torstai 23. joulukuuta 2010

Joulupuu on rakennettu..

..jo muutamaan otteeseen. Kaivettiin maanantaina kuusi kaapista. Meillä siis on tuollanen muovinen kuusi, sen paketti on vähän kärsineen näköinen, kun kissat on hampaitaan siihen pahviin viime joulun jäljiltä iskeneet. Maanantaina laitettiin myös kuusi kasaan ja asetettiin se kirjahyllyn viereen. Olin aika yllättynyt siitä, että sai olla niinkin rauhassa. Kissat kävivät vähän kuusen oksia pureskelemassa, mutta siinä se.

Oskari ja Onni tutkivat kuusta.
Ehdin jo ajattelemaan, että turhaan tässä edes pelkäsi. Pojat kun käyttäytyivät niin nätisti ja kaikki muukin on saanut olla rauhassa. No niin no.. Keskiviikkona kuusi kaatui sitten ensimmäisen kerran, kun pojat vetivät jonkinlaista ralia ympäri kämppää. Tahallaan ne sitä kuitenkaan eivät kaatanut, jonkun tassut vähän luistivat tuolla kuusenalusmastolla, jonka takia koko kapistus sitten muksahti maahan. Nostin kuusen pystyyn ja vajaan minuutin päästä se oli taas nurin.
Ehkä pojat vähän säikähtivät sitä räminää, mikä siitä kuusesta lähti kun se kaatui, kun eivät sen jälkeen juosseet ihan niin liki.

Koristeet saatiin paikalle sitten keskiviikko iltana.
Kuusi on oikeastaan aikamoinen houkutin kissalle, kun siitä roikkuu kaikenlaisia palloja ja kiiltäviä naruja. Ja pallotkin helisevät niin kivasti, kun niitä vähän tassulla lyö. Tajusin, että jos tahdon pitää pojat poissa koristeiden kimpusta, olisi pitänyt ripustaa kuuseen varmaan sitruunoita, ne kun ei viehätä yhtään.




Armas nyrkkeilee koristeen kanssa.







Tänä aamuna oli kiva herätä siihen, kun kuului sellainen iloinen, helisevä tömähdys. Olohuoneessa kuusi nurin, yllättäen. Paha sanoa, mitä tapahtui ja kenen toimesta. Veikkaan, että joku oli kuitenkin päättänyt tempaista yhden koristepallon irti, sellainen kun pyöri eksyneenä lattialla, ja siinä samassa oli sitten koko kuusi kaatunut. Enpä siinä ehtinyt mitään torumaankaan, kun kiireellä piti imuri hakea. Yksi kuusenkynttilöistä oli luultavammin laskeutunut suoraan maahan niin, että kynttilän lasikupu oli mennyt rikki.
Yhtään kuvaa ei ole kaatuneesta kuusesta ja viattomilta näyttävistä kissimisseistä, mutta varmaan jokainen osaa kuvitella miltä sellainen tilanne näyttää. "En se mä ollut, se kaatu ittekseen."

Kuitenkin, kuusi on kaatunut yhteensä kolme kertaa joka on kaksikymmentä kertaa vähemmän mitä alunperin aattelin. Onhan noilla turrikoilla vielä aikaa se kaadella, ettei siinä mitään, toivotaan ettei ne jaksaisi.
Kuusen alle olisi kiva laittaa paketit esille, mutta kun tietää paketteihi sitten ilmestyvän reikiä, niin ei viitsi.

Pojillekkin on omat paketit, niitä saavat sitten ihan rauhassa repiä ja raadella :) Ostin Mustista ja Mirristä kolme lelua, kaksi kissanminttuleluhiirtä ja yhden kissanminttulelukalan. Siellä oli myös paketointipalvelu, mikä oli aika hauska idea. En oikein pahemmin pidä paketoimisesta ja ajattelin näin vähän säästäväni sitten itseäni vaivalta. Tosin, kissojen paketithan olisi olleet ne kaikista helpoimmat, kun ei niitä olisi niin tarkkaan tarvinnut kääriä.

Nyt pojilla on kuitenkin hienot lahjat joissa on paljon narua. Toivottavasti ne hoksaavat sitten kanssa sen, että mitä niillä pitää tehdä. Kuvia paketeista ei nyt ole, mutta huomenna ikuistan sitten sen, mikä lahjojen kohtalo tulee olemaan.


Loppuun vielä kuva Onnista, jolla on rusetti kaulassa. Kuvaaja (minä siis) ei ole ollut ihan mukana, kun on jäänyt puolet tassuista pois kuvasta, mutta ei kai se niin nuukaa ole.
Huomenna on joulu <3
Lahjojen lisäksi ostin pojille omanlaisen jouluaeterian, mikä tulee koostumaan tonnikalasta, katkaravuista sekä kananfileestä. Omnom.

lauantai 18. joulukuuta 2010

Joulukortti-kuvia

Yritin ottaa pojista jouluisia kuvia, joista voisi taiteilla joulukortteja lähetettäväksi sähköpostilla ihmisille, joille ei tänä vuonna etanapostikorttia lähtenyt. Yllättäen koko operaatio oli melko hankala. Armas keskittyi puolet ajasta joko tappamaan koristenarua tai joulupalloja ja toisen puolen herra käytti varpaiden pesuun. Onnia ei kiinnostanut hienossa studiossa kuvaaminen ollenkaan ja kahden kuvan jälkeen se sitten otti ja pomppasi pois. Oskari pysyi aika hienosti paikallaan, mutta ei ollut muuten oikeen mukana touhussa, kun katseli johonkin kattoon päin eikä ollenkaan kameraan.


Onneksi sain sitten pari kuvaa, joista sai jotain kortintapaista tehtyä. Armaasta lähetin kuvan Armaan kasvattajalle ja sitten Oskarista tein sellasen, jonka laitoin sitten muille kissaihmisille. Idea alunperin oli siis se, että olisi kaikki kolme karvatolleroa saanut tuohon sohvalle könöttämään vierekkäin, mutta eipä siitä tullut mitään.
Leivoin myös pipareita, kun huomenna tulee vieraita. Oskari avusti koristeluissa. Tai piti pikemminkin vahtia, että kaikki piparit tuli koristeltua.


Jos ensi viikolla sitten kaivaisi kuusen kaapista esille.
Edelleen kaikki jo esille laitetut koristeet on saaneet olla rauhassa. Poikkeuksena tosin tuollanen pieni paristoilla toimiva kynttelikkö, joka on kirjahyllyssä. Oskari nimittäin päätti hypätä hyllylle, eikä se oikein mahtunut sinne kaikkine muhkeuksineen ja puolet tavaroista tippui alas. Mutta muuten ei mitään. Vähän ihmetyttää. Tosin onhan tässä päiviä vielä jäljellä, joten kai kaikki vielä on ihan mahdollista...

torstai 16. joulukuuta 2010

Kissakuvahaaste 145: Kynttilät

Kissakuvahaasteen viimeisenä haasteena oli nyt kynttilät. Meillä ei pahemmin aitoja kynttilöitä näy, kun tuntuu että pojilta puuttuu itsesuojeluvaisto kokonaan mitä tuleen tulee. Arkistoista kuitenkin sattui löytymään sopiva kuva, kissasta ja kynttilästä. Kuva on vuodelta 2007, lokakuun puolestavälistä. Ikkunalaudalla oli kynttilä, joka paloi ja Armas oli utelias.

Kipossa on jotain.

Onko se vaarallinen?

Mikä tuo on?

Ja tämän kuvasarjan jälkeen Armas meni ja työnsi nenänsä tuonne kynttiläkeppoon ja niin siinä sitten kävi, että pikkuherran nenunalustakarvat kärähtivät ja Armas näytti pitkän aikaa turbohuulelta. Että näin meillä. Olin ihan varma, että tuolta arkistoista olisi löytynyt myös kuva Armaan nenusta, mutta ei nyt ihan löydöt vastanneet muistikuvaa.


Tälläisen kuvan kuitenkin löysin, mikä on otettu päivän myöhemmin, kuin nuo aiemmat kuvat. Siinä tuo melko paljas nenun alusta näkynee jonninverran.

 

Tälläisiä muistoja meillä kynttilöistä.

Onneksi on noita ladattavia tuikkuja, niin saa vähän joulutunnelmaa tähänkin huusholliin :)
Kuvista vielä sen verran, etten tässä läppärillä pystynyt kuvia mitenkään muokkailemaan, että ovat ihan alkuperäisissä koissaan ja laaduissaan, mutta tokkopa tuo haitannee.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Normipäivä

Aikaa on ehtinyt vierähtämään viimeisestä kirjotuksesta. Syynä pelkästään koulukiireet, joita näin loppuvuodesta tuntuu olevan helskutisti erilaisten raporttien ja rästitehtävien parissa. No nyt otin itseä niskasta kiinni. Piti tosiaan se Turun sunnuntainen arvostelukin tänne laittaa, mutta nyt hukkasin sen johonkin ja en sitä tähän hätään nyt löydä.
Oskari kuitenkin valmistui Turussa Grand International Championiksi (jippei) ja sai hyvät arvostelut tuomarilta. Nyt olen ilmoittanut Oskun tammikuussa Lahden näyttelyyn molemmiksi päiviksi ja nyt kilpaillaan sitten luokassa kolme.

Mitään ihmeellistä kirjoitettavaa tässä ei nyt oikeastaan olekkaan. Elo sujuu ihan tavalliseen tapaan ja normaalisti. Kissat pölöilee, nukkuu ja syö. Syömisestä puheenollen, Oskarin paino on noussut taasen hieman. Nyt poika painaa jotain 6,5 kiloa. Ei kai se vielä paha ole. Karvaa Oskarilla on sen verta paljon, ja kiitos talvipakkasen se pörröttää sähköisenä ihan pystyssä ja siksi Osku ehkä näyttää tosi muhkealta. No parempi tuo kyllä on, kuin mitä kesällä, kun oli ihan kollikunnossa koko katti.

Ja juu. Näin joulun alla nyt on otettu kaikki koristeet esille laatikoistaan. Tähän mennessä kaikki tontut ja muut on saanut olla ihan rauhassa. Vähän jännättää joulukuusen esille ottaminen. Epäilenpä ettei se ehkä saa olla niin rauhassa, mitä tässä toivon. Niko ehdotti, että laitetaan kattoon jonkinlainen koukku, josta menee siima kuusen latvaan. Jos se siima sitten estäisi kuusta kaatumasta jos ja kun kissat päättää sinne kiivetä tai koristeita repiä. No siitä lisää sitten, kun tulee ajankohtaiseksi.

lauantai 27. marraskuuta 2010

TUROK lauantai

Lauantain näyttelypäivä on nyt ohi. Saatiin tosi hyvä arvostelu Saarelan Veikolta ja tuo tykkäsi Oskarista tosi paljon. Sertikilpailua oli, vastassa kaksi muuta kollipoikaa. Toinen Oskarin tavoin tarvitsi vain yhden sertin valmistumiseen ja toinen oli vasta valmistunut luokkaan viisi. Oli melko tiukka kilpailu, Saarela ei oikein osannut päättää Oskarin ja euotsalaisen kilpakumppanin välillä. Saarela päättikin sitten tehdä niin, että kaikki kakkosväriset jäivät siihen ja, että hän laittaisi kissat sitten lopuksi paremmuusjärjestykseen samalla kun ottaisi myös värinparhaan. Hävittiin ruotsalaiselle kollipojalle, mutta häviö ei harmittanut kyllä yhtään.
Seteli:

Ja sitten tekstiversiona arvostelu vielä.

Tyyppi: Kaunis, suurikokoinen uros
Pää: Hieno profiili, hyvä kolmio, hyvä leuka
Silmät: Hyvä muoto ja väri
Korvat: Kauniit
Turkki: SUPER! Pitkä ja tuuhea, hyvä trimmaus näyttelyyn! Upean puhdas, oikea turkinlaatu.
Häntä: Melko pitkä ja tuuhea
Kunto + Yleisvaikutelma: Kaunis, rauhallinen ja tosi ihastuttavan ystävällinen nuori kissaherra!!!
Arvostelutulos: EX2 + 2. paras kissa kaikista!!!

Tosiaan se ruotsalainen kilpakumppani valmistui tänään korkeampaan luokkaan, joten ei ole sitten huomenna meitä vastassa, joten uskaltaa vähän toivoa nyt sitä sertiä :). Siitä tosin ei sitten tiedä, että millainen mettis on Stephane Bernardin (jonka luulin olevan nainen, mutta luulin väärin :D) mieleen. No se on huomenna se.

Me saatiin ihan extempore palkinto tuossa lopussa paneelien jälkeen, kun kerrottiin tuloksia parhaimmista kasvattajista ja muista mitä siinä paneelin jälkeen nyt on. Saatiin nimittäin kylmähermoisimman kissan- palkinto. Oli melko hassu. Keskustelin siinä sen meidän voittaneen kollipojan omistajan kanssa, kun tultiin huutamaan, että me voitettiin jotain.
Palkinto tuli siis siitä, että aiemmin siinä kun arvostelut olivat vielä käynnissä ja Oskari oli omassa näyttelyhäkissä nukkumassa niin pienen matkan päässä joku kissa räjähti ihan täysillä. Sen omistaja ei sitten ypstynyt pitämään sitä äksypoksukissaa otteessaan, kun kissa vetäisi tätiä turpaan ja lähti painelemaan karkuun. Jotenkin se kissa sitten päätyi Oskarin häkin katon päälle. Osku siellä häkissään katseli ylöspäin pää kalleellaan ja ihmetteli että mikä äkäpussi siinä sen yläpuolella oli. Ihmiset olivat ihan hämillään, kun selvisi että Oskari on leikkaamaton kolli ja kun se otti sen koko jutun niin rauhallisesti. Kunniamainintapalkinto siis siitä :) Saatiin siis hyvän arvostelun lisäksi joku kuusi leluhiirtä ja sitten huiska.

Huomenna sitten lisää taas :)

torstai 25. marraskuuta 2010

Kissimissi show-kuntoon.

No nyt on Oskari pesty. Pesu meni jälleen kerran tosi hyvin, vähän Osku maukui aluksi jotain vastalauseen tapaista, mutta oli tosi rauhallisesti kuitenkin. Ei voi olla noin helppo kissa pestä. Muutenkin ihan superhelppo tapaus. Föönauskin sujui hyvin, antoi kammata ja tuulettaa nätisti.
Nyt ei ole tästä pesusessiosta mitään kuvia tarjolla, mutta voin huomenissa vaikka laitella jotain kun saan viimeisteltyä pikkumiehen.

Täällä on tullut ihan kunnolla lunta. Käytiin viime viikon pejantaina vähän ulkona käyskentelemässä Oskarin kanssa. Taisi olla ensimmäinen kerta Oskulle, kun pääsi ihan ulos käyskentelemään. Ja meni sekin yllättävän hyvin. Armaan ja Onnin kanssa tottunut siihen, että kun ne valjaissa lyö ulos niin ei liikuta mihinkään. Ja talvella varsinkaan. Pitää ottaa syliin ja mennä samantien sisälle. Oskari sen sijaan käveli tosi nätisti ja nuuskutteli lunta eikä aristellut ollenkaan. Täytyy tuossa huomenna ottaa osaa taas kissakuvahaasteeseenkin, kun viime maanantaina siellä vaihtui aihe. Jotenkin nyt itsellä ollut kädet täynnä kouluhommia, eikä kissakomppaniakaan ole mitään kummoisempia tehnyt, mistä olisi voinut reportoida.
Tämmöstä tälläkertaa.

torstai 11. marraskuuta 2010

Näyttelyvahvarit

Hii! Tänään tipahti postista TUROK;in näyttelyvahvarit. Meille osui lauantaille Veikko Saarela ja sunnuntaille Stephane Bernard. Kumpaakaan tuomaria ei ole meillä koskaan ennen ollut, että kiva saada välillä uutta arvostelua. Tuo sunnuntain tuomari on itelleni ainakin ihan vieras, että en tidä mitä osaa odottaa. Saarelasta nyt osaan odottaa ainakin jotain, kun olen hänen tuomarointejaan seuraillut. Tarkoittaa siis sitä ainakin, että Oskari pitää puunata kunnolla kiireestä kantapäähän, ettei tule sanomista. Vaikka kunnolla nyt aina yritän Oskun puunata, että ei siinä mitään. Tällä kertaa nyt pitää yrittää vaan vähän enemmän. Saarela kun varmaan arvostaa superhyvin näyttelykuntoon laitettuja kissoja, kun itse noita persialaisia kasvattaa.

Oskarilta tosiaan nyt se yksi serti puuttuu. Toivottavasti se nyt tulisi. Muutamana viimekertana serti jäänyt saamatta kilpailun vuoksi. Tosin ihan ymmärrettävää, Oskari oli kesällä tosi hoikassa kollikunnossa, mutta se nyt on sitä massaa saanut takaisin. Voisin itseasiassa punnata poijjaat.

Painot
Oskari: 6,1 kiloa
Onni: 4,8 kiloa
Armas: 6 kiloa

Ookei. Eli Oskari on ihan hyvän painoinen, Onni myöskin kokoonsa nähden, mutta Armas on vaan pullukka. Tai sitten laskin väärin, koska kun Armaan ja Oskarin ottaa syliin sillä tavalla vertaillakseen, niin Oskari tuntuu paljonpaljon painavammalta, mitä Armas. Toki se voi johtua siitäkin, että Oskari on öö lihaksikas ja Armas vaan paksu. Oon tosiaan yrittänyt saada Armaan painon hallintaan mm. ruoka-ajoilla ja annosten pienentämisellä. Ja kun mielestäni Armas ei edes kauhean useasti käy kupilla, muuta kuin silloin kun sinne laitetaan ruokaa. Useimmiten ruokakupilla näkee Oskarin tai Onnin. Metkaa. No kunhan tuo paino ei tuosta nyt enää nousisi. Pitäisikö kokeilla jotain eläinkaupasta saatavaa laihdutusmuonaa, tai sitten vähentää raksuruokinta ihan minimiin ja panostaa enemmän raakaruokintaan.
Törmäsin Peto sängyssä -blogissa tähän kirjoitukseen, josta sitten uudelleen navigoin itseni kirjoituksessa mainittuun barffaus-sivustoon. Siellä sitten taas luin raakaruokinnasta enemmän. Kyllähän meillä silloin tällöin syödään raakaa lihaa, että ei raakaruokinta ole nyt kokonaan vieras asia. Mutta jos siihen vaikka panostaisi vielä vähän enemmän ja katsoo, että mitä sillä saadaan aikaan ja vasta sitten miettisi jotain eläinlääkärin laihdutuspöperöitä.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Lentävät kissat

Voi pirhana. Eilen tuli kivasti lunta ja ajattelin, että tänään olisi voinut mennä kissojen kanssa lumikävelemään ja napata samalla muutamia talvisia kuvia. Se oli eilen se, tänään on ollu ilmat sen verran plussan puolella, että lumi on muuttunut märäksi höhhöksi ja en viitsi sitten mennä poikien kanssa ulkoilemaan, kun ne tuskin tykkää kävellä sohjossa. No, talvi on vasta aluillaan, joten ehkä tässä vielä ehtii ottamaan kuvan jos toisenkin. Kuvista puheenollen, yhden kissaharrastajan/-kasvattajan kotisivuilla törmäsin sellaisiin kuviin, kuin lentävä kissa. Ideana siis jonkun mieleisen lelun kanssa hypyttää kissaa ja napata hauska lentokuva. Kyseisellä henkilöllä itsellään tosin on bengaleita, joten ne nyt näyttävätkin sulavilta ja sutjakkailta pompatessa ilmaan. Me kun Nikon kanssa tätä kokeiltiin, niin tuloksena oli vaan lentävä karvamöttö :D

Koko hommasta innostui oikeastaan vaan Oskari. Se on niin pölhö muutenkin, vähän kun jossain joku heiluu, niin Osku ensimmäisenä ryntää paikalle. Vähän epäreilua kahta muuta kohtaan, kun jos Armasta tai Onnia koittaa leikittää, niin ei siitä tule mitään; Oskari ryntää paikalle kauhealla ryminällä ja jyrää muut alleen. Oskarista siis nyt sain napattua eniten näitä pomppu-kuvia, Onnista pari ja Armasta ei kiinnostanut yhtään. Oskaristakin kaikki saadut kuvat oli vähän tylsiä, kun ei se oikeen osannut poseerata samalla, kun hyppi ja häntä oli aina piilossa. Haastavaa. Kuvasatoa siis tässä. Ensiksi pomppu-kuvia ja niiden jälkeen pari muuta, samalta illalta myös. Armaasta ei nyt ole yhtään kuvaa, kun sillä oli varmaan huono-tukka-päivä.




Tämmösiä.
Mitäs muuta. Tilattiin tuossa joku aika takaperin viisi säkillistä Simplicity Baby Powder Scented-mikrohiekkaa, kimppatilauksena. Yhteensä hiekkaa tilattiin siis lavallinen ja meidän osuus oli se viisi. Tuli aika halpa säkkihinta. Itsessään hiekka oli ihan uusi tuttavuus meille kaikille, tätä merkkiä siis ei ole ennen ollut käytössä. Nyt kun sitä on astioissa ollu jonkun aikaa, niin ainakin tähän asti se tosiaan tuntuu olevan tosi hyvää.
Tuli myös mieleen, että mikä ihme siinä on, että kun putsaa hiekka-astioita, niin sitten pitää samantien mennä laatikolle juuri sillä samaisella hetkellä kun pussin on saanut solmuun ja putsauksen valmiiksi? Onko se vaan jotain kissojen huumorintajua? Sama, kun vaihtaa uudet hiekat, niin siellä tuntuu olevan niin mahdottoman mukava kieriä ja pyöriä. On sitten koko kissa hiekassa ja myös laatikoiden lähimaasto, kun sieltä sitten vihdoin tullaan pois.
Hassuja otuksia.
Eipä meillä tässä muuta nyt tällä kertaa.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Kissakuvahaaste 143: Saalis

Koko kööri ottaa taasen osaa kissakuvahaasteeseen, jossa tällä kertaa aiheena saalis. Kesällä mökillä pojat saalisti ihan oikeasti muutaman peltohiiren ja myyrän, saaliista itsestään löytyy kyllä kuva, mutta mielestäni ei kissasta ja saaliista yhdessä. Se nyt sitten siis ei käynyt. Ja vaikka sieltä olisi jotain löytynytkin, niin muistaakseni ko. kuvat löytyvät kaapissa olevalta koneelta, joten ei niitä nyt tähän hätään olisi kuitenkaan saanut. Arkistoistakaan en äkkiselaamalla löytänyt mitään sopivaa, mutta pojat oli onneksi aika yhteistyöhaluisia. Monta hyvää kuvaa tuli ja tässä nyt jokaisesta yksi edustuskuva haasteeseen.

Armas ja saaliina sininen, pörisevä hiiri.

Onni ja saaliina potkulelu.

Oskari ja saaliina potkulelu.
Tälläisiä tällä kertaa. Oskari kyllä näytti ehkä siltä, että lelu oli ennemminkin rakas, kuin että se pitäisi tappaa, vaikka takajalka vähän potkulelua potkikin. Lelu-parka alkaa olla päivänsä nähnyt, ehkä ostan siis pojille seuraavasta näyttelystä uuden. Kiva kun se kuitenkin on ollut. Nyt se vaan vähän varistaa kissanminttua ympäri lattioita.

lauantai 6. marraskuuta 2010

Kissakuvahaaste 142: Ensimmäinen kuva/päivä

Otetaan osaa kissakuvahaasteeseen nyt koko kööri. Tällä kertaa aiheena tosiaan on ensimmäinen kuva tai päivä. Armaasta ei löydy kuvia, kuin vasta ensimmäisiltä kotiutumispäiviltä. Ainakaan itse ottamiani kuvia. Tullessaan Armas oli aika ujo, ja tuntui potevan jonkun verran koti-ikävää. Poika vietti ensimmäisen päivän suurimmilta osin eteisen vaatekaapissa, mutta uskaltautui sitten loppujen lopuksi jossain vaiheessa iltaa tulemaan ihmisten seuraan ja hullaantui ihan täysin kiipeilypuussa roikkuvasta lelupallosta. Armaan ensimmäisessä kuvassa poika tappaa lelupalloa. Armas tuli toukokuussa 2007.



Seuraavassa kuvassa meillä on päätähtenä Onni. Onnista löytyy vaikka kuinka paljon ihan pallerokuvia, mutta päädyin nytten ihan ensimmäiseen kertaan, kun Onnin näin. Onni sisarineen oli tällöin 4-5 viikon ikäinen, ja ryömi sydämmeeni saman tien. Olisin tässä voinut käyttää blogin yläpalkissa olevaa kuvaa, mutta en viitsi käyttää samaa kuvaa monesti, joten päädyin tuomaan haasteeseen seuraavanlaisen. Tässä kuvassa Onni on kömpinyt syliini, kun olen pikkupalleroa leikittänyt jonkin lelun kanssa ja kesken kaiken hurjan kiipeämisen tuli nukkumatti ja poika sammahti syliini. Ei se paljon suloisemmaksi voi mennä <3 Onni tuli joulukuussa 2007 Armaan kaveriksi, ja oli alusta asti tosi reipas.



Ja kolmantena vuorossa Oskari, jonka kuvien kanssa on myöskin hirmuinen valinnanvaikeus. Tässä kuvassa Oskari on noin 10-viikkoinen, ja olen katsomassa tuota kasvattajan luona. Kuvassa Oskari syö ystäväni varpaita ja on oma pölhö itsensä. Eipä kuvassa kai muuta kertomista ole. Oskari tuli joulukuussa 2008, tuo pieni blondi pojankoltiainen, joka on ehkä maailman helpoin näyttelykissa ikinä. Oskari on aina myös ollut tosi reipas ja utelias kissa ja luonteltaan ystävällinen, eli laumaan tuleminen kävi tosi helposti.  Mutta tässä kuva:



Ja tähän loppuun vielä vaikka yksi kuva ensimmäisestä päivästä, kun Oskari on kotona ja miten tyypit jakavat kiipeilypuun kiltisti. Yläpesässä siis Armas, sitten hassussa asennossa Oskari ja alhaalta tulossa Onni.


Ja hyvin kissakuvahaasteessa luin tuosta roskapostisuodattimesta ja paniikissa lähetin viestin kahteen kertaan, ellen jopa useampaan, että toivotaan nyt ettei siellä päässä kauheasti hermostuta :D

torstai 4. marraskuuta 2010

Ensimmäinen blogi-julkaisu

Tervehdys!
Pitkästä aikaa päätin aloittaa pojille oman blogin, meillähän oli tuossa muutama vuosi sitten blogi käytössä, mutta se ajan puutteen vuoksi sitten vain jäi. No, kolmas(?) kerta ehkä toden sanoo.
Tänään (taas) totesin, että itselläni ei ole minkäänlaista auktoriteettiä poikiin. Nikolla sitten taas on. Kun olen yksin kotona, niin pojat tai no lähinnä Armas, tekee kaikkea mitä ei saisi. Kun Niko on kotona niin yksi kulmien kohotus riittää, että pahat teot loppuvat. Väärin! Mihin on kadonnut oma valta? Tai sitten olen vain hemmotellut pojat piloille, mitä luultavammin olen, ja siksi menettänyt komennusvoiman kokonaan.

Jokatapauksessa.
Olen ilmoittanut nyt Oskarin TUROKin näyttelyyn, joka on kolmen viikon päästä. Odotan jo innolla, että miten siellä tulee sujumaan. Meiltä puuttuu nyt yksi serti, että Oskari valmistuisi GIC-titteliin. Hii! Edetään nyt uuden mallin mukaan, meillä on siis yhteensä viisi kotimaista serttiä ja kaksi ulkomaista, Virosta molemmat, eli tarvitaan nyt vielä yksi kotimainen. Täytyy siis toivoa, että ollaan sen verran parempia että voitetaan mahdolliset kilpakumppanit. Tosin Oskari on kyllä aika kivasti kasvattanut karvaa tässä syksyn aikana ja massaakin on kerännyt, että komealta norskimiäheltä se kyllä näyttää. Olen aika optimisminen sen suhteen kyllä.
No, eipä tällä kertaa tämän kummempaa.