistelee.

Armas näyttää miten laatikkoon kuuluu mennä.

Ja Onnin piti mennä tänttäröimään Armaan päälle.

Ja sitten kaveria piti purra. Lattialla myös kissalehti. Kirjoittajalla kävi myös joku moka kuvan värisäädöissä.