tiistai 5. marraskuuta 2013

Takkuturkki



Kun Oskari oli leikkaamaton ja Oskarilla oli lyhyen tynkä kolliturkki, toivoin sille kastraattin amahtavaa ja muhkeaa turkkia. Viime kuukausien aikana on ollut kova ikävä sitä superhelppohoitoista kolliturkkia. Koska siinä ei ollut pituutta juuri nimeksikään, ei turkin pumpulimainen pehmeys haitannut, koska se yksinkertaisesti ei ylettynyt vanuttumaan takkuun.

Turkinhoito on nyt jatkuvaa taistelua takuttomuuden puolesta. Vaikka kampaan turkin joka päivä, ei se riitä. Siltikin seuraavana päivänä (joskus jo saman päivän aikana) on kauluriin vanuttunut takkupallero ja auta armias jos joku päivä unohtuu kammata ei sitä takkua kyllä enää kampaamalla auki saa. Saksia on tullut vähän näyteltya mahapuolen karvoille. Näyttelykissan turkkia ei kuitenkaan viitsisi ihan kauheasti leikellä. Olenkin turvautunut saksien apuun vain ihan äärimmäisten takkupalleroiden kohdalla, joita ei olisi ollut mitenkään mahdollista selvittää ilman tai ainakaan niin että kissaan ihan hirvittävästi koskisi.

Pienen pohdinnan jälkeen eräs tuttava ehdotti, jos koittaisin furminoida Oskarin turkin. Olisi varmasti apua siitä, että pehmeää alusvillaa saisi vähän pois. No ryhdyinpä tuumasta toimeen ja kaivoin furminaattorin esille ja furmineerasin koko Oskarin. Ja hei, eipä ole tullut kauluriin taikka pöksykarvoihin samalla tahdilla enää takkuja. Mutta muualle turkkiin kyllä on. Vieläpä sellaisiin kohtiin, joihin takkuja ei koskaan aiemmin ole tullut. Ongelmallisin osiohan Oskarin turkissa on tuo valkoinen, joka on siis pumpulihöttöä. Mustat karvat ovat tähän asti olleet a i n a täysin takuttomia, vaikka eihän sillkä niin väliä ole kun Oskarilla kerta enemmän tuota valkoista höhhöä on.. 

Olen ilmoittanut Oskarin (ja Aatoksen) Turun näyttelyyn lauantaille. Sen jälkeen vakavasti harkitsen, että pidetäänkö me vaan taukoa vai aletaanko siirtymään eläkkeelle touhusta. Itsellä tällä hetkellä näyttelyinnostuns on hitusen kateissa, joten pidempi tauko ainakin on tulossa. Sitten kun joskus pätään, että Oskari jää eläkkeelle näytelmäareenoilta, näytetään turkille konetta ja ajellaan Oskarille tyylikäs leijona-kampaus. On sitten ehkä hieman mukavampaa meille ja myös kissalle, ettei joka päivä tarvitse hampaat irvessä taistella takkuja pois.

Onneksi Oskarin turkki on ainoa tälläinen hankala. Tai Aatoksen turksita en vielä tiedä, jos se päättääkin siellä parin vuoden paikkeilla alkaa kasvamaan. Tällä hetkellä se tuntuu kuitenkin ihan hyvältä käteen, mutta pidempänä sillä voi olla taipumusta takuille. Armaan turkista tuskin koskaan löytyy takun takkua ja Onnille tulee muutamia takkuja pohjavillaan takamuksen ja takareisien seutuville, mutta ei lähellekkään mitään Oskarin takkujen veroista.

Huhhuh. Olisi joskus pitänyt hurhataa nakukissoihin :D

2 kommenttia:

Me Like kirjoitti...

Oi voi. Ja mä niiiiiin odotan, koska meille kasvais kunnon turkit. Saattais siis olla viisainta olla tyytyväinen nykyisiin...
Onnea Turkuun! Koittakaahan löytää intoa, ainakin sen verran että kannattaa lähteä =)

Katja kirjoitti...

Eihän mua tuo pitkä turkki haittaisi ollenkaan, jos se olisi hiukan karheampi eikä ihan noin pehmyt mitä on :) Silloin turkki tuskin takkuuntuisi ihan samaa tahtia.

Kiitoksia. Onnea tarvitaan aina :)