maanantai 25. maaliskuuta 2013

Pari näyttelykuvaa.

Cindy-mamma ja Oskari-iskä sunnuntaina BIS siitosnaaras & -uros.
Perhe mustavalkoinen. Oskari, Cindy ja Väinö-poika.
Kuvat: Henna Raudaskoski

Joo ei meikäläinen ehkä edustavimmillaan kuvissa näytä olevan, mutta ei se nyt ollutkaan se pääasia. Itse unohdin ihan täysin näyttelyssä kuvata. Eipä mulla kyllä ollut mukana muuta kuin puhelin, jolla otin muutaman kuvan sunnuntaina, mutta lauantai unhottui ihan täysin :( Jäi Aatoksen toinen näyttelyreissu ikuistamatta, mutta Tampereella sitten uusi yritys.


Ja loppuun vielä muutama kuva Oskarista ja hänen ikiomasta pystistään :)

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

TUROK 23.-24.3

Huhhuh. Takana raskas, mutta todella mukava näyttelyviikonloppu Turun messukeskuksessa. Lauantaina aamusta heräiltiin kuuden aikoihin ja mun oli tarkoitus Oskarin ja Aatoksen kanssa lähteä tästä seiskan pintaan kohti messaria, mutta kappas kummaa ei se ihan mennytkään niin. Oskari oli onnistunut tekemään jotkut ihmeelliset löysäkakat ja piti pikaiseen pesasta pöksykarvat ennen kuin päästiin lähtemään.

Ehtisin vähän siinä ajomatkalla panikoimaan, että millä ilveellä saan kaikki kamat ja boksit kerralla autosta pelipaikalle, mutta kävipä niin hyvä tuuri, että Veikko kaartoi parkkipaikalle juuri samaan aikaan mitö me. Ja kun Veikolla ei ollut omia kissoja mukana niin vaivasin sitten Veikkoa sen verran, että pääsin yhdellä kertaa autosta halliin. Kiitos Veikolle! Eläinlääkärintarkastuksessa Aatoksesta otettiin pistonäytteenä sienitesti ja siitä tulee sitten jossain kohtaa tieto sähköpostiin. En usko kuitenkaan, että täällä meillä riehuu minkäänlaista sientä. Oskariltahan se testattiin ennen treffejä Unnan kanssa ja testitulokset olivat silloin puhtaat. Kiva kuitenkin saada taas varmistus, varsinkin kun ei tarvitse itse testistäkään mitään maksaa :). Aatos-raasu jännitti ihan hirmupaljon siinä ell:n pöydällä ja kun sitä näytettä harjattiin tassusta niin ystävällisesti Aatos sitten pesaisi eläinlääkärin käden. Oskarilla meni tarkastus ihan rutiinilla.

Elli, joka on Cindyn ja Oskarin lapsen Väinön omistaja, oli ystävällisesti varannut Aatokselle ja Oskarille häkit siitä heidän vierestä, niin ei tarvinnut etsiä kahta vierekkäistä häkkipaikkaakaan siinä aamusta. Aatos ei meinannut millään tahtoa tulla ulos boksista ja lopulta siinä piti sitten irroittaa koko kantokopan katto, että sain Aatoksen sinne näyttelyhäkkiin.

Arvostelut meni kivasti. Molemmat saivat hyvät arvostelut, molemmat pysyivät hyvin venytyksessä ja molemmat pysyi myös pöydällä. Aatoksella ei ollut kilpakumppanina toista urosnuorta, joten Aatos sai automaattisesti sitten EX1:n. Aatoksella oli kuitenkin vastassa Tassu-sisko, joka sitten lähti jatkokarkeloihin värinparhaasta, jonka sitten voittikin. Oskari sai ensimmäisen CAP-sertinsä, ei silläkään ollut kilpailua. Siitä eteenpäin ei sitten mentykkään. 

Marjatta Koskenkangas arvioi Aatoksen näin:

TYYPPI: Hieno koko ja lihaskunto. Kaunis jalkojen pituus.
PÄÄ: Hieno kolmio, suora nenä. Profiili katkeaa hieman otsan kohdalla. Vahvahko leuka.
SILMÄT: EX vauva-ilme. EX koko ja sijoittuminen.
KORVAT: EX koko ja muoto. Hienosti sijoittuneet.
TURKKI: EX laatu ja rakenne. EX näyttelykunnossa.
HÄNTÄ: Keskipitkä
KUNTO: EX!
YLEISVAIKUTELMA: EX luonne.
ARVOSTELUTULOS: EX1

Tuomari toivoi häntään vähän lisää pituutta ja no niin, kyllähän Aatoksen häntä saisi olla himpun verran pidempi. Ja otsa olisi saanut olla vähän pyöreämpi (mahdetaankohan se sanoa noin..), mutta taitaa lattapäisyys olla vähän ongelmana useammalla mettiksellä :P

Michael Edström arvioi Oskarin näin (sen mitä nyt taas tuosta lääkärikäsialasta selvän saa..):

TYYPPI: Nice lenght to the body, ... bone structure.
PÄÄ: Nice ready straight profile, a bit low on top, nice chin
SILMÄT: Owl in shape, a bit deep set
KORVAT: A bit high set and could be bigger
TURKKI: Well presented to show! Wooly undercoat (ja sitten lopusta en saa selvää)
HÄNTÄ: Long, nice shape.
KUNTO: In excellent condition.
YLEISVAIKUTELMA: Super sweer character!
ARVOSTELUTULOS: CAP

Oskari oli ilmoitettuna myös siitosluokkaan, koska paikalla oli jälkeläisiä se kolme. Aatoksen ja Tassun lisäksi oli siis Väinö. Lapsukaiset saivat niin hyvät tulokset, että Oskari oli kategorian 2 paras siitosuros ja sai ensimmäisen BIS-pokaalinsa :D. Jee!

Sunnuntaina Aatos sai jäädä kotiin, kun oli lauantai ollut niin jännittävä. Aamulla tarkastin ensimmäisenä Oskarin pöksyt ja hyvältä näytti. No näyttelyssähän se sitten oli päättänyt tehdä jotkut jännät hiekkikseen silloin, kun olin kurkkimassa Sofian cornari-Mörköä. Onneksi kuitenkin on ihania ihmisiä olemassa. Vierustoverina meillä oli siinä ruotsalainen pariskunta, joka joskus on kasvattanut mettiksiä ja joiden eräs kissa löytyy myös Oskarin rekisterikirjasta. Tämä nainen oli ystävällisenä putsannut Oskarin laatikon ja auttoi sitten tarjoamalla talouspaperia ja käsiparin, kun putsasin Oskun pehvan. Hän sanoi, ettei olisi muuten uskaltanut olla niin oma-aloitteinen, mutta kun tiesi että kyseessä oli Suvipäivän kissa niin sitten uskalsi :). Olin todella kiitollinen kyllä avusta.

Mats Askett arvosteli Oskarin sunnuntaina näin:

TYYPPI: Ex length, strong boning, heavy, musceled, high on legs.
PÄÄ: EX triangle, straight nose, need rounder forehead, firm chin.
SILMÄT: EX shape and expression.
KORVAT: Medium size, well set, open base.
TURKKI: EX coarse, glossy quardhair, medium amount of underwool, EX colour
HÄNTÄ; Ex length, bushy
KUNTO: Ex show condition
YLEISVAIKUTELMA: A boy with confidense
ARVOSTELUTULOS: CAP

Niistä tämäkin sanoi, mistä kuului. Korvat saisivat olla isommat ja otsa vähän pyöreämpi. VP meni hienolle ruotsalaiselle kilpakumppanille.

Koska mulla oli tänään vain Oskari, niin olin Suville luvannut esittää myös Tassun. Tassu olikin heti melkein Oskarin perään, joten Suvi oli tuonut Tassun siihen häkeille valmiiksi. Voi että sillä lapsella on muuten tuhat jalkaa, ei meinannut millään venytyksessä pysyä, mutta kun toinen on niin pikkainen niin ei tarvinnut pelätä karkuun pääsemistä. Tassu oli sunnuntainakin VP. Tuomarinparhaan valinnasta tulikin sitten jännä, koska Tassulla oli vastassa siskopuoli Vilja. Hienoja tyttöjä molemmat. Paneeliin meni tänään sitten Vilja ja siellä sai hienosti tasaäänet siperiankissanuoren kanssa, joka sitten lopulta valittiin voittajaksi. Eilinen VP Väinö oli tänään EX2, mutta tytöt pelasivat pisteet kotiin ja Oskari oli tänäänkin paras siitosuros! Kyllä se on tehnyt hienoja lapsia ♥

Arvostelujen ja paneelin välissä kävin otattamassa Oskarilta mykoplasma-testin, kun näyttelyssä oli paikalla Movet ja näytteet sai hieman edullisempaan hintaan. Näytteet otettiin suun sisäpuolelta poskesta, silmästä ja nenästä. Vähän Oskari rimpuloi, mutta hienosti meni kuitenkin näytteen ottaminen. Paneelin jälkeen otettiin vielä vähän yhteiskuvia Cindy-mamman kanssa kun molemmat olivat parhaita siitoskissoja tänään ja sitten vielä pieni perhepotretti Väinön kera.

Huhhuh.
Nyt itse vähän lepuuttelemaan jalkoja :)

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Voihan finni!

Muistan kuinka olin huuli pyöreänä silloin joskus, kun vielä kävin Armaan kanssa näyttelyissä ja yhdessä PK-seudun näytelmässä Armaan sivän omistaja tuli kertomaan mulle, että Armaallahan on kauhea akne. Ei ollut muuten tullut mieleenkään, että kissoilla tai eläimillä ylipäätään voisi olla aknea. Ystävällisesti nyt jo edesmennyt kasvattaja neuvoi kädestä pitäen, että miten leuka kannattaa puhdistaa ja miten sitä pitää hoitaa, että saa ne mustapäät kuriin. Kävinkin heti ostamassa pienen hammasharjan ja basibact-pulveria, jolla puuteroitiin leukaa ja hammasharjalla vähän rapsuteltiin kuivunutta mustapäätä pois.

Vähän aikaa sitten tutkiskelin Aatoksen suuta ja kurkkailin sitten siinä samalla vähän leukaa myös. Siinähän oli ihan jäätävä määrä mustapäitä! Käväisin sitten ostamassa Aatokselle oman leukahammasharjan ja ehtisin ehkä parina iltana sitä leukaa hinksuttamaan, kunnes näppyjen esiintyminen laantui ja leuka taas on näpytön. Veikkaan että Aatoksen akneilut joko olivat jotain teini-ikäisen kissimyksen mustapäilyä tai vaihtoehtoisesti näpyt aiheutti ruoka. Niitä ei nimittäin ole kuivaruoan vaihtamisen jälkeen esiintynyt, joten syy saattoi olla siinäkin.

Ja nyt, kun huomenna lähdetään näytelmöimään niin tutkiskelin sitten Oskarin leukaa. Oskari tapaa aina silloin tällöin tehdä yhden jumalattoman ison mustapään suupieleen ja sellainen siihen nyt oli taas ilmestynyt. Odottelin pari päivää josko se siitä häipyisi, mutta kun se siinä vielä tänäänkin möllötti niin päätin sitten olla ilkeä ja puristaa sen pois. Ensimmäinen kerta kaikelle. Yllättäen Oskari ei oikein nauttinut tästä kauneudenhoitotoimenpiteestä, mutta sai ainakin mustapää kyytiä.  

Että semmosta.

Yritän nyt aktivoitua tämän päivittelyn kanssa. Taas. Huomenna mennään Oskarin ja Aatoksen kanssa messukeskukseen ja Oskari pääsee sunnuntaina vielä uudestaan esitelmöimään. Jännittää.