tiistai 18. lokakuuta 2011

Tunnustus

Mauskislaiset saivat ensimmäisen tunnustuksensa Naukulan mammalta, tuossa melkein pari viikkoa sitten. Syy miksi tässä on hieman kestänyt on ollut tunnustuksiin liittyvä kuvamateriaalin puute. Enpä vieläkään oikein tyytyväinen ole otettuihin kuviin, mutta ei me kehdata kauempaa tätä venyttää enää :)

Kiitoksia mammalle tunnustuksesta!

Mamma haastoi meiltä kaikilta kaksi tunnustusta, kissoilta ja multa siis. Aluksi tuntui vaikealta, kun en muista mitä kaikkea olen pojista jo kirjoittanut ja onko jotain asioita vielä tunnustamatta, muta ei kai näiden niin ihmeellisiä tarvitse olla :)

Tunnustuksen saajan pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Armas

 1. Armaalla on tummat napakarvat. Tuollainen hauskasti valkoista selvempi tummempi aluea masussa. En oikein tiedä minkä värinen tuo alue on, oma silmä väittää että se olisi jotenkin muka punertava, mutta ei sinivalkealla kissalla nyt pitäisi punertavia karvoja olla, edes masussa :D Ne on mulle mysteerimasukarvat.

2. Armaalla on leuassa akne. Sitä hoidetaan aina epäsäännöllisesti joko kynnellä rapsuttamalla tai hammasharjalla hieromalla. Joskus kesäisin, kun akne menee suupielissä oikein pahaksi, niin olen tehnyt muutaman päivän aktiivisen hoitorupeaman ja puhdistanut aluetta joko Bacibact-puuterilla tai sitten sellaisella toisella aineella (jonka nimeä en saa millään päähäni), jota olen laimentanut veteen. Yleensä Armaan akne on kuitenkin ihan hallinnassa

Onni

 3. Onni on ihan hulluna Pirskatti/Multicat-vitamiinitabletteihin. Kummalla nimellä ne napit nyt kulkevat. Ei tarvitse, kuin ottaa vitamiiniputeli kaapista ja Onni on jo pöydällä odottamassa. Ja nappulat syödään ihan käsistä. On melkein sormet vaarassa. Harmi vaan, ettei Onni ole yhtä innoissaan esimerkiksi matolääkettä annettaessa.

4. Onni ei tykkää pusutteluista. Jos Onnille yrittää suukon antaa, niin Onni vetää päänsä niin kauas kuin sen vaan saa, ja painaa korvatkin vielä luimuun. Rapsuttaa saa, mutta ei missään nimessä pussata. Hyi.

 Oskari

5. Oskari on utelias ja tykkää vaania kaikkea, erityisesti karkkipapereita. Välillä meistä tuntuu, että Oskarin muisti nollaantuu aina öisin, kun joka päivä Osku käy kaikki paikat läpi, niin kuin se olisi ensimmäinen kerta. Karkkipaperit ovat aina yhtä jännittäviä ja niitä pitää tulla katsomaan ja vaanimaan heti, kun sellainen jossain rapisee. Meillä on varmaan sohvan alla kadonneiden karkkipapereiden hautausmaa.

6. Oskari on raju rakastaja. Siinä mielessä siis, että Oskarilla menee rakkaudenosoitukset välillä vähän yli. Kun tarpeeksi kauan rapsuttaa ja pitää sylissä, niin yleensä Oskari nappaa sitten etuhampaillaan kiinni ihosta, niin kuin kollit ottavat tyttöjä kiinni niskasta. Mutta eipä tuo edes satu. Oskari vaan rakastaa tosi paljon.

Katja

7. Maailman rauhoittavin ääni mielestäni on kehräävä kissa. Monesti sohvalla painan pääni kissan kylkeen ja kuuntelen kehräämistä.

8. Viimeisenä asia, jonka varmaan tosi moni kissanomistaja tunnistaa itsestään: Silloin kun olen yksin, niin keskustelen kissojen kanssa, varsinkin jos ne pörräävät lähistöllä. Saatan huudella jotain olohuoneesta keittiöönkin, jos joku siellä esim. maukuilee jotaitain. Yhtälailla aina lähtiessäni johonkin sanon moikat jokaiselle erikseen, ettei kenellekkään tule paha mieli :D

Tässä kun näitä kirjoittelin, niin keksin paljon lisääkin kaikkea mitä olisi voinut tunnustaa, mutta päädyin menemään näillä alkuperäisillä ajatuksilla. Haasteessa pitäisi haastaa sitten myös kahdeksan muuta, mutta luulen että kaikissa lukenmissani kissablogeissa tämä haaste on varmaan jo käynyt. Että haastan sitten ne, keillä tätä haastetta ei vielä ole ollut :) Saa vapaasti ottaa.

8 kommenttia:

Naukulan Mamma kirjoitti...

Hienosti tunnustettu!

Katja kirjoitti...

Kiitoksia :) Tuntui aluksi vaikealta, mutta sitten niitä alkoi keksimään enemmän kuin tarpeeksi :)

Mindy kirjoitti...

Kivoja tunnustuksia. Mindykin väistelee pusua ja sitten lipaisee moisella julmalla teolla liatun nenänpäänsä heti puhtaaksi.

Katja kirjoitti...

Voi kissaparat, kun joutuvat välillä ihmisten hellyydenosotusten kohteeksi :D

henni kirjoitti...

Mulla ois ehdotus :)
Voisitko ehkä jossain vaiheessa tehdä postauksen poikien turkkien hoidosta (mitä yksityiskohtasemmat sen parempi, koska mua kiinnostaa)? Minkälaiset toimenpiteet ja millä välineillä teet kun meette näyttelyyn, ja minkälaiset silloin kun peset ja hoidat turkit ihan muuten vaan.

Mä kompensoin tätä itselle-shoppailulakkoa shoppailemalla kissoille shampoita ja selvityssuihkeita. Ne varmaan arvostaa :D Pesty ja puhdas turkki on kuitenkin niin paljon paremman näköinen kuin pesemätön, että mä vähän innostuin tästä aiheesta...

Katja kirjoitti...

Voisin kyllä vaikka sellasen kirjoitellakki tässä jossain kohtaa. Pian tulee aiheelliseksi kissojen pesukin, kun Turun näyttely lähenee :D Tosin en tiiä saisinkohan napsittua varsinaisia pesukuvia ollenkaan, kun se on aika märkää touhua noin yleensä :D

Josta tuliki nyt mieleen, että pitää käydä ostamassa lisää shamppoota.

EMMI kirjoitti...

Voi miten ihania nuo kisut. :) Jäin ihan koukkuun selaillessa tätä blogia!

Katja kirjoitti...

Suurimman osan ajasta nuo ihania tuppaa olemaan :)