Aika kuluu kumman nopeasti, kun on kamala kiire koko ajan. Siksi taas tämänkin päivitteleminen on jäänyt vähäisempään. Nyt käytän tälläsen pienen tauon tämän päivittämiseen, kun kaikki kouluhommat on hetkellisesti tehtynä ja uusia ei ole vielä saatu.
Noniin. Ei meillä oikeen mitään kummoisempia ole kyllä tapahtunutkaan. Oskarin ilmoitin tuossa aikoja sitten SUROKin Lahden näyttelyyn ja vahvarit tuli viimeviikolla. Nyt kävi kuitenkin niin hauskasti, että siivoilin sähköpostia tuossa ja onnistuin vahingossa poistamaan kokonaan lauantain vahvarin. Laitoin tänään meiliä sille henkilölle, joka ne vahvarit oli lähettänyt ja pyysin jos saisin uudelleen sen. En usko että on mitään suurempia ongelmia, luultavasti ne kai on vielä tallessa koneella jossain. No, nyt odottelen kuitenkin. Tulostaa en siis ole niitä vielä ehtinyt, kun kotitulostin toimii jos toimii ja koulussa en tälläsiä omia juttuja viitsi niin kauheasti tulostella.
Elikkä lauantaina meillä oli Magdalena Kudra ja sunnuntaina Anette Engvall. Kumpikaan ei meillä aiemmin ole ollut, eli kiva saada taas erilaisia arvosteluja. Tosin enpä sitten tiedä yhtään, mitä odottaa. Tykkääkö tuomarit tyypiltään sellaisesta kissasta, kuin Oskari. Se kun taitaa vähän jakaa mielipiteitä :D
Huomiselle olisi sitten tiedossa taas kissanpesua runsaan hoitoaineen kera. Runsaasti hoitoainetta sen takia, että Oskarin höttöpalleroturkki on alkanut vetämään ihan jäätäville takuille, pääosin kaulurista ja jostain pöksykarvojen tienoilta. Ei hirvittävän kivaa. Varsinkaan kun joskus ne takut on oikeasti niin isoja ja solmusia, ettei niitä saa kampaamalla auki. Siitä ei oikeen tykkää kissa itse enkä itekkään, kun tekee pahaa repiä niitä auki. Viime viikolla oli pakko ottaa sakset käyttöön, kun pikkuherran pöksykarvoissa oli kaksi jumalatonta takkua, joita ei vaan saanut kammattua. Onneksi kaikeksi ne oli sellasessa paikassa, ettei niitä kohtia edes näy, mistä piti vähän nipsasta.
Että jos joku tietää jotain hyviä vinkkejä takkutapauksiin, niin saa kertoa. Toi jokapäivä kampaaminen kun ei oikeasti näytä auttavan yhtään.
Mitäs muuta sitten.
Armaalla on joku vaihe menossa. Se ei muuta tahtoisi tehdä, kuin istua parvekkeella. Yksikin päivä oli monta tuntia, eikä suostunut tulemaan sisälle. Tai kävi pari kertaa pikapikaa, mutta sitten tahtoi uudestaan ulos. No ehkä parvekelasien takaa näkyi jotain kiinnostavaa, tai parvekkeelle kävi joku piristävä, virkistävä tuulenvire ulkoa. Tiedä sitten.
On välillä vaan tosi ärsyttävää, kun jos yrittää itse tehdä jotain ja saa koko ajan olla päästämässä kissaa ulos ja takaisin sisälle, kun se ei osaa päättää missä olisi mieluummin.
Nyt ei ole mitään kuvia, kun kerta koulussa olen. Puhelimessa olisi muutama hauska kuva, mutten saa siirrettyä niitä nyt tähän. Laittelen niitä sitten ehkä iltapäivällä, kun oon taasen kotona.
Ja sitten taas koulujuttuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti