lauantai 19. marraskuuta 2011

Kuulumisia

Ollaan oltu hetkinen hiljaa. Eipä meillä oikeastaan mitään ihmeempiä kertomuksia nyt olekkaan ollut, kun kissat muuttivat tuossa kolmisen viikkoa sitten mummulaan. Meillä on edessä asunnon myyntiä, niin pojat asustelevat sitten loppu vuoden siellä, kunnes ollaan uusi saatu remontoitua ja päästy muuttamaan. Hirvittävän tyhjältä koko huusholli tuntuu ja meni muutama päivä ennen kuin tottui siihen, ettei ketään vastaile kun huutelee. Oon sitten ahkerasti käynyt vanhempien tykönä katsomassa poikia, mistä porukatkin on varmaan iloisia :D

Oskari itseasiassa lähti kolme viikkoa sitten Hämeenlinnaan Saagan luokse. Tänään olisi tarkoitus hakea Osku sieltä kotiin, tai no mummulaan, muiden poikien seuraksi. On ihan hirveä ikävä ollut pikkumiestä, vaikka Saagan blogista olenkin kuvia nähnyt ja Saagan omistajan kanssa ollaan vaihdettu kuulumisia tiheään. Oskarilla on ollut hyvät olot tyttöystävänsä luona ja painokin olin noussut vähän, mikä oli superhyvä juttu :)
Mahtaakohan Oskari enää muistaakkaan mua ollenkaan?
Armas ja Onni on ainakin tottunut omaan oleiluunsa tuolla niin paljon, että Onnikin unohtaa välillä juosta karkuun, kun siellä käyn. Yleensä siis kun pojat on hoitoon viety ja kun sinne ilmestyn niin, pojat on napattu mukaan ja Onni ei tykkää matkustaa ollenkaan.

Tilasin nyt vihdoin ja viimein zooplussalta ruokaa, kun oon sitä monta kertaa ajatellut tilaavani. Oon yleensä tilauksen laittanu yhden kasvattajakaverin kanssa samaan, kun tuo saa kasvattaja-alkennusta tilauksista. Se alennus on kymmenen prosenttia, mikä siis oli sama kuin ensitilaajan etu, joten käytin sen sitten hyväkseni. Tilailin pojille kymmenen kiloa RC: Hair & Skin- pipanoita joissa tuli kaupanpäällisiksi käännettävä peti, 6x70g Applaws kanalajitelman, 24x70g Applaws Selectionia myöskin kananmakuisena ja siinä tuli sellainen vikisevä myyrälelu kaupanpäällisinä, Almo Naturea 6x70g taimenen ja tonnikalan sekä lohen ja kananmakuisina. Lisäksi siinä oli mukana myös tervetuliaislahja, joka oli siis kaksi sellaista pientä hiirilelua ja viime kerralla kun kävin niin oli niistä hiirileluista hännät kadonneet johonkin. ne näyttikin joltain paperilta, ei siis järin kestäviltä.

Ja tosiaan. Tässä viikolla tuli postissa TUROKin vahvarit, jonne ollaan Oskarin kanssa menossa ensi viikonloppuna. Meille tuomareiksi osui lauantaille Pia Nyman, joka on ihan tuttu tuomari, mutten nyt muista onko Oskarilla aiemmin ollut ja sitten sunnuntaille Beverly Elian, jota en nyt tällä hetkellä kyllä muista. Keskiviikkona siis luvassa kissapyykkiä.

Mitään valokuvia nyt ei ole, kun ei ole ollut ketään kuvattavanakaan. Ehkä tänään nappailen puhelimella muutaman kuvan, jos vaikka onnistuisi.
Eipä tässä mitään muuta.
Kauhea ikävä poikia on, mutta oleilevat sentään siedettävän ajomatkan päässä, että pääsee moikkaamaan aina kun tarve tulee.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Tunnustus

Mauskislaiset saivat ensimmäisen tunnustuksensa Naukulan mammalta, tuossa melkein pari viikkoa sitten. Syy miksi tässä on hieman kestänyt on ollut tunnustuksiin liittyvä kuvamateriaalin puute. Enpä vieläkään oikein tyytyväinen ole otettuihin kuviin, mutta ei me kehdata kauempaa tätä venyttää enää :)

Kiitoksia mammalle tunnustuksesta!

Mamma haastoi meiltä kaikilta kaksi tunnustusta, kissoilta ja multa siis. Aluksi tuntui vaikealta, kun en muista mitä kaikkea olen pojista jo kirjoittanut ja onko jotain asioita vielä tunnustamatta, muta ei kai näiden niin ihmeellisiä tarvitse olla :)

Tunnustuksen saajan pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Armas

 1. Armaalla on tummat napakarvat. Tuollainen hauskasti valkoista selvempi tummempi aluea masussa. En oikein tiedä minkä värinen tuo alue on, oma silmä väittää että se olisi jotenkin muka punertava, mutta ei sinivalkealla kissalla nyt pitäisi punertavia karvoja olla, edes masussa :D Ne on mulle mysteerimasukarvat.

2. Armaalla on leuassa akne. Sitä hoidetaan aina epäsäännöllisesti joko kynnellä rapsuttamalla tai hammasharjalla hieromalla. Joskus kesäisin, kun akne menee suupielissä oikein pahaksi, niin olen tehnyt muutaman päivän aktiivisen hoitorupeaman ja puhdistanut aluetta joko Bacibact-puuterilla tai sitten sellaisella toisella aineella (jonka nimeä en saa millään päähäni), jota olen laimentanut veteen. Yleensä Armaan akne on kuitenkin ihan hallinnassa

Onni

 3. Onni on ihan hulluna Pirskatti/Multicat-vitamiinitabletteihin. Kummalla nimellä ne napit nyt kulkevat. Ei tarvitse, kuin ottaa vitamiiniputeli kaapista ja Onni on jo pöydällä odottamassa. Ja nappulat syödään ihan käsistä. On melkein sormet vaarassa. Harmi vaan, ettei Onni ole yhtä innoissaan esimerkiksi matolääkettä annettaessa.

4. Onni ei tykkää pusutteluista. Jos Onnille yrittää suukon antaa, niin Onni vetää päänsä niin kauas kuin sen vaan saa, ja painaa korvatkin vielä luimuun. Rapsuttaa saa, mutta ei missään nimessä pussata. Hyi.

 Oskari

5. Oskari on utelias ja tykkää vaania kaikkea, erityisesti karkkipapereita. Välillä meistä tuntuu, että Oskarin muisti nollaantuu aina öisin, kun joka päivä Osku käy kaikki paikat läpi, niin kuin se olisi ensimmäinen kerta. Karkkipaperit ovat aina yhtä jännittäviä ja niitä pitää tulla katsomaan ja vaanimaan heti, kun sellainen jossain rapisee. Meillä on varmaan sohvan alla kadonneiden karkkipapereiden hautausmaa.

6. Oskari on raju rakastaja. Siinä mielessä siis, että Oskarilla menee rakkaudenosoitukset välillä vähän yli. Kun tarpeeksi kauan rapsuttaa ja pitää sylissä, niin yleensä Oskari nappaa sitten etuhampaillaan kiinni ihosta, niin kuin kollit ottavat tyttöjä kiinni niskasta. Mutta eipä tuo edes satu. Oskari vaan rakastaa tosi paljon.

Katja

7. Maailman rauhoittavin ääni mielestäni on kehräävä kissa. Monesti sohvalla painan pääni kissan kylkeen ja kuuntelen kehräämistä.

8. Viimeisenä asia, jonka varmaan tosi moni kissanomistaja tunnistaa itsestään: Silloin kun olen yksin, niin keskustelen kissojen kanssa, varsinkin jos ne pörräävät lähistöllä. Saatan huudella jotain olohuoneesta keittiöönkin, jos joku siellä esim. maukuilee jotaitain. Yhtälailla aina lähtiessäni johonkin sanon moikat jokaiselle erikseen, ettei kenellekkään tule paha mieli :D

Tässä kun näitä kirjoittelin, niin keksin paljon lisääkin kaikkea mitä olisi voinut tunnustaa, mutta päädyin menemään näillä alkuperäisillä ajatuksilla. Haasteessa pitäisi haastaa sitten myös kahdeksan muuta, mutta luulen että kaikissa lukenmissani kissablogeissa tämä haaste on varmaan jo käynyt. Että haastan sitten ne, keillä tätä haastetta ei vielä ole ollut :) Saa vapaasti ottaa.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Kattihaaste #3: Laatikot

Kolmannen kattihaasteen aiheena on laatikot. Tämän luulisi olevan helppo aihe, kun ainakin omat pojat on hulluina kaikenlaisiin (pahvisiin)laatikoihin. Nyt en kuitenkaan saa tuoretta kuvamateriaalia napattua, kun ei ole minkäänlaisia pahvilaatikoita koko kämpässä. Vanhojenkin metsästäminen osottautui aika vaikeaksi, mielessä oli vaikka kuinka monta kuvaa joita en sitten löytänyt ollenkaan. Mihinlie ovat hukkuneet?
Nyt mennään aina vuoteen 2008, jolloin Armas oli vielä pieni ja Onni ihan teini, jotka siis nyt esiintyvät tässä laatikkosarjassa.

Laatikkoilemassa Onni ja Armas maistelee.

Armas näyttää miten laatikkoon kuuluu mennä.

Ja Onnin piti mennä tänttäröimään Armaan päälle.

Ja sitten kaveria piti purra. Lattialla myös kissalehti. Kirjoittajalla kävi myös joku moka kuvan värisäädöissä.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Elävää kuvaa

Mauskislaisten ensimmäiset videot.
Laatu on mitä on, kun kuvasin puhelimella, sitten meni tovi että sain konvertoitua tiedostot avi-muotoon ja latauksessa tänne kesti joku tuhannen vuotta.

Ensimmäisessä Armaan mauku-näytteitä. Ja toisessa oli puhelin kerrankin hollilla, kun kissat pölöilivät. Ja kukaanhan ei sitten huomaa, että meillä oli siivouspäivä.

video


video


lauantai 8. lokakuuta 2011

Kattihaaste #2: Venytys

On vähän viivästynyt tähän haasteeseen osallistuminen. Ensiksi yritin metsästää venytyskuvia, kun en tahtonut käyttää jo noita koneella olevia, mitä olen täällä jo julkaissut ja sitten kun sain jonkinlaiset kuvat otettua, niin eikö kamerasta loppunut akkua ja laturi oli hukassa niin en saanut sitten noita kuvia siirrettyä koneelle.
Mutta nyt sain.
Kattihaasteen toisena aiheena oli siis venytys. Meiltä venyttelee tällä kertaa Armas. Armaan venytykset oli niin vauhdikkaita, että vähän tuli kuviin 'sumeutta', kun en ehtinyt kameran asetuksia säätämään. No mutta tässä nyt tulee.

Suupielien venyttelyä ja vähän tassunkin.

Ylösnousuvenyttely.

Laiskahko maassa venyttely.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Lepopaikka




Kuvittelisi paikan sohvan ja seinän välissä olevan aika epämiellyttävä, kun on niin ahdaskin, mutta näköjään siellä kelpasi köllötellä. Paistoipa tuohon aurinkokin.

torstai 29. syyskuuta 2011

Pieniä hiiriä

 

Tuossa kun Onnilla oli se synttärit, niin ostettiin sitten lahjaksi tollanen setti hiiriä. Niissä pitäisi sisällä olla kissanminttua. Oli muutenkin kvia paketti, kun siinä oli noita hiirulaisia yhteensä kuusi, eli jokaiselle sitten kaksi kappaletta :) Eli Onnille lahja, mutta käy kaikille. En tosin ymmärrä, että minkä himeen takia ostan tollasia pikkuleluja, meillä kun ne kaikki katoavat aina jotenkin metkasti. Luultavasti muuton yhteydessä löytyy sohvan alta sellanen kasa kissanleluja, ettei hetkeen tarvitse taas miettiä ostavansa jotain :)
Annoin paketista kolme hiirtä, niin että kolme jäi nyt kaappiin odottamaan. Eipä näy yhtään hiirulaista enää täällä missään, että mihin lie ovat taas piilottaneet lelunsa..


Hetken aikaa kissat kaikki leikkivät ihan innoissaan ja ajattelin, että kuvaanpa nyt oikein videolle tätä hupsuttelua. Kummasti siinä kävi sitten niin, että heti kun sain puhelimen käteen ja aloin kuvaamaan, niin kissat kävivät makuulle ja eivätkä tehneet yhtään mitään. Että se siitä sitten. Onnista sentään sain ihan kivan kuvan otettua, missä herra poseeraa nyt lahjahiirtensä kanssa. Ja ehkä jonain päivänä voin julkaista täällä jonkun videon, jos kissat päättävät päästä eroon tuosta esiintymiskammostaan..

tiistai 27. syyskuuta 2011

Sopu tilaa antaa

Eipä ole tuolla kiipeilytelineen yläpedissä kaikki kissat yhtäaikaa olleet sitten sen, kun Oskari oli pikkuinen. Tässä viime viikonloppuna kuitenkin sain taltioitua tälläsen hetken, kun kaikki kissimissit oli ahtautuneet yläpetiin, ja oli aika ahtaan näköistä kyllä.


Ja sitten.
Nukkuva kissa on ehkä suloisinta mitä on. Ja meillä ainakin kissat nukkuu välillä ihan miten sattuu. Tässä Armaan tyylinäyte tältä päivältä.


Tuo sohva on sellainen, minkä ostin Armaalle Armaan ihkaensimmäisestä näyttelystä, joka oli PIROKin Tampereen näyttely. Silloin koko sohva oli ihan hurjan iso pikku-Armaalle. Hyvin näyttää kuitenkin nykypäivänä Armas täyttävän koko sohvan :)

perjantai 23. syyskuuta 2011

Onni 4-vuotta

Onnimannilla on tänään synttärit ja ikää Onnille tulee neljä vuotta. Iso mies jo :) Onnille luvassa tänään spesiaali-illallinen (tai no se tarjoillaan kaikille pojille, kun olen mennyt ja vähän unohtanut kahden muun synttärit kokonaan..), joka pitää sisällään ainakin katkarapuja.

torstai 15. syyskuuta 2011

Kattihaaste #1: Polkuanturat

Mauskis-jengi ottaa nyt osaa ensimmäiseen kattihaasteeseen ikinä, jossa aiheena on nyt polkuanturat. Onnilla on ihan tavalliset mustat anturat ja Oskarilla erittäin miehekkään vaaleanpunaiset, joten tällä kertaa meidän maukuliineista osallistuu Armas, jolla anturoissaan on sekä mustaa että myös vaaleanpunaista. Armaalla polkuanturoiden väritys menee vähän miten sattuu, mutta kaikista hauskin vasemmassa etutassussa.

Eli siis Armaan vasemman etutassun polkuanturat, olkaa hyvät:

D :
Aika hauska , eikö :)

tiistai 13. syyskuuta 2011

Honeymoon ohi.

Saaga lähti viiden jälkeen kotiinsa. Itse en ollut kotona silloin, mutta Oskari oli mourunnut oven takana pitkän tovin sen jälkeen. No mutta kyllä kai, oma tyttöystävä vietiin pois :(
Nyt pidetään peukkuja pystyssä ja toivotaan, että treffit onnistuivat eikä menneet pelkäksi harjoittelemiseksi :D Kuulemma noin neljän viikon päästä osataan sanoa, onko onnistunut vai ei. Sitä odotellessa. Tässä nyt muutamia kuvia pariskunnasta. Yllättäen kamera oli aina jossain muualla, kun jotain tapahtui ja jäi oma kuvasato vähän laihaksi. Ja edelleen itseäni häiritsee tuo kameran oma salama, mutta kaunis pari Oskari ja Saaga kuitenkin on, salamaa tai ei :D

Yläpetiin sopii kaksi hyvin.

Nenut.

Muruset.

Olisiko sitten joku edustuskuva :D

Kokoero.



Saaga söpöilee.

Äsken eteisestä kuului 'OAAU'. Oskarilla on nyt sydänsuruja.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Kurnauskis

Eilen vähän ennen puolta päivää Oskarin tyttöystävä - Saaga siis - saapui tänne meille kyläilemään. Oskari oli ihan ihmeissään tästä tytöstä ja ihan hirvittävän utelias myös. Ensimmäiset tunnit meni vähän tutustuessa. Oskari keskittyi laulelemaan Saagalle ja Saaga taas tuntui olevan hyvin hämillään tungettelevasta kollipojasta. Vähän tukkakarvat pöllysivät välillä, mutta sen enempiä 'yhteenottoja' pariskunnalla ei ollutkaan :)
Nyt tämä pariskunnan yhteiselo on pelkkää kurinaa ja hurinaa.

Saaga on kyllä hurjan nätti tyttö. Oskari on ihan  samaa mieltä, sillä se ei päästä tyttöä silmistään hetkeksikään :) 
Muutamia kuvia. Kaksi jälkimmäistä jouduin ottamaan kameran oman salaman kanssa, kun oli niin pimeää :/

Kukkuu?

Uskallettiin vähän lähestyäkkin.

Herrasmiehenä Oskari luovutti oman paikkansa neidolle.

Tälläisiä halihetkiä oli aamulla.

lauantai 10. syyskuuta 2011

Oskari O 3-vuotta

Meinasi mennä ihan kokonaan ohi, mutta Oskarilla on tänään syntymäpäivä! Meidän pikkumies täyttää kolme. Lahja unohtui ihan ostaa, mutta ei kai se niin vaarallista ole.
Vietiin tänään myös isot pojat mummolaan, koska Oskarin morsmaikku tulee huomenna kyläilemään :) Hih, vähän jännittää.

torstai 18. elokuuta 2011

Tervetuloa syksy

Itse ainakin olen ollu iloinen viime päivien sateista, jotka ovat viilentäneet ilmaa mukavasti. Vähän viileämpi ilma on mukavampi myös kissoille, jotka ehkä jaksavat tehdä nukkumisen ja syömisen lisäksi jotain muutakin. Onni nyt tykkää kääriytyä huopiin ja peittoihin oli sitten lämpöä tai ei, mutta kohta pian aletaan me omistajatkin ymmärtämään pörrökissan halua päästä lämpöisten peitteiden alle :) Yleensä Onnista ei näy, kuin ehkä hännänpää, mutta nyt kuvan ajaksi Onni suostui poseeraamaan hiukan.


Onni viihtyy kyllä parvekkeellakin, kuten myös Armas ja Onni. Nyt voi lasitetun parvekkeen oveakin pitää huoletta auki, ilman että asunto itsessään imisi lämmintä ilmaa sisään ja seiniin.

Oskari nauttii suorasta auringonpaisteesta.
Armas pysyttelee mieluummin varjossa.
 Oskari on alkanut laulelemaan yhä enemmän, parvekkeelta kuuluu vähän väliä kurinaa ja mouruntaa - silloin siis kun Oskari ei nuku..Tyttöystävä-Saagallakaan ei ole takajalat alkaneet vielä vipattamaan, joten odottelemme edelleen kihlajaisia. Oskari mistään tietämättä :D
Ja kamalasti kaikki kolme ravaavat sinne sun tänne. Kauhealla vauhdilla parvekkeelle ja sieltä taas yhtä hirmuista vauhtia takaisin keittiöön tai eteiseen.

Muutettiin vähän kissojen ruokailuaikoja, kun päiväruoka ei tuntunut maistuvan kenellekkään. Aina jäi kippoihin märkäruokaa yli puolet. Koska alkoi ruoan haaskaaminen harmittamaan, päätettiin siirtää märkäruoan antamista myöhemmäksi, melkeinpä iltaan. Kissat eivät ole edes tuntuneet kaipaavan päivällä ruokaa ja syövät iltaisin sitten kaiken mitä kippoon laitetaan. Tämän takia tietenkin yöksi laitettavien raksujen määrää ollaan pyritty hieman vähentämään, kun kerta pojat ruokitaan kahteen kertaan melko pienen ajan sisällä. Luultavasti kuitenkin nuo kesän helteet ovat olleet pääsyyllisenä ruokailuhaluttomuuteen. Ehkä tässä nyt ilmojen hissukseen viilentyessä voi alkaa aikaistamaan ruokailua, jos märkäruoka alkaisi maistumaan.
Ja en ehtinyt vielä zooplussasta mitään tilaamaan, ajattelin ajoittaa tilauksen niin, että tilaisin sitten samalla pojille ruokaa.

Kävin tiistaina myös kuvailemassa cornish rexejä kasvattavan ystäväni pentuja. Ne oli pieniä, eikä ne pysyneet paikalla hetkeäkään. Olisin voinut vaikka laittaa yhden laukkuun ja tuoda kotiin, mutta luultavasti omat pojat olisivat syöneet sellaisen pienen rääpäleen. Pennut olivat noin 12-viikkoisia ja niillä oli painoa noin kilon verran per pentu. Melko pieniä siis.
Muistaakseni Oskari painoi ainakin tuplasti tuon ikäisenä. Tosin Oskari on ollut aina melko isokokoinen ja ehkä rexejä ja norskeja ei nyt ihan voi koonsa puolesta vertailla toisiinsa :D
Tässä kansiossa muutamia kuvia kyseisistä pennuista.

lauantai 13. elokuuta 2011

Mikä se on?

Kaveri oli kylässä puolivuotiaan poikansa kanssa. Ensimmäinen kerta, kun kissat näkivät mini-ihmisen. Itseä vähän jännitti, että syökö pojat Jeren vai jyräävätkö ne pienen ihmisen alleen. Aika varovaisesti kissat kuitenkin olivat. Vähän pieni-ihminen kiinnosti, mutta kovin lähelle ei yksikään kyllä uskaltautunut.

Mikä se on?
Miksi se möyrii lähemmäs?

Kummallisia kapistuksiakin sillä oli mukana.

Mitä sille syötetään? Jotain herkkuako?

torstai 4. elokuuta 2011

Paksu-Armas

Jotenkin kuvittelin, että kun ollaan kissojen kanssa mökillä ja kun ne saavat juoksennella siellä ulkosalla, että sillä olisi ollut jotain - hmm - myönteistä vaikutusta painoon. No eipä juurikaan.. Armas on lihonnut, vaikka mielestäni se tuon parin kuukauden aikana liikkui ihan kiitettävästi ulkona, kiipeili puihin ja sai jotain pikku hepuleita välillä. Niko vaan huomautti, silloin kun tultiin kotiin, että Armaan boxi painaa melko paljon enemmän, kuin mökille mentäessä.
No piti sitten kissat punnata.

Painot
Armas: 6.5
Onni: 5.3
Oskari: 5.8

Viimeksi olen punnannut kissat 11. maaliskuuta 2010. Armas on siitä lihonnut puolikkaan kilon, kuten Onnikin. Ja Oskari taasen on tiputtanut painoa 300 grammaa. Oskari punnittiin siis silloin sydänultrauksen yhteydessä, Armas heti kun tultiin koko konkkaronkka mökiltä kotiin (noin kaksi viikkoa sitten) ja Onnin punnasin nytten, kun en muistanut mitä se silloin pari viikkoa sitten painoi.

Ok, ehkä erimalliseen ja kokoiseen ruokakippoon saattoi tipahtaa vähän enemmän papanoita, mitä kotona. Ja kotona Niko normaalisti hoitaa kissojen ruokinnan, kun Niko on paljon tiukempi noiden annosten suhteen mitä itse olen. Nyt olisi kuitenkin erityisen tärkeää saada Armaan paino hieman tippumaan.
Onko jollakulla jotain kokemuksia kissan painonhallinnasta? Sen tiedän itsekkin, että nopeasti paino ei saa alkaa lähtemään, vaan sen on tapahduttava pikkuhiljaa. Kannattaisiko alkaa lisäämään lihan määrää ja vähentämään kuivamuonapipanoita?
Ajattelin, jos zooplussasta tilaisin tälläisen lelun,ja siirtäisin kuivaruokaruokinnan vielä hiukan haasteellisemmaksi, kuin mitä se nyt on. Tuota Mindyn blogia kun lueskelin, niin hoksasin, että tuo meidän kuivaruokakippo taitaa myöskin olla eräänlainen aktivointilauta, paitsi että ei niin monipuolinen vain.

Onnin paino on ihan hyvä, luulisin että ihan normaalipainon luokkaa. Ja Oskari.. No, se nyt on taas laihtunut, kun on kevät ja odotellaan tyttöystävää. Menee se energia laulelemiseen eikä lihaksiston kasvatukseen.

Kissat kotiutuivat ihan hyvin mökkeilyn jälkeen taasen kaupunkiin. Oltiin varauduttu joihinkin masennuspuuskiin, kun pojat eivät enää pääsekkään jolkottamaan ulkona, mutta ei. Täällä ollaan kuin ennenkin. Olen itse taas alkanut katselemaan kissaliiton sivuilta tulevia näyttelyitä. Ilmeisesti syksyn maailmanvoittaja-näyttely jää väliin, kun on kuulemma kaikenlaisia auto-ongelmia ja sitten muutama muu matkapaketti on myöskin peruuntunut. Toisaaltaan ihan hyvä, sillä oma rahatilanteeni on tällä hetkellä niin tiukka, ettei se oikeastaan sallisi edes tuollaista yli 400 euron reissua.
Oskarin tosin ilmoitan näyttelyyn vasta syksyllä. Tuossa olisi tuo PIROKin näyttely, mutta luulen, että se jätetään vielä väliin.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Mikä pisti/puri?

Käytiin tuossa pari-kolme tuntia sitten Nikon kanssa kaupassa ja kun oltiin ostokset kaappeihin saatu alettiin reeraamaan ruokaa. Niko sitten kysyi yhtäkkiä, että mikä Onnilla on naamassa. Menin katsomaan ja meinasi itku päästä. Onnin naaman koko vasenpuolisko oli ihan turvonnut ja samoin leukakin hieman. Niko tutki kissan pään läpikotaisin, Onni ei aristanut ollenkaan eikä löytynyt mitään. Itse soitin samantien Suville - elikkä Onnin ja Oskarin kasvattajalle - ja kyselin, että mitä pitää tehdä, voinko antaa kyytabletin, kun en tiedä mikä on purrut tai pistänyt. Ajateltiin, että luultavammin ampiainen, mutta voisi käärmekkin olla mahdollinen.. Suvi käski soittamaan eläinlääkäripäivystykseen, että siellä osaavat sitten neuvoa mitä pitää tehdä ja voiko antaa kyytabletin vai ei.

Ensin soitin Turkuun. En oikein tiedä ymmärsikö tyttö luurin toisessa päässä mitä tarkoitin, kun koitin selittää mitä luultavasti oli tapahtunut. Epäiltiin Nikon kanssa siis, että olisi ampiainen pistänyt, mutta vastannut tyttö oli sitä mieltä, että ampiaisen pisto ei turpoa, että kyseessä oli varmaan kyy ja käski tulla paikan päälle, että saadaan laitettua kissa tiputukseen. Siinä mieleeni sitten tuli, että olipas typerä soittaa Turun eläinlääkäripäivystykseen, kun ollaan itse 170 kilometrin päässä mökillä ja kyselin onko jotain, mitä voisin nyt tehdä itse, kun kissa tuntui olevan muuten kaikinpuolin kunnossa. Sain sitten luvan antaa sen puolikkaan tabletin ja käskivät vielä juottamaan paljon vettä, jos sattuisi se kyy olemaan.

Olin sitten jo ihan paniikissa ja yritin löytää pipettiä tai jotain jolla saisi kissaa juotettua ja samalla hain kyypakkauksen. Anna sitten tabletti kissalle, jolle on mahdotonta antaa minkäänlaista pilleriä muutenkaan.. Pienen taistelun jälkeen saatiin Nikon kanssa syötettyä Onnille kahteen osaan laitettu puolikas kyytabletti. Päätin vielä varmuuden vuoksi soittaa eläinlääkärille tässä lähistöllä, kun sain googletettua jonkun numeron. Inkoon eläinlääkäri oli oikein mukava ja kun olin saanut selitettyä meidän ongelmamme ja mitä olimme sille jo tehneet, oli tämä eläinlääkäri sitä mieltä, että se riittäisi. Kysyin vielä, että erottaako mitenkään sen, onko kyseessä käärmeenpurema vai ampiaisenpisto.
Ilmeisesti eroja on muutama.
Käärmeenpurema on kova ja yleensä kissa aristaa sitä todella paljon ja puremakohta paisuaa kuulemma hirvittävän paljon. Onni ei aristanut ollenkaan vaikka me koskettiin ja lääpittiin sitä paisunutta kohtaa, eikä se ollut mitenkään kovakaan. Totta kai se näyttää vaan hurjalta, kun poski ja leuka turpoaa.
Ja sitten käärmeenpurema potilas tulee kuulemma todella kipeäksi. Onni nyt nukkuu, mutta niin nukkuu Armas ja Oskarikin. Eipä pojat täällä mökissä sisällä yleensä muuta teekkään, kuin nuku, joten se ei poikkea normaalista ollenkaan.

Onni käyttäytyy ihan normaalisti, on vain häijyn näköinen.  Kun Armas tuli sisälle, se meni takan päälle ja pesi hetken aikaa Onnin päätä. En saanut nyt tästä hoivaushetkestä kuvaa ollenkaan, kun Armas kääntyi katsomaan muualle heti, kun otin kameran.

Taisi tässäkin taas säikähtää itse paljon enemmän, kuin kissa.

Onni käy välillä oven takana maukumassa, josko se saisi mennä jo ulos, mutta Onni saa nyt luvan olla sisällä niin kauan, että turvotus laskee.

Ja muuten, heti viimekertaisen kirjoituksen jälkeen Onni toi sisälle sisiliskon ja kun sisilisko oli vapautettu takaisin luontoon seurasi perästä elävä hiiri, myöskin Onnin tuomana. Ja Oskari käväisi eilen uimassa tai tipahti mereen, ei oikein tiedetä, kun ei tapahtumaa taaskaan päästy todistamaan.

Mutta huh mikä päivä. Toivottavasti tuo naaman turvotus nyt laskisi mahdollisimman nopeasti, että voisi rentoutua itsekkin.

PS. Ainiin, iskä soitti vielä kolmannelle eläinlääkärille, joka on jossain täällä päin ja se kolmas oli ollut tuon toisen kanssa samaa mieltä siitä, että jos sai annettua tuon tabletin, niin se on hyvä. Tarkkailee vaan, että mitä tapahtuu. Ja vielä kerran voin todeta, että turvotusta lukuunottamatta Onni on ihan normaali. Että ei kai tässä mitään hätää nyt taida olla.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Testituloksia


Mökkeily on sujunut rauhallisesti sitten viimeisen päivityksen. Ketään ei ole tippunut mereen tai pyydystänyt mitään kärpästä kummempaa, joten aika leppoista on ollut :) Onni vähäsen säikäytti, kun yhtenä iltana Onnin kesti todella kauan tulla, kun kutsuin. Onni olikin ollut vähän pidemmällä reissulla aidan toisella puolella, kun portti oli jäänyt hitusen raolleen. Toisaaltaan en edes tiedä miten paljon kyseinen aita estää kissojen menemistä toiselle puolelle, kaipa ne voisivat halutessaan sen yli hypätäkkin.. Luulen kuitenkin, että pääsääntöisesti kissat kuitenkin liikkuvat tällä puolella ja se on hyvä se.

Olin Oskarin kanssa tämän viikon maanantaina eläinlääkärissä, siinä sydänultrassa. Koko ultraus oli itselle ihan uutta ja olin kuvitellut sen tykkänään erilaiseksi. Olin jossain kuvitelmissani luullut niin, että kissa laitetaan johonkin masiinaan, muta ultraus tehtiinkin vähän samalla periaatteella, mitä elokuvissa näkee odottaville äideille tehtävän :D
Ja ainiin, Oskarin oikea kainalo ajeltiin nyt melko paljaaksi, sieltä kun se ultraus tapahtui. Piti ottaa siitä kuva, mutta Oskari ei tahtonut olla yhteistyöhaluinen..

Oskarin sydän on normaali eikä siellä näkynyt mitään, mikä viittaisi johonkin poikkeamaan eli jonkinlaiseen mahdolliseen sydänvikaan. Ja Oskari on myös aika ihanteellisessa iässä testausta ajatellen, kun Oskari täyttää nyt syksyllä kolme. Huojentava tietää, että sydän on kunnossa :)

Kuulin silloin myös niiden verikokeiden tuloksia, joissa Oskari aiemmin oli Nikon kanssa käymässä. Oskarin veriryhmä on A ja FeLV sekä FIV olivat negatiivisia. Sitten viikolla oli tullut GSD IV tulokset jotka yhtälailla olivat negatiivisia - tai siis Oskari ei kanna kyseistä geenijuttua eikä voi siis periyttää sitä jälkikasvulleen - mikä myös on hyvä.
Oskari myös punnattiin tuolloin ja silloin Oskarilla oli painoa 5,8 kiloa.

Mistä pääsenkin siis seuraavaan aiheeseen, joka liittyy koko tähän testausrumbaan :) Oskarilla on siis treffit tässä jossain kohtaa, kunhan Oskun tyttöystävän juoksu alkaa. Ja kaunis tyttöystävä Oskarilla onkin. Nyt kun tyttöystävän kasvattaja on julkaissut suunnitelmat omilla kotisivuillaan, niin voin nyt vähän kirjoittaa tästä aiheesta. Salaisuus kun se ei enää ole :)
Tytön nimi on Saaga, kaunis ruskeatäplikäs valkoisella. Täältä löytyy lisää tietoa Saagasta ja Oskarista :)
Hihi, jännää :)

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Aamuyllätys

Eilen oli ensimmäinen pilvinen ja harmaa päivä, tihutti vähän vettäkin välillä. Tarkoitti siis sitä, että eilinen päivä meni kutakuinkin sisällä nukkuessa, kissojen osalta siis. Toki Armas ja Onni tahtoivat käydä ulkona, ensin siinä puoliltapäivin ja myöhemmin vielä illalla, jolloin Oskarikin liittyi sitten ulkoilemaan. Eipä kissat pitkää tovia ulkona kuitenkaan viihtyneet, sen verran että ehtivät vähän purkaa energiaa juoksemalla sinne sun tänne ja kiipeilemällä puihin.
Kyllä sen sitten huomasi yöllä, että pojat oli suurimman osan päivästä vain makoilleet sisällä, kuului meteliä vähän välillä.
Tänään on miltein yhtä harmaa päivä, mitä eilen, mutta ei sada ainakaan vettä. Pojat saavat siis ulkoilla, niin että nukkuisivat sitten yöllä.

Armas - ei ehkä järin edustavasti - levällään.
Miksi sitä muuten ei koskaan ole kameraa mukana, kun pitäisi olla? Eilen illalla pojat leikkivät mökin edustalla ja siitä olisi saanut vaikka kuinka monta hyvää kuvaa, kun ne hyppivät ja vaanivat ja tekivät tiesmitä. TAI sitten jos kamera on mukana, niin sitten on säädöt jotenkin ihan väärin tai kuvat eivät onnistu muuten vaan :/

Saku (isäni koira siis) sai eilen puruluun, kun oli odottanut niin kiltisti sen aikaa sisällä, kun isä oli ollut Tammisaaressa autonrengasta paikkaamassa (itse olin nukkunut koko tämän ajan). Oskari oli hirmu utelias sen suhteen, mitä Saku söi ja tunki nenäänsä koko ajan Sakun herkun luo. Saku ei hirvittävästi edes välittänyt. Ja taasen hyvä esimerkki siitä, kun kiireellä pitää kuva ottaa, niin siinä on jotkut asetukset päin prinkkalaa, mutta nyt ei voi mitään :D



Ja niin. Ihan kaikessa rauhassa tässä kirjoittelin tätä blogi-päivitystä ja join aamukahvia, kun Oskari juoksi sisälle hampaissaan joku hiirulainen! Säikähdin muuten aika kiitettävästi, sillä viimekesänä Osku raahasi tänne mökkiin sisälle elävän hiiren. Tämä ei kuitenkaan ollut elävä enää, onneksi. Uskalsin siis kaapia elukan pahvilautaselle ja haudata mereen, heti sen jälkeen kun Oskari oli sitä saalishiirtään ympäriinsä viskonut.
Eipä tainnut Oskarin äiti opettaa, ettei ruualla saa leikkiä.. Vaikka taitaa olla vähän kaikkien kissojen vikana, kun on massu täynnä ruokaa. No mutta, siinä siis tämän kesän ensimmäinen saalis. Sellainen yllätys omaan aamuun.

Metsäkissa ja metsähiiri

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Citykissa saaressa

Nyt on koko konkkaronkka koossa. Oskari tuli perjantiana Nikon kanssa tänne ja nyt kun Niko lähti takaisin Turkuun, niin jäin tänne kissojen kanssa (plus isäni). Perjantaina Oskari uskaltautui tulemaan ihan uloskin ja juoksenteli vähän tässä mökin tuntumassa. Eilen Oskari uskaltautui vähän pidemmälle ja tänään taas vähän enemmän.  Ehkä viikon puolessa välissä on Oskaristakin kuoriutunut kunnon metsäkissa :)
Armas tänään metsästlei jotain pientä, näytti pikaisesti katsottuna joltain harmahtavanmustalta, ehkäpä metsähiireltä? Tänä vuonna ei vielä yhtään pikkuvipeltäjää ole kissojen kynsiin jäänyt, viime kesänä kun niitä oli kaunis rivi mökin edustalla aina illan päätteeksi. Tosin kaipa ne taidot ovat vähän ruostumaan päässeet talven aikana :D
Vähäsen myös jännitti Onnin vaanimiset kalliolla. Onni oli melko lähellä rantaa ja vahtasi jotain lintua. Oli ehkä kaikinpuolin hyvä, että lintu lähti lentoon ennen, kuin Onni päätti hyökätä, se olisi voinut päättyä vaikka uiskentelevaan kissaan.
Osaakohan kaikki kissat luonnostaan uida?

Innostuin nyt avaamaan kissoille omat kuva-albumit. Aiemmin itsellä oli käytössä kuvat.fi, silloin joskus aikaa sitten, kun koko palvelu oli maksuton. Tai ainakin muistelisin että joskus on ollut. Jokatapauksessa kuitenkin. Ajattelin, että sinne on mukavampi keräillä kuvia, etten täytä koko blogia aina kun saan otettua mielestäni jonkun hyvä kuvan.
Tässä sitten niitä linkkejä toistaiseksi vielä melko tyhjänpuoleisiin albumeihin: Armas, Onni ja Oskari.

torstai 30. kesäkuuta 2011

Mökkihöperöt

Ollaan nyt viikon verran oltu mökillä. Tai siis Armas ja Onni on olleet mökillä, Oskari palasi sunnuntaina Nikon kanssa Turkuun, kun sillä oli tiistaina eläinlääkärille varattu aika. Oli aikamoinen käynti, Niko soitti siellä paikan päällä, kun oli joku sekaannus sen kanssa, että mitä Oskarille piti tehdä. Ilmeisesti ajanvarauksessa oli ollut joku kesätyöntekijä, joka ei ollut ihan perillä kaikkien termien kanssa ja Oskarille oli varattu aika pelkästään verikokeisiin. Juttelin sitten eläinlääkärin kanssa puhelimessa ja sovittiin, että hän ottaa kaikki ne tarvittavat verinäytteet mitä pitikin ottaa ja varataan sitten uusi aika sinne sydänultraan. Ystävällisesti sitten lääkäri myös lupasi, että siitä kerrasta ei mene käyntimaksua ollenkaan, kun oli tuollainen hassu väärinkäsitys käynyt :)


Kyllästyttää vissiin linssiluteena olo?
Oskari oli kuulemma hienosti ollut koko toimenpiteen ajan paikallaan, vaikka siinä oli kuulemma mennyt aikaa jotain viisi minuuttia. Eli monta putkiloa otettiin verta. On se hassu kissa :) Aika sydänultraan on sitten 11.7. Nyt odottelen tuloksia niistä kaikista kokeista ja jännityksellä odotan sitä ultraa.

Mutta tosiaan, kahden vanhemman kissan kanssa ollaan nyt mökkihöperöity täällä jo hetkinen. Onni on tosi onnellinen tosta ulkoilusta ja metsässä juoksemisesta. Se vaan kehrää koko ajan kun sen näkee ja kellahtaa kyljelleen ja kierii maassa :) Ihan erilainen, mitä kotona kaupungissa ja sisätiloissa pelkästään. Armas sensijaan on aika normaali. Käyskentelee ulkosalla ja tunkee syliin, niin kuin aina ennenkin. Heti toisena päivänä Armas teki tuttavuutta rannassa käärmeen kanssa. Keltaiset 'korvat' paljasti käärmekaverin harmittomaksi rantakäärmeeksi. Napattiin sitten kissa kainaloon ja annettiin rantakäärmeen olla rauhassa.
Sitten tässä yksi päivä ihmettelin, mitä Armas oikein oikein istua nökötti paikallaan ja lätki tassullaan maahan. Menin katsomaan ja näin, että Armas läiskytteli kuparikäärmettä. Nappasin sitten kissan kainaloon ja vein sen pois, kuparikäärme kun ei myöskään ole vaarallinen, eihän se oikeastaan edes ole käärme.
Mahtoi jotain jännää mustikkapuskassa olla.

Ja niinkuin näiden kahden vaarattoman käärme-elukan kohtaaminen ei olisi riittänyt, niin sitten tässä pari päivää sitten istuin ihan rauhassa mökissä, kun kuulin isän huutavan ulkona, että Armas pois. Menin katsomaan mitä siellä tapahtui ja isä rauhallisesti vaan pyysi tuomaan jonkun lapion. Armas oli tällä kertaa tökkinyt kyykäärmettä. Ja kyseessä oli vielä kyynpoikanen.
Koko pikkukäärme oli ihmeen turvonnut, pääteltiin isän kanssa, että se oli varmaan juuri syönyt jonkun sisiliskon. Tosin setä tiesi kertoa, että kun kissa läppäsee kynsien kera käärmettä, niin ne tuppaa turpomaan. Tiedä sitten oliko Armas matsannut sen käärmeen kanssa ihan kunnolla..
No mutta toivottavasti tässä oli tarpeeksi käärmeitä tälle kesälle.

Ajattelin tosiaan, että täällä tulisi blogia päivitettyä vähän ahkerammin, mutta mokkula ei tykkää oikein toimia ja kuvien lataaminen on aika aikaavievää puuhaa. PLUS en nyt saanut aseteltua niitä tämän paremmin, mutta olkoot :D
Huomenna Oskari-kaupunkikissa liittyy meidän seuraan.
Ai niin.. Kaupunkikissa tosiaan. Viikonloppuna, kun Oskarikin oli täällä, ei Osku tainnut käydä kun kaksi kertaa ulkona. Päästin kissat venematkan jälkeen jo laiturilla vapaaksi, mutta Oskari ei suostunut tulemaan boksista ulos ollenkaan. Paitsi vasta sisällä ja sisällä mökissä Osku sitten olikin kaikki ne kaksi päivää, mitä Nikon kanssa täällä olivat.
Sangen rohkea kolli, etten sano :D

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Ruusukkeita ja muuta

No vähän nyt jäi se palkintojen-päivitys, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan :)
Juhannus kohta. Ollaan Nikon kanssa lähdössä Paraisille perjantaina, kissat saavat viettää perjantain kotosalla kipot täynnä ruokaa ja kulhoissa paljon vettä. Lauantaina sitten läksetään koko porukka Inkooseen, kissojen kera siis. Itse jäänkin mökille sitten Armaan ja Onnin kanssa ja Niko tulee Oskarin kanssa takaisin Turkuun, kun Oskulla on eläinlääkäri 28 päivä. Silloin otetaan Oskarilta veriryhmä ja verinäyte Hannes Lohen geenipankkiin, sitten FeLV ja FIC, GSD IV (mikä onkaan O.o) sekä HCM. Jännitän itse tuota sydänultraa kauheasti, että mitä siinä kerrotaan.. Jännitän toki kanssa sitä, että Niko hoitaa Oskun eläinlääkärille ja että miten ne siellä kahdestaan pärjää. Oskarilta on kerran aiemmin verikoe otettu, meni sillon ihan hyvin, mutta Oskari oli myös aika nuori sillon. Onhan se edelleen ihan helppo kissa, mutta vähän vahvempi ja noin.. No kaipa ne miehet siellä kahdestaan pärjää :D

Mutta niin!
Kuvia.
Elikkä ruusukkeita neljä kappaletta, keltaiset olivat serti-ruusukkeet ja sitten vihreä ja sininen olivat värinparhaista. Pussukka johon ruusukkeet on asetettu tuli silloin sunnuntaina. Olin jo kovaa vauhtia menossa Oskarin kanssa häkeille päin, kun joku juoksi meidän perään ja heilutteli tuota säkkiä. Saatiin siis sellainen :) Pussukassa oli yksi pussi märkäruokaa, pari pientä näyteruokapussukkaa ja sitten tuollainen hiukan isompi raksupussi. Tuo isompi raksupussi oli ikäväkyllä alle vuoden ikäisille pennuille. Tavallaan tuollainen määrä tuolla muun ruoan joukossa nyt ei varmaan olisi haitannut, mutta kun kaveripariskunnalla on kaksi alle vuoden ikäistä kissaa, niin lahjoitettiin ruoka sitten sinne :)
Ainiin, saatiin myös mitali, sunnuntain tuomarinparhaasta. Kuvassa on tuossa etualalla, parin pikkuruokapussukan päällä.


Ja sitten kuva joka ei millään liity mihinkään palkintoihin tai muuhun, mutta kuitenkin. Olin kattamassa pöytää ja hain jääkaapista jotain, kun Onni hypähti tuolille istumaan yhden lautasen eteen. Ihan kuin odottamaan, että ruoka laitettaisiin pöytään ja pääsisi syömään :)


Ajattelin mökille ottaa kaikki vermeet ja vempelit mukaan, jos tulisi sitten tätäkin päiviteltyä vähän useammin. Olen myös nyt aloittanut tekemään pojille omia kotisivuja, jotka toivonmukaan saan pian valmiiksi. Ulkoasun kanssa on nyt vähän käynyt vain niin, että kun olen sen saanut valmiiksi olen jo siihen kyllästynyt ja olen alkanut tekemään uutta.. No, ehkä tässä kesän aikana :D

Hyvät juhannukset kaikille kissimisseille, sekä kissoja hoitaville kaksijalkaisille!

peeäs! säädin blogin ulkoasua, kun alkoi sekin tympimään. Jos se näyttää jotenkin hassukta tai hankalalukuiselta, niin saa sanoa. Silmät ristissä tässä säätelin, niin voi olla vähän sen näköinenkin. Ja pahoittelen sitä, kun olen hirvittävän malttamaton oikolukemaan omaa tekstiäni, joten typojen määrä useimmiten on valtava :(
No mutta.. jussit uudestaan multa ja kissoilta!

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Cesis - kissanäyttelymatka

Nyt ollaan kotiuduttu melkein tuhannen kilometrin matkan jälkeen. Oli kyllä aikamoista, varsinkin perjantai-lauantai välinen ajo sekä valvominen, jota kertyi reilusti yli kolmekymmentä tuntia!  Hirvittävän reippaita olivat kissat, Oskari ja Veikon Excel. Urheasti matkasivat koko matkan ja olivat ihan hiljaa, vaikkakin menomatkan loppupuolella vähän keskenään keskustelivat.

Lauantain näyttelypäivä sujui hyvin. Meillä piti olla tuomarina Steinhauser, mutta hän oli sitten ollut estynyt ja Steinhauserin sijasta meillä olikin tuomarina Billing. Oskarilla oli sertikilpailu ja ei varmaan koskaan olla jouduttu odottamaan näin pitkää aikaa, että tuomari tekisi päätöksensä. Eikä Billing sitä päätöstä osannutkaan tehdä, vaan pyysi laittamaan kissat häkkeihin siksi aikaa, että hän arvostelisi loput kakkosryhmän norskit, joita oli pari kappaletta. Eipä se tuntunut kuitenkaan helpottavan tuomarin päätöstä ja lopulta Billing haki viereisen tuomarin siihen antamaan mielipiteensä. Puhuivat ruotsiksi keskenään siinä mun vieressä ja oli vaikea pitää hymyä piilossa, kun kuulin tämän toisen tuomarin sanovan: 'Eihän tässä nyt ole mitään ihmettelemistä, että tämähän on tosi upeassa kunnossa'. Oskari voitti sitten sertikilpailun ja samalla myös värinparhaan. Sertiä lähdettiin hakemaan ja saatiin sitten vielä vähän ylimääräistäkin :)

Billinghän ei kauhesti tykännyt Oskarin päästä ja ilmeestä. Näyttelyseteliin Billing kirjoittikin, että hieman goofy look. Pitäähän se paikkansa, onhan Oskarilla useasti aika hömelö ilme, mutta se on vaan makukysymys mistä itse henkilökohtaisesti pitää :)

Oskari häkissä lauantaina, odottamassa hotellille lähtöä.
Meidän hotelli oli Cesiksestä noin puolen tunnin ajomatkan päässä Siguldassa, Hotel Sigulda-niminen paikka. Rakennus oli kuulemma noin 120 vuotta vanha. Oli se kyllä hieno ulkoa päin ja sisältä myös yhtä hieno. Itselle osui kolmannessa kerroksessa oleva huone, joka oli kuin joku sviitti. Tilaa oli vaikka miten paljon, oli jumalattoman iso sänky, kolme ihastuttavan ihanaa ja erilaista ikkunaa joissa kaikissa oli leveät ikkunapenkit. Oskari tykkäsikin kovasti katsella ikkunoista ulos, kun lintuja lenteli läheisiin puihin ja puista pois.

Hotellin yksi osa ulkoa. Pieni pyöreä ikkuna oli yksi meidän huoneen ikkunoista.




Oskari ottaa rennosti ikkunan ääressä.

Ja sitten se pieni pyöreä ikkuna huoneesta käsin
Yö hotellilla meni tosi hyvin. Oskari nukkui rauhassa koko yön ja selvittiin ilman mitään kummempia vessakohtauksia, kissan masu toimi siis hyvin koko reissun. Seuraavana aamuna me lähdettiin joskus kahdeksan jälkeen ajamaan takaisin Cesikseen. Meni sekin näyttelypäivä hyvin. Oskarilla oli sunnuntaina kaksi kilpakumppania, sama kuin lauantaina ja sitten lauantaina ylempään luokkaan noussut kollipoika. Oskari voitti sertikilpailun, sai myös värinparhaan ja loppujen lopuksi tuomari (Schukin) valitsi Oskarin mys tuomarin parhaaksi :)
Paneelissa ei tullut ääniä, mutta meidän reissulta nyt olikin jo tullut paljon enemmän kaikkia saavutuksia, kuin alkuun olin edes odottanut :)

Laitan seteleistä vielä juttua myöhemmin, nyt en niitä ehdi skannaamaan, kun pitää kauppaan vielä kiiruhtaa.