Kissit koossa.

Vihdoin ja viimein sain kuvan pojista niin, että ovat kaikki samassa kuvassa ja vieläpä näyttävät ihan normaaleilta! Letkeää perjantain myöhäisiltaa. Koitan tässä saada kirjoitettua viime lauantain näyttelypäivästä.

Takkuturkki

Kun Oskari oli leikkaamaton ja Oskarilla oli lyhyen tynkä kolliturkki, toivoin sille kastraattin amahtavaa ja muhkeaa turkkia. Viime kuukausien aikana on ollut kova ikävä sitä superhelppohoitoista kolliturkkia. Koska siinä ei ollut pituutta juuri nimeksikään, ei turkin pumpulimainen pehmeys haitannut, koska se yksinkertaisesti ei ylettynyt vanuttumaan takkuun.

Turkinhoito on nyt jatkuvaa taistelua takuttomuuden puolesta. Vaikka kampaan turkin joka päivä, ei se riitä. Siltikin seuraavana päivänä (joskus jo saman päivän aikana) on kauluriin vanuttunut takkupallero ja auta armias jos joku päivä unohtuu kammata ei sitä takkua kyllä enää kampaamalla auki saa. Saksia on tullut vähän näyteltya mahapuolen karvoille. Näyttelykissan turkkia ei kuitenkaan viitsisi ihan kauheasti leikellä. Olenkin turvautunut saksien apuun vain ihan äärimmäisten takkupalleroiden kohdalla, joita ei olisi ollut mitenkään mahdollista selvittää ilman tai ainakaan niin että kissaan ihan hirvittävästi koskisi.

Pienen pohdinnan jälkeen eräs tuttava ehdotti, jos koittaisin furminoida Oskarin turkin. Olisi varmasti apua siitä, että pehmeää alusvillaa saisi vähän pois. No ryhdyinpä tuumasta toimeen ja kaivoin furminaattorin esille ja furmineerasin koko Oskarin. Ja hei, eipä ole tullut kauluriin taikka pöksykarvoihin samalla tahdilla enää takkuja. Mutta muualle turkkiin kyllä on. Vieläpä sellaisiin kohtiin, joihin takkuja ei koskaan aiemmin ole tullut. Ongelmallisin osiohan Oskarin turkissa on tuo valkoinen, joka on siis pumpulihöttöä. Mustat karvat ovat tähän asti olleet a i n a täysin takuttomia, vaikka eihän sillkä niin väliä ole kun Oskarilla kerta enemmän tuota valkoista höhhöä on.. 

Olen ilmoittanut Oskarin (ja Aatoksen) Turun näyttelyyn lauantaille. Sen jälkeen vakavasti harkitsen, että pidetäänkö me vaan taukoa vai aletaanko siirtymään eläkkeelle touhusta. Itsellä tällä hetkellä näyttelyinnostuns on hitusen kateissa, joten pidempi tauko ainakin on tulossa. Sitten kun joskus pätään, että Oskari jää eläkkeelle näytelmäareenoilta, näytetään turkille konetta ja ajellaan Oskarille tyylikäs leijona-kampaus. On sitten ehkä hieman mukavampaa meille ja myös kissalle, ettei joka päivä tarvitse hampaat irvessä taistella takkuja pois.

Onneksi Oskarin turkki on ainoa tälläinen hankala. Tai Aatoksen turksita en vielä tiedä, jos se päättääkin siellä parin vuoden paikkeilla alkaa kasvamaan. Tällä hetkellä se tuntuu kuitenkin ihan hyvältä käteen, mutta pidempänä sillä voi olla taipumusta takuille. Armaan turkista tuskin koskaan löytyy takun takkua ja Onnille tulee muutamia takkuja pohjavillaan takamuksen ja takareisien seutuville, mutta ei lähellekkään mitään Oskarin takkujen veroista.

Huhhuh. Olisi joskus pitänyt hurhataa nakukissoihin :D

Pehmo-Armas

Armaasta on tullut ihan pehmo. Armas hakeutuu aina torkkumaan kasaan jonkun muun kanssa. Välillä kuitenkin muistuu mieleen, että pitää vähän kovistella muita ja sähähtää, jos jahdataan ja juostaan perässä liian kauan. Hassumainen Armas. Salaa vähän pehmo.

Kissoille lihaa

Broilerin kaulat sulamassa.

Kävin Sofian kanssa barffikaupassa keskiviikkona. Näin mainoksen meidän paikallisessa lehtisessä jo alkuvuodesta, mutta en ikinä saanut aikaiseksi mennä käymään lihaostoksilla, paitsi nyt kun Sofia haki omille kissoille lihatäydennystä. Ostin kokeilumielessä muutamaa eri sorttia; porsaan palalihaa, naudan palalihaa, broilerin sydämiä (isot pojat onkin joskus syöneet) ja broilerin kauloja.

En usko että palalihoissa on ongelmaa, koska satunnaisesti olen kaupasta ostanut possun suikaleita ja ne ainakin maistuu hyvin, kuten myös perus kana. Eniten jännitti nuo kaulat, mutta kun niitä tarjoilin ekan kerran vaan rouskutus kävi ja kokeiluerä oli hetkessä syöty. Aatos yllätti, kun veteli oikein hyvällä ruokahalulla kaulan ensimmäisenä ja oli heti santsaamassa. Sitten kun nämä pakasteet on tuhottu ajattelin kokeilla ehkä jotain riistaa ja lammasta. Täytyykin tutkia barffikaupan nettisivuilta lihatarjonta ennen seuraavaa kertaa, ettei mene miettimiseen niin pitkä aika.

Ajatuksena olisi lisätä lihaa poikien ruokavalioon ja jättää raksut aika minimiin, ehkä jopa kokonaan pois. Tai vaihtaa raksutkin lihapitoisempiin nappuloihin, kun ne Oskarin pissalongelmat olivat puhtaasti stressiperäisiä eikä liittynyt ruokaan mitenkään. Täytyy myös ostaa joku vitamiinilisä mitä sekoittaa lihojen kanssa, jos/kun alan lisäämään sen määrää. Mutta nyt vasta testaillaan :) barffaaminen olisi kyllä hienoa, mutta en tiedä onko se millaista rakettitiedettä että kissat kuitenkin saisivat monipuolista ruokaa ja kaikki vitamiinit sun muut mitä tarvitsevat.

Kuvia ja myöhästyneitä synttäreitä.

Hupsista! Meni ihan ohi Oskarin ja Onnin syntymäpäivät! Oskari täytti 10.9 viisi ja Onni 23.9 kuusi. Vanhoja ukkoja jo :) Jos viikonloppuna muistettaisiin jälkikäteen poikien synttäreitä, oikein hävettää miten nämä meni ja unohtui. 

Ja vielä muutama kuvanen Aatoksesta ja Oskarista. Armas oli jossain piilossa nukkumassa, kun ehdin pitkästä aikaa kameran kanssa heilumaan.

 

Ulkona, sisällä.

Nyt kun alkaa ilmat kylmetä, niin ei viitsi tarhan luukkua pitää koko aika auki. Ja kissat eivät osaa päättää, ovatko ulkona vai sisällä. Mieluiten silloin juuri ulkona, kun ollaankin sisällä ja sama toisinpäin. On aika rasittavaa olla koko aika aukomassa luukkua, jote nyt olen vähän jlumastikkin tehnyt niin, että jos pojat menevät ulos, on siellä oltava sitten puoli tuntia ennen kuin pääsee takaisin sisälle.  Ja sama toimii toiseen suuntaan myös.

Nyt pojat nukkuvat ulkona, Onni ylimmällä tasolla, Aatos kävelysillalla ja Oskari ja Armas roikkuvissa koreissa. Eikä kenelläkään ole tällä hetkellä hinku tulla sisälle. Ihmeellistä.

Makoisan näköinen vieras

Jätin hetkeksi aikaa roskapussin terassille, kun en ehtinyt sitä roskikseen asti viemään sillä hetkellä. Pieni vieras ilmestyi tutkimaan pussia ja voitte vaan arvata kuinka suurina lautasina kissojen silmät tarhassa oli. Tuli niin kiire viemään pussi roskikseen asti, etten ehtinyt ottamaan kuvaa pojista, jotka istuivat tarhan keskitasolla kuola poskella. Onneksi hiiret ei sisälle pääse, välikatossa vipeltää kyllä ja saa kissat ihan hulluiksi.