Goop kateissa.

Meillä on ollut pidemmä aikaa hakusessa Groomers Goop-rasvanpoisto tökötti, joka on meinannut loppua jo tovin. Väkisin olen sen koittanut saada riittämään, mutta jossain kohtaa tulee purkista pelkkä pohja vastaan. Oikein mistään en ole tota löytänyt, aina tähän asti purkki on ostettu näyttelypaikalta eikä ole ollut tarve sitä metsästää muualta. Mutta nyt tosiaan oli pakko. Oskarin häntä on rasvoittunut viime pesusta ihan törkeästi ja törkeän nopeasti. Millään tässä ei voi odotella parin viikon päähän, jolloin koko kolliainen pitää pestä näyttelyä varten. Goop:ia onneksi löytyi, kun ehdin jo olemaan aika epätoivoinen sen suhteen ja etsimään kaikkia vaihtoehtoisia aineita hännänpesuun, mutta mitkään veneen- ja autonpuhdistusaineet ei kyllä liiemmin houkutelleet. Niin, siis Goop löytyi Zoojataresta. 

Samaan syssyyn ostin Anju Beautén Blancheur-shampoon Oskarille, kun edellinen putelo käytettiin viime näyttelypesussa loppuun. Tuo kyseinen shampoo on siis valkoiselle tai enimmäkseen valkoiselle turkille, ja se kirkastaa turkin valkean ja poistaa keltaisuutta. Keltaiseksi ei Oskun turkki kyllä mistään kohtaa ole päässyt, mutta tykkään siitä millaiseksi tuo Oskarin turkin jättää :) Valkoinen näyttää vieläkin valkoisemmalta. Samalla vähän kattelin jotain pesuainetta Aatosta varten, mutta kun itsellä ei ole punaisesta turkista omakohtaista kokemusta, niin kysynpä ensin Päivin neuvoa, ennen kuin ostan mitään.

Tänään Oskaria odottaa sitten häntäpesu.

Armaan nukkuvinkit osa vaikka kuinkamones.

Toista petiä on hyvä käyttää tyynynä. Omaan silmään tuo näyttää kyllä melko epämukavalta, vaikka Armas tyytyväiseltä näyttääkin. Lempipaikka vaihtelee nykyään tuon sohvapedin ja tuon pyöryläisen välillä vuorotellen.

Ei mennyt maanantai ihan putkeen.

Hohhoijaa. Ilmoitin maanantaina siis kissoja näyttelyihin ja maanantai-illalla, kun olin sitten laittamassa papereita kirjekuoreen aloin katselemaan niitä päivämääriä vähän tarkemmin. No niin. Hoksasin siinä sitten, että URKin näyttelyn aikaan ei pentu ole vielä kolmea kuukautta. Tästä fiksuna sitten päättelin sen, että nyt olin taas kuullut jotain omiani ja soitin siis pikapikaa Suville ja varmistelin, että mikäs se paikka nyt olikaan mihin me ajateltiin mennä. ERY-SYD.

Saatoin vähän kirota siinä, tietysti kun olin maksut jo laittanut väärään paikkaan. Että voiko kukaan olla oikeasti näin hajamielinen ja kova säheltämään kuin mä olen. Tämäkin asia on nyt hoidossa, että tästä nyt aiheutui vähän vaan ylimäärästä työtä mulle sekä sitten sinne URKin päähän, kun he joutuvat mulle noita maksuja palauttelemaan. Pahoittelin kyllä kovasti :D

TÄNÄÄN sitten ilmoittelen nuo kissat ihan oikeisiin paikkoihin. Nimittäin marraskuun alkupuolen ERY-SYD:n näyttelyyn, joka on Helsingissä. Ja nyt oon kyllä niin monta kertaa katsonu kaikki jutut, että ei pitäisi tällä kertaa mennä mitään väärin. Tosin ei parane nuolasta ennenkuin tipahtaa..

 

Ja eilen käväisin eläinlääkärissä tosiaan hakemassa leiman rekisterikirjaan ja sitten sain myös todistuksen viimeisimmistä verikokeiden tuloksista, kun yllättäen olin nekin unohtanut pyytää :D.

 

Ja niin. Me nyt saatiin päätettyä pennulle nimi :)

Meille tulee Aatos ♥.

Jännättää mitä isot pojat sitten sanoo, ii!

Kissa ja sen kivekset..

Oon tässä ollut ihan hirvittävässä paniikissa koko eilisen päivän. Nimittäin Taru huomasi, että Oskarin rekisterikirjasta puuttui lääkärinleima kohdasta 'Todistan, että kissalla on normaalit kivekset (tarkastettu yli kk).'

Ite olen luullut jotenkin erheellisesti, että siinä kohtaa on ollut ell:n leima, mutta tosiaan kun tarkastelin tota rekkakirjaa tarkemmin niin se eläinlääkärin nimihän onkin ylempään kohtaan, jossa samainen todistaminen on tehty alle puolenvuoden iässä. No tietenkin menin sitten paniikkiin, kun totta kai tuollainen nyt täytyy olla tehtynä ennen mitään pentu-suunnitelmia ja eihän pentuja tietenkään voi rekisteröidä ellei tälläistä ole. Soittelin paniikissa Oskarin kasvattajalle, joka rauhoitteli siellä hetken aikaa ja oli aivan varma, että kyseinen toimenpide on tehnyt ja että itseasiassa hän jopa muistaa että jossain TUROK:n näyttelyssä eläinlääkäri olisi ne kivekset tarkastanut ja kirjoittanut siitä erillisen todistuksen.

No arvatenkaan en sitten tätä todistusta löytänyt mistään ja kasvattaja-Suvi käski sitten soitella tuolle Oskarin sydänultranneelle eläinlääkärille tänään. Mä sitten soittelin tuonne elöinlääkäriasemalle ja pyysin tein soittopyynnön ko. lääkärille. Vastaanottovirkailija varoitteli, että Oskarin silloin ultrannut Sari Granholm (jolla me muutenkin siis ollaan käyty aina) tulee töihin puolilta päivin ja että Sarin kalenteri näyttää tosi täydeltä, että ei ehkä ehdi soittelemaan tänään. No jäin odottelemaan. Ja Sari soittinkin sitten puoli tuntia oman puheluni jälkeen.

Ja huhheijaa! Sari muisti meidän käynnin silloin vuoden takaa (klik) jolloin oli ollut vähän sähellystä juttujen kanssa, kun ajanvarauksessa ollut kesätyöntekijä oli varannut ajan meille pelkkiin verikokeisiin ja ei ollenkaan ultraan niin se oli sitten siinä rytäkässä unohtunut merkata tuosta rekisterikirjasta. Ja Sarilla luki hoitotoimenpiteissä, että kivekset oli tarkastettu ja ne olivat olleet ihan normaalit, niin asia on kunnossa. Käyn siis huomenna hakemassa sen todistuksen tuohon, niin ei sitten tarvitse tätäkään enää murehtia. Ja ehkä nyt tulevaisuudessa tässä itse oppii tarkastelemaan vähän paremmin noita lappuja ja katsomaan oikeita kohtia, ettei tarvitse sitten säikähdellä tälläisten typerien juttujen takia enää :).

Mutta muihin juttuihin. 

Käytiin Suvin kanssa viime keskiviikkona Riihimäellä katsomassa Oskarin ja Unnan pentuja. Siis siitä on tosi paljon aikaa, kun oon viimeksi nähnyt noin pieniä kissoja. Vauvat oli justiin täyttänyt neljä viikkoa ja ne oli niiiiiin pieniä! Mahtui tohon kätöselle ihan köykäsesti. On hassua ajatella, että nuo omat kollinköppänät on kanssa joskus olleet niin pieniä!  Mun piti hirvittävästi ottaa valokuvia vauvoista, mutta unohduin ihailemaan pitkäksi aikaa sitä punaista poikaa ja sitten kun viimein tajusin jotain kuvata, niin eiköhän ne vauvat olleetkin niin liikkuvaisia ja kamerasta säädöt ihan pyllyllään (plus en uskaltanut salamaa käyttää), niin onnistuneita kuvai tuli ehkö tasan tarkkaan yksi!

 

Ja kai tässä nyt uskaltaa vihdoin sitten sanoa, että punainen poika on meidän tuleva perheenjäsen :). Me ollaan kovasti koitettu keksiä pojalle nimeä, mutta yllättäen Niko ei oikein ole lämmennyt mun ehdotuksille ja mä sitten en taas noille Nikon jokseenkin Olympialais-apinotteisiin vaihtoehtoihin.. Mutta eiköhän me yhteisymmärrykseen päästä ja keksitä joku sopiva.

Tässä on tämä päivä kanssa kulunut muutamia näyttelyilmoja täytellen. Täytin ilmot sekä Oskarille, että pienelle vaaville URK:iin lokakuulle ja sitten tässä myöhemmin täytän vielä TUROKin näyttelyyn molemmille ilmot. Ehti täss änäyttelytaukoa jo tovin olemaankin :)

Ihanat lahkeet

Edellispäivänä meillä kävi vieraita. Pojat olivat vuorotellen ja välillä kaikki yhtäaikaakin kiinni naisvieraan housunlahkeessa, kun siihen oli ilmeisesti tarttunut jokin erittäin kiinnostava tuoksu. Kyseessä ei ollut kuitenkaan mikään tyttökissa-tuoksu, vaan ilmeisesti joku pariskunnan omista kollipojista oli käynyt pöksyillä istumassa ja jättänyt sitten jälkeensä oman tuoksunsa. Ei meinannut Eeva kyllä päästä mihinkään liikkumaan, kun joku killui koko ajan lahkeessa. 

Asuntokierrosta tehtäessä ja tuonne kylppäriin mennessä alkoi Oskari huutamaan sitten ihan hirvittävästi. Pölhö poika oli mennyt niistä lahjetuoksuista niin sekaisin, että kuvitteli taas jonkun ilmestyneen häntä itseään varten tuonne kylppäriin ja hetken aikaa Oskari ulvoi ja määki oven takana, ennen kuin suostui tajuamaan ettei siellä nyt ketään ole :D On se hupsu kissa.

Itse tässä odottelen kamalasti ensi viikon keskiviikkoa. Ollaan silloin menossa Oskarin ja Onnin kasvattajan kanssa Riihimäelle katsomaan Oskarin ja Unnan vauvoja. Oottelen kovin että pääsen vihdoin näkemään punaisen pojan ihan livenä :))) ja tietysti myös kaikki tytöt kanssa. Syyskuussa pääsen näkemään sitten Oskarin ja Cindyn vauvoista Viljan, sillä Oskarin näyttelyilmo oli vastaanotettu PIROKin näyttelyyn. Ja vaikka oonkin vielä vähän kahden viaheilla oman osallistumisen kanssa, niin luultavasti kyllä sinne lähden. Ihan vaan siksi, että näen sitten Vilja-vauvan :)