Aatos riehuu ja driftaa

Semmosta.

Kun ihmiset ei ole kotona, hyppii kissat pöydällä.

Kissoilla ei ole lupa mennä keittiön aputasoille ja ne tietää sen. Ainakin sillon kun me ollaan paikalla. Tänään lähdin pojan kanssa vaunuilla käymään apteekissa ja tällänen näky odotti, kun tultiin takaisin. Luonnollisesti, kun pääsin sisälle asti niin Armas oli eteisen oven takana odottamassa, niin luin ei missään kielletyissä paikoissa olisi ikinä ollutkaan.

Et sä oikeesti näe mua.

Joo tässä mä oon ollu koko aika.

Aatos jäi kauniisti nukkumaan takan viereen, kun me lähdettiin ja ehti sen tunnin aikana ladata energiatasot täyteen ja nyt täällä on ollu melkosta rallia tunnin verran. Koitan saada linkattua pari videota tänne, kunhan vaan keksin ensin että saanko ne ilman piuhaa puhelimesta johonkin vai en.

No moi, tässä on lämpöstä.

Voi itku, taas eläinlääkärille

Meillä elettiinkin jo viikon verran ihan normaalia eloa, ilman eristelyitä, hutipisuja ja muita. No mutta eilen illalla me tehtiin vähän ikävämpi löydös takkahuoneen korituolilta: iso lammikollinen veristö virtsaa. Vähänkö tuli paniikki? Vaikka mä taikka Niko kumpikaan ei oltu nähty, ketä sen pisun sinne oli tehnyt, niin tottakai me ajateltiin sen olevan Oskari :/ Ja kun tarkemmin asiaa alkoi miettimään, niin Oskari oli ravannut veskissä vähän tavallista useammin ja pessyt takamustaankin normaalia enemmän. Muuten Oskarin käytös on ollut ihan normaalia, sellaista kun se oli ennen kaikkia kollitteluja ja tulehduksia. Tuli siis vähän yllärinä tuo.

Aamulla soitin heti kahdeksalta eläinlääkäriin ja sain ajan 12:30. Eläinlääkäri oli sama mikä meillä oli silloin tarkastuskäynnilläkin ja se oli siis tietoinen meidän viimeaikaisista käynneistä ilman ,että piti koneelta tarkistaa.

Koska Oskaria on viimeisen kahden kuukauden aikana rauhoiteltu enemmän, kuin kissaa normaalisti koko sen elinaikana niin hän antoi kaksi vaihtoehtoa: koska oireet viittasivat taas tulehdukseen niin Oskari olisi voinut saada antibioottikuurin ilman rauhoitusta tai sitten pelataan varman päälle, rauhoitetaan että saadaan näyte ja osataan varmasti hoitaa oikeaa vaivaa ja samalla sitten nähdään onko kiteet uusiutunut.

Luonnollisesti tahdoin olla varma siitä, mikä oireilun aiheuttaa ja vaikka rauhoittamisessa onkin omat riskinsä, niin päädyin tuohon toiseen vaihtoehtoon. Oskari jäi siis eläinlääkäriasemalle tutkimuksiin ja parin tunnin päästä saatiin hakea kotiin.

Kiteitä ei ollut, Oskari oli ollut röntgenissäkin niiden varalta, mutta ei niistä näkynyt sielläkään merkkejä. Virtsanäytteessä oli sen sijaan verta, proteiineja ja tulehdussoluja. Oskari sai antibioottikuurin ja 10 päivän päästä tulehdus pitäisi olla poissa. Sain myös hoito-ohjeen idiopaattisen kystiitin hoitoon. Nyt toivotaan, että tulehdus saadaan pois ja että se pysyisikin pois ja ettei se ole stressiperäistä, kissat kun on tosi kovia stressaamaan :(. Viime viikkoinen leikkaus oli varmasti stressaava kokemus ja olisi voinut aiheuttaa ton. Oivoi. Nyt Oskari on kuitenkin taas ihan normaali ja taas itsellä vähän toiveikkaampi olo asian suhteen.

Mutta vähän iloisempia asioita. Oskari. Ja Cindyn poika Väinö oli TUROKissa ollut BIS! Onnea Väinölle!

Ja pahoittelut mahdollisista virheistä joita voi normaalia enemmän olla, kirjoitin tämän puhelimella.

KISSANOMISTAJAN OHJEET LAHJOJEN PAKETOIMISEEN

Yhdellä kaverilla oli facebookissa linkattu tämä ohje. Oon itse tainnut nähdä tämän jo muutama vuosi sitten, mutta koska se jaksoi naurattaa edelleen ja koska joulu on kovaa vauhtia tulossa niin ajattelin nyt sen itsekkin jakaa muiden kesken :). Meilläkin lahjojen paketoiminen on TOSI hankalaa, mutta onneksi operaatio ei ihan näin monta kohtaa vaadi  :) Lahjanaru on aina yhtä jännittävä juttu ja helpoimmalla pääsee, kun sitä menee rullaamaan paketin ympärille tilaan, missä ei kissaa/kissoja ole.

Nuo isommat pojat tyytyvät yleensä muutaman sanomiskerran jälkeen seuraamaan paketointia vierestä, mutta saas nähdä miten paljon Aatos mahtaakaan riehua paketoinnin aikana. (Aatoksella muuten taitaa olla päällä ihan kamala teiniuhma, se on ihan mahdoton :D.)

KISSANOMISTAJAN OHJEET LAHJOJEN PAKETOIMISEEN:

1. Raivaa tilaa pöydältä lahjojen paketoimista varten.

2. Hae vaatekomerosta kassi jossa lahjat ovat ja sulje komeron ovi.

3. Avaa komeron ovi ja nosta kissa pois komerosta. ...

4. Hae keittiön kaapista lahjapaperirullat.

5. Mene takaisin ja nosta kissa pois kaapista.

6. Hae lipaston laatikosta teippirulla, sakset sekä pakettikortteja.

7. Levitä lahjat ja paketointitarvikkeet pöydälle.

8. Hae lipaston laatikosta unohtunut lahjanaru, nosta pois kissa joka on ollut laatikossa viime visiitistä asti.

9. Ota lahjat pois kassista.

10. Ota kissa pois kassista.

11. Avaa laatikko tarkastaaksesi lahja, poista kissa laatikosta, sulje laatikko.

12. Levitä lahjapaperi leikataksesi lahjalle sopivan kokoisen palan paperia.

13. Leikkaa sopivan kokoinen pala.

14. Heitä pois leikattu pala, jonka kissa on saksia jahdatessaan repinyt.

15. Pistä kissa laukkuun josta otit lahjat ja leikkaa lahjapaperista toinen sopi...van...kokoinen pala.

16. Aseta lahja leikatun lahjapaperipalan päälle.

17. Nosta paperin reunat lahjan päälle teipataksesi ne, ihmettele miksi reunat eivät enää ylety ja huomaa kissa lahjan ja paperin välissä. Poista kissa ja yritä uudelleen.

18. Teippaa paperin reunat yhteen.

19. Käytä seuraavat 20 minuuttia leikaten teipinpätkää kissasta varovasti kynsisaksilla.

20. Taittele paperin kulmat mahdollisimman siististi.

21. Etsi lahjanarua - jahtaa kissaa eteiseen ja takavarikoi varastettun narurulla.

22. Kiedo naru paketin ympärille.

23. Avaa paperi jonka kissa on repinyt jahdatessaan narua ja heitä se pois.

24. Toista vaiheet 12-22 kunnes jäljellä on lahjapaperia enää yhteen pakettiin.

25. Jätä väliin vaihteet 12-16 säästääksesi aikaa ja suojellaksesi viimeistä paperinpalaa. Etsi lahjalle sopiva pahvilaatikko.

26. Aseta lahja laatikkoon ja teippaa laatikko kiinni.

27. Avaa teipit ja laatikko ja poista kissa laatikosta.

28. Kerää kaikki paketointitarvikkeet sekä lahja kassiin ja suuntaa lukittavaan huoneeseen.

29. Lukitse ovi ja pura paketointitarvikkeet.

30. Poista kissa pahvilaatikosta, avaa ovi, heitä kissa ulos ja lutkitse ovi.

31. Levitä viimeinen lahjapaperinpala (tämä voi olla hankalaa ahtaassa kylpyhuoneessa, mutta yritä parhaasi!)

32. Sulje pahvilaatikko, kääri laatikko paperiin ja varovasti korjaa repeämät paperissa teipillä. Lisää lahjanaru ja koristele ruseteilla sekä pakettikortilla peittääksesi pahiten kärsineet kohdat.

33. Kirjoita pakettikortti, nojaa taaksepäin ja ihastele valmista pakettia. Onnittele itseäsi saavutuksestasi.

34. Avaa ovi ja mene keittiöön korkkaamaan olut ja ruokkimaan kissa.

35. Käytä seuraavat 15 minuuttia etsien kissaa.

36. Avaa lahjapaketti ja pahvilaatikko ja löydä kissa.

37. Kerää kaikki revityt paperinpalat, ruoki kissa ja vetäydy kylpyhuoneeseen viimeistä yritystä varten. Tarkista että olet yksin ja ovi on lukittu.

38. Lahjaa antaessasi hymyile kauniisti, älä välitä lahjan saajan ilmeestä.

39. Vanno itsellesi että seuraavana vuonna käytät kaupan paketointipalvelua..

Mitenkäs mulla? Sujahtaako lahjat pakettiin helposti vai sujahtaako lahjan lisäksi sinne myös kissa ja onko kissat kuinka kovasti narujen ja papereiden perässä?

Onnin täplät

Mun mielestä Onnilla on ehkä parhaimman laatuisin turkki, meidän nelikosta. Se ei ole liika pehmeä vaan karhea, tuuhea ja melko tankea. Sellainen, millaiseksi mä metsäkissan turkin itse kuvittelen. Nyt jostain Onni on saanut inspiraation kasvattaakkin turkkiaan, tosi pitkän aikaa Onni viihtyi sellaisessa tosi lyhkäsessä, suoraan pystyyn sojottavassa turkissa näyttäen hämäävän puntilta, mutta sitten tapahtui jotain ja se kasvoi. Vanhoja kuvia kun selaan niin huomaan, ettei tämä turkinkasvatuskeissi ole kuitenkaan sarjassaan ainoa, vaan pari vuotta sitten Onnilla oli myös tosi komea turkki. Ja turkissa komeat täplät, jotka ei ihan oikeuksiinsa yllä olevassa kuvassa pääse.

Onnin turkissa pohjavilla on tosi tiheä. Eli ainakaan Onnilla ei pitäisi kylmä tulla. Miinuspuolena vaan se, että tiheä ja tuuhea karva menee tosi helposti takkuun ja suurena kampaamisen ystävänä Onnin turkkia on tosi vaikea pitää takuttomana. Nyttenkin tuolla takana tuntuu takkuja jotka ei perusvartin kampaamisella kyllä lähde mihinkään. Eilen käytin puoli tuntia siihen, että kampailin Onnin toista kylkeä ja selvitin sieltä yhden takun pois, homman lopetin ennen kuin kissalla meni hermot. Tai no siis, on väärin sanoa että Onni ei tykkää kampaamisesta, Onni ei tykkää takkujen selvittämisestä.

Muutaman kerran oon vakavasti miettinyt, että jos lainaisin Nikon hiustenleikkuukonetta ja parturoisin Onnilta turkin lyhyeksi, mutta vielä en olekkaan tätä suunnitelmaa toteuttanut :D. Luultavasti myös Onni ei tykkäisi ideasta ja sen toteutus olisi varmaan melko mahdottomanlainen, joten pitäkööt nyt turkkinsa ja kestäkööt toistuvat takunselvitysyritykset.

Heihei pissi-Oskari!

Perjantaina pakkasin Oskarin kahdeksan jälkeen kantokoppaan ja lähdin kiikuttamaan kissaa Vettoriin. Aikaa kun olin varannut, niin se vastaanottotyöntekijä sanoi, että jos ennen puolta kymmentä tuon Oskarin niin ehtii sitten heräämään hyvissä ajoin ennen kahta, kun asema meni poikkeuksellisesti silloin aikasemmin kiinni. Sinne se jäi asemalle ihmeissään sen jälkeen, kun tädit olivat kyselleet minkälainen käsiteltävä Oskari on. Kissaa sain mennä hakemaan siinä puolen päivän paikkeilla ja puoli yhdeltä olin hakemassa Oskua pois.

Oskari oli jo herännyt, mutta kuulemma vielä vähän tokkurainen. Ohjeistukseksi saatiin, että ei saa samana päivänä riehua ja mielellään pitäisi rajoittaa kiipeilymahdollisuuksia, kun ei koordinaatio välttämättä ole kaikkein parhain. Mielellään myös lämpöisessä paikassa olisi hyvä olla. Vettä voi antaa, mutta ruokaa vasta illalla.

Boksissa mua odotteli huopaan kääritty Oskari, joka katsoi silmät suurina ja varmaan tipoista kosteina sieltä takaisin ja oli vähän sen näköinen, että mikä maa ja mikä valuutta. Ja olin yllättnyt leikkauksen hinnasta, olin varautunut vähän suurempaan maksuun, mutta se olikin vaan 102 euroa. No onhan sekin rahaa, mutta oli kuitenkin vähemmän mitä kuvittelin.

Kotiin kun tultiin, niin tein heti ensimmäisenä kylpyhuoneeseen toipumissviitin Oskarille. Laitoin istuinpehmusteita vähän sinne ja vähän tänne, vesikipon lähelle kantokoppaa ja veskin melko lähelle kanssa. Saunapenkin ylle heitin huovan, niin että sen alle tuli pieni luola. Kun päästin Oskarin nulos boksista, niin se otti pari haparoivaa askelta eteenpäin ja muksahti sitten mukkelismakkelis suoraan vesikulhoon pyllylleen, mutta nousi urheasti takaisin ylös ja huppui luokse. Kovasti puski ja kehrösi, pystyssä oleminen oli vähän ongelmallista, mutta kova oli yritys.

Yksi, kaksi, nurin

Jätin Oskarin rauhassa nukkumaan ja toipumaan leikkauskrapulastaan, kun me lähdettiin kauppaan. Kauppareissun eli noin parin tunnin jälkeen Oskarin askel oli jo paljon vakaampi eikä se kellahdellut enää nurin. Hiekkikseen oli käynyt tekemässä pisut ja pari tippaa näkyi hiekkiksen edessäkin, mutta luultavammin tiputtelut oli rauhoittelujen jälkiseurausta, pissavahinkoja kun saattoi leikkauspäivänä tulla.

Mutta koska Oskari oli muuten tosi reipas ja seurankipeä niin  päästin sitten Oskarille seuraa pitämään Onnin ja Aatoksen (Armaalta hei herunut myötätuntoa vaan se oli yllätysyllätys omalla sohvallaan nukkumassa..). Onni ja Aatos oli aluksi ihan ihmeissään, että miksi Oskari on vähän omituinen, mutta pienen ajan päästä kaikki kolme olivat asettanutuneet nukkumaan melko lähekkäin toisiaan. Illemmalla Aatos hetti varovaisuudet metsään ja roikkui normaaliin tapaansa Oskarin hännässä ja sai mennä muualle riehumaan. Onni nukkui Oskarin kanssa kylppärissä yön yli, ettei Oskarin tarvinnut yksinään olla.

Ennen Aatoksen häätämistä ehti Aatos myös häiritsemään Onnin torkkuja ja vaanimaan myös Onnin häntää.

Aamulla Oskari sitten pääsi pitkästä aikaa tänne muualle asuntoon. Viimeinen noin kuukausi kun on rajoittunut pelkästään vierashuoneeseen, pissavahinkojen rajoittamiseksi. Käytös oli muuten senmukaista, ettei tuo olisi missään leikkauksessa ollutkaan. Siinäsitten vedettiin Aatoksen kanssa rallia talon päästä päähän niin, että matot liukui mihin sattui ja tavarat lenteli paikoiltaan. Nyt odotellaan, että haava on kunnolla parantunut ja sitten Oskaria odottaa rasvahännän pesu ja toivottavasti häntä ei rasvoittuisi enää yhtä nopeaan, kun alkaa nuo kollihormonit Oskarista poistumaan.

Tervetuloa takaisin pöpi-Oskari ♥ Sitä pissailevaa machokolliaista ei tule ikävä, vaikka se aikaan sai kahden kauniin tyttösen kanssa yhteensä 9 ihanaa lasta.

:@

Ai mitä mulle tehdään perjantaina?!

EEEEI!

Perjantaita odotellessa

Soittelin nyt vihdoin aikaa (taas) Vettorista. Tällä kertaa varasin ajan Oskarille kastraatioleikkausta varten. Tulipas hirmuisen huono mieli jo valmiiksi, kun muistan miten onnettomia Armas ja Onni oli sen toimenpiteen jälkeen, mutta iloisin mielin odottelen sitten sitä Oskaria joka ei todistele miehisyyttään merkkailemalla. Toivonmukaan jylläävien hormoonien haihduttua Oskari palautuu sitten takaisin tuttuun olemukseensa, eli on taas ihanan hölmö itsensä :)

Meno- ja hakujärjestelyt on vielä vähän suunnittelilla. Oskarin pitää olla lääkärissä 9:30 mennessä ja hakea saan sitten ennen kahta, kun asema sulkeutuu perjantaina vähän aiemmin. Olisinhan mä tietty voinut ajan varata ensi viikollekkin, mutta mieluusti nyt hoidan tämän mahdollisimman nopeasti pois alta, että saadaan vihdoinkin hyvästellä tälläiset typerät eristyselot.

Vähän jännittää jo etukäteen, iiksis!

Näyttelydebyytti

Aatos oli ensimmäisen kerran näytelmöimässä ERY-SYDin näyttelyssä viime lauantaina. Itse erheellisesti olin kuvitellut näyttelyn olevan Kirkkonummella, mutta se olikin Helsingissä tapahtumakeskus Koskenrannassa :D Tämä mun harhaluulo luultavasti johtui siitä, että alunperin ilmoitin Oskarin ja Aatoksen URKin näyttelyyn ja se olisi ollut Kirkkonummella. No tekevälle sattuu :) Oskari jäi suosiolla kotiin, ettei merkkailupisuttelut vaan ylly, eläinlääkääriin kun päästään vasta ensi viikolla aikaisintaan :/.

Perjantaina Aatos järkytyksekseen joutui myös ensimmäistä kertaa pesulle. Aluksi Aatos oli että mitäs ihmettä ja sitten kun oltiin Nikon kanssa saatu Aatoksen turkki kastettua niin alkoi jo koko pesupuuha kyllästyttää ja olisi pitänyt päästä pois. Mutta hienosti antoi Aatos pestä, vaikka tylsää oli. Koska Aatos tosiaan oli pentuluokassa, tein vaan pelkän pikaisen shamppoopesun. Tottuu sitten kanssa tuohon pesutouhuun.

Pesujen jälkeen Aatos käärittiin pyyhkeeseen. Armaan, Onnin ja Oskarin kanssa on tullut totuttua siihen, että pyyhkeessä pitää rimpuloida ja siellä ei voi olla yhtään minuuttia kauempaa. Aatos sen sijaan oli tosi tyytyväinen pyyhkeen sisällä, pikkuisessa kapalossa. Vähän pesi omaa tassuaan ja kehräsi kovastipaljon. Kuivaamisvaihe ei sitten taas ollutkaan yhtään kivaa. Fööni oli ihan kammottava tuttavuus ja paikallaan ei meinattu millään olla, mutta kuivaksi Aatos kutienkiin saatiin. Koko touhusta loukkaantuneena Aatos sitten meni kissasohvaan pesemään itseään ja haki Armaalta vähän sympatiaa, mitä heruikin korvapesujen muodossa. Onnia luonnollisesti ei näkynyt, kun fööni meni päälle.

HERRANJUMALA MITÄ NE MULLE TEKI?!

Nyt pitää pestä koko turkki, hmph.

Aamulla pakkasin Aatoksen boksiin varttia vaille seiska ja me lähdettiin ajelemaan Suville, josta sitten siirryttiin Veikon autoon kimpsuine ja kampsuinemme. Suvilla oli mukana Aatoksen sisko Tassu ja Veikolla sitten pojat Igor ja Excel. Automatka kesti pari tuntia ja koko sen ajan Aatos muisteli ilmoittaa, että boksissa on tosi tylsää ja että hän ei nyt jaksaisi olla siellä enää, että oltaisiinko jo perillä. Ja voi että, pienellä oli masu sekaisin :( Aatos matkustikin sitten viimeiset puoli tuntia sylissä, ettei sotkenut itseään matkahiekkikseen, kun ei Helsingin keskusta-alueella päästy pyssäämään mihinkään niin, että olisin saanut sen hiekkalootan puhdistettua. Mutta meni reissaaminen ihan hyvin niinkin, kun Aatos pysyi tosi nätisti sylissä selällään ja antoi rapsutella masua.

Tämä ERY:n näyttely oli siitä mielenkiintoinen, että normaalista poiketen toimikin drive-in-periaatteella - eli paikalla piti olla viimeistään silloin kun oman kissan arvostelu alkaa ja poistua sai heti, kun kissa oli arvosteltu ja seteli haettu, mikäli siis kissa ei mene jatkoon. Me tähdättiin paikalle niin, että oltiin yhdeksän jälkeen perillä, kun siitä tunnin päästä oli nelosväriryhmän arvostelu ilmoitettu alkavaksi. Aatoksen ryhmän (6) arvostelun alkamiskohta oli merkitty 11:50, eli oli hyvin aikaa laittaa häkki kuntoon, katsella ympärille ja laittaa vielä Aatos kuntoon.

Aatos ja Tassu, molemmilla oli toooooosi tylsää.

Fia-sisko oli myös paikalla. Siskokulta ansaituilla kauneusunilla näytelmien jälkeen.

Tuomarina oli Anne Paloluoma ja tässä arvostelu:

Tyyppi: Ex developing stage for promising well proportional male!
Pää: Triangle is shape with grid height.
Silmät: Well slept look. Well placed.
Korvat: Suitable for age and face
Turkki: Soft baby coat. Promising density.
Häntä: Proportional
Kunto: Ex condition. Promising
Yleisvaikutelma: So sweet ♥
Arvostelutulos: Ex1

Kaikenkaikkiaan siis Paloluoma tykkäsi tosi paljon Aatoksesta. Pentuluokassa ei ollut muita urospentuja, joten Aatos oli luonnollisesti ykkönen. Kilpakumppani kuitenkin oli, Tassu-sisko, myöskin ainoa naaras ryhmässä. Paloluoman mielestä Tassu oli tällä hetkellä paljon sopusuhtaisemmassa kunnossa ja otti Tassun jatkoon. TP:stä jatkoon meni kuitenkin Tähtitassun Aurinkoinen.  Takaisinpäin lähdettiin ajelemaan kolmen paikkeilla.

Ja voi herramunjee mitä meteliä Aatos piti koko kotimatkan! Kyllä tuli niin laaja skaala kaikkiae rilaisia ääniäpienestä pentumiusta kollimaiseen mourahdukseen, että välillä oli naurussa piteleminen. Oli Aatoksella kyllä tosi tylsä päivä, kun kokoajan piti olla jossain kopperossa ja boksista Aatos koitti murtautua ulos melkoisella tarmolla... Laitoin kantokopan oven eteen sitten kaulahuivin, josko pimennys olisi vähän rauhottanut pikkuista. No oli Aatos välillä hiljaa. Epäilin kyllä itse sitten, että toiselta oli ääni mennyt kun oli huutanut niin kovaa, että vaikka suu siellä kopassa olisikin ollut auki niin ääntä ei enää kuulunut :D No ei.

Tosi reipas Aatos kuitenkin oli. Nyt meille tulee tähän alkuun sitten heti pitkä tauko, kun en Oskarin eläinlääkärikuluista johtuen sitten raaskinut ilmoitella TUROKin näyttelyyn :/ Voihan harmistus. Varmaan Aatos ja Oskari näytelmöivät yhdessä sitten Lahdessa alkuvuodesta. Oskari aloittaakin sitten näyttelyt ihan alusta, kastraattien puolellla. Vähän sääli, jäi viimeisestä tittelistä uupumaan vain pari sertiä.. No, parempi näin Oskarin ja muidenkin kannalta.

Harmitti hiukan, että jäi oma kamera kotiin ja piti näyttelyssä ottaa nuo muutamat hassut kuvat kännykän kameralla, mikä ei ole kaikkein parhain. Onneksi näyttelyissä on aina valokuvaajia ja tällä kertaa kävi säkä ja Aatos osui kuvaan myös :)

Kuva: Heikki Siltala

Yllärihyökkäys!

Armas nukkui ihan rauhassa kissasohvassa, kun Aatos pesu- ja kuivaustouhujen jälkeen hyökkäsi Armaan kimppuun. (on joo nyt vähän tylsiä kuvia, kun aina vaan kissasohvalla sitä ja kissasohvalla tätä, mutta kun ei kamera osu muulloin käteen :P)

Ja sitten myöhemmin Aatos nukkui yksin sohvalla ja Armas varmaan kostoksi sitten meni puolestaan Aatoksen päälle, kun Aatos aina kiikkuu Armaan selässä :D

Aatoksen näyttelykokemus pesuineen ja kaikkineen on vähän työn alla vielä. Nyt leikkailen nopsaan kissojen kynnet ja pienet iltaleikit, ennen iltapapanoita (ja Aatokselle märkäruokaa, kun papanaet ei nyt ole herkkua ollenkaan O.o).