perjantai 17. helmikuuta 2012

Reilu viikko odotusta vielä!

Ihanaa, kissat tulee kotiin 25.2. Vihdoin. Pojat vietti nyt tuolla mummolassa odotettua pidemmän ajan ja on ihanaa saada ne kaikki takaisin. Mitäköhän pojat mahtavat tuumata siitä, että asuinpinta-ala on tuplaantunut? No tuskinpa ne sitä sen kummemmin notiseeraavat, kun mummolassa pinta-alaa oli jokatapauksessa enemmän, mitä meidän vanhassa asunnossa. Ennen tuota hoo-hetkeä meillä on kuitenkin vielä hommia, jotka on pakko saada tehtyä alta pois. Ainakin keittiön sokkelit pitää saada paikalleen ja sitten kaikki ei-turvallisesti roikkuvat sähköjohdot piiloon, mutta niiden kanssa nyt ei pitäisi mitään ongelmaa tulla :)

Sain sitten varattua Oskarillekkin ajan eläinlääkärille. Osku menee 28.2 taas testailtavaksi, kun meille on tuossa ensi kuussa tulossa toinen morsmaikku kylään. Saagan kanssahan Oskari vaan kuherteli, eikä sitten raaskinut viedä pikkutytön impeyttä. Eli siitä suloisesta yhdistelmästä ei nyt vauveleita saatu :( Mutta jos nyt tällä kertaa? Oskari on tällä hetkellä tosi kollimaisessa kunnossa. Paino ei nyt ollut viime punnauksen jälkeen noussut, mutta turkkia näytti olevan ihan vähän enemmän, ainakin tuolla masun seudulla. Tosin eihän se nyt ole tuota erikoisruokarytmiä vielä niin kauhean kauan noudattanut. Oskari on kanssa niin iso kissa, että vaikuttaa sen puolestakin kauheen laihalta, vaikka kasvattajan mielestä paino oli ihan oo ja koo.

Ja nyt hei! Niko hankki meille uuden piuhan, kun tuo vanha on edelleen jossain pahvilaatikkohaudassaan, niin sain vihdoinkin siirrettyä puhelimesta noita kuvia! Harmi vaan, että kaikki oli kauheen suttusia, mutta on huonokin kuva parempi, kuin ei kuvaa ollenkaan :D

Onni on mummulassa kasvattanut karvaa!

Ja Armas sitten jotain muuta...
Yksi Armaan lepopaikoista mummolassa.

Ja sitten pienimies.
Olin ottanu Oskaristakin vaikka kuinka paljon kaikkia kuvia, mutta kun se könötti aina tuossa ikkunalaudalla niin oli kovin valopäinen koko kollipoika. Viikonloppuna pitää myös purkaa kaikki pahvilaatikot ja niitä joita ei pureta, niin laitetaan yhteen huoneeseen oven taakse piiloon, ettei pahvinaattori-Onni syö niitä.
Eihän tässä nyt tiedä miten päin sitä olisi, kun viikko menee varmaan kamalan hitaaste.

4 kommenttia:

henni kirjoitti...

Voe Armas, mikä wötkäle! :D Oskarista mulla tulee taas tosta kuvasta kovasti Nikki mieleen, kovin on pään muoto samansuuntainen, ja sitten varmaan toikin vaikuttaa että Oskarilla on kans silmä mustana ;)

Voi vitsi, on varmaan ihana saada karvakorvat kotiin <3

Katja kirjoitti...

Armas on oikeen kunnon makkarapötkö. Kyllä kastraatit vähän toki saa olla pyöreitä, mutta Armas vähän alkaa liiottelemaan jo :D.
Nyt kun sanoit, niin tuosta kulmasta se vähän samalta näyttää :)

No on <3

Naukulan Mamma kirjoitti...

Siellä on viikon kuluttua varmasti ilo ylimmillään! Paitsi ehkä jos joutuu laihikselle.... ;)

Katja kirjoitti...

Niin, mahtaako Armas iloita siitä että pääsee meidän kanssa tänne vai kaipaileeko se kovasti mummulaan ja täysin ruokakippojen äärelle :D