Mökkihöperöt

Ollaan nyt viikon verran oltu mökillä. Tai siis Armas ja Onni on olleet mökillä, Oskari palasi sunnuntaina Nikon kanssa Turkuun, kun sillä oli tiistaina eläinlääkärille varattu aika. Oli aikamoinen käynti, Niko soitti siellä paikan päällä, kun oli joku sekaannus sen kanssa, että mitä Oskarille piti tehdä. Ilmeisesti ajanvarauksessa oli ollut joku kesätyöntekijä, joka ei ollut ihan perillä kaikkien termien kanssa ja Oskarille oli varattu aika pelkästään verikokeisiin. Juttelin sitten eläinlääkärin kanssa puhelimessa ja sovittiin, että hän ottaa kaikki ne tarvittavat verinäytteet mitä pitikin ottaa ja varataan sitten uusi aika sinne sydänultraan. Ystävällisesti sitten lääkäri myös lupasi, että siitä kerrasta ei mene käyntimaksua ollenkaan, kun oli tuollainen hassu väärinkäsitys käynyt :)

Kyllästyttää vissiin linssiluteena olo?

Oskari oli kuulemma hienosti ollut koko toimenpiteen ajan paikallaan, vaikka siinä oli kuulemma mennyt aikaa jotain viisi minuuttia. Eli monta putkiloa otettiin verta. On se hassu kissa :) Aika sydänultraan on sitten 11.7. Nyt odottelen tuloksia niistä kaikista kokeista ja jännityksellä odotan sitä ultraa.

Mutta tosiaan, kahden vanhemman kissan kanssa ollaan nyt mökkihöperöity täällä jo hetkinen. Onni on tosi onnellinen tosta ulkoilusta ja metsässä juoksemisesta. Se vaan kehrää koko ajan kun sen näkee ja kellahtaa kyljelleen ja kierii maassa :) Ihan erilainen, mitä kotona kaupungissa ja sisätiloissa pelkästään. Armas sensijaan on aika normaali. Käyskentelee ulkosalla ja tunkee syliin, niin kuin aina ennenkin. Heti toisena päivänä Armas teki tuttavuutta rannassa käärmeen kanssa. Keltaiset 'korvat' paljasti käärmekaverin harmittomaksi rantakäärmeeksi. Napattiin sitten kissa kainaloon ja annettiin rantakäärmeen olla rauhassa.

Sitten tässä yksi päivä ihmettelin, mitä Armas oikein oikein istua nökötti paikallaan ja lätki tassullaan maahan. Menin katsomaan ja näin, että Armas läiskytteli kuparikäärmettä. Nappasin sitten kissan kainaloon ja vein sen pois, kuparikäärme kun ei myöskään ole vaarallinen, eihän se oikeastaan edes ole käärme.

Mahtoi jotain jännää mustikkapuskassa olla.

Ja niinkuin näiden kahden vaarattoman käärme-elukan kohtaaminen ei olisi riittänyt, niin sitten tässä pari päivää sitten istuin ihan rauhassa mökissä, kun kuulin isän huutavan ulkona, että Armas pois. Menin katsomaan mitä siellä tapahtui ja isä rauhallisesti vaan pyysi tuomaan jonkun lapion. Armas oli tällä kertaa tökkinyt kyykäärmettä. Ja kyseessä oli vielä kyynpoikanen.

Koko pikkukäärme oli ihmeen turvonnut, pääteltiin isän kanssa, että se oli varmaan juuri syönyt jonkun sisiliskon. Tosin setä tiesi kertoa, että kun kissa läppäsee kynsien kera käärmettä, niin ne tuppaa turpomaan. Tiedä sitten oliko Armas matsannut sen käärmeen kanssa ihan kunnolla..

No mutta toivottavasti tässä oli tarpeeksi käärmeitä tälle kesälle.

Ajattelin tosiaan, että täällä tulisi blogia päivitettyä vähän ahkerammin, mutta mokkula ei tykkää oikein toimia ja kuvien lataaminen on aika aikaavievää puuhaa. PLUS en nyt saanut aseteltua niitä tämän paremmin, mutta olkoot :D

Huomenna Oskari-kaupunkikissa liittyy meidän seuraan.

Ai niin.. Kaupunkikissa tosiaan. Viikonloppuna, kun Oskarikin oli täällä, ei Osku tainnut käydä kun kaksi kertaa ulkona. Päästin kissat venematkan jälkeen jo laiturilla vapaaksi, mutta Oskari ei suostunut tulemaan boksista ulos ollenkaan. Paitsi vasta sisällä ja sisällä mökissä Osku sitten olikin kaikki ne kaksi päivää, mitä Nikon kanssa täällä olivat.

Sangen rohkea kolli, etten sano :D