keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Armas ulkoilee.






Ajattelin, että valjaslenkkeily voisi tehdä Armaalle ihan hyvää, kun jos siihen saisi vähän enemmän liikettä ja näin ollen Armas sitten kuluttaisi vähän enemmän. No alkuunsahan Armas sitten paineli takapihalla maha maata pitkin ja yritti päästä lähimpään pusikkoon, mutta onneksi se jännitys sitten laantui ja uskallettiin vähän kävellä talon vieressä edes takaisin. Muutamia pelottavia hetkiä koettiin, kun meikäläisen takki raapaisi johonkin kuusen oksaan (oli kovin pelottavaa) ja sitten jossain naapurissa joku lapsi nauroi (se oli myös hyvin pelottavaa).

Meni hiukan paremmin tämänkertanen ulkoilu, kuin se jota koitin tuossa vielä lumien ollessa maassa. Sillonhan Armas ei suostunut liikkumaan ollenkaan, tosin olisiko syynä ollut se inhottava, kylmä ja märkä lumi joka ei kannattanut meidän pikkuarmasta ollenkaan vaan raukkaparka meni ja upposi niille kahdella kokeiluaskeleella sinne hankeen :D

Äsken Armas istui tuulikaapin oven edessä kuopsuttamassa ovea ja määki siihen malliin, että ulos pitäisi taas päästä vaikka äsken sisälle tultiin. Ehkä me ei oteta tästä valjailusta ihan jokapäiväistä tapaa vaan käydään vaan sillon ja tällön, ettei tuo kissa nyt jatkuvasti vaadi päästä ulos.

Mm.. Oskarin kanssa me täällä vielä jännitellään hirmuisesti, että onnistuiko treffit Cindyn kanssa. Tarulta tuli tuossa viestiä, että vähän siltä vaikuttaisi, että treffailut olisi tuottaneet tulosta, mutta täysi varmuus asiaan saadaan maanantaina, johon nyt pitäisi malttaa odottaa. Hirvittävän jännittävää kyllä.

3 kommenttia:

henni kirjoitti...

No kyl nyt on jännää! :) Nauratti nuo Armaan jännät x) Meiänkin piti viime viikonloppuna käydä Nikkin kanssa ulkoilemassa, mut emäntä oli liian laiska.

merryhey kirjoitti...

Ihanan aurinkoista teillä ollut! :) Meilläkin katit ulkoilee olosuhteiden rajoissa, hyvien säiden aikoihin päivittäin ja muuten sitten sen mukaan miten jaksaa ja tarkenee. Eivvät ole onneksi meillä alkaneet vaatia ulos, mutta hyvähän se on pelata varman päälle varsinkin jos nyt jo kuopsuttaa ovea!

Katja kirjoitti...

henni: Jänniä aikoja tässä kyllä kaikilla. Armas ei ehkä arvostaisi nauruja, koska oikeestihan se on niin (olevinaan) rohkee :D

merryhey: Mua jänskättää vaan se, että jos se oppii norkoomaan tuossa oven edessä ja päättää joku kerta itsekseen livahtaa ulos jostain jalkojen välistä, vaikka aika epätodennäköistä varmaan kun kahden oven ohi pitäisi päästä. Oon ihan hirveen vainoharhanen :D