tiistai 30. lokakuuta 2012

Eläinlääkärireissu ja sopeutumista

Oltiin viikko sitten tiistaina Oskarin kanssa siellä eläinlääkärissä, kun pissailut jatkuivat. Itse vähän epäilin, että nämä pissailut johtuivat ihan pelkästään siitä, että Oskari on tajunnut olevansa kollinen, mutta koska tahdoin kuitenkin olla asiasta varma niin siksi mentiin. Kun tietysti tulehduskin olisi voinut uusiutua.

Eläinlääkäri oli kiva. Eri mikä meillä normaalisti on, kun nyt en pyytänyt Granholmia erityisesti, kun otettiin eka aika mikä oli vapaana. Tämä lääkäri myös suomensi mulle sen Tuhatjalasta saadun hoitokertomuksen joka oli kivasti tehty, kun enhän  sitä lääkärikieltä oikein ymmärtänyt ja sillon Tuhatjalassa en tietenkään kysynyt siitä sen enempää, kun sen vasta kotona luin. Nopsaan lääkäri kuunteli sydämen ja teki pikaisen tarkastuksen. Rakossa oli sen verran virtsaa, että ei tarvinnut nesteyttää ja lääkäri oli varma että näyte saataisiin otettua helposti. Oskari sai taas rauhoittavan piikin reiteen ja tällä kertaa Osku protestoi piikkiä huutamalla bää ja hyppäämällä mun syliin, mistä Oskari ei suostunut tulemaan alas. Siinä silittelin sitten Oskaria sillä aikaa, kun odottelin rauhoittavan vaikuttavan ja pikkuhiljaa taas se kissa vaipui alemmas ja alemmas.  Viime kertanen rauhoitus ei ollut ollenkaan paha, kun Oskari oli kantokopassa. Vähän jännitti tuleeko poru, niin kuin ihka ensimmäisellä kerralla kun näin rauhoitusoperaation, mutta ei tullut. Oli se kyllä reppanan ja surkean näkönen kollinmölliäinen :(


Lääkäri sanoi, että siinä menee puolisen tuntia, joten jäin sinne aulaan odottelemaan ja katselemaan kaunareita ja lukemaan kissalehtiä. Kaikki oli menny hyvin. Ja tulehduksesta ei ollut enää mitään merkkejä mikä oli tosi hyvä uutinen. Mutta se sitten ikäväkyllä tarkotti sitä, että Oskari on nyt hoksannut olevansa Mies ja isolla m-kirjaimella.

Se lääkäri ehdotti, että jos mä tahdon pitää vielä Oskarin leikkaamattomana niin vaihtoehtona olis hormoni-implantti, eli siis kemiallinen kastraatio joka kestää yksilöstä riippuen ½-2 vuotta. Oskarillahan oli tuo implantti. Se laitettiin sillon noin kaks ja puol vuotta sitten sen takia, kun Oskulla alkoi paino tippumaan vähän liikaa ja kun sitä kuitenkin oli muutaman kerran tarkoitus käyttää. Ihmisillä on varmasti vähän erilaisia mielipiteitä tosta implantista, monet on ehdottomasti vastaan ja monien mielestä se on ihan ok. Oskarille se kävi hyvin. Painon tippuminen loppui, kun ruoka maistui taas ja energia käytettiin kasvamiseen ja Oskarihan kasvatti oikeen muhkean turkin kanssa. Oskulla vaikutus kesti jonkun puolitoista vuotta ja kuten näkyy, ei se vienyt lisääntymiskykyä lopullisesti.

Mä en kuitenkaan tahdo toistamiseen ottaa tuota implanttia. Oskarilla piti olla treffit vielä tässä näin, mutta koska toi pissailu ei ole vaan satunnaista ja sen takia meidän pitää eristää Oskari, niin saatiin sitten sumplittua asianosasten kanssa hommat niin, että Oskari pääsee kastraattikerhoon Armaan ja Onnin kaveriksi. Tässä sitten varailen aikaa, kunhan kukkaro vähän palautuu näiden kahden lääkärireissun jälkeen normaalitilaansa. On se sitten kiva saada elämä täälläkin vähän normalisoitua ja Oskari voi lopettaa tuon stressailun ja machopissailun.

Mutta siis ei tarvitse nyt olla huolissaan. Tää on vaan vähän epämiellyttävää. Oskarilla on koko aika joku muista pojista kaverina, ettei sen tarvitse yksin olla ja sitten käydään leikkimässä ja rapsuttelemassa sitä myös. Mua vaan aina jänskättää sitä rapsutellessa, että jos se pissaasuihkauttaa yllättäen :D Ei vielä ole, onneksi!

Olin ilmottanut Oskarin nyt tulevana lauantaina Kirkkonummen näyttelyyn, mutta jätetään suosiolla osallistuminen Oskun kanssa väliin. Luultavasti se innostuisi vielä enemmän pissailemaan ympärilleen, niin en viitsi sitten sen takia. Ja meillä odottaa varmaan ihan kiva ura sitten kastraattikisoissa :) Varsinkin jos Oskari tekee samanlaisen karvan, kun silloin implanttinsa kanssa. Aatos sen sijaan suorittaa näyttelydebyyttinsä lauantaina. Jännittää! Aatos joutuu/pääsee ekalle pesulle tässä viikon loppupuolella. Sekin jännittää :)

Aatos on muuten sopeutunut meidän laumaan tosi hyvin. Nyt se on ihan sellanen, kuin olisi ollut täällä aina. Kolmantena päivänä Armas nukkui tuossa kissapedässä ja Aatos päätti mennä siihen kanssa. Siispä Aatos kiipesä Armaan päälle ja sujahti pikkusohvan takanurkkaan Armaan selän taakse nukkumaan. Armas sanoi vähän 'hisss', mutta ei jaksanut tehdä mitään, kun vähän taisi väsyttää ja siinä ne sitten nukkui :D

Kolmantena päivänä
Onnista Aatos on sanut rallikaverin. On tosi hurjan näköstä, kun ne juoksevat täällä peräkanaa ja tekevät voltteja, kun Aatos on kuitenkin niin pikkanen. Mutta kivaa niillä näyttää olevan. Armaan ja Oskarin kyljessä Aatos tykkää nukkuilla ja Oskari myös pesee Aatosta aina kun äijäilyiltään kerkeää.


Aatos on kyllä ihan metka kissa. Se syö mieluummin märkäruokaa kuin raksuja. Se on hassua, kun nämä isommat pojat on sitten enemmänkin raksunaattoreja ja söisivät mieluummin niitä, kuin märkäruokaa. Aatos saa hassuja hepuleita välillä ja yrittää kvoasti murtautua tiskikoneeseen. Ja tänään se juoksi imurin perässä, kun siivoilin täällä :D
On se ihana!

Loppuun vielä Armaan ja Aatoksen pötköttelykuvia.


Ja Aatos vielä ihan itsekseen. Kiitos vielä tuhannesti Päiville tästä ihanasta punaisesta hupsuliinista ♥

pupukorvanen

11 kommenttia:

henni kirjoitti...

Höh, teillä noi miähet on niin hyväksyväisiä ja on ottaneet pikkasen ihan pikkuveljekseen :) Oon kade! Mua harmittaa kun Nemo ei saa maata kylkikyljessä kummankaan tytön kanssa... Pitäs melkeen ottaa semmonen VeikkoVeikkonen vielä... ;D

Katja kirjoitti...

Pojat taitaaki olla enemmin tommosia kylkikyhnääjiä, tai nää mein on ainakin kaikki :)

VeikkoVeikkonen voisi löytää hyvän kodin sieltä teiltä ;D

Sointu kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Sointu kirjoitti...

Söpöläisiä teidän vintiöt ;) Oman pikkukollini joudun leikkauttamaan, koska taloudessa asuu myös pikkusisko. Kyse on maatiaiskissoista, joten lisääntyminen ei siinäkään mielessä ole ollut mielessä. Vähän silti jännittää tuo miesmerkkailu.. Aikaisempi kissani oli tyttö, joten kokemusta asiasta on pyöreä nolla..iik :)

Mindy kirjoitti...

Hienoa, että Oskari on terve ja Aatos on sujuvasti päässyt osaksi laumaa!

Katja kirjoitti...

Sointu; Kiitoksia :). Mullekkin tämä merkkailu on ihan uusi juttu, nuo vanhemmat leikattiin ennen, kuin ne hoksasivatkaan että sellaista voi harrastaa ja Oskarikin tämän nyt on keksinyt kuluneen kuukauden aikana. On kyllä tosi inhottavaa :/ Mutta uskoisin ettö palluroiden leikkauttaminen on lääke ongelmaan :)

Mindy: Oli kyllä helpottavaa kuulla, ettei ole mitään tulehduksia enää ja Aatos on kyllä sopeutunut meille tosi hyvin :)

Mirka kirjoitti...

Moikka!

Mitä mieltä sä olet näistä kaikista eri totuttamiskeinoista? Siis heti samaan tilaan kaikki kissat, kuten teillä/ eri huoneissa ekan viikon?

Meillä on siis ollut aina kissoja, mun syntymästä asti. Ensimmäinen oli norski nimeltään Mörri ja oli meillä jo ennen mun syntymää. Kun Mörristä aika jätti, meille muutti Muru (maatiainen, isä persialainen tosin) mun ollessa n. 16-vuotias. Vuoden päästä muutti kaveriksi toinen maatiaiskissa, Pörri (hänessä taasen jotain siamilaista). Totutettiin siis sillä vajaa viikko eri huoneissa, sitten kissat vuorotellen kopassa toisen nuuskittavana ja lopuksi vapaina. Tiedän ettei koppaa suositella, mutta Pörrin muutto osui huonoon aikaan sillä Murun pallit tulehtuivat kastraation seurauksena eli herra oli hiukan kipeä ja kulki kaulurin kanssa. Ei varmasti siis ollut kivaa, kun oli jo valmiiksi "uhattu" ja lisää stressiä pukkasi. Hyvin kuitenkin meni ja ovat hyviä kavereita nykyään.

Nyt, viisi vuotta kokemusta ja tietomäärää kasvattaneena ja tietysti äidin luota poismuuttaneena on taas totutus meneillään. Meille muutti arka Lotta-kissa alkuvuodesta. Leikkautettiin ja ikää POJALLA (joo kiva nimi, eipä ole mun nimeämä) on 1 vuosi ja rapiat. Tänään meille muutti 5 kuukauden ikäinen poikakissa. Laitettiin taas eri huoneeseen päivällä ja nyt illalla näytettiin kissoja toisilleen siten, että molemmat olivat sylissä - Lotta mulla ja uusi tulokas miehellä. Sähinä ja murina ei kuulostanut hyvältä, vaikka se tietyissä määrin ihan normaalia onkin. Myöhemmin vanha kissa oli vapaana ja uusi mun sylissä ja sama jatkui. Nyt uusi kissa on sitten mun kanssa makuuhuoneessa yötä ja vanha miehen kanssa olohuoneessa (ei sitä parkua jaksanut kuunnella tuolta oven takaa).

Niin että mikä on sun mielipide näihin totuttamisiin? Vaikka kokemusta kissoista onkin niin nää totuttamiset on aina pelottavia. Lisättäköön, että vanha kissa ei ole enää arka vaan todella leikkisä, ei lainkaan sylikissa. Uudempi tulokas (kasvattinimenä Sputnik, jepjep) taas on rauhallinen, mutta utelias ja nauttii sylittelystä.

Kiva avautuminen puolituntemattomalle keskellä yötä... :D Tuli vaan sun blogi ja Aatos mieleen äsken.

Katja kirjoitti...

Nää totuttamiset kaiketi jakaa vähän mielipiteitä, mutta itse oon aina tehnyt niin että olen uuden tulokkaan päästänyt vapaaksi lauman sekaan ja seurannut sivusta miten se homma lähtee sujumaan. Aatoksen kanssa oli nyt poikkeustila, kun Oskari kerta päätti pissailla ympäriinsä kun on niin miehinen mies nyt, niin se eristettiin pelkästään siis pissasyistä. Ekan yönhän Aatos nukkui eri huoneessa, kuin nuo vanhemamt pojat, mutta se oli ihan järkyttävää, kun isot pojat huuteli Aatokselle ja Aatos taas isoille pojille :D

Aatoksen kanssa oltiin vähän varovaisia siis yhden päivän ajan, mutta siinä se.

Itse oon sitä mieltä, että samantein yhteen vaan. Pääsevät nuuhkimaan ja tutustumaan toisiinsa omaan tahtiin. Se kuuluu vähän asiaan, että vanhemmat kissat on vähän ehkä ärtsyjä ja voivat sihistä tai murista, kun pitää pennulle näyttää oma paikka ja eikä nyt ihan kaikkia päälle pomppimisia tarvitse sietää :)

Meillähäm siis muristiin ja sähistiin kaksi päivää ja sitten se loppui kun seinään, kun nuo tottuivat uuteen tulokkaaseen. Välillä Armas tosin sanoo 'hiss', kuten eilen kun Aatos hyökkäsi puskista Armaan kimppuun niin että toi löllyräpullura kaatui kyljelleen - Armaalla tosin on aina vähän ollut huono huumorintaju ;D

Saitko sä kasvattajalta tollasta Kissanpentu-opasta? Siinä on tällänen neuvo/vinkki kissojen toisiinsa tutustuttamisesta:
'Älä käyttäydy tutustuttamisen aikana hyökkäävästi. Tutustuta eläimet toisiinsa leikin tai ruokailun aikana puolueettomalla maperällä. Jatka tutustuttamista niin kauan, kunnes jokainen kissa on tottunut toisen kissan läsnäoloon ja kun ne eivät enää pelkää toisiaan. Kahden kissan suhde on hierarkkinen, jota sinunkin tulee kunnioittaa.'

Ja sitten tässä oli myös:
*Säilytä vanhemmat kissan etuoikeudet ensimmäisten päivien ajan

Itse leikitin noita vanhempien pölöjä huiskan kanssa ja Aatos sitten tuli mukaan leikkimään. Siinä leikintiimellyksessä unohtui ne sihistelyt kanssa välillä, että sekin voi tosiaan auttaa?

Näin meillä, toivottaqvasti tästä nyt oli jotain hyötyä ja toivottavasti teidän vanhempi miuku hyväksyisi uuden pikkumiukun nopeaan, niin pääsisitte tekin nukkumaan sitten kaikki samaan paikkaan :)

Mirka kirjoitti...

Joo tosiaan, ollaan nyt päästetty vapaaks, kun munkaan logiikkaan ei enää uponnut se "eristäminen". Eipä noi ole tapelleet, mutta pentu ei meinaa alistua ollenkaan. Sillon alussakin se oli lähinnä pentu, joka sähisi ja murisi. Vanhempi taas haluaisi vaan leikkiä :') äsken tosin vanhempi hyppäsi niskan päälle hiukan ilkeän näköisesti, mutta eiköhän se siitä. Kyllä mäkin sen oikean tappelun uskon erottavani.

Ja näiden "kasvattajasta" voi olla montaa mieltä. Tais olla vahinkopentue ja mä en oikein sellaista hyvällä katso... Kyllä meillä ainakin vanhempi on leikkautettu kolli eikä tosiaan pääse ulos vieläkään, kun asutaan kerrostalossa. En muutenkaan uskaltaisi ulos päästää vapaana, kun pelkäsin kaikki päivät, että koska jää auton alle tai päätyy ketun ruoaksi. Eikä kaupungissa edes saisi pitää vapaana. Ja yleensähän kasvattajakin jo sen kieltää. Kaikki eivät vaan valitettavasti ajattele samoin... En kuitenkaan ketään lähde tuomitsemaan. Meidän kissat on sisäkissoja ja sillä hyvä.

Kiitos neuvoista kuitenkin :) Sun blogia on ihana seurata, kun tykkään itse varsinkin norskeista!

Katja kirjoitti...

Eiköhän ne siitä pikkuhiljaa. Tässä on kulunt kuitenkin vaan vasta muutama päivä, niin ei vielä kannata heittää sen kaverustumisen kanssa lapasia nurkkaan :D

Itse oon kanssa sitä mieltä, että kissa kannattaa leikkauttaa, ihan jo siitäkin syystä että leikkaamattomana olo on tosi stressaavaa jylläävien hormoonien takia. Ja mitä tulee ulkona liikkuviin leikkaamattomiin lemmikkikissoihin... En ees viitsi sanoa mitä mieltä siitä oon.. Jollain meidän naapurilla on kolli, joka saa liikuskella vapaana ja yksi päivä yllätin sen merkkailemasta meidän terassilla. Ei kovin kivaa, kun vielä poika välillä nukkuu vaunuissaan takapihan puolella. Oikeen kiehuttaa >:(

Kiva jos miellyttää, vaikka päivitystahti on välillä vähän laiskanpuoleinen :P

Mirka kirjoitti...

Veit sanat suusta... Samaa mieltä noista vapaasti ulkona liikkuvista lemmikkikissoista -,-

Ja eiköhän näistä vielä kavereita tule, kun ei nytkään mitään sen suurempia yhteenottoja ole ollut :)

Ja päivität sillon, kun on asiaa. Ei mulla ainakaan postaustahdin suhteen ole valittamista :)