Hengissä ollaan vielä vaikka mitään ei ole taas toviin kuulunutkaan. Kamala ikävä poikia, jotka edelleen asustavat mummun ja muffan hyvässä hoidossa, kun olot täällä meillä niin vaativat. Toivottavasti tammikuun lopussa saataisiin hakea kissat jo tänne uuteen kotiin.
Siirsin kamerasta kuvia koneelle. Siellä oli muutama kuva lokakuulta, ennen kuin pojat lähtivät mummulaan.
Yhteiskuva, missä pojat ihmettelevät parvekkeelta tuotua telinettä, joka oli sijoitettu kirjahyllyn viereen.
Ja Armas auttoi pakkaamaan tilpehöörilaatikkoa.
Pitäisi tästä taas mennä poikia katsomaan, etteivät ne ihan kokonaan meitä unohda.
Tuossa ulkona ollessani satuin huomaamaan, kun Nikon vanhempien kissa tassutteli lumella, että se asetti takatassut etutassujen jälkiin ja jätti oikeastaan vain yksien tassujen jäljet. Tälläiseen en olekkaan kiinnittänyt huomiota koskaan omien poikien kohdalla, kun nuo pääsääntöisesti ovat tassutelleet sisällä ja ulkona vain kesäaikaan.
3 kommenttia:
Jännä tuo tassunjälki juttu! Mistähän se johtuu..
Toivottavasti ikävään on tulossa helpotusta!
Leena: Jännää myös, ettei sellaseen ole kiinnittänyt aiemmin huomiota.
Mamma: No sitä tässä toivotaan :/ Tuntuu vaan siltä, että ajankohta siirtyy koko ajan vain eteenpäin.
Lähetä kommentti