Hii! Tänään tipahti postista TUROK;in näyttelyvahvarit. Meille osui lauantaille Veikko Saarela ja sunnuntaille Stephane Bernard. Kumpaakaan tuomaria ei ole meillä koskaan ennen ollut, että kiva saada välillä uutta arvostelua. Tuo sunnuntain tuomari on itelleni ainakin ihan vieras, että en tidä mitä osaa odottaa. Saarelasta nyt osaan odottaa ainakin jotain, kun olen hänen tuomarointejaan seuraillut. Tarkoittaa siis sitä ainakin, että Oskari pitää puunata kunnolla kiireestä kantapäähän, ettei tule sanomista. Vaikka kunnolla nyt aina yritän Oskun puunata, että ei siinä mitään. Tällä kertaa nyt pitää yrittää vaan vähän enemmän. Saarela kun varmaan arvostaa superhyvin näyttelykuntoon laitettuja kissoja, kun itse noita persialaisia kasvattaa.
Oskarilta tosiaan nyt se yksi serti puuttuu. Toivottavasti se nyt tulisi. Muutamana viimekertana serti jäänyt saamatta kilpailun vuoksi. Tosin ihan ymmärrettävää, Oskari oli kesällä tosi hoikassa kollikunnossa, mutta se nyt on sitä massaa saanut takaisin. Voisin itseasiassa punnata poijjaat.
Painot
Oskari: 6,1 kiloa
Onni: 4,8 kiloa
Armas: 6 kiloa
Ookei. Eli Oskari on ihan hyvän painoinen, Onni myöskin kokoonsa nähden, mutta Armas on vaan pullukka. Tai sitten laskin väärin, koska kun Armaan ja Oskarin ottaa syliin sillä tavalla vertaillakseen, niin Oskari tuntuu paljonpaljon painavammalta, mitä Armas. Toki se voi johtua siitäkin, että Oskari on öö lihaksikas ja Armas vaan paksu. Oon tosiaan yrittänyt saada Armaan painon hallintaan mm. ruoka-ajoilla ja annosten pienentämisellä. Ja kun mielestäni Armas ei edes kauhean useasti käy kupilla, muuta kuin silloin kun sinne laitetaan ruokaa. Useimmiten ruokakupilla näkee Oskarin tai Onnin. Metkaa. No kunhan tuo paino ei tuosta nyt enää nousisi. Pitäisikö kokeilla jotain eläinkaupasta saatavaa laihdutusmuonaa, tai sitten vähentää raksuruokinta ihan minimiin ja panostaa enemmän raakaruokintaan.
Törmäsin Peto sängyssä -blogissa tähän kirjoitukseen, josta sitten uudelleen navigoin itseni kirjoituksessa mainittuun barffaus-sivustoon. Siellä sitten taas luin raakaruokinnasta enemmän. Kyllähän meillä silloin tällöin syödään raakaa lihaa, että ei raakaruokinta ole nyt kokonaan vieras asia. Mutta jos siihen vaikka panostaisi vielä vähän enemmän ja katsoo, että mitä sillä saadaan aikaan ja vasta sitten miettisi jotain eläinlääkärin laihdutuspöperöitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti