perjantai 27. tammikuuta 2012

Pulleropallero ja laiheliini.

Käväisin tänään porukoilla. Piti ottaa kuvia pojista, mutta unohdin sitten ihan tyystin. Ja puhelimen johdot on vielä jossain muuttolaatikoissa kateissa, niin en kyllä olisi niitä kuvia edes tänne saanut, kun en kameraakaan mukaan ottanut.

Armas painoi jotain 6,8 kiloa silloin, kun pojat vietiin hoitoon. Tässä nyt ollaan joka kerta katsottu Nikon kanssa, että herranjestas kun se näyttää pullealta ja sitten viime kerralla menin ja punnasin Armaan. Armas painoi 7,2 kiloa! Kauhea pullukka! Ei vissiin ainakaan Armas kärsi minkäänlaista eroahdistusta, kun ruoka näyttää maittavan. Ja kun olen äidiltä ja isältä kysynyt ruoka-annosten määrästä, niin ilmeisesti he siellä antavat kuitenkin ihan saman verran sapuskaa, mitä me annettiin. Armaalle on luvassa kotiutumisen myötä siis pienehkö ruokaremontti ja liikunnan määrän lisäys.
Onnin paino on varmaan ihan samoissa kilomäärissä, kuin aiemminkin. En sitä punninnut kuitenkaan. Onnikin näyttää kuitenkin siltä, että massaa olisi kertynyt, mutta Onni onkin kasvattanut turkkia. Ja se hämää kun Onnin turkki kasvaa suoraan sojottaen ylöspäin, se ei siis laskeudu alaspäin ollenkaan. Ja käteen Onni tuntuu kuitenkin samalta.

Oskari taasen on sitten mennyt tiputtamaan massaansa. Ja ihan hurjasti onkin. Oskari on tällä hetkellä pelkästään luuta ja nahkaa, oikein pahaa tekee Oskua silittää, kun kylkiluut tuntuvat niin hyvin :/ Oskari kuitenkin kuulemma syö ihan normaalisti ja jää aina viimeisenä ruokakipolle, että ei se siitä johdu. Oskarin hurja painonpudostus johtuu vain ja ainoastaan hurjana hyrräävistä hormooneista, kun se keskittää sen kaiken saamansa energian kollittelemiseen. Kävin tänään iskän kanssa eläinkaupassa ostamassa kissoille ruokaa ja ostin sitten samalla Oskaria vartavasten pentukissojen pipanoita. Ne kun ovat vähän noita aikuisten raksuja rasvaisempia. Nyt siis Oskari saa pari kertaa päivässä ekstra-annoksen ruokaa. Saa syödä yksinään tuota penturuokaa, että saa vähän enemmän sitten ravintoa, jos se vaikka saisi sen painon nousemaan, edes vähäsen.

Hirvittävän hankala tilanne, kun on yksi vähän ylipainoinen, yksi normaalipainoinen ja yksi alipainoinen kissa samassa taloudessa. Armaan takia siis ei voi pitää raksuja koko aikaa esillä, kun sen ei tarvitse yhtään ylimääräistä pipanaa suuhunsa kyllä laittaa.
Onko kenelläkään muulla kokemuksia vastaavasta tilanteesta?
Tätä toki hankaloittaa myös se, että en viitsi vanhemmiltani vaatia kamalan vaativaa ruokintaohjelmaa, kun kissat kuitenkin saavat heillä nyt asustaa tämän aikaa mikä meillä menee tässä remontin keskellä ja appivanhempien kanssa asumiseen. Ja helpompi toki vahtia poikien ruokailua sitten, kun meidän kanssa ovat taas saman katon alla.

Syystä, että Oskari on nyt päättänyt heittää kaiken ylimääräisen pois päätin, etten ilmoita sitä myöskään TUROKin kevään näyttelyyn. Sen sijasta tekisi mieli mennä Onnin kanssa kokeilemaan, kun olen jo ehtinyt unohtamaan kuinka kamalaa sen kanssa näyttelyissä oli käydä :D
Ja pitäisi nyt kaivaa kissojen paperit jostain esille, että pääsisin kyttäilemään noita rokotuksia, kun niitä varmaan pitää tässä juurikohta uusia.

torstai 26. tammikuuta 2012

Google-haku

Katselin muuten vaan tässä tämän blogin tilastoja ja löysin sitten liikenteen lähteistä tälläisen kohdan, että joku oli googletellut hakusanoilla 'kuva laiskasta kissasta'. Klikkasin tätä ja siellä tosiaan mauskis-blogi oli toisena ja linkki vei blogikirjoitukseen Takkuja ja laiskoja kissoja.

Näkyykö teillä liikenteen lähteissä jotain hauskoja hakuja? :)

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Erossa yhä.

Hengissä ollaan vielä vaikka mitään ei ole taas toviin kuulunutkaan. Kamala ikävä poikia, jotka edelleen asustavat mummun ja muffan hyvässä hoidossa, kun olot täällä meillä niin vaativat. Toivottavasti tammikuun lopussa saataisiin hakea kissat jo tänne uuteen kotiin.
Siirsin kamerasta kuvia koneelle. Siellä oli muutama kuva lokakuulta, ennen kuin pojat lähtivät mummulaan.


Yhteiskuva, missä pojat ihmettelevät parvekkeelta tuotua telinettä, joka oli sijoitettu kirjahyllyn viereen.


Ja Armas auttoi pakkaamaan tilpehöörilaatikkoa.
Pitäisi tästä taas mennä poikia katsomaan, etteivät ne ihan kokonaan meitä unohda.

Tuossa ulkona ollessani satuin huomaamaan, kun Nikon vanhempien kissa tassutteli lumella, että se asetti takatassut etutassujen jälkiin ja jätti oikeastaan vain yksien tassujen jäljet. Tälläiseen en olekkaan kiinnittänyt huomiota koskaan omien poikien kohdalla, kun nuo pääsääntöisesti ovat tassutelleet sisällä ja ulkona vain kesäaikaan.