Tervetuloa syksy

Itse ainakin olen ollu iloinen viime päivien sateista, jotka ovat viilentäneet ilmaa mukavasti. Vähän viileämpi ilma on mukavampi myös kissoille, jotka ehkä jaksavat tehdä nukkumisen ja syömisen lisäksi jotain muutakin. Onni nyt tykkää kääriytyä huopiin ja peittoihin oli sitten lämpöä tai ei, mutta kohta pian aletaan me omistajatkin ymmärtämään pörrökissan halua päästä lämpöisten peitteiden alle :) Yleensä Onnista ei näy, kuin ehkä hännänpää, mutta nyt kuvan ajaksi Onni suostui poseeraamaan hiukan.

Onni viihtyy kyllä parvekkeellakin, kuten myös Armas ja Onni. Nyt voi lasitetun parvekkeen oveakin pitää huoletta auki, ilman että asunto itsessään imisi lämmintä ilmaa sisään ja seiniin.

Oskari nauttii suorasta auringonpaisteesta.

Armas pysyttelee mieluummin varjossa.

 Oskari on alkanut laulelemaan yhä enemmän, parvekkeelta kuuluu vähän väliä kurinaa ja mouruntaa - silloin siis kun Oskari ei nuku..Tyttöystävä-Saagallakaan ei ole takajalat alkaneet vielä vipattamaan, joten odottelemme edelleen kihlajaisia. Oskari mistään tietämättä :D

Ja kamalasti kaikki kolme ravaavat sinne sun tänne. Kauhealla vauhdilla parvekkeelle ja sieltä taas yhtä hirmuista vauhtia takaisin keittiöön tai eteiseen.

Muutettiin vähän kissojen ruokailuaikoja, kun päiväruoka ei tuntunut maistuvan kenellekkään. Aina jäi kippoihin märkäruokaa yli puolet. Koska alkoi ruoan haaskaaminen harmittamaan, päätettiin siirtää märkäruoan antamista myöhemmäksi, melkeinpä iltaan. Kissat eivät ole edes tuntuneet kaipaavan päivällä ruokaa ja syövät iltaisin sitten kaiken mitä kippoon laitetaan. Tämän takia tietenkin yöksi laitettavien raksujen määrää ollaan pyritty hieman vähentämään, kun kerta pojat ruokitaan kahteen kertaan melko pienen ajan sisällä. Luultavasti kuitenkin nuo kesän helteet ovat olleet pääsyyllisenä ruokailuhaluttomuuteen. Ehkä tässä nyt ilmojen hissukseen viilentyessä voi alkaa aikaistamaan ruokailua, jos märkäruoka alkaisi maistumaan.

Ja en ehtinyt vielä zooplussasta mitään tilaamaan, ajattelin ajoittaa tilauksen niin, että tilaisin sitten samalla pojille ruokaa.

Kävin tiistaina myös kuvailemassa cornish rexejä kasvattavan ystäväni pentuja. Ne oli pieniä, eikä ne pysyneet paikalla hetkeäkään. Olisin voinut vaikka laittaa yhden laukkuun ja tuoda kotiin, mutta luultavasti omat pojat olisivat syöneet sellaisen pienen rääpäleen. Pennut olivat noin 12-viikkoisia ja niillä oli painoa noin kilon verran per pentu. Melko pieniä siis.

Muistaakseni Oskari painoi ainakin tuplasti tuon ikäisenä. Tosin Oskari on ollut aina melko isokokoinen ja ehkä rexejä ja norskeja ei nyt ihan voi koonsa puolesta vertailla toisiinsa :D

Tässä kansiossa muutamia kuvia kyseisistä pennuista.