maanantai 30. huhtikuuta 2012

Kissasohvaan sopii kaksinkin (taas).

Aiemmin olikin kuvamateriaalia siitä, miten Armas tunki kissasohvaan, vaikka se olikin varattu. Silloin varaajana oli Oskari, mutta nyt Armas ja Onni jakoivat sulossa sovussa pikkusohvan keskenään. Toisin kuin Oskarin kanssa, ei Armas mennyt Onnin päälle röhnöttämään. Itseasiassa en nyt tiedä kumpi tässä on mahtanut olla ensin ja kuka on sitten tullut perässä, mutta siinä ne nyt kuitenkin torkkuivat.


Antaa tuo sohva vähän myöden, niin eivät nyt ihan puristuksissa olleet. Armas kieltämättä vie suurimman osan tuosta tilasta, mutta eipä se Onnia tuntunut lainkaan haittaavan. Loppuun vielä pari kuvaa Armaan nukkuma-asennosta, kun sohva on vain ja ainoastaan omassa käytössä.


Ja niin, oikein hyvää vappua kaikille!

torstai 26. huhtikuuta 2012

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Nokikissa

Niko putsaili viikonloppuna takkaa ja muistutin, että laittaa sitten sen luukun kiinni, ettei kissat päätä mennä sinne takkaan sitten möyrimään. Sain vastaukseksi joojoot ja sitten Niko lähti viemään tuhkia ulos. Hetken päästä Niko tuli Armas sylissä takkahuoneesta keittiöön ja totesi, että taidan olla nyt kiukkunen. En aluksi ees hoksannut, että mistä se nyt puhuu ja luulin, että takalle oli käynyt jotain, mutta eiii. Armashan oli mennyt sinne takkaan istumaan sillä välin, kun Niko oli käymässä ulkona ja itsae kun olin keskittynyt laittamaan ruokaa, niin en ollut tajunnut sitä vahtia. Ja tietty kanssa luulin, että se luukku nyt oli kiinni.


No onneksi vahinko ei ollut suuri ja itseä lähinnä vaan nauratti, että tietenkin näin piti sattua. Armas oli siis istunut siellä takassa, mutta oli onneksi onnistunut noestamaan vaan etutassut ja toisen takatassuista, muuten kissa oli säilynyt puhtaana. Pesullehan siitä sitten lähdettiin, ettei se noki nyt tassujen mukana ympäriinsä kulkeutuisi. Armas Ei ollut pesutoimista ihan samaa mieltä meidän kanssa ja koitti vetää tassua pois, mutta saatiin ne sitten lopulta puhtaaksi.

Tänä aamulla oli sitten lisää sattumuksia. Ihmettelin ettei kukaan tullut vastaan, kun nousin ylös suhteellisen myöhään (yleensä aina joku tulee eteiseen moikkaamaan). No selvisi syy sitten siihen, kun pääsin keittiöön. Oli pojat murtautuneet sitten astiaan, jossa säilytetään märkäruokaa. Sieltä oli lähtenyt yksi Armaan dietti-ruokapussukka, joka oli siististi silputtu auki ja josta kaikki pojat söivät hyvällä ruokahalulla yhdessä. No minkäs siinä sitten teki, siirsin sen ruuan pussinjämästä lautaselle ja annoin poikien syödä sen loppuun.

Ei hyvä idea.
Ilmeisesti Oskarin masu ei tykännyt yhtään siitä dietti-sapuskasta ja pääsin Oskua viemään äskettäin pyllypyykille. Onneksi se on niin helppo tapaus, että onnistuu pyllerön pesu ihan yksinäänkin ilman apuja. Ruikulipäivät on pitkien pöksykarvojen huonoja puolia, vaikka onneksi tosi harvoin sinne pöksyihin mitään jää.

Toivottavasti tässä oli nyt kommelluksia hetkeksi.

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Suosituksia?

Hei ihmiset! Osaisiko joku suositella jotain hyvää alustamattoa hiekkalaatikoille? Meillä tällä hetkellä ei ole laatikoiden alla mitään ja on inhottavaa, kun hiekka kulkeutuu vaikka minne asti, varsinkin kun se vielä tuppaa lattialla liukumaan eteenpäin ihan ohikävellessä.  Mietin itse aluksi jotain muovista nyppylämattoa, johon tuo ylimääräinen hiekka sitten tassuista jäisi laatikosta poistuttaessa. Edellisessä kodissa meillä oli käytössä ihan tavallinen kynnysmatto laatikoiden edessä, jonka tarpeen tullen pystyi hyvin pesemään.

Tuskinpa mikään matto kaikkea hiekkaa itseensä imee, varsinkaan kun meillä käytössä on mikrohiekka ja varmasti tassukarvoihin jää aina jokunen murunen, mutta pysyisi suurimmat hiekka-aallot kurissa.

Minkälaisia ratkaisuja teillä on vai tarviiko hiekkikset mitään alusmattoja esimerkiksi erilaisen materiaalin (esim. pellettien) kanssa?

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Armas ulkoilee.






Ajattelin, että valjaslenkkeily voisi tehdä Armaalle ihan hyvää, kun jos siihen saisi vähän enemmän liikettä ja näin ollen Armas sitten kuluttaisi vähän enemmän. No alkuunsahan Armas sitten paineli takapihalla maha maata pitkin ja yritti päästä lähimpään pusikkoon, mutta onneksi se jännitys sitten laantui ja uskallettiin vähän kävellä talon vieressä edes takaisin. Muutamia pelottavia hetkiä koettiin, kun meikäläisen takki raapaisi johonkin kuusen oksaan (oli kovin pelottavaa) ja sitten jossain naapurissa joku lapsi nauroi (se oli myös hyvin pelottavaa).

Meni hiukan paremmin tämänkertanen ulkoilu, kuin se jota koitin tuossa vielä lumien ollessa maassa. Sillonhan Armas ei suostunut liikkumaan ollenkaan, tosin olisiko syynä ollut se inhottava, kylmä ja märkä lumi joka ei kannattanut meidän pikkuarmasta ollenkaan vaan raukkaparka meni ja upposi niille kahdella kokeiluaskeleella sinne hankeen :D

Äsken Armas istui tuulikaapin oven edessä kuopsuttamassa ovea ja määki siihen malliin, että ulos pitäisi taas päästä vaikka äsken sisälle tultiin. Ehkä me ei oteta tästä valjailusta ihan jokapäiväistä tapaa vaan käydään vaan sillon ja tällön, ettei tuo kissa nyt jatkuvasti vaadi päästä ulos.

Mm.. Oskarin kanssa me täällä vielä jännitellään hirmuisesti, että onnistuiko treffit Cindyn kanssa. Tarulta tuli tuossa viestiä, että vähän siltä vaikuttaisi, että treffailut olisi tuottaneet tulosta, mutta täysi varmuus asiaan saadaan maanantaina, johon nyt pitäisi malttaa odottaa. Hirvittävän jännittävää kyllä.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Poski vasten poskea.


Kuvatessa jouduin käyttämään kameran salamaa, niin Armas on vähän kalvakka. Tällä tavalla isot pojat makoilivat kirjahyllyn päällä, poski poskea vasten. Ihme, että molemmat tuonne ylös edes jotenkuten mahtuivat (nimenomaan jotenkuten, tuossahan näkyy, että perät vähän tulevat reunan yli).

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Pahvilaatikko ja sulkalelu vs. ruoka.


Postitäti toi eilen zooplus-paketin, jonka tilasin ennen pääsiäistä. Vähän odottelin pakettai saapuvaksi jo torstaina, mutta ei se ehtinytkään. Tähän tilaukseen laitoin pelkästään märkäruokia, kun edellisestä kerrasta on kuivamuona-purnukka vielä yli puolillaan.

Laatikosta löytyi:
-Iams-lihalajitelma (22xkanaa ja 22xkania)
-Feline Porta 21-herkuttelupakkaus, 8 makua (kana, kana & aloe, tonnikala & karppi, tonnikala & merilevä, tonnikala & aloe, tonnikala & naudanliha, tonnikala & katkarapu, tonnikala & ravunliha)
-Applaws - kananrinta & kurpitsa x12 + höyhenlelu
-Applaws - kananrinta & strutsinliha x12 +hoyhenlelu
-Almo Nature - vasikanliha x12

Kuten kuvasarjasta näkyy, niin Oskaria ainakin kiinnosti enemmän puolityhjä pahvilaatikko ja nuo sulkalelut kun viereen kasatut ruoat.. Mutta kuitenkin. Noista Feline Porta 21:stä oli puolet viljattomia, mikä oli aika kiva ylläri. Meillä nyt ei ole ollut mitään ongelmia viljan kanssa, että ei sinällään ole tarvetta viljattomille tuotteille, mutta jos nyt vaikka allergia sattuisikin iskemään...  Mutta juu. Viime tilauksessa ostin kokeilumielessä tuota Applawsin kananrintaa&strutsinlihaa ja se oli ihan huikea suksee. Sensijaan sitten taas tälläinen ruokamerkki kuin BioPâté ei uponnut ollenkaan, ainakaan Oskarille. Oskari ei suostu koko pöperöön edes koskemaan, hyvä jos nuuhkaisee edes kippoon päin. En nyt ole päässyt testaamaan Armaan ja Onnin kanssa, kelpaako niille tuo, kun ovat olleet mummolassa nyt dietti-linjalla ja vastaavasti Oskarille ollaan tuputettu ruokaa täällä jos joka välissä :D

Viikonloppuna isojen poikien pitäisi tulla taas kotiin pikku lomaltaan. Testaan sitten niille vielä, josko tuo Oskarin inhoama pöperö kelpaisi niille ja ellei niin menee sitten varmaan roskiin mokomat. Tuossa nyt noita olekkaan jäljellä kuin vaan neljä pussukkaa, että ei kamalasta haaskusta nyt sitten kyse ole kuitenkaan.

Nyt ajattelin laittaa taas tilauksen zooplussalle, koska sähköpostiin lävähti tänään uutiskirje jossa oli kevät-tarjouksessa tälläinen Lodge-lemmikinmökki. Tässä kevään vähän edetessä meillä kun on tarkoitus rakentaa kissoille ulkotarha, niin tuollainenhan voisi olla ihan kiva siellä tarhassa :).

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Painonkehitys pentuajalla.

Tossa äsken laittelin kissojen tavaroita piironkiin, kun vindoin sitä sai alkaa täyttämään, niin löysin poikien kasvattajilta saadut kansiot. Selailin ne ihan sitten läpi ja katsoi mitä kaikkea siellä taas olikaan ja jokaiselta löytyi painotaulukot aina syntymähetkestä luovutuspäivään saakka :) En nyt tässä ihan kaikkia painoja laita, mutta muutaman kyllä.

Armas
Syntymäpaino: 114g
4 viikkoa: 444g
8 viikkoa: 1030g
12 viikkoa 1600g

Onni
Syntymäpaino: 74g
4 viikkoa: 498g
8 viikkoa: 1028g
12 viikkoa: 1660g
ja luovutuspäivänä n. 13 viikkoa: 1816g

Oskari:
Syntymäpaino: 140g
4 viikkoa: 612g
8 viikkoa: 1414g
13 viikkoa: 2222g
ja luovutuspäinä: 2710g

Armaan hain heti seuraavana viikonloppuna, kun tuo 12 viikkoa tuli täyteen, joten Armaan painonkehitystarkkailut loppuvat tuohon kahteentoista viikkoon. Onni kotiutui 13 viikon iässä, mutta Oskari olikin sitten vähän vanhempi. Ei nyt kamalan montaa viikkoa, ehkä noin viitisentoista (nyt laiskottaa, enkä jaksa alkaa tätä tarkemmin laskemaan :D). Onni on syntyssään ollut kaikista pikkiriikkisin ja Oskari ylivoimaisesti isoin. Oskarin pentupainot on muutenkin olleet ihan eriluokkaa, mitä Armaan ja Onnin, jotka nyt kutakuinkin on vähän samoissa luokissa pyörineet.

On ne joskus ollut ihan pieniä ♥.

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Pipari.

"Mikä toi nyt on?"
"Mitä se oikeen tahtoo?"
"Leikkikaveri?"
 Täällä on ollut melkoinen ralli torstaista alkaen, kun meille tuli koirahoidokki pääsiäiseksi. Oskari kommentoi Piparin kyläilyä ensimmäisen kerran sähähtämällä, mutta muita vihamielisiä ääniä ei kissa ole pitänyt. Koira on saattanut vähän haukahdella, mutta vain koittaessaan haastaa kissaa leikkimään. Oskari ei kuitenkaan oikein ymmärrä Piparin leikkejä ja Pipari ei oikein ymmärrä Oskarin leikkejä ja täällä onkin eläimet juosseet vuorotellen päin seiniä. Isot pojat viettävät pääsiäistä taktisista syistä vielä mummolassa.


Piparia tuntuu Oskari kiinnostavan paljon enemmän, kuin mitä Oskaria kiinnostaa Pipari. Oskari viettääkin aikaa pääsääntöisesti erilaisten korkeiden tasojen päällä (sohva ei käy, kun Pipari tunkee sinne kanssa) ja on kuin ei huomaisikaan koko koiraa. Tämä huomiotta jättäminen onnistuu myös ihan maan tasalla.


Oskarille järjestettiin myös yksityinen ruokailutila, joka eristettiin todella tyylikkään pahvin avulla.

Ja ainiin. Vaikka nimi ja koiran talutusvälineiden väri (vaalenpunainen) hämää, niin Pipari on poika :D Iältään Pipari on 7 kuukautta, ihan siis pentu vielä ja rodultaan Pipari on Cavalier Kingcharlesinspanieli. Nämä tiedot on Oskarille vissiin aika yhdentekeviä, Osku taitaa vaan odottaa maanantaita, että taloon tulee taas rauha ja että veikkapojat tulisi kotiin mummolasta.